Apu on lähempänä kuin arvaankaan

SAMSUNG CSC

Eilinen postaus tajunnanvirtaa oli niin hitti, että jatkan tänään samalla linjalla. Kiitos tuhannesti kaikista kommenteista!

Tänään heräsin hyvin levänneenä ja siitä lähtikin käyntiin oikein mukava päivä. Välillä lapset nukkuu levottomasti (pienin) ja välillä oma rytmi ei mene ihan yksiin lasten kanssa niin unipätkät jää yhteiseltä ajalta lyhyiksi. Se väsyttää ihan mielettömästi ja huomaan että olen edelleen ”tottunut” järkyttävän huonoihin uniin. Ihan normaali yhtäjaksoinen unipätkä yöllä k.1-7 välillä on luksusta ja olo sen jälkeen aina paljon parempi.

SAMSUNG CSC

Saran kanssa oltiin puhuttu että nähtäisi tänäänkin ja päivällä Sara tuli meille kylään Lilyn kanssa. Linnea odotti kovasti leikkiseuraa ja noiden neitokaisten juttuja on kiva seurata. Saadaan keskenämmekin jutella paremmin jos lapset ovat mukana ja heille on toisistaan leikkiseuraa. Linnealla ja Lilyllähän on aikalailla tasan vuosi ikäeroa.

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

Käveltiin tuohon leikkipuistoon myös ja istuskeltiin täällä meillä ja syötiin. Sara syö niin terveellisesti, että tulee hänen seurassa valikoitua itsekin lautaselle enemmän vihreää ja vähemmän sokeria kun kahvin kanssa ei tarvitse tarjoilla mitään herkkuja. Oon aktivoitunut myös jälleen Snapchatin kanssa ja meikäläisen turinat löytää sieltä @annaliljeroos. Saran snäppi on @sara.liimatta.

IMG_20160528_162734 Snapchat-6466929593472987821 Snapchat-7052663661101754913

Yksi tärkeä seikka mun elämäntavoissa on tietysti omien valintojeni lisäksi seura. Mitä enemmän liikun ihmisten ilmoilla sitä terveellisemmin huomaan eläväni. Esimerkiksi yliopistolla opiskelu teki mulle hyvää ja aina kun kävin aktiivisesti koulussa, söinkin terveellisemmin. Mitä enemmän taas olen yksin, enkä näe ystäviäni sitä huonompaan kuntoon tunnun ajautuvani. Mielenkiintoinen ilmiö ja varmasti sellainen minkä parisuhteessa olevat tunnistavat esimerkiksi erotessaan. Kun lähteekin enemmän liikkeelle, haluaa panostaa itseensä myös. Voisiko tästä vetää johtopäätöksen että mun ylipaino on aviomiehen syytä..? No ei sentään :D Mutta tosiaan onhan se hämäävää kun kelpaa rakkaalle kaikkinensa ja jää enemmän ja enemmän kotiin, että se ulkonäköön panostaminenkin unohtuu. Ainakin pienten lasten äideille tämä on ehkä muillekin tuttu juttu.

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

Joskus kommenteissa mua kehoitettiin kysymään apua ystäviltäni, sillä ovathan sekä Sara että Monna molemmat liikunnan ammattilaisia ja tekevät ohjaustyötä kaiken aikaa. Neuvo oli hyvä vaikka välillä ystävilleen ei ehkä pysty olemaan tilivelvollinen ja kaveria voi olla vaikea ohjata ja olla samalla hyvä kaveri, ainakin tällaista hankalaa tapausta ;) Mitä sitten jos ystävä ei noudatakaan ohjeita? Saako silloin piiskata ja antaa palautetta?

Senkin uhalla pyysin kuitenkin Saralta neuvoja mun tilanteeseen. Haluan selkeästi osan ylipainosta pois mutta en ole onnistunut vaikka olen (blogikommenttien neuvoja myöskin): lukenut Kaisa Jaakkolan kirjat ja Joni Jaakkolan blogia, lopettanut laihduttamisen ja koittanut rentoutua, lopettanut kaikenlaisen liian suuren tavoittelemisen ja elänyt päivä kerrallaan. Sen lisäksi olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja painunut lenkille vaikka ei huvita sekä syönyt pieruheraa, ollut maidottomalla ja gluteenittomalla ja fitlinen vitskuilla. Olen yrittänyt ja koittanut olla yrittämättä. Silti olen pian kaksi vuotta painanut juuri tämän verran.

