Uusia alkuja, vuodesta toiseen?

IMG_20160811_075645

Näin nämä pienet reippaat koululaiset ovat aloittaneet taas opintien. Meillä Eliel menee 2.luokalle samaan kouluun jossa on käynyt jo eskarin joten tottunein elkein sujui kouluunlähtö. Kavereita ja opiskelua odotettiin jo loppuloma!

IMG_20160810_191715

Mä itse painin syysaloitusfiiliksissä. Kaikki varmaan tunnistaa tunteen kun syksyssä on uuden aloittamisen intoa. Mulle jojolaihduttajana syksyt on sitä kun iskee se suuri innostus ja kipinä. Jos mietin aikaa taaksepäin, olen varmasti joka syksy ryhdistäytynyt jo kaksikymmentä vuotta. Joskus innostus kantaa pidemmälle, joskus se loppuu jo ennen lokakuuta mutta ”tiukalle” on lähdettävä. Nyt kiusaus on ihan mielettömän suuri ja uskokaa tai älkää mutta mulla siis tekee mieli ihan hurjia juttuja. Haluaisin mennä ostamaan Nutrilett-kuuripaketin, ilmoittautua johonkin FitFarmin nettivalmennukseen tai alkaa vain omatoimisesti rajoittamaan sitä mitä saan syödä ja mitä en. Sinällään harmittomia ajatuksia mutta tiedän, että se on mulle liikaa. Vedän itseni joka kerta liian tiukalle ja lihon kaiken takaisin.

IMG_20160810_191617

Palaan ajatuksissani kuitenkin yhä enemmän niihin oivalluksiin mitä tein keväällä. Kirjoitin niitä mm. postauksessa Suomen suosituin jojo-laihduttaja ja Ei enää yhtään dieettiä. En halua viettää koko aikuisikääni laihduttamisen ja semi-tyytyväisyyden aallokossa jossa en koskaan ole itselleni tarpeeksi sopiva. Päätin, että teen muutoksia terveyden vuoksi ja sillä tavalla, että ne ovat niin pieniä että niistä voi tulla elämäntapa joka kestää. Tätä mantraa hokien olen selättänyt sekä herkkuhimoja että saanut lähdettyä lenkillä silloin kun ei huvita. Kesä meni mutta ”mitään” ei kuitenkaan ole tapahtunut. Olen aivan samanlainen ainakin ulkoisesti kuin ennenkin. Saman näköinen, kokoinen, pituinen, painoinen jne. Olisiko sittenkin otettava itseä niskasta kiinni?

HjmSs 20160810_185105

Ravitsemusterapeutti Anette Palssa kommentoi taannoiseen postaukseeni osuvasti ja nostan hänen kommenttinsa uudelleen:

”Niinpä, jos painonhallinta olisikin tiedosta kiinni :). Kuten ammattilaisena tiedät keho pistää laihtumista vastaan, aivot eivät tiedä minkä kokoisessa kehossa ovat kiinni, reagoivat vain hormoonien muutokseen (mm. leptiini). Se että laihtumisen jälkeen lihoo, ei yleensä ole kiinni itsekurista, vaan aivot yrittää pitää sut hengissä. Paino nousee, koska aina aiemmin ihmiskunnan historiassa laihtuminen on tarkoittanut nälänhätää tai muuta pula-aikaa ja kuoleman vaaraa. Aineenvaihdunnan muutokset nähdään tutkimuksissakin ja jokaisen laihtumisen jälkeen homma on aina vaan enemmän solmussa. Tutkimuksia on vähän, mutta kaikki ihan saman suuntaan: mitä kovempi laihdutus, se kovempi palautus. Ensimmäisillä kerroilla paino vielä laskee ja sitten jossa kohtaa huomataan, ettei painoa saa oikein millään alas. Tämä on biologiaa ja tämän takia olemme pysyneet hengissä. Tässä yltäkylläisyyden tilassa, ominaisuus ei ole enää tarpeen, mutta keholla menee aikaa tottua tilanteeseen.
Laihduttamisen lopettaminen ja itselle sopivan elämäntavan löytyminen vie aikaa. Kun homma ei ole vaan pääkopasta ja omasta päättäväisyydestä kiinni, on sille annettava aikaa ja luotettava että oma tapa voida hyvin ja hallita painoa löytyy. Ammattilainenkin voi tarvita ammattilaista, se ei ole häpeä. Toisen kanssa asian pallottelu auttaa myös omien ajatusten jäsentelyyn. Lisäksi näkökulman muutos voi joskut tuoda ratkaisuja.
Olen tehnyt 15 vuotta ravitsemusterapeutin hommia ja nähnyt mitä laihduttaminen meille tekee ja siksi en oikeastaan ikinä ohjaa ihmistä laihduttamaan, lähinnä mietitään miten voidaan paremmin, miten arjessa homma voisi sujua. Monen kanssa lisätään syömistä, vähennetään treeniä ja lisätään lepoa ja unta :). Säästöliekki on yleinen tuttavuus vastaanotollani.
On hienoa, että tuot esille tätä laihduttamisen nurjapuolta, sllä tämä on on se tavallinen tarina. Laihduttamisen lopettaminen on vaikeaa kun kierre on tuttu, vaihtoehtoinen reitti ei ole selkeä, eikä lyhyt. Mutta se kannattaa, koska se voi tuottaa oikeasti tulosta.

20160810_185131

Tietoinen päätös siitä, ettei enää lähde dieetille ei tietystikään saa olla terveellisten elämäntapojen vastakohta, tätä en tarkoita. Tarkoitan sitä, että nyt aion pysyä sanoissani ja jatkan valitsemallani tiellä ja yritän pyrkiä eroon jojo-laihduttamisesta. Olen tehnyt itselleni jo tarpeeksi hallaa laihduttamisella. Nyt paino ei ole kahteen vuoteen liikahtanutkaan vaikka ”ennen” se kyllä olisi tällä elämäntavalla lähtenyt laskuun. Tänä syksynä ei ole siis tiedossa tiukkaa, vaan vain minä. Ylipainoinen nainen joka yrittää opetella tekemään arjessa parempia valintoja ja käymään lenkillä, siksi koska tykkää siitä. Uudet lenkkitossutkin on hankittu arjen liikuntaan ja käytettykin jo :) Näillä eväillä eteenpäin. Älkää tekään laihduttako! On oltava olemassa parempikin keino ja se lienee lempeä rakkaus itseään ja kunnioitus kroppaansa kohtaan -sitä minäkin opettelen.

IMG_20160802_215608 IMG_20160802_215654

Anna

20 vastausta artikkeliin “Uusia alkuja, vuodesta toiseen?”

  1. Hei!
    Samanlaisia ajatuksia pyörii päässä kuin sullakin eikä oma alkava koulu ja lapsen päiväkodin aloitus yhtään helpota asiaa. Stressi on valtava ja oma treenaaminen jää täysin taka-alalle.. Jos sitten tästä päivästä alkaisi uusi parempi elämä…
    Sä näytät hyvältä, oletko kuitenkin laihtunut? Mistä sun ihana huppari on :)?
    Aurinkoisia lenkkipäiviä,
    Mertsi

    • Juu aika monella on varmaan tämänkaltaisia ajatuksia näin syksyisin. Mä veikkaan et nämä kuvat ovat vaan niin yläviistosta peilin edessä, että olen edukseni :) Ihan samoissa mitoissa nimittäin oon. Huppari on mun miehen ja nappasin vaan lainaan lenkille :D Se on Niken ja ostettu stockalta.

  2. Hei Anna,

    hieno teksti, mutta se miksi kommentoin, on nuo sun omakuvat. Niissä on jotain herkkää, ja rehellistä, ei posehymyä vaan aitoa fiilistä. Syksy on ihanaa aikaa, uusia alkuja, tsemppiä opiskeluihin ja arjen pyörittämiseen ja kaikkea hyvää teille kaikille :)

    • Mä nappasin ne kun olin just tehnyt snäppivideota peilin edessä. Olin lenkille lähdössä ilman meikkiä jne. Todellakin vähän erilaisia kun yleensä harkitummat blogikuvat :) Kiitos kivasta kommentista siis!

  3. Tsemppiä valintojen keskelle 😊 Näin snäppiseuraajan näkökulmasta vaikuttaa siltä että sinulla on aika usein piirakkaa, pullaa ja muuta leipomusta tekeillä. Ehkä niiden vähentäminen voisi olla hyvä alku? Itsekin sitä sortuu joskus ajattelemaan että eihän mikään itsetehty voi kovin epäterveellistä olla 🙈

    • Todellakin on! Me on koko kesä kestitty ja leivottu. Ja ihan täysherkkuja eikä mitään keveitä. Niistä olisi hyvinkin varaa vähentää! :D

  4. Heippa Anna! Tykkään sun blogista, olen jo pidemmän aikaan seuraillut sitä! :) Kesä on aikaa jolloin tulee juurikin helposti herkuteltua.. Eikä siinä mikään, itse kuitenkin koitan aina loman jälkeen muistutella että jokapäiväiset herkut eivät hyvinvoinnin kannalta ole hyväksi niin lapsille kuin aikuisillekaan meidän perheessä (tai no ihan päivittäistä ei herkuttelu ole ollut). Salakavalasti se vaan kerryttää painoa.. :/ Onneksi syksyissä tosiaan on se jokin ja paluu monipuoliseen, terveelliseen ruokavalioon sekä kerta viikkoon -herkkupäivään tapahtui helposti. :) Mukavaa syksyn alkua!

  5. Mulla on just päinvastoin, eli syksyllä oon yleensä lihonut ja vuodenvaihteen jälkeen ottanut niskasta kiinni ja tiputtanut kilot pois. Viime talvena tällaista ryhtiliikettä ei tullut, vaan jatkoin lihomista koko kevään. Nyt on taas kuuden viikon superdieetti takana, yli kuusi kiloa lähti pois niistä viidestätoista jotka vuoden aikana kertyi. Vielä toiset kuusi viikkoa olisi edessä, ja sen jälkeen odottaa taas se hankalin osuus eli se ettei päästäisi painoa taas nousemaan… itsekin olin jossain vaiheessa sitä mieltä etten enää ala millekään dieetille, mut tässä sitä taas ollaan…

  6. Jokainen dieetti on uusi repsahtus, joten nyt pysyt tiukkana! Muista vaan ne hyvät valinnat ja pitkää pinnaa. Uusi ajatustapa vaatii vielä opettelua, mutta löydät oikeat ja just sulla toimivat tavat vielä!

  7. Onko ihan poissuljettu vaihtoehto, että lähtisit ratkomaan noita ongelmia ja hakemaan apua tuohon säästöliekkiin ja suhtaumiseesi näihin elämäntapa-asioihin? Esim. Optimal Performancen Anu Marin, lääkäri Vilho Ahola, psykologi Anna Riihimäki ym voisivat osata auttaa sua. Säästöliekki on mahdollista purkaa ja saada kroppa toimimaan taas kunnolla, vaikka siihen aikaa todennäköisesti meneekin. Miksi kannattaisi vain haikailla menneitä ja masentua nykytilanteesta, kun keinoja on kyllä?

    Toinen juttu, mitä mietin, on se, että jos salitreeni oli susta kivaa ja innostavaa, niin miksi et voisi palata treenaamaan, vaikka et olisikaan hoikka ja/tai menossa fitnesslavoille?

    • Et varmasti ole kaikkia blogikommentteja lukenut, mutta uskot varmaan että mulle on ehdotettu ihan kaikkea! Ja kaikkea ei voi kokeilla. Haluaisin kuitenkin vastata, että nimenomaan en haikaile menneitä enkä ole masentunut tästä nykytilanteesta. Juuri nyt olen paljon vapaampi ja onnellisempi kuin aikoina jolloin ruoka&treeni määrittivät päivän onnistumisen. Haluan omistaa aikaani perheelle ja muille asioille joita rakastan, enkä pelkästään katsoa omaan napaani. Olen tiellä, jonka uskon tuovan juuri sen rentouden kautta myös kropan joka voi hyvin :) Olen saanut monenlaista apua jo ja niistä olenkin blogissa myös kertonut. Salilla myös käyn vaikka fitness ei ole kiinnostanut enää aikoihin, mistä ajattelit että odottaisin hoikkuutta ennen kuin voisin?

      Ihan hyvillä mielin olen nyt ja mun näkökulmasta elämä on ihanaa juuri näin. Toivottavasti se riittää teille lukijoillekin :) Sain vaikutelman, että et ehkä ole blogia vähään aikaan lukenut kun kuvasi ajatuksistani ei vastaa sitä mitä itse ajattelen..?

    • Hei, mahtavaa, että oot vapaampi ja onnellisempi! :) Olen lukenut lähinnä sun laihdutuspostauksia, muita olen vain silmäillyt, niin olen ehkä saanut asiasta väärän kuvan. Noista laihdutusaiheisista postauksista kyllä paistaa tyytymättömyys, niissä on usein kuvia susta aikaisemmilta ajoilta yms. Multa on myös jotenkin mennyt ohi se, että käyt edelleen salilla, my bad.

      Uskon kyllä sen, että olet saanut paljon ehdotuksia. Olen samaa mieltä siitä, että yhtäkään uutta dieettiä ei enää kannata kokeilla. Mun ehdotukseni koski lähinnä sen säästöliekin purkamista, että laihtuminen voisi joskus tulevaisuudessa olla mahdollista. Siinä on siis kyse lähinnä kehon toiminnan normalisoimisesta.
      Esimerkiksi tuossa tekstissä on asiaa siitä: http://anumarin.fi/blogi/2015/10/20/selata-saastoliekki-koulutus

      Tässä Patrik Borgin blogitekstissä on myös hyvää asiaa syömisen katkeamispisteestä eli siitä, kun syöminen vedetään itsekurilla liian tiukalle: http://patrikborg.blogspot.fi/2014/04/syomisen-katkeamispiste.html

      En tiedä, nämä ovat sulle varmaan ihan tuttuja juttuja. Lukijoiden takia ei varmasti kannata mitään tehdä tai olla tekemättä. :)

  8. Facebookin laihdutus/painonhallintaryhmässä on viime aikoina paljon puhuttu siitä että dieetit on lamauttaneet aineenvaihdunnan. Ihmiset syö aivan liian vähän ja lihoo heti kun yrittää nostaa kaloreita. Pitäis uskaltaa syödä laadukasta ruokaa reilusti ja kestää se hetkellinen painonnousu jonka nälkävelka on saanut aikaiseksi. Se on kyllä hyvä ryhmä, sieltä saa hyviä neuvoja.

  9. Pitkästä aikaa kommentoin.. Heftytraining- blogin Anna kirjoitti joku aika sitten siitä aineenvaihdunnan palauttamisesta. En nyt muista termiä, mutta samantyyppistä käyttävät fitness-kisaajat sen kisadieetin jälkeen. Annalla muistaakseni oli kaksi tärkeää asiaa eli syödä kunnolla ja treenata kunnolla ja kovaa. Siinä oli pointtia, mutta itsekin samanlaisessa elämäntilanteessa kun sä, on ollut tosi vaikeaa lähteä siihen. Minusta on ihana jos olet tyytyväinen nykytilanteeseen, eiköhän se painonhallinta tosiaan lähde sieltä pääsisältä. Nykyään paljon tosiaan puhutaan tuosta dieettien vaikutuksesta ja niinhän se on. Itsekin olin superdieetillä pari vuotta sitten ja taisi olla niin, että yksikään meidän ryhmästä ei saanut pidettyä niitä tiputettuja kiloja pois. Nyt kun alkaa ikämittari pian olla 40 niin nämä lähes sata kiloa todellakin alkaa vaivata. Selkä, polvet, sokerit… Ei ole mukava huomata kantavansa kiloja omien typerien laihdutusmenetelmien vuoksi. Eipä muuta kun tsemppiä sulle Anna ja hyvää syksyä!

