Kahvia, kavereita ja viikonloppulehti

Kaivelin tänään kameran pitkästä aikaa laatikosta ja latasin sen tyhjentyneen akun. Huomaan että arkeni on muuttunut vuosien takaiseen, enkä pakkaakaan kameraa mukaan enää joka paikkaan. Oli vuosia kun kuljin kamera kaulassa ihan joka päivä ja blogi päivittyi aina iltaisin. Nykyään rojahdan sänkyyn niin että päivän kuvasaalis on joko nolla tai sitten lapset ovat leikkineet puhelimellani ja siellä on kuvia pienistä varpaista, lattioista, seinistä tai jostain muusta yhtä hauskasta. Se, että en kuvaakaan jokaista ateriaani tai liikettäni on ollut oikeastaan aika vapauttavaa ottaen huomioon sen, että blogi on ollut iso osa arkeani jo pian kuusi vuotta! Sillä tavalla ymmärrän itseäni, että olen tarvinut taukoa.

Kuvilla tai ilman, on elämäni noudattanut aikalailla samanlaista kaavaa jo pitkään. Pienimmät lapset ovat eskarissa ja päiväkodissa arkisin kun esikoiseni on koulussa. Viikonloppuna tehdään asioita enemmän yhdessä ja nautitaan siitä, että ei ole menoa minnekään. Laitan kahvin tippumaan, haen viikonlopun hesarin postilaatikosta ja keittelen aamupuuroa koko poppoolle. Sen päälle tulee yleensä minun itse tekemää mansikkahilloa tai sulatan kylkeen pussillisen marjoja.

Nyt viikonloppuna kahvittelin kesällä naapuriin rakentaneen rouvan kanssa ja huomattiinkin että meillä oli kymmeniä yhteisiä tuttuja ja ystäviä. Meillä on myös nuorimmat lapset samassa päiväkotiryhmässä :) Täällä on ollut kyllä ihan superhelppo viihtyä kun naapuriin on rakentanut ja muuttanut niin paljon mukavia ihmisiä. Tuntuu, että olen saanut viimeisen parin vuoden aikana todella paljon uusia ystäviä ja se on kyllä ihana tunne. Olen nimittäin välillä kärsinytkin siitä, että en oikein helposti löydä kavereita. Tänne pientaloalueelle muutto on tuonut kuitenkin paljon uusia ihmisiä elämääni, joista olen löytänyt samanhenkistä seuraa ja uusia ystäviä.

PÄIVÄN ASU:

Shaali: Marimekko

Paita: Lindex Premium Quality Silkkipaita (*saatu) Tuote on osa LindexPink mallistoa, josta 10 % lahjoitetaan Roosa nauha -keräykseen.

Leggingsit: Vimma

Kengät: Esmara by Heidi Klum

 

Hiusprojektista voisin kirjoittaa ihan omankin postauksen mutta kuten kuvista näkyy niin kävin niitä viikko takaperin leikkauttamassa taas tauon jälkeen. Nyt latvassa on enää 0-10cm värjättyä hiusta riippuen paikasta. Niskasta kasvavat ovat jo kokonaan omaa väriä mutta noissa pisimmissä hiuksissa jotka alkavat otsalta tai keskeltä päätä, jäi vielä jokunen sentti sellaista joka ei ole kokonaan omaa väriä. En lähtenyt kasvattamaan omaa väriä mitenkään suurella paatoksella mutta loppujen lopuksi projekti imaisi minut mukaansa niin, että päätin tehdä sen loppuun asti. Uskoisin, että seuraavan kampaajakäynnin jälkeen ollaan sitten täysin luomu sävyn suhteen. Se tuntuu aika kivalta, vähän niin kuin olisi lapsi jälleen kun olen värjännyt hiuksia 15-vuotiaasta saakka!

Siitä puhe mistä puute

Raha-asiat ovat puhututtaneet blogeissa mielestäni enemmän kuin aikaisemmin tai sitten vain itse olen kiinnittänyt niihin huomiota. Arjen talousasiat ovat kuitenkin osa jokaisen aikuisen elämää, joten ei ole ihme että se kiinnostaa ja siitä puhutaan. En tiedä onko kyseessä vain meidän portaali mutta huomaan, että säästämisestä on tullut monelle tavoitteellista ja tärkeää tai sitten perheissä eletään sitä ”elämän köyhintä aikaa” kuten itse olen sanonut pikkulapsiajasta jolloin ollaan kotona pienellä rahalla. Tiedän tuosta itsekin paljon, sillä olinhan kotona lasten kanssa yhteen putkeen melkein kahdeksan vuotta.

Tällä hetkellä elän itse murroskautta kun mietin seuraavaa vuotta. Valmistuminen yliopistosta häämöttää edessä ja palo oman alan töihin on ihan valtava. Sosiaalisen median työt mitä teen blogin ulkopuolella, ovat määräaikaisia eikä niiden pohjalle voi perustaa koko taloutta. Myös blogi on kärsinyt viime vuoden ihan hullusta opintotahdista, eikä tällä maksella läheskään kaikkia laskuja. Eteen on siis tullut ajatus, että päivätyö omalla alalla opintojen jälkeen olisi enemmän kuin tervetullut. Olisi ihanaa saada koulutusta vastaava työ ja toki yksi yliopisto-opintoja eteenpäin vievä voima on ollut se, että haluan työn josta saa kohtuullista palkkaa perheen elättämistä varten niin ettei koulunpenkkiä olisi ihan turhaan kulutettu. En siis haluaisi palata uimavalvojan duuniin mitä tein ennen opiskelua.

Säästäminen kiinnostaa paljon mutta rehellisyyden nimissä en voi sillä kehuskella. Paras keinoni säästää on ollut asuntolaina ja se, että maksan sitä säännöllisesti. Meillä lainat on sidottu muutamalla eri tavalla ja yksi osa on sellainen, että lyhennän sitä reilummalla kädellä. Muuten tilille ylijäävä raha on mennyt aikalailla elämästä nauttimiseen. Vielä muutama vuosi sitten kun en tehnyt töitä, en olisi voinut kuvitellakaan ulkomaanmatkoja useampaa kertaa vuodessa ja teatterikäynnyt ym. olivat aika minimissä, sillä rahaa oli tosi vähän. Nyt viime vuosina kun talo tuli valmiiksi ja töitä oli paljon, haluttiin nauttia myös elämästä ja käyttää rahaa elämyksiin. Sillä tavalla viimeiset vuodet ovat olleet aika ihania, olen voinut tehdä töitä kotoa, opiskella ja ostaa kuitenkin kaiken välttämättömän niin ettei ole tarvinnut mennä nukkumaan ahdistuneena raha-asioista. Se jos joku on hyvin kuluttavaa, tiedän kyllä.

Nyt kun näyttäisi siltä, että osa freelancer-töistäni päättyy vuoden loppuun, on taas aika alkaa miettimään mitä seuraavaksi. Yrittäjän vapaus on jotain aivan ihanaa mutta sen mukana tulee valitettavasti se, ettei koskaan ole tietoa huomisesta. On varmasti aika päivittää CV ja ottaa etsintä nyt tosissaan. Laskut kun tulee joka kuukausi.