SAMSUNG CSC

Mitä jää enää jäljelle? No en tiedä itsekään. Mähän alan olemaan jo blogimaailman tragikoomisin henkilö. Ehkä jauhan tätä samaa *askaa vielä kymmenen vuoden kuluttua?

Eikä, en suostu! Ja mitä nyt tässä havahduin, huomaan että apu on lähempänä kuin arvaankaan. Sara tuntee mut kaikista parhaiten ja lupasi auttaa parhaansa mukaan (kiitos muru, sen tuhannen kerran kun jaksat tätä) <3 Aamulla mittasin järkkypainon ja lähetin kuvan Sarpille. Onnen avaimet on mun omissa käsissä, mutta timanttisista ystävistä ei ole ikinä haittaa. Tästä ei ole tie kuin alaspäin.

SAMSUNG CSC

Anna

21 vastausta artikkeliin “Apu on lähempänä kuin arvaankaan”

  1. Mun on pitänyt sata kertaa sulle kirjoittaa mutta en ole vielä rohjennut…näiden kahden viimeisen postauksen jälkeen päätin kuitenkin että on pakko eli laitan sulle mailia lähiaikoina 😊

  2. Great minds think alike! Kiva kun aloitit uudelleen snappailemaan, mä lisäsin sut samantien ja katsoin sun snapit :D Itsekin ihan koukussa nyt ja tämän viikkoa olen snappaillut käyttiksellä queenofeve1808

    Ihan vielä en kaikkea handlaa mutta kyllä se tästä!

  3. Itse en kyllä usko siihen että se oma rakkain, vaikka kuinka tykkäisi sellaisenaan, viehättyisi enää toisesta samalla tavalla jos paino nousee ja ulkonäkö jää.. Kyllä sitä silmänruokaa sitten saa muualta. Ei kannata olla laput silmillä ja kuvitella että toiselle kelpaa aina vaan jos ei yhtään panosta itse itseensä. Nykypäivänä varsinkaan tämä kuvio ei kyllä onnistu. Enkä tarkoita tällä sinua pelkästään vaan yleisesti. En ymmärrä miten kovin ylipainoiset voi olla tyytyväisiä ja itsevarmoja parisuhteessa ja naisena.. Ei se ainakaan suuren osan miehistä naisihanne ole.

    • Erikoinen käsitys parisuhteesta. Pitkä parisuhde perustuu kumppanuuteen, rakkauteen ja ennenkaikkea siihen, että hyväksyy sen toisen ja rakastaa sellaisena kuin hän on. Hoikallakin naisella voi olla mies joka katselee muita, joten ehkä se on enemmän kiinni siitä miehestä kuin naisen koosta.

      Kommenttisi perusteella itsetuntosi rakentuu kovasti ulkonäön varaan: jos uskot, ettei ylipainoinen voi olla tyytyväinen itseensä naisena, olet ilmeisesti oman itsetuntosi rakentanut aika hauraalle pohjalle. Ulkonäkö kun meillä kaikilla vanhetessa rupsahtaa, sinullakin. Ihminen on aina kauneimmillaan ollessaan hyvä muille, toivottavasti vuosien myötä opit, että kauniissa ihmisessä on paljon muutakin kuin kuori.

    • Mä oon Ansku aivan eri linjoilla kun sä. Toki näissä kirjoitetuissa kommenteissa ei tule välttämättä kanta niin monelta kantilta perusteltua mutta tuon kirjoituksesi perusteella tulin surulliseksi. Siis että nykyaikana ei voisi luottaa rakkauteen ja avioliittoon, jonka perusta on jossain muussa kuin ulkonäössä. Toki itsestä huolehtiminen on aina omaksi ja kumppanin eduksi mutta, että pelkän painon vuoksi parisuhde ajatuisi kriisiin ja kaikkien naisten jotka ovat ylipainoisia pitäisi olla itseensä tyytymättömiä ilman itsevarmuutta. Todella ankea ajatus, jossa ulkomuodon pitäisi sanella hyvyys naisena ja kumppanina. Kannattaa muistaa että kaikkien kauneus on katoavaista ja tietää oma arvonsa, ulkonäöstä huolimatta. Näin mä uskon ja komppailen kyllä Krisseä :)

    • Ja mun mielestä jos ajattelee kuin Ansku, niin ei kannata ajatella ollenkaan vakavaa parisuhdetta vaan etsiä joku kenen kanssa voi ajatella ns. väliaikaista suhdetta ja miel. ilman lapsia. Että siis sen parisuhteen voi toinen hyvällä omallatunnolla lopettaa jos toinen lihoo. Jep, syömällä varmasti useimmat lihovat, mutta entäs ne joilla taustalla jotain muuta. Todella kylmää hylätä puoliso. Sama lapsissa, entäs jos lapsi lihoo, hylkäävätkö tällaiset ihmiset heidätkin kun eivät ole kelvollisia äidin ja isän silmälle. Huh. Ja veikkaan että ei siinä vanhempienkaan ilo ylimmillään jos lapsi jätetään parisuhteessa kilojen vuoksi. Jep eli en heille suosittele kyllä parisuhdetta ollenkaan ja jos tällaiseen henkilöön törmäisin treffirintamalla niin haluaisin että moinen tulisi heti ilmi, että voin juosta toiseen suuntaan. Elämässä ei tiedä, voi vaikka vammautua ja luulen, että nämä kilojen karsastajat juoksevat myös siinä tapauksessa pakoon.

      Itse olen oma minäni hoikkana enkä ole ollut ns. lihava vaikka vartalonmallini onkin aina ollut melko roteva kun olen pitkäkin. Tällä hetkellä poden jo toista vuotta kilpirauhasen vajaatoimintaa eikä lääkitys ole joko kohdillaan tai on väärä lääke (muut arvot kuten B12, D-vit., ferritiini jne ok). Olen ollut kropassani normaalitilassa 40v. ja tiedän miten se toimii. Joten sen tietää kun se ei toimi. Bmi on tälläkin hetkellä normaalin ylärajoilla, mutta en tässä viihdy, lähinnä inhoan itseäni. No, voin olla vaikka lähes syömättä eikä paino liiku mihinkään. Ja miksi se liikkuisikaan kun aineenvaihdunta on täysin jumissa. Jos joku nyt ei tiennyt niin kilpirauhasen hormonit vaikuttavat juurikin aineenvaihduntaan. Toki jos lakkaan syömästä, niin laihtuihan sillä tavalla keskitysleirilläkin, mutta onko siinä taas järkeä. Olen kyllä miettinyt, että jos kerran lääkäriltä ei apua saa niin prkl se omena päivässä tuo kilot alas. (Projekti toki kesken eli lääkärin valinta meneillään, että hanskoja ei voi heittää tiskiin koskaan.) Tällaista elämää elävänä harmittaa tuollaiset mielipiteet. Ja jos edes puolet perusterveistä suomalaisista söisi ja liikkuisi kuten mä niin meillä ei diabetes- ja muita ongelmia olekaan. Labra-arvotkin aina huippuluokkaa, TSH/T4 lukuunottamatta (nyt toki toinen noista viitteissä, vaan kun meillä kerran hoidetaan julkisella labra-arvoja eikä potilasta vaikka se oireisiinsa meinais tappaa itsensä).

      Ps. tällä en nyt väitä, että Annalla oli kilppariongelmia kun ei vissiin ollut, mutta tarkoituksena sanoa että ihmisten takana on erilaisia kohtaloita vaikka liikasyöminen onkin yleistä, sitä en sano ollenkaan. Voisin mäkin sanoa, että kyllä jokainen saa työpaikan kun oikein tsemppaa. Tai että niin, syöpä on elintapasairaus, mitäs läksit. Kyllähän kaikki saadaan yksilön ihan omaksi syyksi pantua.

    • Minusta se, että kumppani hyväksyy sellaisena kuin on, on paljon muutakin kuin ulkonäköä. Pitkässä parisuhteessa muututaan, kasvetaan, voidaan välillä paremmin ja välillä huonommin. Kumpikaan tuskin pysyy ihan samanlaisena loppuikänsä. Aika karua, jos joku alkaa vilkuilla ympärilleen heti, jos oma kumppani ei sillä hetkellä voi niin hyvin kuin tahtoisi.

      Olen ollut omani kanssa nyt 4,5 vuotta vasta ja silti jo tässä ajassa minusta, entisestä sohvallaviihtyjästä on tullut innokas liikkuja ja hyvinvointiin pyrkivä. Samassa ajassa aiemmin hyvinvoineesta kumppanistani on tullut minua huonomminvoiva ja alakuloinen. Vierastan todella paljon sitä ajatusta, että vaikkapa tällaisessa tilanteessa vilkuilisin ympärilleni ja haaveilisin parempikroppaisesta poikaystävästä, koska omani on masennuksensa aikana lihonut ja jaksaa vähemmän huolehtia ulkonäöstään. Tai että mikäli minä jossain vaiheessa palaan takaisin sohvallaviihtyjäksi niin avokkini ei pysty nauttimaan ulkonäöstäni riittävästi vaan on pakko vilkuilla muita. Ulkonäkö muuttuu, sisin pysyy. Uskon myös siihen, että kun on voimia ja aikaa niin se ulkonäkökin voi alkaa kiinnostaa enemmän. Sitäpaitsi, ulkonäöstä huolehtiminen on paljon muutakin kuin kiinteä keho ja painosta riippumatta ihminen voi olla viehättävä ja kaunis/komea.

  4. Elän samanlaista elämäntilannetta, kolme lasta, on työtä ja opintoja ja ties mitä. Imetän vielä nuorinta. Kaikkien kanssa se kunnolla palautuminen on lähtenyt käyntiin vasta kun olen saanut taas nukkua paremmin. Syön huuuuuomattavasti paremmin ja liikuntakin kiinnostaa. Eron huomaa parin hyvien yöunien jälkeen. Ja ne hyvät yöunet ei minullakaan tarkoita mitään 8-9h heräämättä-yöunia, jos saan nukkua 5h heräämättä niin olen kuin uusi ihminen :) Öitä joutui aikalailla remontoimaan ja oman hyvinvoinnin vuoksi asioita oli pakko rajusti äidintahdistaa lasten kanssa. Ei tarvitse enää syödä pupeltaa jatkuvasti ihan silkan väsymyksen vuoksi! Ruoka hellitti heti otettaan eikä herkut enää huutele :) 20kg olis tiputettavaa…

  5. Ihana Anna! :) Nää sun viimeiset pohdiskelevat postaukset on ollut erityisen kivoja! Ja kännykkäkuvat seassa myös! Nimimerkillä, about kaikki blogin kuvat kännykällä! ;) Toivottelen taas paljon tsemppiä painonpudotusprojektiin ja ihanaa kesää! :)

  6. Olen seurannut sun blogia ihan from the day 1 ja mun mielestä tää sun jauhatus ei ole mitenkään säälittävää. Pystyn samaistumaan täysin ja tiedän että pystyt ihan mihin tahdot, kuten me kaikki muutkin. Itsekin olen jojoillut noissa samoissa mitoissa ja tää jojo on viiden viikon sisällä (toivottavasti!) synnyttämässä pikkujojon ulos, ja pääsemässä jälleen askeleen lähemmäs sitä normaalia olotilaa mikä vallitsee kun ei ole raskaana! :D Mut oon 175cm pitkä ja painan 110kg nyt loppuraskaudessa, normipaino on sellainen 90-95kg ollut, mihin en oo ikinä tyytyväinen, mut onnistunut olemaan 17kg hoikempi kun olen vaan tehnyt töitä sen eteen.
    Mutta halusin vaan sanoa, että et oo yksin tossa veneessä niin sanotusti, täältä tullaan perästä. Seuraan ja tulen seuraamaan sun blogia, olet mun suuri inspiraatio äläkä vaan lannistu. Jatkat samalla asenteella ja yritä löytää se sama kipinä touhuun mikä sulla oli joskus aiemminkin, pystyt kyllä siihen. Haleja! :)

