Opiskelijavaihtoon Itävaltaan

Meidän lasten loma starttasi virallisesti viime perjantaina. Vanhemmat lapset olivat viime viikon jo musaleirillä, kun pienin oli sen viikon vielä päiväkodissa. Mulla itselläni oli kevään viimeiset tentit viime viikolla sekä tänään ja nyt on sitten kandidaatintutkinto yhtä tenttiä vaille valmis. Tuosta jäljelle jääneestä on seuraava koe vasta syyskuussa eli kesälomien jälkeen. Olen kuitenkin todella tyytyväinen viime lukuvuoden panostukseeni. En ole koskaan opiskellut näin reippaasti kokonaista vuotta. Opintopisteitä taisi tulla reilu 90, mikä on meikäläiselle ihan huikea määrä. Kun miettii tuota määrää niin ei ole ihmekään, että en ole paljon muusta puhunut. Se on täyttänyt kaikki ajatukset niin, että olen ollut ihan hirmuisessa imussa (mikä on tietysti ihanaa). Mullahan oli välissä ihan epäusko, että miten ikinä saankaan noita opintoja eteenpäin.

Viime viikonloppuna pistäydyttiin meidän mökillä luonnonhelmassa, sillä säät olivat oikein otolliset mökkeilyyn. Pidemmästi päästään vasta kuukauden kuluttua mutta onneksi meillä on ohjelmaa siksi aikaa. Torstaina lähdetään mun siskon luokse Kaliforniaan ja lapset pääsevät näkemään kauan kaivattuja serkkuja. Tuo Kalifornian reissu on kyllä jännittävä ja etenkin 11 suora lento noiden muksujen kanssa saa aikaan hieman hermostuneen olon. Ei auta kuin toivoa, että kaikki menee mahdollisimman hyvin!

Mökkikuvat ovat mun puhelimessa, joka on huollossa takalasin vaihdossa, joten tässä on pihakuvia järkkärillä. Piha on kasvanut kahdessa vuodessa aika kivasti ja tänä kesänä saadaan toivon mukaan omenoitakin enemmän kuin muutama. Herukat näyttäisivät myös tekevän marjaa mutta kirsikoista en ole ihan varma, sillä pilasin niiden kukinnan kirvansuoja-aineella, jonka suihkutin liian myöhään.

Sitten tuosta otsikon aiheesta. Muistatteko kun haaveilin opiskelijavaihdosta tai ulkomailla työskentelystä postauksessa Harjoitteluun ulkomaille?. Siihen aikoihin mietin kovasti, olisiko meillä mitään keinoa lähteä ikinä minnekään. Yliopiston opiskelijavaihdon hakuaika oli juuri tulossa ja ajattelin sitten hakea, sillä siinä vaiheessa ei vielä voinut olla varma saako koko tukea.

Hain opiskelijavaihtoon kolmeen kohteeseen:

  1. Itävaltaan Wienin luonnontieteellisen yliopistoon BOKU:uun (eli Universität für Bodenkultur, engl. University of Natural Resources and Life Sciences)
  2. Ruotsiin Uppsalaan maataloustieteelliseen yliopistoon SLU:uhun (Sveriges lantbruksuniversitet) sekä
  3. Englantiin, Skotlannin Invernessiin University of the Highlands and Islandsiin

Ja miten siinä sitten kävi? Maaliskuussa tuli sähköposti, että mulle olisi koko lukuvuodeksi opiskelupaikka Wienin luonnontieteellisessä yliopistossa maisteriopintoihin. Kun olen suorittanut yli 180 op, pääsen suoraan maisteriohjelmaan vaikka kanditodistusta ei ole.

Instagram 2.3.2017
BOKU

En ole kertakaikkisesti uskaltanut tuosta hihkua täällä blogissa ollenkaan, sillä koko vaihtoon lähtö on ihan kamalan hankalaa näin perheellisenä. Kouluikäisillä lapsilla oppivelvollisuus, mutta en voisi olla lapsista erossa mitenkään joten haluaisin heidät mukaan. Omat haasteensa tuo lasten puheterapiat ja muu kuntoutus Suomessa, mikä on tässä nyt ehkä se kynnyskysymys. Pienin sai juuri vaihdettua päiväkotia ja aloittaa elokuussa integroidussa erityisryhmässä, joten syksy on ainakin poissuljettu sen ja muutamien muiden lasten asioiden vuoksi. Jos tuonne vaihtoon saakka pääsen, tulisi se ajoittumaan kevät-kesä lukukaudelle joka alkaa Bokussa helmikuussa ja kestää kesäkuun loppuun.

Mitä järjestelyjä sitten opiskelijavaihtoon lähtöä varten tarvitsisi tehdä?

-suunnitella omat opinnot

-hankkia asunto

-hankkia lapsille koulu- ja päivähoitopaikat

-hakea apurahoja ja säästää

-miettiä miten työasiat hoituvat Suomessa

-rahaan liittyen edelleen: huolehtia kulut kotimaassa sekä vaihdossa

-selvittää voiko lapset olla pois terapioista ja kuntoutuksesta kuinka pitkän aikaa

ym.

