Ajatuksia asumisesta

House hunting

Sattuipa hassusti Oikotien kuva tuohon telkkariin kun katsottiin viime viikonloppuna tytön kanssa Gladiaattoreita ja näppäsin meidän jaloista kuvan. Nimittäin siitä tuli mieleen, että en ole ”pitkään aikaan” seuraillut asuntomarkkinoita.

House hunting ja unelmointi on aina ollut mun harrastus ja olen vielä tämänkin talon rakentamisen jälkeen seurannut markkinoita aika tiiviisti. Viimeiset vuodet enemmän kesämökki- ja tonttitarjontaa kuin asuntoja Helsingissä mutta olen kuitenkin aina välillä katsonut mitä täälläkin on myynnissä ja mihin hintaan.

Ei enää Oikotietä ja Etuovea joka viikonloppu

Nyt huomasin, että ote tuosta Oikotiellä notkumisesta on vähän hellittänyt. Hieno juttu kai? Vaikka eihän siinä toki ole mitään pahaa. Kiinteistönvälitysketju Remaxin tekemän tutkimuksen mukaan suomalainen perhe muuttaa keskimäärin kuusi kertaa elämänsä aikana toiseen asuntoon tai taloon. Suomalaiset ovat Euroopan innokkaimpia muuttajia yhdessä ruotsalaisten ja sveitsiläisen kanssa (lähde).

Kohtalotovereita

En tiedä kuinka moni siellä ruudun takana tunnistaa itsensä tai jakaa saman kiinnostuksenkohteen, että asuntomarkkinoiden seuraaminen on mielenkiintoista vaikka akuuttia muuttamistarvetta ei olekaan. Olen lukenut myös jonkin verran kiinteistösijoittamisesta, mutta pelkäänpä että siihen touhuun olen itse liian tunteiden perusteella toimija. Minä varmaan rakastuisin jokaiseen kohteeseen omalla tavallani ja olisin todella huono luopumaan. Olen ehdottomasti enemmän hamstraaja kuin konmarittaja, joten myyminen voisi olla minulle vaikeaa tunnesiteen vuoksi ja sijoittamisessa on kuitenkin tärkeää tehdä rationaalisia päätöksiä. Kertokaahan onko joku teistä asuntosijoittaja tai harkinnut sitä? Missä kaupungissa sijoitatte tai mikä olisi haaveenne jos sijoittaminen kiinnostaa?

Suurin unelma

Asumisen suhteen oma suurin unelmani on omakotitalo veden äärellä. Se ollut pikkytytöstä saakka mun unelma ja se tuntuu edelleen valitettavan kaukaiselta. Meidän perheelle on tärkeää asua Helsingissä sen vuoksi, että täällä on mm. esikoispoikamme erityiskoulu eikä muutto kauemmas sen vuoksi tule kysymykseen. Sitten taas tonttitarjonta pääkaupungissa esimerkiksi merimaisemilla on ihan tavoittamattomissa, joten se siitä. Onneksi aina voi lähteä mökille, parantamaan ikävää veden äärelle.