Kiitos kaunis kesä, tervetuloa elokuu

 

Kesä, kesä, kesä. Olet kaunista ja armotonta aikaa. Aikaa jolloin arki täyttyy lasten riemusta, itkusta ja ilosta yöttömään yöhön saakka. Aikaa jolloin koulu tai päiväkoti ei pelasta sinua tunniksi eikä toiseksi. Kesä on äiti-ihmiselle aikaa jolloin makaat niin kuin petaat. Itsehän olet lapsesi tähän maahan saattanut, kohdustasi kasvattanut, arkesi iloksi ansainnut.

 

Näitä sanoja huokailee äiti jos toinen, kun kesäloma lähenee loppuaan. Kuukaudet ilman aikuisten seuraa, miehen ollessa koko kesän töissä ja itse lastenvahtina ”vapaalla”. Aivan ihan nautiskellen, lomaillen ja lusmuillen, koko kesän kotona.

 

Ja näin minä olen nauttinut, jokaisesta hetkestä, rakkaiteni seurasta <3 Silti salaa vähän kaihoten, koululleni kaipaillut, gradustani haaveillut. Siitä että saisin vielä tenttiä ja reputtaa, oppia ja osata. Tuntea sen, että opin vain kun yritän. Keskustella kahvin kanssa aikuisten tylsistä asioista.

Kuulumisia!

Voi elämän kevät. En millään saa aloitettua kirjoittamista vaikka vähän väliä vilkuilen blogiini, että mistä kirjoittaisin seuraavaksi. Kaikki ideat tuntuvat yhtä laimeilta vaikka pyörin tuolla luonnostilassa harva se ilta. Kirjoittaminen on tietynlainen tila, joka tulee tai ei. Sen pakottaminen on toki mahdollista mutta silloin sitä ohjaa joku korkeampi motivaatio kuten työ ja deadline :D Ihan huvikseen kirjoittaessa kynää on vaikea saada sauhuamaan jos tunnetila puuttuu.

Aurinko paistaa ihanasti ja se tuntuu pelastavan mut hukkuvalta fiilikseltä. Mulla on tässä pyörinyt olo, että paahdan määräajasta toiseen ja hommat vain kasaantuvat päälle. Tiesin, että opintojen puolesta vuodesta tulee paha. Mulla oli jäljellä vain ”pakkopulla” kursseja jotka ovat mulle vaikeita ja niitä on riittänyt. Koen suurta riittämättömyyden tunnetta, sillä mulla on vaikeuksia päästä kursseista läpi. Oon jopa itkenyt oloani tenttien jälkeen tai tulosten tullessa. Tekemistä on niin paljon! Mikään kurssi ei tule tässä vaiheessa ilmaiseksi.

Kotona on hankala löytää henkireikiä, sillä arki on melkeinpä kaoottista. Viime viikko oli jotenkin helpompi kuin tämä viikko ja oon ihan heti ihan loppu kun on haastellisempaa. Toisaalta san vihdoin opintoja eteenpäin kohti valmistumista ja se fiilis voittaa kaiken. Ei tämä ikuisesti kestä! Onneksi mulla on naapurissa hyvä ystävä, jonka kanssa maailmanparantaminen helpottaa oloa. Viime viikolla käytiin jopa perjantaina keskustassa syömässä ja tsekattiin Jarnan kanssa kovasti kehuttu Bronda, joka sijaitsee Espalla. Ruoka oli todella hyvää ja paikka viihtyisä, joskin hyvin täyden buukkauksen vuoksi vähän meluinen.

Opintojen ja perheen yhdistäminen on ajoittain haastavaa. Jos voisin mennä ajassa taaksepäin olisin yrittänyt opiskella ennen kuin lapsia on näin paljon mutta elämä ei aina anna vaihtoehtoja. En tiennyt, että musta tulisi lasten äiti, joilla on erityistarpeita eikä lapset ole tulleet ”tilauksesta” minään toivottuna ajankohtana vaan se on ollut ihan muissa käsissä! Kiitollinen olen siitä, että lapsia on siunaantunut sillä rakastan jokaista heistä yli kaiken <3

Nyt me lähdetään  ulos aurinkoon nauttimaan keväisestä päivästä ja lopetan avautumiseni tähän ;) Ihanaa viikonloppua kaikille!