Some ja digi työnä blogin ulkopuolella

SAMSUNG CSC

Viikonloppuna oli juhlahumua, kun Itäkeskuksen uusi keskus sai nimensä. Paikasta tuli Easton Helsinki eli tuttavien kesken Easton! Juhlimme sitä rakennuksen työmaalla Naapurijuhlan merkeissä ja tarjolla oli ilmaista keittoa, kahvia, suklaata ja herkkuja sekä upea Anna Abreun keikka.

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

Olen itse ollut Easton Helsinki projektissa mukana nyt 1,5 vuotta ja se on blogin ohella toinen työni. Pääsin mukaan siitä syystä, että olen paikallinen vaikuttaja ja olin oppinut blogityön kautta sosiaalisen median kanavista, valokuvaamisesta ja sometilien päivittämisestä paljon. Tässä projektissa olen ollut mukana taustalla ideoimassa ja järjestämässä erilaisia tapahtumia sekä toiminut niiden kuvaajana ja raportoijana kaikkiin Easton Helsingin sosiaalisen median kanaviin kuten Twitteriin, Facebookkiin, Instagramiin (nyt uusi tili, joten laittakaa seurantaan!) sekä projektin kotisivulle. Nykyään erilaisten nettisivujen päivittäminen sujuu minulta jo helposti, sillä näitä on tullut näpyteltyä aika monena iltana.

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

Easton Helsinki ja kokonaan uusi Itäkeskuksen K-citymarket avautuu vajaan vuoden kuluttua, jonka jälkeen alkaa projektin toinen vaihe ja keskuksesta laajenee mielettömän kokoinen viihtymisen ja arjen asioinnin keskus. On ollut mahtavaa päästä mukaan näin valtavaan projektiin ja nyt kun minulla on jalka oven välissä ja hyviä kontakteja Keskolla niin toki mietin sitä myös olisiko siellä tarjota minulle vielä jotain oman alani töitä jatkossa, sillä elintarviketieteilijä voisi hyvinkin työllistyä Keskolle :) Nykyinen työni on projektia hoitavan Design toimisto Kuudennen kerroksen tiimissä.

Somepormestarin työ jatkuu edelleen ja ajattelin, että teistä olisi ehkä kiva kuulla millaista tämä työ on ollut, sillä olihan blogissani tämän työn työhakemus keväällä 2015. Hakuprosessi oli hauska, sillä haku oli täysin netissä eikä hakemusta voinut lähettää mihinkään muuten kuin käyttämällä hashtagia #somepormestari. Onneksi sain paikan! Olen oppinut niin paljon ja ihanaa tehdä blogin ohella jotain ihan muutakin mutta kuitenkin niin, että voin olla pääasiassa kotona koneella etänä. Työ on pääosin viestintää ja pääsen käyttämään siinä omaa luovuutta ja vahvuuksiani. Hauskaa on ollut myös somevideoiden luominen Eastonin facebook-sivulle, jossa hauskoja klippejä on nyt julkaistu puolisen vuotta kerran kuussa ja olen päässyt näyttämään niissä alkeelliset näyttelijäntaitoni. Blogatessa on oppinut heittäytymään vaikka ei osaisi mitään :D

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

Summa summarum, että on tästä blogista ollut hyötyäkin. En olisi ikinä saanut paikkaa ilman näitä taitoja mitä olen blogatessa oppinut. Nykyään myös todella moni työnkuva sisältää uusia somenkäyttötaitoja, digitaalisia valmiuksia sekä kykyä tuottaa itsenäisesti kuvia ja tekstiä. Itse asiassa Keskolle haetaankin juuri lähes kahtakymmentä digiosaajaa täällä.

Kuinka monella teistä kuuluu some- tai digiosaaminen osaksi työnkuvaa?

SAMSUNG CSC

Anna

5 vastausta artikkeliin “Some ja digi työnä blogin ulkopuolella”

  1. Moi. Olipa kiva lukea tästä työstäsi 😊. Mä teen työtä kouluterkkana yläkoulussa ja lukiossa ja some näytelee yhä suurempaa osaa työssäni. Facebook, blogi, periscope ja twitter. Kaikki nämä ovat käytössäni. Tavoitan eri somekanavilla hieman eri ihmisiä. Tarkoitus on myös että asiakkaat pääsevät pian kanssani tekemään sisältöjä someen. Esim. osa terveystiedon esitelmistä tehdään ”terveysuutislähetyksenä” someen yhteistyössä oppilaiden ja opettajien kanssa! Somella tavoittelen nopeampaa tiedon ulosvirtausta, asiakkaiden osallisuuden lisäämistä ja positiivisen asiakaskokemuksen syntymistä . Tärkeää on tehdä myös oma työ mahdollisemman läpinäkyväksi. Digiosaaminen on välttämättömyys terveydenhuollossakin😀. Kivaa loppuvuotta sinulle ja perheellesi.
    T. Kouluterkka Outi

  2. Mulla some ei kuulu työhön, mutta oon vuosia toivonut, että kuuluisi. Saan toki leikkiä oman elämäni työntekijälähettilästä sen minkä kerkeän, mutta eipä sitä nykyään useinkaan oikeastaan tule mitään sellaista esimerkiksi twiitattua. Joskus kyllä, jos näen jotain herkullista kuvattavaa tai muuten vaan osuu joku tilanne.

