Mannapuuroa ja mansikkaa

SAMSUNG CSC

Kesä on vienyt meikäläisen blogista laitumille ja vaikka kuinka ajattelen, että tästä tulisi kiva blogijuttu niin harva päätyy näppikselle. Eilen näin kuitenkin kahta ihanaa rakasta ystävää, joiden kanssa on juuri oikeenlaista kemiaa. Pidettiin tyttöjen päivä kaupungilla Saran ja Monnan kanssa. Syötiin Cafe Esplanadissa salaatit, juotiin kahvit ja vaihdettiin kuulumisia. Nämä kaksi ovat kyllä meikäläisen tärkeimmät tyypit!

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

Mukana oli myös #vauvapursiainen mikä tekee mut erityisen iloiseksi. En tiedä olenko blogissa maininnut mutta tuo Monnan raskaus on todella ihana asia. Usein mietin sitä ja aina Monnan kuvia katsoessa huokailen, miten mahtavaa on että heistä tulee Tuukan kanssa vanhempia <3 En malta odottaa, että näen minkälainen pikkuneiti sieltä tulee. Ystävän odotus tekee tosiaan minutkin hyvin onnelliseksi kun näen heidän kutkuttavan jännittävän matkan äidiksi ja isäksi. Tuo elämän ihme on maailman ihanimpia asioita.

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

Tyttöjen seura on aina yhtä voimaannuttavaa ja mahtavan päivän päätteeksi ajoin mökille viemään puhtaita lakanoita seuraavia mökkeilijöitä varten. Siellä oli ihanan tyyni järvi jonka ääressä mieli lepää. Poimin jonkun verran mustikoita mukaan ennen kaupunkiin ajoa, sillä tuo marjojen säilöminen talvea varten on meikäläisen mielenpäällä olevia asioita nr.1. Nyt on juuri se aika kun pitäisi poimia ja poimia, jotta talvella sitten riittää marjoja. Mansikkaa sain kamalan metsästämisen päätteeksi pakkaseen 20kg eli neljä laatikkoa ja sitten tein 4 litraa mansikkahilloa josta tuli siis seitsemän lasipurkkia (erikokoisia). Viime vuonna mansikkahillot menivät kaikki, joten se oli ehdoton hitti. Paras resepti on se ihan hillosokeripussin kyljessä oleva resepti. Vähäsokerisempi ja tönkömpi mansikkamarmeladi ei ollut lainkaan niin hyvää ja sitä oli vaikea levittää lettujen päälle mutta kyllä nekin kaikki meni. Hillojen reseptit löytyvät postauksesta: Mansikkahilloa kahdella makeudella. Nyt keittelin hillon ihan liedellä tosin kun määrä oli niin suuri.

20160713_160010

20160710_194644#1

20160714_183114 20160714_183412 20160714_183400 20160714_183433

Tänään on kaatosadetta joten poimimisesta tuli välipäivä. Miten teillä? Onko muilla ollut hankaluuksia löytää mansikkaa jos ei ollut ajoissa liikenteessä? Vai onko paikallisilla toreilla ja kaupoissa edelleen hyvä valikoima kohtuuhintaan? Helsingissä hinnat ovat karanneet aikalailla, joten jos löytää niin kannattaa ostaa.

20160714_183427

Apu on lähempänä kuin arvaankaan

SAMSUNG CSC

Eilinen postaus tajunnanvirtaa oli niin hitti, että jatkan tänään samalla linjalla. Kiitos tuhannesti kaikista kommenteista!

Tänään heräsin hyvin levänneenä ja siitä lähtikin käyntiin oikein mukava päivä. Välillä lapset nukkuu levottomasti (pienin) ja välillä oma rytmi ei mene ihan yksiin lasten kanssa niin unipätkät jää yhteiseltä ajalta lyhyiksi. Se väsyttää ihan mielettömästi ja huomaan että olen edelleen ”tottunut” järkyttävän huonoihin uniin. Ihan normaali yhtäjaksoinen unipätkä yöllä k.1-7 välillä on luksusta ja olo sen jälkeen aina paljon parempi.

SAMSUNG CSC

Saran kanssa oltiin puhuttu että nähtäisi tänäänkin ja päivällä Sara tuli meille kylään Lilyn kanssa. Linnea odotti kovasti leikkiseuraa ja noiden neitokaisten juttuja on kiva seurata. Saadaan keskenämmekin jutella paremmin jos lapset ovat mukana ja heille on toisistaan leikkiseuraa. Linnealla ja Lilyllähän on aikalailla tasan vuosi ikäeroa.

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

Käveltiin tuohon leikkipuistoon myös ja istuskeltiin täällä meillä ja syötiin. Sara syö niin terveellisesti, että tulee hänen seurassa valikoitua itsekin lautaselle enemmän vihreää ja vähemmän sokeria kun kahvin kanssa ei tarvitse tarjoilla mitään herkkuja. Oon aktivoitunut myös jälleen Snapchatin kanssa ja meikäläisen turinat löytää sieltä @annaliljeroos. Saran snäppi on @sara.liimatta.

IMG_20160528_162734 Snapchat-6466929593472987821 Snapchat-7052663661101754913

Yksi tärkeä seikka mun elämäntavoissa on tietysti omien valintojeni lisäksi seura. Mitä enemmän liikun ihmisten ilmoilla sitä terveellisemmin huomaan eläväni. Esimerkiksi yliopistolla opiskelu teki mulle hyvää ja aina kun kävin aktiivisesti koulussa, söinkin terveellisemmin. Mitä enemmän taas olen yksin, enkä näe ystäviäni sitä huonompaan kuntoon tunnun ajautuvani. Mielenkiintoinen ilmiö ja varmasti sellainen minkä parisuhteessa olevat tunnistavat esimerkiksi erotessaan. Kun lähteekin enemmän liikkeelle, haluaa panostaa itseensä myös. Voisiko tästä vetää johtopäätöksen että mun ylipaino on aviomiehen syytä..? No ei sentään :D Mutta tosiaan onhan se hämäävää kun kelpaa rakkaalle kaikkinensa ja jää enemmän ja enemmän kotiin, että se ulkonäköön panostaminenkin unohtuu. Ainakin pienten lasten äideille tämä on ehkä muillekin tuttu juttu.

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

Joskus kommenteissa mua kehoitettiin kysymään apua ystäviltäni, sillä ovathan sekä Sara että Monna molemmat liikunnan ammattilaisia ja tekevät ohjaustyötä kaiken aikaa. Neuvo oli hyvä vaikka välillä ystävilleen ei ehkä pysty olemaan tilivelvollinen ja kaveria voi olla vaikea ohjata ja olla samalla hyvä kaveri, ainakin tällaista hankalaa tapausta ;) Mitä sitten jos ystävä ei noudatakaan ohjeita? Saako silloin piiskata ja antaa palautetta?

Senkin uhalla pyysin kuitenkin Saralta neuvoja mun tilanteeseen. Haluan selkeästi osan ylipainosta pois mutta en ole onnistunut vaikka olen (blogikommenttien neuvoja myöskin): lukenut Kaisa Jaakkolan kirjat ja Joni Jaakkolan blogia, lopettanut laihduttamisen ja koittanut rentoutua, lopettanut kaikenlaisen liian suuren tavoittelemisen ja elänyt päivä kerrallaan. Sen lisäksi olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja painunut lenkille vaikka ei huvita sekä syönyt pieruheraa, ollut maidottomalla ja gluteenittomalla ja fitlinen vitskuilla. Olen yrittänyt ja koittanut olla yrittämättä. Silti olen pian kaksi vuotta painanut juuri tämän verran.

SAMSUNG CSC

Mitä jää enää jäljelle? No en tiedä itsekään. Mähän alan olemaan jo blogimaailman tragikoomisin henkilö. Ehkä jauhan tätä samaa *askaa vielä kymmenen vuoden kuluttua?

Eikä, en suostu! Ja mitä nyt tässä havahduin, huomaan että apu on lähempänä kuin arvaankaan. Sara tuntee mut kaikista parhaiten ja lupasi auttaa parhaansa mukaan (kiitos muru, sen tuhannen kerran kun jaksat tätä) <3 Aamulla mittasin järkkypainon ja lähetin kuvan Sarpille. Onnen avaimet on mun omissa käsissä, mutta timanttisista ystävistä ei ole ikinä haittaa. Tästä ei ole tie kuin alaspäin.

SAMSUNG CSC