Pihalla

Pihan laitto on tänä vuonna jäänyt pitkälle. Vaihtuvat säät ovat lykänneet intoa pihalla oleskeluun niin, että sain kesäkukat laitettua ruukkuihin vasta eilen. Viime vuonna ne olivat tähän aikaan kukkineet jo kuukauden verran!

Myös kirsikkapuumme kukinta meni tänä vuonna vähän kuin ohi. Olimme juuri viikon ulkomailla kun loisto oli parhaimmillaan ja sen jälkeen kukat lähtivätkin ruskistumaan ja ovat jo menossa pois. Viime vuonna hankittu raparperi on onneksi lähtenyt kasvuun ja tehnyt muutaman oksan ja marjapensaissa on hyvin kukkia.

Yksi yllätys oli, että osa viime vuotisista tulppaaneista nousi uudelleen vaikka jänikset olivat varastaneet suuren osan kukkasipuleista. Tulppaanit ovat kukkineet kauniisti. Niitä on sekä valkoisia että tällaisia vaaleanpuna-keltaisia.

Isoille omenapuille kävi talven aikana köpelösti. Olin suojannut rungon mutta kun lumi nousi vain ylemmäs ja ylemmäs jollain viikolla niin jänikset söivät runkoa sieltä mihin suoja loppui sekä monta omenapuiden alinta oksaa ihan irti saakka. Jouduin leikkaamaan omenapuita ja laittamaan niihin haavansuoja-ainetta. Yksi näyttäisi toipuvan tästä eli kuorta ei ole syöty täysin rungon ympäri mutta toinen puu on huonommassa kunnossa. Harmi juttu, sillä olin kasvattunut puuta rakkaudella jo kaksi vuotta ja se oli se meidän komein puu. Toivon kovasti ettei puu nyt kuole tähän. En ymmärrä miksi jänikset eivät koskeneet tähän yhteen ainoaan puuhun jossa ei ollut koko talvena runkosuojaa ollenkaan (loppuivat kesken). Pieni hillittykasvuinen perheomenapuu jossa on Maikki, Punakaneli ja Petteri tekee nyt näin hienosti kukkia!

Suunnitelmissa on istuttaa pihalle vielä lisää kukkia, pensaita ja ehkä joku puukin. Ajattelin että tuosta nurmen määrästä karsitaan vielä sillä se ei ollutkaan paras valinta. Nurmikossa ei siis ole mitään vikaa, mutta silloin en tiennyt että innostuisin puutarhan laitosta näin paljon ja tykkään touhuta kasvien parissa, meillä kun ei ole koskaan ollut pihaa.

Ehkä siis joskus tulevaisuudessa täällä on vielä enemmän kaikenlaista katseltavaa. Ainakin jokainen kerta Muhevaisella tai Plantagenissa on vaarallinen, sillä harvoin pääsen lähtemään tyhjin käsin ;)

Ihana merihenkinen Itä-Helsinki

20160510_201905

Törmäsin hetki sitten ihmiseen jolla oli todella erilainen käsitys Itä-Helsingistä kuin minulla. Juteltiin tovi ja kuuntelin ihmeissäni. Tämä on paikka josta pääsy pois on oikea onni ja tavoite. Lapset saavat vääränlaisia kavereita ja muutenkin asuminen täällä vähän väliaikainen pakko. Ihan minun naapurissani, jossa minä olen oikein onnellinen ja tyyväinen. Toivon, että muuton jälkeen hekin viihtyvät yhtä hyvin ja yllättyvät iloisesti :) Minä ainakin kiitän luojaa siitä, että olen saanut rakentaa näin luonnonläheiseen paikkaan joka on kuitenkin vielä Helsingissä, meidän pääkaupungissa. Mellunkylästä pääsee lenkkeilemään merenrantamaisemiin kuten Vartiokylänlahdelle tai Vuosaareen ja Uutelan jonka kauneus on hätkähdyttävää. Sellaisia maagisia metsiä ja upeita rantamaisemia korkeilla kallioilla. Ihmisiäkin tänne mahtuu kaikenlaisia, myös ihan hyviä vaikka erilaisia.

20160515_182530 20160510_195526 20160510_201012 20160515_184748 20160515_184814

Olen kirjoittanut aiemminkin asumisesta idässä, kirjoituksessa Minun Itä-Helsinkini. Kaakkois-Helsinki on vaihtunut koiliseen ja vuoden tutustumisen jälkeen olen ylpeä. Olin itsekin ensin vähän kysymysmerkillä kun saimme kaupungilta tontin Mellunkylästä mutta en negatiivisesti. Otimme tontin nimittäin heti ilolla vastaan! Ei ollut kysymystäkään, etteikö tämä alue olisi kelvannut, toisin kuin monelle muulle perheelle. Alueella on edelleen kaavoitettuja tontteja jotka eivät ole kelvanneet. Vähän jopa harmittaa niiden perheiden puolesta jotka ovat tonttiarvonnassa saaneet niin suuren sijaluvun ettei tontteja ehditä tarjoamaan niin pitkälle kun moni aikaisempi ei ole ottanut tonttia vastaan. Ehkä siellä on joku perhe jäänyt ilman tonttia, jolle täällä asuminen on unelma.

20160510_195313 20160510_194859 20160510_200829

Omaa rakkauttani Itä-Helsinkiin lisää ehkä se, että olen tyytyväinen elämääni. Minulla perhe mitä rakastan ja ihania ystäviä täällä. Voi olla, että näkemykseni värittyy vaaleanpunaiseksi vain siksi, että oma elämäni on kunnossa. Naapurissa asuu ihania perheitä ja lapset viihtyvät. Liikunnallinen ja huumorintajuinen ystäväni Jarna hakee mua lenkille tuosta muutaman talon päästä viikottain ja me mammat päästään hetkeksi puhumaan aikuisten juttuja. Toki lenkillä kamera räpsyy muutaman kerran kun tulee vastaan kauniita maisemia.

20160510_201843 (1)

20160510_202057 20160510_202738

Liikuntapostausta tämän hetken liikkumisesta toivottiin kommenteissa ja tämä oli nyt oikeastaan se. Viime aikoina olen nauttinut reippaista kävelylenkeistä Jarnan seurassa tai vähän rauhallisemmin koirien kanssa. Liikunta on ollut pelkästään sitä, että nautin ulkoilmasta, maisemista ja seurasta eikä niinkään tavoitteellista liikkumista joka liittyisi sillä tavalla kehonmuokkaukseen. En taida edes muistaa koska olisin viimeksi käynyt kuntosalilla…

Nyt takaisin pihahommiin. Tuli ahneuksissa ostettua luumupuu jonka istutus on kesken. Parikkalan tummaluumu tulee keskelle takapihaa. Raparperi, valkoinen viinimarja ja kesäkukat odottavat myöskin kuopimista. Miten kurjaa, eikö?

20160510_201859