Yrittää hän

IMG_20131107_115748

 

Ajattelin vähän kertoa teille mun arjesta tai millaisia mun päivät yleensä kokonaisuudessaan on. Tiedätte varmasti paljon mitä puuhaan mutta välillä kysytään näitä ”päivä Annan matkassa” postauksia niin täältä pesee ;) Eilen lähdin Monnan kanssa lounaalle itikseen kun Eliel oli päiväkodissa. Meillä oli omien ystävien juttujen lisäksi vähän työpalaveria, sillä olemme alkaneet suunnittelemaan seuraavaa Sporttipäivää. Linnea kulkee mulla mukana, sillä sehän on tuollainen pikkuvauveli vielä :)

IMG_20131106_123632 IMG_20131106_141554 IMG_20131106_141651 IMG_20131106_143451 IMG_20131106_152833 IMG-20131106-WA0004#1

 

Töitä mulla olisi ollut kolmen ja puoli viiden välillä mutta asiakas perui aamulla joten ohjauksia mulla ei ollut ollenkaan koska keskiviikkoisin joudun varaamaan illan lasten muskariin. Lounaan jälkeen käytin koirat pitkällä lenkillä ja fiilistelin radion tahtiin. Kotona syötiin inkiväärikanaa ja tummaa riisiä jonka mies oli tehnyt ja sitten suunnattiin muskariin.

IMG_20131106_212820 IMG_20131106_162000 IMG_20131106_162044 IMG_20131106_162437 IMG_20131106_162415 IMG_20131106_162704 IMG_20131106_185531 IMG_20131106_185944 IMG_20131106_185216 IMG_20131106_185701 IMG_20131106_190529 IMG_20131106_190417

 

Illan pidin treenivapaata, koska olin käynyt kolmena päivänä peräkkäin salilla. Tein koneella muutaman tunnin töitä eli ohjelmia asiakkaille ja vastailin sähköposteihin, samalla kuin muu perhe roikkui lahkeessa. Kahdeksan aikaan lapset yönille ja juuri kun olen itse pääsemässä nukkumaan niin pienempi herää yökukkumaan eikä yrityksistä huolimatta rauhoitu sänkyynsä. Valvotaan sitten k.01.00 saakka.

Aamulla väsyttää kun kello soi 07.13. On Elielin tarhaanlähdön aika ja aletaan pukemaan päälle. Kahvinkeitin mulla on ladattuna valmiiksi ja riittää että napsautan sen päälle. Kymmenen aikaan lähden Linnean kanssa vaunuttelemaan ulos koirien kanssa ja käydään kaupassa samalla. Aamulenkki tehty ja tullaan kotiin lounaalle valmiiden pinaattilettujen kanssa -mikä synti.

Nyt napsuttelen taas konetta eli päivitän blogia ja menen illaksi töihin eli ohjaamaan kolmelta. Mulla ei ole kun yksi ohjaus jonka jälkeen tuun hakemaan Elielin kotoa kaverisynttäreille illaksi. Ehtisinköhän salille itse siinä välissä?

Huomenna on perjantai joka on Eltsulla kotipäivä sillä kuskaan hänet joka viikko silloin toimintaterapiaan kesken päivän. Joskus mietinkin miten erityislapsen vanhemmat ehtivät tehdä töitä jos eivät ole yksityisyrittäjiä ja voi laatia omia työvuorojaan..?! Anyway niihin juttuihin menee yllättävän paljon aikaa.

IMG_20131107_112342 IMG_20131107_112812 IMG_20131107_112544 IMG_20131107_113205 IMG_20131107_113445 IMG_20131107_113604 IMG_20131107_114844 IMG_20131107_114503

 

Oman yritykseni perustin keväällä ja mun yrityksen toimintaan kuuluu PT-palvejen lisäksi bloggaaminen josta voin laskuttaa yritykseni kautta. Nyt on ollut tapetilla mainostaminen ja kuinka kirjoittajan retaleet on myyneet sielunsa mainostajille. Kamalaa!

Mä itse otin tietoisen askeleen kun lähdin bloggaamaan portaaliin, kaupalliseen portaaliin jonka tarkoitus on tehdä voittoa. Usein moni bloggari aliarvoi omaa osuuttaan ja silloin se on joku muu joka käärii rahat. Kirjoitellaan tuotteista joista pidetään mutta maksetaan itse kaikki. Väärin! Se on yrityksille kullanarvoista kun bloggarit mainostavat ilman pennin hyörylää heidän tuotteitaan. Google-mainokset maksavat maltaita mutta entä kun saman saa ilmaiseksi innokkailta kirjoittajilta?

Se aika kun itse pidin blogimainostamista totaalisen nounouna meni jo aikapäiviä sitten. Oon huomannut sen hyödyn jonka voin itse saada. Toki se ei ole tukuttain rahaa eikä vaikka pelkillä mehuilla laskuja maksella mutta perheenäitinä punnitsen aina hyödyt lähdenkö mainoskampanjaan mukaan ja sopiiko se mun blogiini. Myös se on tärkeää!

Mulle on tässä elämäntilanteessa kaikista tärkeintä, että voin olla paljon kotona ja antaa aikaa lapsilleni äitinä joka on läsnä. Jos voisin valita niin ehkä bloggaisin kokopäivätyökseni mutta en ole vielä uskaltanut heittäytyä sellaiseen. Se aika kun pitäisi valmistella toista postausta päivään menee tällä hetkellä PT-asiakkaiden kanssa.

En tiedä onko se jolle kulle pettymys kun lempiblogiin eksyy mainoksia mutta mulle se on sitä, että tuon leipää pöytään. Tietystikään en lähde mainostamaan nettipelejä tai suolihuuhteluja joita molempia on muuten ehdotettu mutta jos saan sillä laskun maksettua että kerron puurohiutaleista niin toki kerron! Mainosmaailma on ihan joka paikassa meidän ympärillä eikä ole kenekään menestyvän bloggarin tehtävä tehdä hyväntekeväisyyttä jos ei itse niin halua.

IMG_20131107_114718 IMG_20131107_114644 IMG_20131107_115306

 

Blogi voi tosiaan olla toiselle työ ihan kuten joku muukin perinteisempänä pidetty työ, siinä missä se on useimmille vain harrastus. Tietysti meikäläinenkin haluaa mainosten lisäksi  tuoda hyvää mieltä ja inspiraatiota!

Mutta yhteistyökamppiksia varmasti tulee ja menee -Get over it! Se on vain työtä.

PS. Postaus oli mainos -osta asunto.

Unknown

Jos vielä harkitset mainostamista blogissani niin voit ottaa yhteyttä osoitteeseen:

toobigtobeme(at)gmail.com

Tai koko Fitfashion portaalissa:

mikko(at)ftifashion.fi

Älä kiinny asiakkaisiin Anna!

IMG_20131104_212510

 

Tänään on ollut aivan ihana ja jopa tunteellinen päivä. Mulla loppui yksi valmennussuhde mun ihan ensimmäisten joukossa aloittaneen asiakkaan kanssa, kenelle tein ns. harjoitusohjelman vaikka yhteistyö tosin jatkui sitten ihan normaalina valmennuksena kun valmistuin personal traineriksi. Valmennussuhteen loppuminen ei sinänsä ollut upeaa mutta voisi sanoa, että kaikki hyvä loppuu aikanaan. Valmennussuhteesta pitää osata myös luopua ja varsinkin kun asiakas pääsee tasolle jossa hänellä on valmiuksia jatkaa itsenäisesti reppu täynnä uusia eväitä niin voi olla tyytyväinen, että on osannut auttaa.

Haluaisin kertoa esimerkkinä tästä yhdestä valmennussuhteesta teille enemmän mun asiakkaan luvalla. Kyseessä on Susanna, joka on aiemminkin näkynyt blogipostauksessa jossa oon tehnyt töitä. Me aloitettiin yhteistyö tämän vuoden alkupuolella, jolloin Susanna oli kotona pienen 10 kuukautisen vauvan kanssa. Hänen kanssaan lähdettiin heti suunnittelemaan treeniohjelma joka palauttaa lihaskuntoa raskaudesta ja sen voisi tehdä kotijumppana joko yksin tai vauvan kanssa. Kuntosalitreeniä tehtiin ainoastaan kun nähtiin salilla, mutta silloinkin treenattiin useimmiten oman kehon painolla tehtävää jumppaa, jota voisi soveltaa kotona oman treeniohjelman lisäksi. Ruokavalio laitettiin kuntoon ja alun ”tässä on tosi paljon ruokaa” jälkeen Susanna huomasi miten säännöllisyys ja ruokamäärät helpottivat napsimista ja iltasyömistä. 

Minä ja Susanna treeneissä viime kesäkuussa
Minä ja Susanna treeneissä viime kesäkuussa

IMG_20130605_231228 IMG_20130605_2205411

Susanna edistyi hyvin nopeasti ja lihaskunto nousi silmissä kun toistomäärät lisääntyivät voimien kasvaessa. Hän oli hyvä esimerkki siitä, että myös kotitreenillä tulokset parantuvat eikä siihen aina tarvitse edes mitään kuntoiluvälineitä. Toki jumpata piti ;) Kesällä tuli iloisia uutisia ja Susanna kertoi odottavansa toista lasta. Mites treenitavoitteiden ja painonpudottamisen kanssa nyt tehtäisiin?

Laitettiin hetkeksi mietintähattu päähän ja päädyttiin sellaiseen ratkaisuun, että elämäntilanteen (alkuraskauden pahoinvointi ym.) ja aikataulujen helpottamiseksi minä kävisin Susannan luona ja treenattaisiin siellä. Näin mentiin sitten useammat treenit, että käytiin yhdessä vaunulenkillä ja jopa kauppareissulla samalla jossa pääsin vahtimaan mitä ostoskoriin päätyi ;) Juteltiin paljon ja muutettiin laihdutustavoitteet henkisen valmennuksen puolelle. Puhuttiin raskausajan liikunnasta ja elämäntapamuutoksesta ”muutosten” keskellä.

IMG_20131002_124503
ruokakaupassa yhdessä

prinsessat valmiina vaunulenkille :)
prinsessat valmiina vaunulenkille :)

Tänään meillä oli viimeinen kerta jossa pidettiin ”tuplakertana” muutos- ja motivaatiovalmennusta nykytilanteesta ja tulevaisuudennäkymistä ja mulla oli tehtänä sellainen elämänpiirakka jota täydennettiin. Henkinen valmennus on iso osa mun valmennussuhteita sillä koen, että omien kokemusten opettamana mulla on siitä paljon annettavaa. Myös oma asenteeni on ollut suuri osa omaa muutostani joten tiedän miten tärkeää on saada mieli mukaan tekemiseen. Se on meidän tärkein työkalu! Tehtävän lisäksi keskustelun aiheena oli raskausajan liikunta ja liikunta synnytyksen jälkeen. Niistä olin printannut muutamia ohjeita jotka annoin sekä olin suunnitellut Susannalle jumpan jota voi tehdä yhdessä vauvan kanssa tai vaihtoehtoisesti versio yksin jumppaamiseen kotona. Itsekin äitinä myös tämä osa-alue on lähellä osaamistani ja ehkä noin puolet mun asiakkaista on myöskin äitejä jotka haluavat parantaa kuntoaan.

IMG_20131104_111649 IMG_20131104_213935 IMG_20131104_214230 IMG_20131104_213508 IMG_20131104_104605 IMG_20131104_120114 IMG_20131104_120451 IMG_20131104_213020 IMG_20131104_212756 IMG_20131104_212829 IMG_20131104_213109

 

Oli aika mahtavaa päästä työn lomassa lounaalle ja juotiin samalla kahvit kun tehtiin tehtäviä. Päiväsaikaan mulla on itselläkin Linnea kotihoidossa niin hän oli mulla mukana ja meidän tytöt leikkivät samalla olohuoneessa kun mammat keskustelivat. Tää ei ehkä monella tuu mieleen kun mietitään mitä on PT-valmennus mutta sitähän se voi olla, asiakaslähtöistä. Valmennus ei ole pelkästään tiukka tunti kuntosalilla verenmaku suussa.

Tässä tapauksessa sekä minun että Susannan mielipide oli, että valmennus oli onnistunut. Tavoitteet muuttuivat matkan varrella mutta -6kg pudotuksesta nyt reilusti raskauden ollessa jo yli puolivälin ollaan vasta tilanteessa -3kg lähtöpainosta valmennukseen. Jotain on selvästi jäänyt käteen sekä ruokavaliosta, että arkiliikunnasta :) Myös meidän välinen suhde on ollut todella luottamuksellinen ja antoisa molemmin puolin. Kiitos kuuluu Susannalle esimerkiksi mun tämän vuoden omppuhilloista, ne poimittiin hänen puustaan :) Enkä saanut edes palkkaani omenoina :D Kiitos siis luottamuksesta, että Susanna palkkasit vasta valmistuvan PT:n!

IMG_20130913_143031 IMG_20130904_155057 IMG_20130912_145258 IMG_20130912_145226

 

Valmennuksen loppuminen oli molemmille haikeaa ja pienet kyyneleetkin tuli siinä tirautettua kun käytiin läpi meidän taivalta yhdessä ja että nyt on viimeinen valmennuskerta. On aina todella ihana kuulla lämpimiä sanoja ja kukapa ei liikuttuisi kun sanat tulevat sydämestä. Tästä päästäänkin otsikkoon joka oli meidän PT-koulutuksessa yksi mun saama ohje. Olin kuulema niin empaattinen, että sain ohjeeksi sen etten ota asiakkaita liian lähelle ja esimerkiksi murehdi töitä/valmennettavia työajan ulkopuolella. Lyhyellä kokemuksella tästä työstä en voi sanoa vielä onnistuneeni -melkein joka kerta on itku tullut. Ihan niin kuin tänään <3

IMG_20131104_212641

 

Kiitos viimeisestä reilusta puolesta vuodesta Suskille ja muista kutsua mut kylään ystävänä kun vauva syntyy! <3

Sitten mua kiinnostaisi kuulla mikä on teidän ajatus hyvästä PT-suhteesta? Mitä se pitää sisällään? Tai tuleeko siitä mieleen vaikkapa kahvit toisen kotona kovan treenin sijaan? Mitä luulette kumpaa polkua pääsee paremmin pysyvään muutokseen..?