Vielä Wienin matkavinkit

Tässä tulee varsinainen matkapostaus Wienistä. Minähän fiilistelin jo ennen matkaa mitä haluaisin nähdä ja kokea ja ainakin osa niistä toteutui. Suurin haaveeni oli päästä Hofburgin linnaan Sisi Museoon, sillä olen Itävallan Keisarinna Elisabethin eli suomalaisittain Sissin suuri fani Romy Schneiderin tähdittämien elokuvien myötä. Halusin nähdä millainen kuninkaallinen palatsi oikeasti on ja millaista elämää he elivät.

Ihan alkuun museossa oli nähtävillä Silver Collection eli kaapeittain astiastoja sekä pöytähopeita joita hovissa käytettiin. Niiden määrä oli mykistävä ja astiat olivat todella kauniita ja yksityiskohtaisesti maalattuja, täynnä kultaa ja koristeita.

Näytillä oli myös Sissin käyttämiä juhlapukuja ja päivämekkoja sekä kaikenlaista arkeen liittyvää pientä tavaraa. Hyvin mielenkiintoinen oli myös keisarillisten asuintilojen kierros, jossa sai nähdä minkälaisissa huoneissa he asuivat ja työskentelivät Itävallan keisari Frans Joosef I:n kanssa. Näitä huoneita ei saanut kuvata niin niistä minulla ei ole kuvia. Näin kuitenkin Sissin asuintilat, jumppahuoneen puolapuineen, keisarin työhuoneen sekä monta muuta huonetta joita he asuttivat valtavasta palatsista.

Hofburgia ja Sisi Museota suosittelen kaikille kuninkaallisten historiasta kiinnostuneille sekä myös lasten kanssa matkustaville sillä ainakin tuo vaatteiden ja asuintilojen näkeminen oli meidän lasten mielestä mukavaa. Heitäkin kiinnosti miten keisari ja keisarinna ovat eläneet palatsissa.

Wienin vanhan kaupungin keskustassa eli Innere Stadtissa nähtiin Stephansdom eli Pyhän Tapanin tuomiokirkko. Sen salmiakkikuvioitu katto on kattotiilistä ja korjattu viimeksi vuonna 1952. Goottilaistyylinen kirkko on 1200-luvun jälkeen kokenut monia muutoksia etenkin sisätilojen osalta. Kirkon julkisivussa oli meneillään nytkin jonkinlaista korjaustyötä mutta katedraali oli siitä huolimatta vaikuttava.

Koko Wien avautui merimaailma Haus des Meeresin kattotasanteelta joka kiersi koko rakennuksen ympäri avaten maiseman kaikkiin ilmansuuntiin. Jättimäinen akvaario ja erilaisten vesieläinten maailma oli todella mielenkiintoinen perhekohde ja näimme niin krokotiin kuin valtavia anakondia sekä haikaloja. Merimaailmassa oli upean värisiä trooppisen veden kaloja, kilpikonnia ja näiden päälle kaikenlaista rekvisiittaa kuten suurten haikalojen hammasluustoja. Minusta tämä akvaariotalo oli mukava kohde jossa katsottavia ikkunoita riitti ja jokaisessa kerroksessa kymmenestä oli aina mielenkiintoista nähtävää.

Haus des Meeresin takana oli mukava leikkipuisto ja paikka sijaitsee muutenkin todella mainion ostoskadun Mariahilferstrassen sivukujalla. Lähin metropysäkki oli aivan kulman takana ja visiitin voi yhdistää esimerkiksi alla olevaan Sacherkakkupalaan Aida kahvilassa.

Wienissä kevät oli jo paljon pidemmällä vaikka reissumme oli helmikuun loppupuolella. Luinkin jostain, että Wien on hyvä matkakohde ympärivuoden ja kun itse reissasimme tällöin ”pimeään aikaan” kun ei ole mitään erityistä ja sää oli näin hyvä niin en näe kyllä talvikuukausina matkustamisessa mitään huonoa. Keväämmällä tällaisessa puistossa olisi voinut istua pidempäänkin.

Jos vielä pääsen Wieniin joskus kesällä, haluan nähdä Schönbrunnin linnan ja palatsin puutarhan. Sitä kuninkaalliset asuttivat kesäkuukausina joten se on ehdottomasti koettava kaikessa kukoistuksessaan.

Lasten kanssa reissussa

Kotona ollaan! Tultiin Wienistä tosin jo torstain ja perjantain välisenä yönä joten kotona ollaan oltu tovin verran. Wien oli ihana ja pääsin näkemään ne paikat mitä halusin. Reissu oli myös rankka, sillä lasten kanssa haasteita riitti. Meidän pienimmän kanssa siirtymätilanteet eivät ole aivan mutkattomia joten hikipisaroita valui otsalta kerran jos toisen. Olen silti sitä mieltä, että vain reissaamalla lapset oppivat niitä taitoja mitä ei kotona pysymällä kartu. Sellaisia ovat mm. kärsivällisyys, uusien paikkojen ja tilanteiden sietokyky sekä avarakatseisuus. Helpointahan olisi pysyä kotona, sillä pienten lasten (ja erityislasten) kanssa matkustaminen ei ole pelkkää herkkua. Kuitenkin vaakakupissa kokemukset painavat enemmän ja kokonaisuus jää minusta aina plussan puolelle. Ulkomailla reissatessa ja etenkin asuessa saa siivet, jota ei voi kotimaassa kasvattaa.

Mieheni mielestä olen samanlainen kuin äitini, joka ”raahasi” meitä joka paikkaan. Olen kasvanut siihen, että käytiin äidin mukana työmatkoilla jos se vain suinkin oli mahdollista. En tiedä millaista matkaseuraa itse olin lapsena mutta omat muistot ovat jääneet mieleen aina positiivisina. Äitini on oikeastaan suurin esikuvani mitä minulla on. Hän on taiteellisesti lahjakas ja kirjoittanut kasan kirjoja. Sen lisäksi hänellä on akateeminen koulutus ja hän väitteli tohtoriksi kun me olimme pieniä ja meitä oli kuitenkin viisi! Nyt kun itse pakerran iltaisin kouluhommien parissa tai olen myöhään yliopistolla niin en tunne järkyttävän suurta huonoa omatuntoa, vaikka mieheni kanssa keskusteltiin aiheesta. Paras esimerkki jonka voin lapsilleni antaa on oma polkuni. Jos olen ahkera ja käyn kouluja ja saan hyvän työpaikan, näkevät lapset sen mallin. On tutkittu, että erityisesti äitien korkeampi koulutus näyttää suojaavan lapsia pahoinvoinnilta. Sosioekonominen luokka on myös hyvin periytyvää (uutinen tutkimuksesta). Enkä ole unohtanut sitä, että olin seitsemän vuotta kokonaan kotona ennen viime vuotta. Kirittävää riittää.

Samaa mietin matkustamisesta ja maailman näkemisestä. Jos reissuun on mitään mahkuja päästä, on sillä hurjasti positiivisia vaikutuksia. Tälläkin kertaa kahvilassa kaatui juomat, metrossa huudettiin kurkku suorana ja museo mentiin juosten läpi kun se oli ”tylsää” niin silti lapset olivat innoissaan Wienistä. Oli kuulema huippua ja mikä parasta, kotiintulo on aina yhtä ihanaa. Reppu täynnä uusia kokemuksia.