Myllerrystä

Viikko on ollut vauhdikas ja sisältänyt tunteita laidasta laitaan. Blogiasiat ovat pyörineet mielessä aamusta pitkälle iltaan ja olen nähnyt untakin niistä. Vaikka en olekaan viime vuoteen blogannut yhtä aktiivisesti, on blogi kuitenkin ollut minulle tärkeä paikka ja on sitä edelleen. Olen itse ihan hyvillä mielin tulevasta.

Hesarin juttu

Eilen julkaistu Helsingin Sanomien haastattelu kertoo ajatuksiani siitä, että kannattaa olla mielessä muutakin jos somea ei jaksa. Koskaan ei voi tietää mihin elämä vie, miten muuttuu ihmisenä ja mitkä asiat nousevat kiinnostuksen kohteiksi. En missään nimessä syytä tilanteestani muita, eikä otsikko ole minun suustani vaikka juttu on muuten hyvä. Itse kerroin haastattelussa näin:

”Aiemmin minulla oli aina ideoita, mutta yhtäkkiä ei enää ollutkaan mitään sanottavaa. Iltaisin olikin muuta tekemistä kuin päivittää blogia.”
”Blogi päivittyi, mutta ei enää samaa tahtia kuin aiemmin. Lukijat löysivät edelleen tiensä kirjoitusten ääreen, mutta statistiikan mukaan lukijamäärät vähenivät, kun blogitekstejä ei enää ilmestynyt yhtä usein kuin aiemmin.”

 

On siis kurjaa jos ajatellaan, että minua olisi painostettu tiettyyn muottiin sillä asia ei ollut niin. Blogi on ollut hiljaisempi ihan minun vuokseni ja otan siitä täyden vastuun. En vain ole jaksanut kaikkea, sillä liikaa on liikaa eikä kenenkään tunnit riitä miljoonaan asiaan. Päätin panostaa opiskelujen loppuunsuorittamiseen ja se on perhe-elämän ohella vienyt leijonanosan ajastani. Kuusi vuotta on myös pitkä aika blogata ja tuottaa sisältöä omasta elämästä. On varmasti reilua myöntää, että en ole jaksanut sitä aivan täydellä teholla ja bloggaaminen työksi on niin vaativaa että se ansaitsee ihan sataprosenttisen panostuksen. Nyt saan hetken aikaa pohtia mitä teen tulevaisuuteni suhteen.

Huomenta Suomeen

Näistä teemoista olisi tarkoitus kertoa lisää maanantain Huomenta Suomen suorassa aamulähetyksessä. Laittakaahan katsontaan k.8.20 niin nähdään siellä! Aiheena on bloggaajan arki. Toivottavasti selviän jännityksestä :) Sattui kyllä hauskasti, että yksi tuttuni on siellä meikkaamassa aamulla. Hän voi onneksi antaa viime hetken vinkit maskissa!

Siitä puhe mistä puute

Raha-asiat ovat puhututtaneet blogeissa mielestäni enemmän kuin aikaisemmin tai sitten vain itse olen kiinnittänyt niihin huomiota. Arjen talousasiat ovat kuitenkin osa jokaisen aikuisen elämää, joten ei ole ihme että se kiinnostaa ja siitä puhutaan. En tiedä onko kyseessä vain meidän portaali mutta huomaan, että säästämisestä on tullut monelle tavoitteellista ja tärkeää tai sitten perheissä eletään sitä ”elämän köyhintä aikaa” kuten itse olen sanonut pikkulapsiajasta jolloin ollaan kotona pienellä rahalla. Tiedän tuosta itsekin paljon, sillä olinhan kotona lasten kanssa yhteen putkeen melkein kahdeksan vuotta.

Tällä hetkellä elän itse murroskautta kun mietin seuraavaa vuotta. Valmistuminen yliopistosta häämöttää edessä ja palo oman alan töihin on ihan valtava. Sosiaalisen median työt mitä teen blogin ulkopuolella, ovat määräaikaisia eikä niiden pohjalle voi perustaa koko taloutta. Myös blogi on kärsinyt viime vuoden ihan hullusta opintotahdista, eikä tällä maksella läheskään kaikkia laskuja. Eteen on siis tullut ajatus, että päivätyö omalla alalla opintojen jälkeen olisi enemmän kuin tervetullut. Olisi ihanaa saada koulutusta vastaava työ ja toki yksi yliopisto-opintoja eteenpäin vievä voima on ollut se, että haluan työn josta saa kohtuullista palkkaa perheen elättämistä varten niin ettei koulunpenkkiä olisi ihan turhaan kulutettu. En siis haluaisi palata uimavalvojan duuniin mitä tein ennen opiskelua.

Säästäminen kiinnostaa paljon mutta rehellisyyden nimissä en voi sillä kehuskella. Paras keinoni säästää on ollut asuntolaina ja se, että maksan sitä säännöllisesti. Meillä lainat on sidottu muutamalla eri tavalla ja yksi osa on sellainen, että lyhennän sitä reilummalla kädellä. Muuten tilille ylijäävä raha on mennyt aikalailla elämästä nauttimiseen. Vielä muutama vuosi sitten kun en tehnyt töitä, en olisi voinut kuvitellakaan ulkomaanmatkoja useampaa kertaa vuodessa ja teatterikäynnyt ym. olivat aika minimissä, sillä rahaa oli tosi vähän. Nyt viime vuosina kun talo tuli valmiiksi ja töitä oli paljon, haluttiin nauttia myös elämästä ja käyttää rahaa elämyksiin. Sillä tavalla viimeiset vuodet ovat olleet aika ihania, olen voinut tehdä töitä kotoa, opiskella ja ostaa kuitenkin kaiken välttämättömän niin ettei ole tarvinnut mennä nukkumaan ahdistuneena raha-asioista. Se jos joku on hyvin kuluttavaa, tiedän kyllä.

Nyt kun näyttäisi siltä, että osa freelancer-töistäni päättyy vuoden loppuun, on taas aika alkaa miettimään mitä seuraavaksi. Yrittäjän vapaus on jotain aivan ihanaa mutta sen mukana tulee valitettavasti se, ettei koskaan ole tietoa huomisesta. On varmasti aika päivittää CV ja ottaa etsintä nyt tosissaan. Laskut kun tulee joka kuukausi.