    Rrrrakastan somea :)

  3. Olen tehnyt työurani it-alalla ja havittelen alalta pois. Jotenkin päivä päivältä someasiat ahdistaa yhä enemmän. Mä olen siis tehnyt esimerkiksi yhden suomen suurimpien kaupunkien verkkopalvelua eli juurikin webbiä, siellä Sometus on arkipäivää. Too much information ja informaatioähky on yks somen varjopuolista ja se, että ihmiset on koko ajan kännykkä kourassa. Seurailin tuossa snäppiäkon ja mietin, voiko sen yksityisemmälle alueelle enää mennä.

  4. Hei, yhdyn edelliseen kirjoittajaan täysin! En tee työkseni mitään someen liittyvää, mutta minua ahdistaa jo se, että työssäni tarvitsen ”100”salasanaa, että pääsen jonnekkin tekemään työni yms. Ja se, että tiettyihin kilpailuihin yms. ei voi osallistua kuin somen välityksellä, on tosi erikoista, – kuitenkin on vielä ihmisiä, jotka eivät käytä kuin Facebookkia, -(minä!) Ja vakaa aikomukseni on jopa ollut lopettaa Facebookin käyttökin…
    Lomalla kun oltiin syksyllä Santorinilla, niin kiinnitin kyllä huomion siihen , kuinka riippuvaisia ihmiset ovat kännyköistään, -selfietikkujen kanssa ihan koko ajan, -mikä tarve on lomalta koko ajan raportoida, missä milloinkin ollaan? Todella ahdistavaa ja surullistakin, näkevätkö ihmiset oikeasti, missä ovat lomalla, nauttivatko juuri siitä hetkestä… Menettävät mielestäni tosi paljon. Ah oli niin ihana kävellä lomalla tuntikausia, kun ei tarvinnut ottaa sitä kännykkää ollenkaan mukaansa!
    Ja hyvä, että tuo lasten kuvaaminen otettiin taas esille eräällä radiokanavalla, en voi ymmärtää, miksi niistä taaperoista pitää laittaa kuvat nettiin? Jokaisen ihmisen pitäisi saada päättää, onko minun kuviani netissä, myös lasten!!! Ja myös oma koti on kyllä niin yksityinen alue, että en haluaisi sitä tuoda tänne muiden pällisteltäväksi! Tottakai ymmärrän bloggaajan, hänen on pakko laittaa kuvia kodistaan, jos siitä haluaa kirjoittaa, mutta pitääkö joka ikinen nurkkakin kuvata?
    Kyllä koen joskus informaatioähkyä ja ahdistuneisuutta, kun ihmiset eivät ole läsnä tässä ja nyt. Kännykkä ja tietotekniikka, sometus ovat paljon tärkeimpiä kuin elämä tässä ja nyt. Ei haittaa vaikka ravintolassa ruoka jäähtyy, annoksesta pitää ottaa ensin monta kuvaa ja julkaista se paras:) Sitten vasta syödään! :)

    • Yhdyn tähän myös pitkälti. Kyllä tässä koneella on kivojakin juttuja, mutta joskus olisi kiva pistää vaikka viikoksi kone pois, siis että en edes koske siihen. Noh, Wilma ja sen viestit vesittävät sekin, että on aparaateista riippuvainen [muinainen puhelin, ei aukea sähköpostit yms. mutta samanlainen vekotin se puhelinkin on, voisin elää ilman sitä tai siis että olisi lankapuhelin).

      Some tuntuu vievän monen ajan. Facessa riittää aikaa monella keskusteluun ja roikkumiseen ja viestittelyä monet voisivat jatkaa ja jatkaa ja itseä ei taas kiinnosta chattailu tms. Jos pyytää jotakuta johonkin, kukaan ei jaksa jne. Olen jo luovuttanut, onko ihme, että monet ovat yksinäisiä. Ei jakseta sieltä kotoa ruutujen ääreltä tapaamaan ihmisiä. [Uusien tapaaminen ei ole ihan helppo juttu jos ajattelee, että olisi jotakuinkin samalla aaltopituudella.] Ja monella se, että kun tavataan, niin voi se puhelin olla toisessa kädessä ja selataan facea.

      Mutta ruoan kuvaamiseen :D Mä olen kuvannut lapsesta saakka ja albumissa on vähän kaikkea yksityiskohtaa – olen kuvannut ruoka-annoksia tms, jo ennen someaikaa ;) Muistoksi! Nythän toki vain tuo kuvaaminen on tullut kaikkien ”iloksi”, kyllä jo 90-luvulla itsekin mietin, että kun elää kaiken kameran kautta (jos on ottanut kameran mukaan) niin se ihan rauhallinen nauttiminen jää taka-alalle kun kaikkea kiinnostavaa on kiva saada talteen kuvina. Että ei tuo uusi juttu ole, tosin entisaikoina harvalla kait se kamera koko ajan mukana oli.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta