Näkökulma: On vaikea ymmärtää, kun kulttuuriperintöämme tuhotaan

kuvia_Kirkko_Ylivieskan kirkko talvi (1)
Kuva: Ylivieskan seurakunta

Eilen illalla nettilehtiä lukiessani törmäsin uutiseen että Ylivieskan vanha 1700-luvulta peräisin oleva puukirkko palaa. Olin tyrmistynyt ja asia pyöri mielessäni yön ja aamulla palasin lukemaan aiheesta lisää. Oli pakko soittaa äidilleni kysyäkseni onko hän nähnyt uutisia ja kauhisteltiin asiaa yhdessä. Kaunis kulttuuriperintö oli kekäleinä vain yhden yön aikana.

Lapsena pääsin joskus äitini mukana hänen opiskelijoilleen järjestämille kirkko-ekskursioille, jossa esiteltiin Pohjois-Suomen kirkkoja ja niiden arkkitehtuuria. Sittemmin olen matkannut äidin mukana Italian varhaiskristillisten basilikoiden ja baptisterioiden perässä Roomasta Venetsiaan. Kirkot, niiden historia ja kauneus ovat papintyttärelle ja hänen tyttärelleen tärkeä asia, yhteinen kiinnostuksenkohde ja intohimo.

kuvia_Kirkko_kirkko2
Kuva: Ylivieskan seurakunta

Mieleeni palautui myös Porvoon tuomiokirkon tuhopoltto joka syntyi 18-vuotiaan nuorukaisen humalaisen päähänpistona hieman vajaa kymmenen vuotta sitten. Siinä on hieno alku elämälle, kun niskassa on kuuden vuoden tuomio ja 4,3 miljoonan euron vahingonkorvaukset. Muutama minuutti sytyttämisen jälkeen lähetetty tekstiviesti Oho, taisin sytyttää kirkon on otsikkona myös Ilkka Malmbergin taannoin hienosti kirjoitetussa jutussa tapahtuneesta. Sen löydät tästä->.

On hyvin surullista että vanhaa kulttuuriperintöämme tuhotaan sillä Suomessa on jäljellä enää vähän vastaanvanlaisia kohteita. Tekojen taustalla on välinpitättömyyttä tai päinvastaisesti suurta vihaa uskontoa kohtaan. On vaikea ymmärtää motiiveja teoille jotka satuttavat ihmisiä paljon eivätkä ole mitenkään korjattavissa, sillä mikään ei tuo takaisin vanhaa. Historiaa tulisi varjella ja sydämeni itkee Ylivieskan puolesta. Oulun tytöltä suuret osanotot paikkakuntalaisille.

IMG-20160327-WA0000
Oulun läänin kirkot, 1985

IMG-20160327-WA0002 IMG-20160327-WA0001

Sain tätä kirjoitusta varten äidiltäni, arkkitehtuurin historian ja korjaussuunnittelun professori Anna-Maija Ylimaulalta Oulun yliopistosta asiantuntijan lausunnon:

”Ylivieskan kirkko rakennettiin alkujaan vuonna 1786 ja piirustukset oli hyväksytty Ruotsin yli-intendentin virastossa pari vuotta aiemmin. Kirkon arkkitehtoninen pohjaratkaisu on lähes tasavartinen risti, jonka poikkisakarat ovat pääosan levyiset mutta lyhyemmät. Torni sijaitsi kirkon keskellä kunnes se vuoden 1892 korjauksessa purettiin ja kirkon länsipäätyyn rakennettiin kellotapuli. Näin silloinen läänin rakennuskonttorin esimies Julius Basilier muutti oleellisesti kirkon alkuperäissuunnitelmaa. Katteena on aumakatto. Kirkkoon asennettiin sammutusputkisto, sähkölämmitys, palo- ja murtohälytys sekä ilmastointilaitteet 1980-luvun korjauksissa. Lauantain palo osoitti, että kuivasammutusjärjestelmän syöttöputkiston sijoitus oli virheellinen. Kirkon korjauksien yhteydessä seurakunnat joutuvat pohtimaan sammutusjärjestelmän valintaa, joka on ongelmallinen päädyttiinpä sitten mihin tahansa nykyisin tarjolla olevista vaihtoehdoista.

Ylivieskan kirkon palo muistuttaa Haapaveden tilannetta kun vanha vuonna 1784 valmistunut kirkko paloi tuhopolton seurauksena vuonna 1981. Tilalle saatiin moderni kirkko- ja seurakuntakeskus kolme vuotta myöhemmin.

Suomalaiset puukirkot ovat merkittävä osa kansallista kulttuuriperintöämme, jonka kunnioittaminen ja säilyttäminen tulisi olla kaikkien intresseissä. Kuten kaikki vanhat rakennukset, ne lahjoittavat meille palan historiaa, ja siitä lahjasta
voisimme olla kiitollisia.”

kuvia_Kirkko_kirkko 1907
Kirkko vuodelta 1907 – kuvaaja Aarne Forsman

Ilta-Sanomien sivuille on koottu kuva-artikkeli Totaalinen tuho, josta voi käydä katsomassa tuoreita kuvia. Lukijan video palavan kellotapuolin sortumisesta on kertakaikkisen järkyttävä. Sinne meni 230-vuotias kaunis kirkkovanhus, niin surullista ja mikä onnettominta, täysin korvaamatonta.

Anna

13 vastausta artikkeliin “Näkökulma: On vaikea ymmärtää, kun kulttuuriperintöämme tuhotaan”

  1. Harmillista. Tässä tapauksessa luulen että kyseessä on siis mieleltään sairas pyromaani, kun ei kuitenkaan ole ihan penska, jäänyt ilmeisesti katselemaan kättensä jälkeä ja vielä tunnustanutkin suoraan. Luultavasti todetaan syyntakeettomaksi ja hillot maksaa vakuutusyhtiön asiakkaat.

    • Odotellaan lisää tietoa kun sitä julkistetaan. Kuitenkin esimerkiksi Porvoon tapauksessa tekijä ei saanut velkojaan anteeksi vaan lyhentää niitä vuosikymmenet mikä on ihan oikein.

    • Ja onhan tämänkin kirkon arvo ja uuden rakentaminen sen verran kallista, että aika monimiljonääri saisi olla että ei jäisi muiden maksettavaksi. Eikö vakuutettu arvo ollut kymmeniä miljoonia? Ei kenelläkään tavallisella työssä käyvällä ole sellaisia rahoja.

    • Ei toki kukaan tuollaisia summia tienaa joten siinä olette ihan oikeassa. Mutta kyllä se tuomio elämän suunnan määrittelee aika pitkälle kun ikinä ei voi omistaa mitään tai olla varallinen.

    • Aah no joo hiukan eri kuin kymmeniä, mutta toisaalta tavikselle se lienee se ja sama onko tosiaan 6 miljoonaa vai 30 miljoonaa kun ollaan velkapuolella. Uuden kirkon rakentaminenhan tulee näemmä kalliimmaksi kuin 6 miljoonaa eli en tiedä lisätäänkö nämä kulut vielä sitten tämän henkilön velkataakkaan. Mutta juu, eipä silläkään merkitystä ole muuta kuin kansalaisille joiden kukkaroilla sitten jossain muodossa käydään että vakuutusyhtiö saa omansa ja uuden kirkon rakentaja omansa…

  2. Täällä on suru ihan käsinkosketeltavissa :( ei tätä pysty kukaan ymmärtämään…se näky oli jotain aivan kauheaa!

  3. Ei tuollainen ole korvattavissa…. Todellä törkeä teko.
    Ja rakennus kuin rakennus, ei toisten omaisuutta tuhota noin, murr!
    Tässä toki kyse myös kulttuurihistoriasta sen lisäksi että paikka on varmasti ollut monelle ihmiselle tärkeä :(

    Ja joutuu sitten itse maksamaan tai ei, niin ei koskaan pysty sellaisia korvauksia maksamaan, ei tuo Porvoonkaan syyllinen. Koskaan ei ainakaan tule töitä tekemällä rikastumaan, se on varma kun kaikki tulot uppoavat korvauksiin…

  4. Kiitos kirjoituksesta! Entisenä ylivieskalaisena olo on edelleen järkyttynyt. Kaikki kuvat mitkä eilen näkyivät somessa ja eri tiedotusvälineissä olivat aivan kamalia. Onneksi tänään on ollut enemmän kuvia kirkosta ennen paloa, muistelumielessä.

    En ole kovinkaan uskonnollinen ihminen, mutta henkinen kyllä ja tuommoinen ihmisen välinpitämättömyys ympäröivää maailmaa kohtaan on lamauttavaa ja äärimmäisen pelottavaa. Teikijän nimeä ei ole kerrottu, mutta toivon etten tuntisi/tietäisi ihmistä, vaikka se lienee mahdotonta kun on kyseessä niinkin pieni paikkakunta, ja suunnilleen samanikäinen tyyppi kyseessä.
    Mielessä on myös oman mummoni reaktio tapahtumaan. Olisi suonut ettei lähes 90-vuotiaana tarvitsisi kokea näin kurjia asioita.
    Toivottavasti ”kotipuolessa” yhteishenki auttaa ihmisiä yli tästä. Mielestään ja muistoistaan kirkkoa ei voi onneksi ottaa kukaan pois. :)

  5. Todella raskas tapahtuma käsiteltäväksi, ja todella suuri menetys kaikille Ylivieskan asukkaille. Kirkko oli hyvin näkyvä osa Ylivieskan keskustaa, keskeisellä kauniilla paikalla josta se todella erottui edukseen. Kirkon historiallista merkitystä ei voi liiaksi korostaa ei yleismaailmallisesti, eikä varsinkaan kuntalaisten silmin. Eihän Ylivieskan syntyperäisistä asukkaista kukaan ole muuhun tottunut, kuin kuvankauniiseen OMAAN kirkkoomme joka nyt täysin käsittämättömällä tavalla meiltä pois otettiin. Itse en pysty millään tasolla ymmärtämään tekijää, enkä halua edes yrittää – niin ruma ja törkeä teko oli. Nyt kauniilla kirkkomaalla on jäljellä enää kasa tuhkaa, kirkon kivijalka ja portaat. Aivan käsittämätön tapaus, joka nostaa kyyneleet silmiin yhä uudelleen ja varmasti pitkään. Iso on aukko kirkkomaalla nyt.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta