Syyslomaa laivalla

Miniloma perheen kanssa

Meidän lapsilla oli viime viikolla syysloma koulusta ja eskarista. Koska viikko oli meillä vanhemmilla työntäyteinen niin suunnattiin vasta viikonloppuna pienelle minilomalle Tukholmaan. Lähdettiin lauantaina ja palattiin maanantaina eli kyseessä oli tuollainen Päivä Tukholmassa risteily jossa ollaan laivalla yötä mennessä ja palatessa. Meidän reissua ilostutti myös samalle laivalle lähtenyt tuttavaperhe naapurista, joten seuraa ja naurua riitti.

Lasten ehdoilla

Koko reissua suunniteltiin aikalailla lasten ehdoilla. Varattiin Siljalta Muumi perhehytti, jossa oli muumiaiheinen sisustus muumivalaisinta ja alkoholitonta muumiskumppaa myöten. Minusta perhehytti oli ihan tilava ja mahduttiin meidän viiden hengen porukalla siihen hyvin. Lapset tykkäsivät ikkunasta Promenadelle ja siitä oli hauska seurata laivan menoa.

Tukholmassa koettiin Junibacken

Risteily pysähtyi Tukholmaan noin seitsemäksi tunniksi, jolloin suunnattiin Junibackenin kulttuuritaloon. Minusta se oli aivan ihana paikka ja lapset rakastivat tuota satumaailmaa. Siellä oli niin paljon nähtävää ja koettavaa kaikille aisteille ja monta tuttua tarinaa tuli eloon. Suosittelen kyllä kaikille lapsiperheille kohteeksi jos olette menossa Tukholmaan, sillä siellä voi käydä myös talvella. Junibackenissa oli myös ihana lasten kirjakauppa ja ostin sieltä mm. kortteja ja magneetteja. Parasta ja liikuttavinta oli Satujuna, joka vei Astrid Lingrenin tarinoiden keskelle. Satujunasta kerrotaan, että se lähtee matkaan Vimmerbyn asemalta ja kulkee Kesäkummun Marikin kautta Kissankulmaan, jossa Eemeli on vetänyt Iidan lipputankoon. Matka jatkuu Vasastanin kattojen yli Katto-Kassisen kotiin. Vielä tervehditään muun muassa Ronja Ryövärintytärtä ennen kuin tunnepitoinen matka päättyy Nangijalaan, Leijonamielen veljesten luokse. Junassa ei saanut valokuvata ja se on kyllä hyvä sillä koko aika meni matkasta nauttimiseen.

Levollinen fiilis ja tuore ETK

Kotiintullessa minua odotti ihanat uutiset, että viimeinenkin tentti ja kurssi on tehty kandidaantintutkinnosta. Keväällähän harmittelin sitä, että tutkinto jäi paria kurssia vajaaksi sillä osan tentin vasta kesällä ja yhden nyt syksyllä, sillä siitä oli vasta nyt tenttimahdollisuus. Maanantaina kuulin, että kaikki on nyt läpi ja sain kokonaisuudet rekisteröitäväksi Oodiin. Kun ne näkyvät siellä (ihan näillä näppäimillä) niin voin laittaa tutkintotodistuspyynnön kansliaan. Minä siis valmistun nyt elintarviketieteiden kandidaatiksi (ETK)! Tämä on aika huikean ihana tunne, sillä mulla oli noiden luonnontieteiden perusopintojen (kemia, fysiikka, matematiikka) kanssa aikalailla tekemistä. Voi että nautin siitä, että saan nyt opiskella syventäviä aineopintoja mitkä sujuvat paremmin.

 

Ajatuksia asumisesta

House hunting

Sattuipa hassusti Oikotien kuva tuohon telkkariin kun katsottiin viime viikonloppuna tytön kanssa Gladiaattoreita ja näppäsin meidän jaloista kuvan. Nimittäin siitä tuli mieleen, että en ole ”pitkään aikaan” seuraillut asuntomarkkinoita.

House hunting ja unelmointi on aina ollut mun harrastus ja olen vielä tämänkin talon rakentamisen jälkeen seurannut markkinoita aika tiiviisti. Viimeiset vuodet enemmän kesämökki- ja tonttitarjontaa kuin asuntoja Helsingissä mutta olen kuitenkin aina välillä katsonut mitä täälläkin on myynnissä ja mihin hintaan.

Ei enää Oikotietä ja Etuovea joka viikonloppu

Nyt huomasin, että ote tuosta Oikotiellä notkumisesta on vähän hellittänyt. Hieno juttu kai? Vaikka eihän siinä toki ole mitään pahaa. Kiinteistönvälitysketju Remaxin tekemän tutkimuksen mukaan suomalainen perhe muuttaa keskimäärin kuusi kertaa elämänsä aikana toiseen asuntoon tai taloon. Suomalaiset ovat Euroopan innokkaimpia muuttajia yhdessä ruotsalaisten ja sveitsiläisen kanssa (lähde).

Kohtalotovereita

En tiedä kuinka moni siellä ruudun takana tunnistaa itsensä tai jakaa saman kiinnostuksenkohteen, että asuntomarkkinoiden seuraaminen on mielenkiintoista vaikka akuuttia muuttamistarvetta ei olekaan. Olen lukenut myös jonkin verran kiinteistösijoittamisesta, mutta pelkäänpä että siihen touhuun olen itse liian tunteiden perusteella toimija. Minä varmaan rakastuisin jokaiseen kohteeseen omalla tavallani ja olisin todella huono luopumaan. Olen ehdottomasti enemmän hamstraaja kuin konmarittaja, joten myyminen voisi olla minulle vaikeaa tunnesiteen vuoksi ja sijoittamisessa on kuitenkin tärkeää tehdä rationaalisia päätöksiä. Kertokaahan onko joku teistä asuntosijoittaja tai harkinnut sitä? Missä kaupungissa sijoitatte tai mikä olisi haaveenne jos sijoittaminen kiinnostaa?

Suurin unelma

Asumisen suhteen oma suurin unelmani on omakotitalo veden äärellä. Se ollut pikkytytöstä saakka mun unelma ja se tuntuu edelleen valitettavan kaukaiselta. Meidän perheelle on tärkeää asua Helsingissä sen vuoksi, että täällä on mm. esikoispoikamme erityiskoulu eikä muutto kauemmas sen vuoksi tule kysymykseen. Sitten taas tonttitarjonta pääkaupungissa esimerkiksi merimaisemilla on ihan tavoittamattomissa, joten se siitä. Onneksi aina voi lähteä mökille, parantamaan ikävää veden äärelle.