Kahvia, kavereita ja viikonloppulehti

Kaivelin tänään kameran pitkästä aikaa laatikosta ja latasin sen tyhjentyneen akun. Huomaan että arkeni on muuttunut vuosien takaiseen, enkä pakkaakaan kameraa mukaan enää joka paikkaan. Oli vuosia kun kuljin kamera kaulassa ihan joka päivä ja blogi päivittyi aina iltaisin. Nykyään rojahdan sänkyyn niin että päivän kuvasaalis on joko nolla tai sitten lapset ovat leikkineet puhelimellani ja siellä on kuvia pienistä varpaista, lattioista, seinistä tai jostain muusta yhtä hauskasta. Se, että en kuvaakaan jokaista ateriaani tai liikettäni on ollut oikeastaan aika vapauttavaa ottaen huomioon sen, että blogi on ollut iso osa arkeani jo pian kuusi vuotta! Sillä tavalla ymmärrän itseäni, että olen tarvinut taukoa.

Kuvilla tai ilman, on elämäni noudattanut aikalailla samanlaista kaavaa jo pitkään. Pienimmät lapset ovat eskarissa ja päiväkodissa arkisin kun esikoiseni on koulussa. Viikonloppuna tehdään asioita enemmän yhdessä ja nautitaan siitä, että ei ole menoa minnekään. Laitan kahvin tippumaan, haen viikonlopun hesarin postilaatikosta ja keittelen aamupuuroa koko poppoolle. Sen päälle tulee yleensä minun itse tekemää mansikkahilloa tai sulatan kylkeen pussillisen marjoja.

Nyt viikonloppuna kahvittelin kesällä naapuriin rakentaneen rouvan kanssa ja huomattiinkin että meillä oli kymmeniä yhteisiä tuttuja ja ystäviä. Meillä on myös nuorimmat lapset samassa päiväkotiryhmässä :) Täällä on ollut kyllä ihan superhelppo viihtyä kun naapuriin on rakentanut ja muuttanut niin paljon mukavia ihmisiä. Tuntuu, että olen saanut viimeisen parin vuoden aikana todella paljon uusia ystäviä ja se on kyllä ihana tunne. Olen nimittäin välillä kärsinytkin siitä, että en oikein helposti löydä kavereita. Tänne pientaloalueelle muutto on tuonut kuitenkin paljon uusia ihmisiä elämääni, joista olen löytänyt samanhenkistä seuraa ja uusia ystäviä.

PÄIVÄN ASU:

Shaali: Marimekko

Paita: Lindex Premium Quality Silkkipaita (*saatu) Tuote on osa LindexPink mallistoa, josta 10 % lahjoitetaan Roosa nauha -keräykseen.

Leggingsit: Vimma

Kengät: Esmara by Heidi Klum

 

Hiusprojektista voisin kirjoittaa ihan omankin postauksen mutta kuten kuvista näkyy niin kävin niitä viikko takaperin leikkauttamassa taas tauon jälkeen. Nyt latvassa on enää 0-10cm värjättyä hiusta riippuen paikasta. Niskasta kasvavat ovat jo kokonaan omaa väriä mutta noissa pisimmissä hiuksissa jotka alkavat otsalta tai keskeltä päätä, jäi vielä jokunen sentti sellaista joka ei ole kokonaan omaa väriä. En lähtenyt kasvattamaan omaa väriä mitenkään suurella paatoksella mutta loppujen lopuksi projekti imaisi minut mukaansa niin, että päätin tehdä sen loppuun asti. Uskoisin, että seuraavan kampaajakäynnin jälkeen ollaan sitten täysin luomu sävyn suhteen. Se tuntuu aika kivalta, vähän niin kuin olisi lapsi jälleen kun olen värjännyt hiuksia 15-vuotiaasta saakka!

Pihalla

Pihan laitto on tänä vuonna jäänyt pitkälle. Vaihtuvat säät ovat lykänneet intoa pihalla oleskeluun niin, että sain kesäkukat laitettua ruukkuihin vasta eilen. Viime vuonna ne olivat tähän aikaan kukkineet jo kuukauden verran!

Myös kirsikkapuumme kukinta meni tänä vuonna vähän kuin ohi. Olimme juuri viikon ulkomailla kun loisto oli parhaimmillaan ja sen jälkeen kukat lähtivätkin ruskistumaan ja ovat jo menossa pois. Viime vuonna hankittu raparperi on onneksi lähtenyt kasvuun ja tehnyt muutaman oksan ja marjapensaissa on hyvin kukkia.

Yksi yllätys oli, että osa viime vuotisista tulppaaneista nousi uudelleen vaikka jänikset olivat varastaneet suuren osan kukkasipuleista. Tulppaanit ovat kukkineet kauniisti. Niitä on sekä valkoisia että tällaisia vaaleanpuna-keltaisia.

Isoille omenapuille kävi talven aikana köpelösti. Olin suojannut rungon mutta kun lumi nousi vain ylemmäs ja ylemmäs jollain viikolla niin jänikset söivät runkoa sieltä mihin suoja loppui sekä monta omenapuiden alinta oksaa ihan irti saakka. Jouduin leikkaamaan omenapuita ja laittamaan niihin haavansuoja-ainetta. Yksi näyttäisi toipuvan tästä eli kuorta ei ole syöty täysin rungon ympäri mutta toinen puu on huonommassa kunnossa. Harmi juttu, sillä olin kasvattunut puuta rakkaudella jo kaksi vuotta ja se oli se meidän komein puu. Toivon kovasti ettei puu nyt kuole tähän. En ymmärrä miksi jänikset eivät koskeneet tähän yhteen ainoaan puuhun jossa ei ollut koko talvena runkosuojaa ollenkaan (loppuivat kesken). Pieni hillittykasvuinen perheomenapuu jossa on Maikki, Punakaneli ja Petteri tekee nyt näin hienosti kukkia!

Suunnitelmissa on istuttaa pihalle vielä lisää kukkia, pensaita ja ehkä joku puukin. Ajattelin että tuosta nurmen määrästä karsitaan vielä sillä se ei ollutkaan paras valinta. Nurmikossa ei siis ole mitään vikaa, mutta silloin en tiennyt että innostuisin puutarhan laitosta näin paljon ja tykkään touhuta kasvien parissa, meillä kun ei ole koskaan ollut pihaa.

Ehkä siis joskus tulevaisuudessa täällä on vielä enemmän kaikenlaista katseltavaa. Ainakin jokainen kerta Muhevaisella tai Plantagenissa on vaarallinen, sillä harvoin pääsen lähtemään tyhjin käsin ;)