  7. Suosittelen vielä uudestaan mittauttamaan laajan kilpirauhaspaketin (t4v, tsh, t3v, D-vitamiini, ferritiini, B12 ja kortisoli) ja tarvittaessa käymään funktionaalisen lääkärin puheilla. Juuri ja juuri viitteissä oleviin arvoihin ei monikaan lääkäri puutu mutta potilas voi kärsiä vuosikausia erilaisista oireista (mm.alakuloisuus ja painon jumitus). Ja välillä se voi pienestäkin kiinni. Esim varastorauta ferritiini alle 50, kun pitäisi olla 100-120.

    Tsemppiä!

  8. Rupesin vetistelemään kirjoituksen loppupuolella… :D Ihanaa kun Sara toimii sun tsempparina! Yhdessä pystytte mihin vain! <3

    Aiemmassa kommentissa puhuttiin sitä, kuinka mies voi ruveta vilkuilemaan ympärilleen jos ei pidä itsestään huolta. Toivottavasti kenelläkään ei ole sellaista kumppania, eikä ole itse sellainen. Mulla on kaksi lasta, ja maha on ryppyinen ja täynnä raskausarpia. Ja rinnat, tiedäthän.. nekin on nähnyt joskus parempia aikoja. Välillä olen ollu +20kg, ja sitten taas liikunta ja terveellisesti syöminen on astunut kuvioihin. Minun ihana mies sanoo vain, että olen niin kaunis ja paranen vain. Ikinä ei ole ollut pelkoa siitä, että joku uhkea ja timmi lady syrjäyttäisi mut. Kenenkään parisuhteessa elävän ei pitäisi joutua pelkäämään sellaista!

    Ihanaa alkavaa kesää Anna! Olet mahdottoman ihana! <3

  9. Eihän se sisin pysy jos ulkonäkö muuttuu. Ei täysin ainakaan. Se ulkonäkö on muutakin kuin ulkonäkö. Se heijastaa elämäntapoja ja kertoo jotain myös ihmisen luonteesta. Jos lihoo niin eikö ole muuttuneet myös tavat viettää aikaa ja elää sitä elämää.

    Kyllä pitkä parisuhde perustuu yhtä lailla toisen viehätysvoimaan ja kykyyn uudistua jne. Jos pukeutuu ainaisiin pieruverkkareihin ja itseensä panostaminen on unohtunut niin eipä siinä kannata ihmetellä jos se vetovoima kuolee. Ihminen nyt vaan on sellainen. Ei kannata liikaa tuudittautua siihen että riittää jotenkin toiselle aina vaan. Kyllä se on tietoista työntekoa se suhteen ylläpito ja siihen kuuluu vahvasti itseensä panostaminen jotta pysyt toisen silmissä haluttavana. Parisuhteen kuin erottaa ystävyydestä mm. seksi ja intohimo.

    • Oletkohan itse ollut koskaan pitkässä parisuhteessa tai avioliitossa? :) Kuulostaa vähän siltä, ettet ole, vaikka tosin kaikki on tietenkin mahdollista.

      Itse olen ollut kohta 15 vuotta mieheni kanssa yhdessä (kohta kahdeksan vuotta naimisissa). Minä olen meistä se urheilullinen osapuoli, joka on aina ollut hyvässä kunnossa. Puolisollani olisi kiloja pudotettavana, sen hän tietää itsekin ja on niitä välillä pudotellutkin. Yhtään ei tee mieli katsella muita, vaikka siellä salilla olisi täydellistä kroppaa toisensa perään. Mieheni on minulle kaikki kaikessa, olemme sielunkumppaneita ja rakastan häntä koko sydämestäni. Ketään toista en ottaisi tilalle, eikä sitä muuta vaa’an lukema. Tärkeintä minulle ovat samanlaiset arvot ja yhteys. Kaiken kukkuraksi pidän hänen ulkonäöstään todella paljon, ihan rehellisesti – ei toisesta viehättymiseen tarvita täydellisyyttä, ja kuten joku sanoikin, kaikki me rupsahdamme joskus… Onhan meitä tietysti moneen junaan, mutta minun silmissäni haluttavampaa ovat älykkyys ja muiden huomioiminen kuin sikspäkki ja täydelliset kasvot.

      Tämä nyt vain yhtenä esimerkkinä ”sen paremmassa kunnossa olevan osapuolen” näkemyksistä.

    • Pakko kommentoida tähän, että vaikka ulkonäkö muuttuisi niin eihän se tarkoita sitä ettei puolisolle riittäisi. Parisuhde koostuu niin monesta muustakin asiasta kuin ulkonaisesta viehätysvoimasta. Sanoit Ansku että ”eihän se sisin pysy, jos ulkonäkö muuttuu”, millä tämän perustelet? Ihmisen sisin koostuu muun muassa luoteesta, temperamentista, elämänasenteesta, psyykkisestä hyvinvoinnista.. ihan hyvin nämä asiat voivat säilyä entisellään, vaikka ihminen lihoisi tai laihtuisi. Ei kaikkien ihmisten hyvinvointi ole painosta kiinni. Masennus on asia erikseen, koska se on sairaus ja se vaikuttaa usein myös ulkonäköön ja itsestään huolehtimiseen. Minun mielestäni suhteen ylläpito ja ulkonäöstä huolehtiminen ovat hieman eri asioita. Tietenkin omasta hyvinvoinnista ja myös siitä ulkonäöstä on hyvä huolehtia oman terveyden ylläpitämiseksi, mutta ei ulkonäköä voi asettaa suhteelle ehdoksi. Parisuhde voi olla hyvinkin intiimi ja hyvä vaikka toinen olisi ulkonäöllisesti muuttunut.

  10. Kyllähän nyt vaan parisuhteessa seksi ja intohimo muuttavat muotoaan ajan kanssa. On aika kornia ajatella että intohimo säilyy samanlaisena kuin suhteen alussa aina vaan. Ja kyllä Annan mies on varmasti ylpeä noin kauniista vaimosta, joka on synnyttänyt kolme yhteistä lasta ja silti pysynyt noin upeana. Tsemppiä Anna, minäkin odotan että pääset (ihan itsesi vuoksi) taas treenaamiseen ja ruokavalioon kiinni, niin yritän itsekin päästä ”imuun”. Näitä postauksia odotellessa.

  11. Sulla on ollut monta rautaa tulessa, eikä ihan jokapaikkaan ihminen repeä.. tai sitten jos repeää niin on aika superihminen. :D Olen seurannut sun blogia jo vuosia ja parempaa saa hakea. Olet aito ja ihana, onnistut varmasti vielä uudestaankin laihduttamaan. Joku aikaisemmin kommentoikin, että unenpuute on yksi asia, joka vaikuttaa myös painonhallintaan. Itsekin koitan painoa pudottaa, aika heikolla menestyksellä. Matalan verensokerin iskiessä tulee syötyä mitä käteen sattuu. Ja työpäivä jos on ollut kiireinen eikä ole ehtinyt kunnolla syömään niin se kostautuu illalla kotona. Tiedostan kyllä sudenkuopat. Herkkulakko nro 100001 käynnistyi eilen. :D Ennätys on varmaan 5pv. Mutta olen sellainen, että se on joko tai. En voi noudattaa ohjetta että pidä vaikka kerran viikkoon herkkupäivä, kun sitten jos saan luvan kanssa syödä herkkuja niin se menee ihan överiksi. :/ Parempi on kun ei ota sitä yhtäkään maistiaista..

    Tsemppiä kovasti, kyllä susta on siihen! :)

  12. Musta tuntuu, että laihtuminen vaatii sellaisen ihmeellisen psykologisen flown ja feeliksen. Koska silloin kun sen vaihteen saa päälle, paino putoaa ja fiilis on, että ai näinkö helppoa tää onkin. Tunnistin itseäni sun edellisestä blogipostauksesta; Laihdutin aikoinaan 15 kiloa ja painoin alimmillani 59 kiloa, olin juuri fitness-pinko joka treenasi salilla 5 kertaa viikossa. Ja kyllä, olin niin onnellinen ja pirteä, paljon jaksavampi kuin nyt! Muistan miten kämppäkin pysyi helpommin siistinä jne jne, kun harrastin liikuntaa enemmän. Jotenkin se yleinen aktiivisuus lisää muutakin aktiivisuutta. Ja ei mulla ollut koskaan olo, että olisin ollut kitudieetillä, vaikka syömisiäni katsoin-

    Pysyin 1,5 vuotta laihdutuspainossani, mutta ulkomailla asuminen ja viime vuonna ollut keskivaikea masennus toivat kiloja takaisin, masentuneen mieli ei jaksanut sitä fitness-pinkoilua ja liikunta ei tuonut enää samanlaista iloa kuin aiemmin. Masennus lähti, mutta sen mukana tulleet 7 kiloa eivät. En koe oloani hyväksi tässä kropassa; liikuntaa harrastan yhä, mutta syömiset on menneet vähän päin prinkkalaa ja alkoholiakin käytän liian usein suhteessa entiseen. Ja kyllä, huomaan myös että mulla parisuhteen alkaminen on vähentänyt laihdutusintoa, yhdessä tuli etenkin alkuaikoina herkuteltua paljon.

    Anyhow: Nyt aion taas laihduttaa nuo 7 kiloa pois ja yrittää löytää sen jälkeen tasapainon ja ennen kaikkea sen flow’n, jossa terveellinen elämä tuntuu hyvältä ja vaikka tulisi mutkia matkaan, en saisi kiloja takaisin. Se mitä siis kerroit tasapainon löytämisestä tuntuu erittäin tutulta; jotenkin itselläni lähtee paino nopeasti nousemaan, jos en syömisiäni katso suht tarkasti, mikä tuntuu epäreilulta ottaen huomioon miten langanlaihat ystäväni syövät päin prinkkalaa eivätkä liiku :D Mutta se lienee tällä kroppamallilla varustetun kohtalo, huoh.

    Nyt pitäisi ensin saada se laihdutusflow päälle, se hyvä fiilis jossa tuntui että laihduttaminen on oikeastaan hauskaa ja kivaa ja helppoa. Varmaan jokainen, joka on onnistunut laihduttumaan, tietää ton flow’n josta puhun.

    Itse totesin, että mulla tuon flow’n syntyminen vaati myös kyllä aina valmentajan läsnäolon, tsempparin. Itseään on niin helppo huijata. Ehkä sulla ystävän väliintulo auttaa myös. Tsemppiä.

  13. Pakko kommentoida koska olet niin ihana! Olen lukenut blogiasi piiiitkään ja vaikka meillä ei ole kovinkaan paljon yhteistä, kuulut ehdottomasti suosikkiblogieni top3:en :) Ei nyt liity vain tähän postaukseen, mutta tuntuu pahalta puolestasi kun kirjoitusten taustalta on aistittavissa ( ja olethan näistä ajatuksistasi kertonutkin ) kurjaa oloa. Tietämättä sen syvällisemmin kuin mitä olet täällä kertonut, oletko koittanut hakeutua juttelemaan ihan jollekkin ulkopuoliselle, ammattitaitoiselle ihmiselle? En siis halua vihjailla että kallonkutistaja voisi auttaa, vaan tarkoitan ihan keskusteluapua tms. Lähipiirissäni on useita ihmisiä joilla paljonkin erilaista masentuneisuutta ja selittämätöntä alakuloisuutta, jotka ovat saaneet lopulta ’helpottavan’ diagnoosin taikka vain jäsenneltyä ajatuksiaan.
    Olet ihan älyttömän kaunis nainen ja toivon sydämestäni että alat tuntemaan oloasi paremmaksi pikku hiljaa <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta