Monna ja Emma kylässä

Mulla oli ihania vieraita täällä pari viikkoa sitten mistä unohdin kirjoittaa. Monna kävi meillä suloisen Emman kanssa ja oli kyllä mahtava päästä höpöttelemään yhdessä ja halimaan Monnan tyttöä. Emma on aivan mielettömän suloinen ja olisin voinut kyllä sylitellä häntä pidempäänkin.

Tempasin meille hedelmäsalaattia ja kahvia sekä laitoin tarjolle suklaamunia, onhan pääsiäinen tulossa. Monnalla on mennyt Emman kanssa hyvin ja oli mukava kuulla heidän arjestaan. Sarankin piti päästä paikalle mutta auto teki tenän. Ensi kerralla yritetään treffata uudestaan koko trion kanssa. Mulla on ollut hirmuinen ikävä tyttöjä mutta arki on vienyt musta voimat. Onneksi on whatsupp ja facebook :)

Eikö mulle ihan hyvin sopisi vielä tuollainen pieni tytöntylleröinen? Linnea ainakin kovasti yritti saada Emmasta siskoa, hänellä kun on vain nuo velikullat. Minä olin kyllä samaa mieltä, mutta näillä näkymin haikara ei taida meille eksyä. Toivelista asioista joista ”pitäisi” tapahtua ennen seuraavaa lasta on aikamoinen, eikä vauvoja voi valitettavasti tilata noin vain. Mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Kiitos ihanasta kaffehetkestä Monna <3

Monnan vauva <3

img-20161202-wa0000-1

Kävin tänään katsomassa Monnan ja Tuukan pientä ihmettä. Vauva on pian neljä viikkoa vanha ja hän oli aivan valloittava pieni nyytti suloisen tumman tukan kera <3 Ystävän onni on aivan ihana nähdä ja Monna ja Tuukka ovat aivan loistavat vanhemmat. Itse jo kolmen äitinä iloitsen aivan hirmuisesti heidän esikoisesta ja siitä miten rakastuneelta koko perhe vaikutti. Monna säteili äitiyden onnea ja oli kauniimpi kuin koskaan.

20161202_154308 20161202_150153 20161202_150204

Monna oli laittanut meille kahvit, pipareita ja konvehteja ja minä toin pullat ja pienen lahjan vauvalle sekä rakkaalle ystävälle. Halusin antaa Kalevalan lapsikorun ketjun ja helan punaisella kivellä, tuon suloisen ihmeen kunniaksi.

20161202_150223

Sanat eivät riitä kuvaamaan miten onnellinen olen heidän puolesta. Olen itkenyt ilosta jo monta kertaa kun luen Monnan kuvia ja päivityksiä tai vaihdetaan viestillä kuulumisia. Miten sitä näin herkistyykin,  kun ystävä on perheineen uuden ja iloisen asian äärellä? Jotenkin he vaikuttivat nyt niin kokonaisilta. Niin kuin tuo neiti olisi ollut jossain kohdun sopukoissa odottamassa aikaansa ja sitä, että hänen pienen perheensä maailma, oli valmis juuri häntä varten. Eläköön, vauva Pursiainen! <3