Viikonlopun menot

Ikävä kotiäitiaikaa

Hirmuisen mukava viikonloppu takana ja arkinen viikko edessä. Viime viikonloppu vietettiin perheen kanssa laatuaikaa muutama yö Saimaan kylpylässä, mikä on meidän perheen suosikkipaikkoja kanssa rentoiluun. Sinne on niin helppoa lähteä, kun koirat voi ottaa mukaan ja automatka taittuu suht kohtuullisessa ajassa. Välillä tulee ihan ikävä kotiäitiaikaa, jolloin tällainen yhdessäolo oli ihan arkista. Nyt pitää lähteä pois kotoa, että ollaan kaikki yhdessä kun kaikilla on niin paljon menoja kaupungissa.

 

Kiireistä niin kuin kaikilla

Syksy on ollut sellaista haipakkaa, että välillä en usko joulun tuloon. Pelottaa, että miten ihmeessä saan kaiken työn tehtyä, mikä pitää olla silloin valmista sillä deadlineja on ihan mahdoton määrä. Ensi vuodesta tulee erilainen, kun kursseja ei ole enää näin paljon mutta juuri nyt elämä on aikamoista sinnittelyä päivästä toiseen kun omaksuttavaa tietoa on niin paljon. Käyn siis todella montaa kurssia nyt yhtäaikaa ja se ottaa veronsa. Siksikin tuo reissu oli ihana kun saatiin olla lasten kanssa ja perheenä yhdessä muutama päivä niin, että kenelläkään ei ollut pakollista menoa.

Annaan muutto lähestyy

Odotan innolla joulukuuta siksi, että kuun alkupuolella blogini siirtyy Annaan (anna.fi/toobigtobeme). Aion antaa Annassa sanaa sille, mikä on tällä alustalla jäänyt vähemmälle ja toivon, että tulette sinne mukaan. Olen kaivannut muutosta ja siksi tämä tuntuu todella hyvältä. Minua haastateltiin myös Anna-lehteen ja se juttu ilmestyy viikolla 49, jolloin olen Viikon Anna.

Tällä viikolla on tulossa postaus yhdestä itselleni tärkeästä asiasta ja siitä lisää pian. Aihe liittyy siis lapsiin ja heidän omaishoitajuuteen <3

Oikeaa mielentilaa rakentamassa

Olen istunut tämän syksyn akateemisen kirjoittamisen kurssilla graduntekijöille. Kurssia on ollut vain kerran viikossa mutta se on ollut syksyni ilo ja valo. Olen saanut kurssin aikana luotua varmuutta itseeni, että selviän työstä ja nautin siitä, että minulla on ollut aikaa edes kerran viikossa prosessoida ajatuksiani tulevasta. Kun aloitin minulla oli vain ohjaajat sekä työnimi tutkielmalleni. Nyt olen saanut tutkimussuunnitelman hyvään alkuun, itse tekstiä on useampi sivu kirjoitettuna ja sitäkin enemmän minulla tietoa korvien välissä, mikä vielä odottaa ulostuloa. Perehtyminen aiheeseen on aina pitkä prosessi, joka vaatii paljon lukemista, jotta pystyy tuottamaan pohdiskelevaa asiantuntijatekstiä ja yhdistämään eri tutkimuksien tietoa keskustelevassa hengessä.

Se miksi kirjoitan tästä blogiin ei suinkaan ole sitä, että haluaisin kerskua opiskelulla. Suomessa ja maailmalla on monta graduntekijää tälläkin hetkellä, eikä työ ole vielä mikään tohtorintutkielma. Kirjoitan ehkä eniten siksi, että olen itse haaveillut tästä jo pitkään. Katkonainen opiskelutaival on oikeasti saattanut minut tähän vaiheeseen opinnoissani vihdoin ja viimein.

”Gradukurssilla meiltä kysyttiinkin: Miksi sinä haluat kirjoittaa gradun?

Aikaa oli 5-10 minuuttia ja visio pyydettiin kirjoittamaan vapaan kirjoittamisen tekniikalla jossa kynä liikkuu kokoajan, eikä mitään pyyhitä. Olin valmis varmaan jo kolmen-neljän minuutin jälkeen ja tässä on tekstini.

Haluan että gradu yhdistää tieteitä elintarvikkeen ravitsemuksen, fysikaalisen, kemiallisen ja mikrobiologisen taustan kannalta aistien näkökulmasta ja tuo tietoa miten voi vaikuttaa juomien makuprofiiliin muuttamalla näitä tekijöitä.

 

Haluan että työ on ajankohtainen katsaus aiheeseen ja innostaa tutkimaan asiaa lisää. Haluan että gradu tuo minulle varmuutta elintarviketieteen asiantuntijana näissä teemoissa. Haluan päästä kirjoittamaan ja tuottamaan omaa tekstiä ja oppia tutkimuksen järjestämisestä. Haluan luoda työn aikana hyviä ja kestäviä suhteita kollegoihin ja opettajiin yliopistolla. Haluan että gradu avaa minulle ovia työelämään ja teollisuuteen tai mahdolliseen jatko-opiskeluun.

 

Haluan myös että tämä vaihe elämässäni on ohi vaikka haluan nauttia prosessista kun se vielä on meneillään. Haluan säilyttää innokkaan oppimisen janon ja toivon, että gradu ruokkii sitä edelleen. Haluan suoriutua työstäni kiitettävästi ja saada siitä rehellistä palautetta sen aikana sekä tukea työn tekoon. Haluan pystyä tekemään gradun ensi kesään mennessä ja valmistua silloin niin, että myös muut opinnot ovat tehty. Haluan näyttää, että osaan ja pystyn kirjoittamaan oman graduni.

 

Siinäpä se, visio on ainakin valmis. Eikö se ole niin että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty?