Kun kiusaus käy suureksi

SAMSUNG CSC

Lai-lai-laihduttaminen. Tuo sana jonka kaiku on kamala ja ihana. Sana jota ei saisi ääneen sanoa, sillä sallittua on vain elämäntapamuutos. Muutos jolla otetaan haltuun terveelliset elämäntavat ikihyviksi. Se on sallittua se, laihduttaminen sen sijaan on typerää vaikka elämäntapamuutos toisikin saman tuloksen tullessaan.

SAMSUNG CSC

Olen lähiaikoina kuullut monelta jotain aiempaan ulkomuotooni viittavaa. On puhuttu terveydestä ja fyysisestä kunnosta tai vaikkapa bloggaamisesta ja sen kiertokulusta vuosien aikana. Aina kohdallani palataan kysymykseen koska aloitan sen taas? Kuinka moni ihminen siitä ilahtuisi, että palaan juurilleni. Saisi tsemppiä kauttani omaan elämäänsä ja olisi kenties huojentunut ja ilahtunut minunkin menestyksestäni painonhallinnassa. Olisin se voittaja, joka vaikeuksien jälkeen saavuttaisi sen maagisen kunnon jälleen. Olisin hyväksytty yhteiskunnan ja blogimaailman taholta ja ehkä hitusen parempi tyyppi jälleen.

SAMSUNG CSC

En usko että juuri kukaan tarkoittaa puheillaan pahaa. Ei ole väärin toivoa sitä, että minäkin onnistuisin. On vain suhteellista mitä kukin pitää elämässä onnistumisena ja tavoittelemisen arvoisena ja kuinka paljon se ketäkin häiritsee jos tavoitteeni ei ole sama kuin jonkun toisen. Itseänihän minun kokoni häiritsee edelleen, en ala sitä kieltämään. Jos saisin päättää niin olisin mielummin normaalipainoinen, mutta asia ei ole ollut minulle niin helppoa. Itse asiassa juttelin perjantaina blogigaalasta kotimatkalla autossa ajellessa tästä ihanan My project is me:n Jennin kanssa. Hän on kirjoittanut samoista aiheista kun minäkin yhtä kauan ja on myös kolmen lapsen äiti. Hän todellakin osaa samaistua fiiliiksiini ja ymmärtää bloggaajana sen, miten oman koon muutokset ovat haasteellisia blogatessa juuri terveydestä ja hyvinvoinnista. Ollaan niin sanotusti samassa veneessä vaikka kilomäärät ovatkin erit. Teki todella hyvää päästä jauhamaan asiasta jonkun kanssa joka tietää.

SAMSUNG CSC

Puhuin eilen myös painosta ja sen hallinnasta ystäväni Jarnan kanssa, joka on aivan ihana tyyppi. Sellainen toiminnan ihminen, joka ei selittele. Saa painonsa hallintaan jos yhtään jenkkakahvaa meinaa muodostua ja lähtee lenkille harva se ilta vaikka kotona pyöriikin kuusi lasta. Hän valmistaa maukasta kasvisruokaa ja syö herkkuja lähinnä vain viikonloppuisin. Tuntee  omat rajansa ja osaa pysyä niiden sisällä, ilman että painosta ja syömisestä tulee ongelma. Hän rakastaa purkaa tunteitansa juoksuun ja liikunta on hänen henkireikänsä. Ei jäätelö, leipäpinot tai tavaroiden ostaminen kuten minulla. Kyllä, siitäkin puhuttiin. Omaa oloaan voi palkita syömisen lisäksi myös ostamalla. On ne sitten niitä lastenvaatteita, kalusteita tai matkoja. Onko minun ostokäyttäytyminenkin muuttunut painon myötä? Voisi olla. Ja mikä on se syy siellä taustalla? Se, etten ole tyytyväinen vartalooni enkä saa mielihyvää siitä että tuntisin oloni hyväksi nykyisessä koossani vai joku muu?

SAMSUNG CSC

Mielessä on paljon kysymyksiä vaikka olennaisinta lienee käytännön toimiminen. Tokaisinkin miehelleni talvitakkia tuskallisesti napittaessa, että ”jännä, etten ole laihtunut vaikka en ole yhtään yrittänyt!”. Niinpä, jännää siinä ei taida olla muuta kuin ensimmäinen sana.

Postauksen kuvat ovat kesältä kun fiilis oli hyvä. Taisin olla laihtunut pari kiloa ennen lomamatkaa ja olin siksi onnellinen. Kyllä, täysin riippuen vaa’an lukemasta. Olihan se seurakin ihanaa, mutta niin se vain on edelleen, että oma fiilikseni lähtee hyvin pitkälle siitä mihin suuntaan paino on menossa. Kun se laskee, on suupielet ylöspäin ja kun se nousee, laskee olotila kuin lehmän häntä.

Onko tuttua teille muille?

Ps.Huomenna lisää ruokajutuista.

SAMSUNG CSC

Minne katosi hyvä flow?

SAMSUNG CSC

Luin viikonloppuna blogeista muutamia ihan fiilispostauksia jotka ovat omasta mielestäni muiden blogeissa mukavaa luettavaa. Tuntuu että avoimuus on osa tämän päivän somekanavia aivan eri tavalla kuin muutamia vuosia sitten, jolloin kaikki varoittelivat kirjoittamasta mitään nettiin. Kipeitäkin asioita jaetaan omilla kasvoilla sekä ihan pienempiä murheellisia juttuja siinä missä niitä ihania ja jopa täysin kiiltokuvamaisia tarinoita.

SAMSUNG CSC

Yksi postaus oli Mungolifen Annan En jaksa jossa todellinen pitkän linjan bloggaaja avautuu blogimaailman paineista ja siitä miten hankalaa on kun saa jatkuvasti kommentteja joissa kritisoidaan, ruoditaan tai haukutaan jokaikistä omaa valintaa. Riittämättömyyden tunne voi olla valtava ja ymmärrän kyllä mistä Anna puhuu, vaikka olette minua kohtaan hyvin lempeitä. Oma harmitukseni tuli viikonloppuna kun yksi vakiohaukkujani kävi varmistamassa kehuvien kommenttien perään että ”ette kai te nyt kehota bloggaria pysymään ylipainoisena”. Kyllä suurin osa varmasti tietää, että en minä näiden kehujen perässä ylläpidä tätä olotilaa. Niitä tulisi valtavasti lisää jos olisin hoikempi, se on ihan fakta. Ei siis tarvitse pelätä että kahden kauniin kommentoijan (kiitos teille <3) perusteella saisin koko yhteiskunnalta hyväksynnän ja mielenrauhan painolleni. Kiitos siis tuonkin hetken pilaamisesta, olet siinä erinomainen.

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

Omia fiiliksiäni puntaroin aina mielentilan mukaan mitä kirjoitan ja mitä en. Joskus tulee tunne, että jakaminen auttaa selkiyttämään ajatuksia ja jos tiedän että joku aihe voisi herättää vertaistukea niin siitä on helppo kirjoittaa. Viime aikoina olen kokenut, että olen taas jossain niin kaukana suossa että en tiedä pystyykö kukaan samaistumaan tunnetiloihini. Sellaisista ajatuksista on kaikista vaikeinta kirjoittaa sillä on aina se pelko, että avautuminen tuokin ihmetystä, kritisointia ja jopa haukkumista. Omakohtaisten asioiden jakamisessa on siis riskinsä.

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

Tiedän ettei simaohje, pohdinta facebook-kirppistelystä tai pihakuvat ole mitään mega-aiheita herättämään mielenkiintoa ja sille on syynsä. Huhti-toukokuu ovat olleet sellaisia, että mielialani ei ole pysynyt hirvittävän korkealla. Väsyin koulutöistä ja luovuin maidottomasta ja gluteenittomasta ruokavaliosta. Sen tilalle tuli pikku hiljaa vanhat ruokailutottumukset ja itseinho kun vatsa pyöristyi jälleen rummuksi. Inhottaa, surettaa ja ahdistaa kun yritän kaikista eniten välttää elämäni pyörimistä oman napani ympärillä ja en pääse siitä yhtään mihinkään. Olen niin kamalan näköinen, että en edes blogiin viitsi laittaa kuvia itsestäni. Koko alkuvuoden maidoton ja gluteeniton tuntuu kuukausi myöhemmin muistolta vain ja kaikki lähteneet kilotkin tulivat takaisin. Aika vahvasti näyttää tuo mieliala korreloivan terveellisen ruokavalion kanssa. Kun jatkuvista onnistumisista joutuu oravanpyörään on se ”maailman valloittaja”-fiilis kaukana.

SAMSUNG CSC

Eihän siitä ole kuin viisi viikkoa kun innosta puhkuen kirjoitin Ei enää yhtään dieettiä -kirjoituksen. Jos olen elänyt ”sellaista elämää tänään mitä haluaisin elää huomenna”, en ehkä halua elää kovin vanhaksi. Viidessä viikossa ei siis ole tapahtunut ihmeitä vaan päinvastoin. Luovuttaa en silti aio, siksi tästä ehkä kirjoitinkin. Huomisessa on toivoa <3 Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!