Luentoja odotellessa

Hei taas blogiin. Elokuu on jo pitkällä ja odotan kovasti syyskuuta ja alkavia luentoja. Pääsen tekemään maisteriopintojen syventävät kurssit loppuun ensi vuoden aikana ja mietin, että miten sitä ollaankin jo näin pitkällä. Ajattelin että en koskaan valmistu mutta nyt näen, että loppu häämöttää eikä taival kestäkään ikuisesti. Ajatus Wienistä on kypsynyt hiljalleen ja kevätlukukausi siellä on edelleen haaveissa. Se vaatii edelleen vain hirmuisesti järjestelyä lähinnä juuri perheen ja raha-asioiden vuoksi.

Mulle kuuluu kuitenkin oikein hyvää, vaikka haasteita riittää. Tuntuu todella hyvältä olla juuri tässä. Kaksi vuotta sitten kun aloitin opiskelun vuosien tauon jälkeen uudelleen, ajattelin että jos panostan nyt tähän niin kolmen vuoden päästä voisin valmistua. Nyt siitä on kaksi vuotta mennyt ja samalla tahdilla tuo lopputulos ei ole mahdotonta. Nyt oikeastaan itken jo sitä, en haluaisi tämän loppuvan. Opiskelu on tuonut mun elämään hirmuisesti sisältöä ja olen nauttinut kovasti näistä viime vuosista. Kursseja tulee koko tutkintoon siis liikaakin, sillä moni aihe on kiinnostanut vaikka se ei ole ollut pakollisten listalla. Tänä vuonna aion käydä vielä monta sellaista ”koska haluan” kurssia, etenkin siellä vaihdossa sitten. Pitää laittaa ne sitten jonnekin vapaavalintaisten koppaan!

Alkava syksy ei ole siis kovinkaan erilainen kuin kaksi edellistä, vaan kuljen taas kodin ja Viikin väliä päivittäin. Jos kaikki menee hyvin, niin keväällä helmikuun lopussa nostan kytkintä kohti Itävaltaa. Tämä varmasti varmistuu tässä seuraavan parin kuukauden aikana ja infoan siitä sitten tännekin. Toivottavasti nyt vaan nuo lasten koulu- ja hoitoasiat onnistuisi ja saataisi sieltä kiva koti <3