Kyllä tässä on ensi talveen saakka aikamoinen mietintä, että miten tuo paletti voisi onnistua. Toisaalta mietin, että nyt kuin sain tuon paikan ja Helsingin yliopisto maksaa lystin ja antaa rahaakin mukaan, on se sellainen tilaisuus ettei toista enää tule. Vuoden kuluttua olen jo melkein valmistunut ja silloin näihin opintoihin liittyvät reissut ovat myöhäistä toteuttaa. Toisaalta tuo lasten kanssa vieraaseen maahan lähtö tuntuu ihan kamalan hankalalta ja olen heittämässä hanskat tiskiin ihan koko ajan. Mun miehellä on omat opinnot kesken ja meillä on täällä talo ja kaksi vanhaa koiraa hoidettavana, niin se että lähdettäisiin koko poppoo on aikalailla poissuljettu vaihtoehto. Tarvitsisin varmaan suomalaisen aupairin mukaan tuonne, että pääsisin lähtemään. Niin ja sitten tietysti ison kodin eikä mitään opiskelija-asuntolan vuodetta vain minulle.

Siinäpä sitten pohdintaa kesän yöttömiin öihin.

Vaihtoon vai ei?

Kotiinpaluu

Kotona ollaan! Meillä oli ihana loma näin alkukesän kynnyksellä. Paluu arkeen on ollut tahmea, sillä reissusta tuotu kurkkukipu ja yskä on vaivannut meistä yhtä sun toista. Samoin yölento Suomeen (perillä 03.30) oli aikamoinen rytminmuuttaja ja ollaan korjattu sitä parhaamme mukaan. Kaikesta huolimatta itse matka meni hyvin ja rentouduin täysin kouluhommista, joita viime lukukausi oli pullollaan. Nyt olisi vielä yksi tentti ja muutamat tehtävät eli ihan kesälomalla tässä ei vielä olla, vaan arki jatkuu taas. Mallorcasta jäi kauniit muistot ja uskon, että tullaan vaalimaan näitä koko perheen reissuja vielä pitkään. Tätä matkaa oli odotettu helmikuusta saakka.

Parasta reissussa oli kaunis Playa de Muron hiekkaranta, joka oli kaunis 10 kilometrin pituinen ranta. Rannan hiekka oli kauniin vaaleaa, mikä korosti meren turkoosia sävyä ja ranta oli upea ihan joka säässä. Yhtenä iltana käytiin rannalla etsimässä simpukoita juuri auringonlaskun aikaan, kun olimme syöneet illallisen rantaravintolassa jossa illallista sai nauttia istuen pöydissä, joista näkyi merelle.

Säät olivat lämpimämmät mitä odotin, sillä pelkäsin että reissussa olisi voinut olla viileääkin vielä näin toukokuun puolella mutta kaikki kuoritakit mitä meillä oli iltoja varten mukana jäivät koko reissun ajan käyttämättä. Iltaisinkin oli niin lämmin, että riitti jos jossain vaiheessa heitti lapsille hupparit päälle shortsien kaveriksi. Meidän vakio-ohjelmaan kuului iltaisin ensin ruokailu ja sitten katsomaan hotellilla järjestettävää ohjelmaa jota oli ensin suunnattu lapsille ja sitten koko perheelle.

Matkakuume on vähän niin kuin vauvakuume, että siihen ei melkein auta matka eikä vauvakaan sillä se voi olla krooninen. Meillä on onneksi kesäkuussa odottamassa reissu siskoni perheen luokse Kaliforniaan mutta sitten ei ole mitään. Matkanjärjestältä tippuu jo sähköpostiin ehdotuksia seuraavaan lomaan ja kyllähän se mielessä kävi, että minne seuraavaksi. Samaan kohteeseen en lähtisi uudelleen sillä haluan nähdä ja kokea muitakin paikkoja.

En tiedä mistä kumpuaa tunne, että vain silloin voi ottaa rennosti kun takataskussa on jo seuraavat lentoliput jonnekin. Ehkä voin syyttää tästä äitiäni, joka on aina ollut menossa ja tartuttanut innon meihin muihinkin ;) Maailmalla sitä kuitenkin tajuaa sen, että miten vähän ehtii elämän aikana näkemään, sillä nähtävää on niin paljon. Yhtä ihanaa on kuitenkin tulla kotiin ja tajuta, että asuu maailman parhaassa paikassa ja että on kaunis koti joka odottaa. Oma sänky ja puhtaat lakanat, maailman rakkaimmat koirat ja kirsikkapuiden suloiset kukat. Ehkä on turhaa myös verrata sitä mitä reissuissa on verrattuna kotiin. Onnea ei voi jahdata maailmalta sen enempää kuin täältä Suomestakaan, sillä pitää ymmärtää, että se kulkee mukana sydämessä sinne minne ikinä tie vie.