  10. Niin ja piti mun sanoa, että voi kun Eliel on ihan sun näköinen:) Oliko Eliel ekaluokan jossain toisessa koulussa? On kyllä niin reippaan näköinen pieni poika! Meillä menee esikoinen myös ekalle ja alkaa tiistaina, voi että kun itseä jännittää kun poika ei oikein eskarin aikana saanut kunnolla kavereita ja nyt tilanne on taas uusi. Olen Sinkkosen kirjaa ”kouluun” kesän aikana vähän lueskellut, jotta se koulumaailma hahmottuisi taas itsellekin.

  11. Hei,
    Ihana blogi ja hyviä oivalluksia.:)Olen myös pitkään pohtinut näitä asioita ja nuorena tosi paljon. Kolmatta luokkaa käyvä tyttäreni kyselee aina silloin tällöin onko hän lihava ja vihjailee pilke silmäkulmassa minun painostani.:) Yhtä monet kerrat ollaan yhdessä käyty läpi ettei sillä juuri ole merkitystä miltä asiat näyttää,vaan miltä se oma keho TUNTUU ja mihin se PYSTYY.Yhdessä ollaan riemastuttu monet kerrat niistä hetkistä kun ollaan otettu se viimenen juoksuskaba leikkipuistosta seuraavalle lyhtypylväälle tai kisailtu kumpi uimahallissa sukeltaa syvemmälle,tai mitä vaan sellaista mikä sytyttää elämänjanoa molemmissa ja koko perheessä.
    Minulle on vierasta kuvata kuulokkeet korvilla itseäni peilin kautta .Toki käsitän,että elämä on monimuotoinen, ja sekin voi muuttua tosi hauskaksi tilanteeksi, ja toimii jollekin polttoaineena.Meille helposti kaupataan sitä joko tai elämää.Joko olet kunnossa tai et ole.Ikäänkuin mieli ja keho olisivat täydellisesti kontrolloitavissa.Mitä tekstissäsi osin käsittelitkin. Terveystieteiden opiskelijana mietin usein miten määrittelen terveyden ja miten se määrittyy juuri minun ja läheisteni elämässä.Mitä enemmän vuosia tulee mittariin luonnon läheisyys ja toiset ihmiset liittyvät noihin kokemuksiin. Tässä sekavia ajatuksia.:)Kuulaita syysaamuja ja puolukoiden -ja mustikanmakuisia iltoja kaikille!

  12. :D tämä liittyy kouluun, joten kysyn nyt tässä. Opiskelet elintarvikepuolella yliopistolla ja opetussuunnitelmassa näkyy olevan fysiikkaa. Mitä se fysiikka siellä sisältää ja voiko asiat ymmärtää ilman lukion laajaa fysiikkaa? Olen käynyt vain sen pakollisen fysiikasta nyt ja mietin, että käynkö muutkin kurssit. Pääsykokeessa vastaisin mieluummin biologiaan enkä fysiikkaan.

  13. KIitos Anna, kun jaoit jälleen ajatuksiani. En ollut aiemmin tätä tekstiä huomannut. Kuten aiemminkin olen sanonut, olen niin iloinen, että uskallat avata asiaa näin avoimesta ja suunnasta josta ei puhuta. Mahtavaa myös, että olet katkaissut laihduttelukierteen nyt rellu kolmekymppisenä. Moni havahtuu asiaan vasta viisikymppisenä ja valitettavasti sitten onkin jo todella haastavaa kääntää suuntaa. Vaihdevuodet muuttavat kehossamme niin paljon.
    Sinulle on ainnettu tässäkin ohjeita ja kauniisti kerrottu, mitä kenen paikelle voisit mennä ja mistä saada apua. Ihmiset välittävät ja haluavat auttaa ratkaisemaan ongelmasi, mutta kannustan jatkamaan valitsemallasi tiellä :). Hötkyily ei todellakaan kannata. Matka jojoilijasta hyvään keho-, minä- ja painosuhteeseen on yleensä paljon pidempi kuin itse aavistelemme. Minä yleensä maalaan jotain parin vuoden matkaa, todellisuus lienee jossa paljon pidemmällä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta