Pihalla

Pihan laitto on tänä vuonna jäänyt pitkälle. Vaihtuvat säät ovat lykänneet intoa pihalla oleskeluun niin, että sain kesäkukat laitettua ruukkuihin vasta eilen. Viime vuonna ne olivat tähän aikaan kukkineet jo kuukauden verran!

Myös kirsikkapuumme kukinta meni tänä vuonna vähän kuin ohi. Olimme juuri viikon ulkomailla kun loisto oli parhaimmillaan ja sen jälkeen kukat lähtivätkin ruskistumaan ja ovat jo menossa pois. Viime vuonna hankittu raparperi on onneksi lähtenyt kasvuun ja tehnyt muutaman oksan ja marjapensaissa on hyvin kukkia.

Yksi yllätys oli, että osa viime vuotisista tulppaaneista nousi uudelleen vaikka jänikset olivat varastaneet suuren osan kukkasipuleista. Tulppaanit ovat kukkineet kauniisti. Niitä on sekä valkoisia että tällaisia vaaleanpuna-keltaisia.

Isoille omenapuille kävi talven aikana köpelösti. Olin suojannut rungon mutta kun lumi nousi vain ylemmäs ja ylemmäs jollain viikolla niin jänikset söivät runkoa sieltä mihin suoja loppui sekä monta omenapuiden alinta oksaa ihan irti saakka. Jouduin leikkaamaan omenapuita ja laittamaan niihin haavansuoja-ainetta. Yksi näyttäisi toipuvan tästä eli kuorta ei ole syöty täysin rungon ympäri mutta toinen puu on huonommassa kunnossa. Harmi juttu, sillä olin kasvattunut puuta rakkaudella jo kaksi vuotta ja se oli se meidän komein puu. Toivon kovasti ettei puu nyt kuole tähän. En ymmärrä miksi jänikset eivät koskeneet tähän yhteen ainoaan puuhun jossa ei ollut koko talvena runkosuojaa ollenkaan (loppuivat kesken). Pieni hillittykasvuinen perheomenapuu jossa on Maikki, Punakaneli ja Petteri tekee nyt näin hienosti kukkia!

Suunnitelmissa on istuttaa pihalle vielä lisää kukkia, pensaita ja ehkä joku puukin. Ajattelin että tuosta nurmen määrästä karsitaan vielä sillä se ei ollutkaan paras valinta. Nurmikossa ei siis ole mitään vikaa, mutta silloin en tiennyt että innostuisin puutarhan laitosta näin paljon ja tykkään touhuta kasvien parissa, meillä kun ei ole koskaan ollut pihaa.

Ehkä siis joskus tulevaisuudessa täällä on vielä enemmän kaikenlaista katseltavaa. Ainakin jokainen kerta Muhevaisella tai Plantagenissa on vaarallinen, sillä harvoin pääsen lähtemään tyhjin käsin ;)

RIP omppupuun oksa

SAMSUNG CSC

Voihan vietävä! Vielä viikko takaperin poseerasin onnellisena omenapuuni kanssa joka symbolisoi omakotitalon idylliä. Ensimmäinen oma talomme ja omenapuu sen pihalla on ollut asia josta haaveilin vuosia. Nyt se on konkretiaa ja osa meidän normaalia elämää, josta olemme kiitollisia kaiken aikaa.

SAMSUNG CSC

Elämä on tosiaan kuitenkin aivan tavallista lapsiperheen elämää eikä pelkkää kiiltokuvaa. Lapset kiukuttelevat toisinaan ja vanhemmat ovat väsyneitä ja kiireisiä. Saattaa jopa käydä niin, että kun hetkeksi kääntää selkänsä on tuon varjelemani omenapuun oksa irti revittynä maassa ja iloinen kaksivuotias omena suussa saaliinsa kanssa. Siinä oli äidillä ärräpäissä pitelemistä.

IMG_20160827_200933

Tuosta äksidentistä on onneksi toivottu ja puu paikattu haavansuoja-aineella. Viikonlopun kukkasina kotimme suurinta maljakkoa koristaa omenapuun puolitoistametrinen oksa. Aika hassua että kameranrullalta löytyi tällaiset kuvat juuri kyseisestä oksasta ja omenasta. Enpä tiennyt, että ne tulevat omenapuun muistokirjoitukseen. Tai toivottavasti punakanelimme nyt toipuu tuosta pahoinpitelystä ja kasvaa harvennuksesta huolimatta kukoistukseensa. Koti ja piha on tehty elämää varten ja olihan se omena hyvää. Amos tiesi <3

Iisimpää viikonloppua sinne!

SAMSUNG CSC