Omassa kuplassa

*Sisältää mainoslinkkejä

Jokaisella elämänalueella on oma kuplansa. Huomaan, että ikävuosien myötä mielenkiinnonkohteeni muuttuvat ja samoin kuplat joiden sisään uppoan. Nuorempana elin vuosia fitnesskuplassa ja ympärilläni oli paljon ihmisiä, jotka olivat kiinnostuneet samoista asioista. Lastensaannin myötä elämää hipoi vauvakupla ja hieman myöhemmin leijonavanhemman kupla, jossa elämän täytti vammaistukihakemukset ja vasut. Jokainen näistä kuplista on ollut erilainen mutta yhtälailla mukaansatempaava ja mielenkiintoinen, elämän sillä hetkellä täyttävä suuri asia niin hyvässä kuin pahassa.

Kun josssain vaiheessa fitnesskuplaani tuli särö, ei sinne ollut enää paluuta takaisin. Silloin mietin, että olisiko parempi keskittää ajatukseni lopulta itseni kehittämiseen henkisesti, fyysisen kehoni sijaan. Myös noissa muissa kuplissa ollessani olen kaivannut sitä, että opiskelu vihdoin tempaisi minut mukaansa. Enkö saa koskaan opintojani loppuun? Miksi opiskelu on minulle niin vaikeaa? Melkein rukoilin, että joku ihmeellinen voima imaisisi minut sisään opiskelun maailmaan ja elelisin opiskelukuplassa onnellisena opintojeni loppuun saakka. Kuitenkaan kupla ei tullut tilauksesta vaikka yritin.

Niin kuin kaikissa kuplissa, sen sisällä ei näy seiniä. Kupla on läpinäkyvä, miltei olematon, eikä sitä ole olemassa fyysisessä olomuodossa. Mielemme sisällä se on kuitenkin selkeä, ainakin ulkopuoliselle. Ulkoa katsova ihminen näkee ihmiset kuplan sisällä, vaikka he eivät sitä itse tiedostaisikaan. Kuplan rajat ovat jykevät kuin muurit ja on helppo nähdä, mihin ihmiset ovat todellisuudessa uppoutuneet. Se paljastuu pienistä eleistä, elämän täyttävistä harrastuksista tai työvalinnoista. Mistä jokaisen arki koostuu? Sieltä löytyy hänen kuplansa.

Toiset ympäristöt ovat meille parempia kuin toiset ja osa jopa haitallisia. On elämänalueita, joihin voi ajatua tahtomattomaan ja niistä on vaikea päästä pois. Elämän voi täyttää sairaus, työttömyys tai riippuvuus. Myös hyvin aikein lähtenyt harrastus tai innostus voi päätyä ylisuorittamiseen tai uupumiseen. Ihana työyhteisö voi muuttua taakaksi tai täyttää elämän liiaksi myös vapaa-ajalla niin, ettei levolle jää sijaa. Sen vuoksi ulkopuolinen ei voi toisen puolesta päättää, mikä kupla on kenellekin hyväksi ja missä määrin. Ne ovat jokaisen omia valintoja ja elämää.

Näkisin, että elämän läpi vaihtelevat kuplat ovat elämän suola. On tärkeää tuntea yhteenkuuluvuudentunnetta ja sitä, että on jossain hyvä. Haluaisin itse myös muistaa, että jokaisella ihmisellä on oikeus kiinnostua siitä mistä haluaa, eikä kuplia voi laittaa tärkeysjärjestykseen. Ne voivat olla pieniä tai suuria ja olla elämässämme pitkään tai vain hetkellisesti. Ehkä niitä ei tarvitsekaan nähdä? Niin kauan kun ei vahingoita itseään tai muita, on ihan ok olla uppoutunut omaan maailmaansa. Itse asiassa kuplassa on ihan kivaa, sillä siellähän on muitakin ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet samoista asioista. Parhaimmillaan yllämme kuplassa korkeammalle kuin uskalsimme odottaa ja saamme toisistamme voimaa.

PS. Freskan* kotisiivous (käy meillä edelleen ja ihan huippu!) alekoodit ovat voimassa vielä tämän kuun loppuun. Voit tilata siivouksen vielä nyt elokuun aikana ja käyttää koodin vaikka siivoukset tapahtuisivat vasta elokuun jälkeenkin. Suosittelen kokeilemaan, on meidän arjen pelastaja <3 Molemmat koodit ovat voimassa 31.8.2017 asti.

kesä20  – 20€:n alennus kertasiivouksen tilaajalle 
kesä50  – 50% :n alennus ensimmäisestä siivouskerrasta säännöllisen siivouksen tilaajalle 

Luentoja odotellessa

Hei taas blogiin. Elokuu on jo pitkällä ja odotan kovasti syyskuuta ja alkavia luentoja. Pääsen tekemään maisteriopintojen syventävät kurssit loppuun ensi vuoden aikana ja mietin, että miten sitä ollaankin jo näin pitkällä. Ajattelin että en koskaan valmistu mutta nyt näen, että loppu häämöttää eikä taival kestäkään ikuisesti. Ajatus Wienistä on kypsynyt hiljalleen ja kevätlukukausi siellä on edelleen haaveissa. Se vaatii edelleen vain hirmuisesti järjestelyä lähinnä juuri perheen ja raha-asioiden vuoksi.

Mulle kuuluu kuitenkin oikein hyvää, vaikka haasteita riittää. Tuntuu todella hyvältä olla juuri tässä. Kaksi vuotta sitten kun aloitin opiskelun vuosien tauon jälkeen uudelleen, ajattelin että jos panostan nyt tähän niin kolmen vuoden päästä voisin valmistua. Nyt siitä on kaksi vuotta mennyt ja samalla tahdilla tuo lopputulos ei ole mahdotonta. Nyt oikeastaan itken jo sitä, en haluaisi tämän loppuvan. Opiskelu on tuonut mun elämään hirmuisesti sisältöä ja olen nauttinut kovasti näistä viime vuosista. Kursseja tulee koko tutkintoon siis liikaakin, sillä moni aihe on kiinnostanut vaikka se ei ole ollut pakollisten listalla. Tänä vuonna aion käydä vielä monta sellaista ”koska haluan” kurssia, etenkin siellä vaihdossa sitten. Pitää laittaa ne sitten jonnekin vapaavalintaisten koppaan!

Alkava syksy ei ole siis kovinkaan erilainen kuin kaksi edellistä, vaan kuljen taas kodin ja Viikin väliä päivittäin. Jos kaikki menee hyvin, niin keväällä helmikuun lopussa nostan kytkintä kohti Itävaltaa. Tämä varmasti varmistuu tässä seuraavan parin kuukauden aikana ja infoan siitä sitten tännekin. Toivottavasti nyt vaan nuo lasten koulu- ja hoitoasiat onnistuisi ja saataisi sieltä kiva koti <3