Kaupunkilaistollo reissussa

SAMSUNG CSC

Olin kypsytellyt ajatusta suunnata pääsiäisen pyhinä tuonne isäni pienelle mökille Luumäelle ihan päiväseltään viemään sinne vähän tavaraa kevättä varten. Halusin käydä myös katsomassa miten mökki on selvinnyt talvesta ja ihailemassa maisemia. Sekään ei haitannut että Kutostien aarre, Suomen paras leipomo -ohjelmassakin kilpaillut Satun Makiat löytyy paikkakunnalta ja poikettiin sinne lasten kanssa ostamaan evästä.

SAMSUNG CSC

Mökki on syrjäisellä seudulla eikä viimeinen tiepätkä ole kuin meidän oma mökkitie. Matka ei taittunut aivan ongelmitta sillä huomasin traktorijälkien loppuessa, että lunta oli liikaa meidän autolle. Kävelymatkaa oli vielä paljon ja hanki upotti niin ettei siinä voinut työntää lastenvaunuja. Kaksi koiraa, kolme lasta ja kassit olisi ollut ihan mahdoton urakka saada perille saakka. Oltiinko ajettu pari tuntia landelle ihan turhaan?

Mun puhelimesta löytyi kuitenkin naapuritilan isännän puhelinnumero niin rimpautin kysyäkseni onko heillä jotain ratkaisua asiaan. Isäntä antoikin poikansa numeron, jolla kuulema on traktori jolla tien voi aurata. Soitin sitten hänelle ja selitin kuinka kaupunkilaistollo ei tajunnut ettei auraamatonta tietä pääse ajamaan ja avulias nuori mies oli jo matkalla.

Kotvan kuluttua kuului traktorin jylinää ja komea maajussi jolla oli upeat jäänsiniset silmät saapui eteeni. Hän avasi traktorin oven ja pienen kiusallisen hiljaisuuden jälkeen tajusin, ettei traktorista vaikuttunut avausrepliikkini ”sullahan on isot vehkeet” ollut kovin sovelias. Hymyn siivittämä vastaus ”no enpä tiiä” onneksi katkaisi tilanteen tukaluuden ja jatkettiin jutustelua auraamisesta, mökkiteistä ja vähän asian vierestä.

20160326_173425

Hetken aikaa saatiin tien laidassa odottaa sillä lunta oli paljon ja matka oli pitkä ja mutkikas mutta pian komea pelastajani saapui takaisin kun tie oli avattu. Juteltiin sitten vielä tovi ja sen jälkeen hurautettiin onnellisena mökkipihaan saakka täydellisesti aurattua tietä. Siivottiin vähän mökkiä, lapset leikkivät pihalla, syötiin evästä ja rauhoiteltiin koiria jotka olisivat halunneet ampaista vapauteen kuin huumantuneena metsäntuoksusta ja mahdollisuuksista.

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

Lapset eivät kuitenkaan halunneet jäädä mökille yöksi ja olisihan se ollut homma saada yksin lämpimäksi sillä mies oli kaupungissa töissä ja olin reissussa omin nokkineni. Pakkailtiin sitten tavarat takaisin autoon ja suunnattiin yöksi kaupunkiin.

Se mitä jäi mieleen niin jotenkin sitä havahtuu sopivassa flirttailuhetkessä siihen, että kolmea lasta, kahta koiraa ja vihkisormusta on kamalan vaikea piilottaa. Aivan kuin aikakapseli olisi syössyt minut keskelle perhe-elämää ja vuosia kahdenkymmenen ja kolmenkymmen välillä on vaikea edes muistaa tapahtuneeksi.

Note to self, ota kesällä joku lapsista esiliinaksi kun menet viemään palkkiota tien auraamisesta. Ja kiitä luojaasi, että maajussi ei ikinä lue sun blogia.

 

PS. Seuraamalla blogia Facebookissa saat postaukset uutisvirtaasi.

Näkökulma: On vaikea ymmärtää, kun kulttuuriperintöämme tuhotaan

kuvia_Kirkko_Ylivieskan kirkko talvi (1)
Kuva: Ylivieskan seurakunta

Eilen illalla nettilehtiä lukiessani törmäsin uutiseen että Ylivieskan vanha 1700-luvulta peräisin oleva puukirkko palaa. Olin tyrmistynyt ja asia pyöri mielessäni yön ja aamulla palasin lukemaan aiheesta lisää. Oli pakko soittaa äidilleni kysyäkseni onko hän nähnyt uutisia ja kauhisteltiin asiaa yhdessä. Kaunis kulttuuriperintö oli kekäleinä vain yhden yön aikana.

Lapsena pääsin joskus äitini mukana hänen opiskelijoilleen järjestämille kirkko-ekskursioille, jossa esiteltiin Pohjois-Suomen kirkkoja ja niiden arkkitehtuuria. Sittemmin olen matkannut äidin mukana Italian varhaiskristillisten basilikoiden ja baptisterioiden perässä Roomasta Venetsiaan. Kirkot, niiden historia ja kauneus ovat papintyttärelle ja hänen tyttärelleen tärkeä asia, yhteinen kiinnostuksenkohde ja intohimo.

kuvia_Kirkko_kirkko2
Kuva: Ylivieskan seurakunta

Mieleeni palautui myös Porvoon tuomiokirkon tuhopoltto joka syntyi 18-vuotiaan nuorukaisen humalaisen päähänpistona hieman vajaa kymmenen vuotta sitten. Siinä on hieno alku elämälle, kun niskassa on kuuden vuoden tuomio ja 4,3 miljoonan euron vahingonkorvaukset. Muutama minuutti sytyttämisen jälkeen lähetetty tekstiviesti Oho, taisin sytyttää kirkon on otsikkona myös Ilkka Malmbergin taannoin hienosti kirjoitetussa jutussa tapahtuneesta. Sen löydät tästä->.

On hyvin surullista että vanhaa kulttuuriperintöämme tuhotaan sillä Suomessa on jäljellä enää vähän vastaanvanlaisia kohteita. Tekojen taustalla on välinpitättömyyttä tai päinvastaisesti suurta vihaa uskontoa kohtaan. On vaikea ymmärtää motiiveja teoille jotka satuttavat ihmisiä paljon eivätkä ole mitenkään korjattavissa, sillä mikään ei tuo takaisin vanhaa. Historiaa tulisi varjella ja sydämeni itkee Ylivieskan puolesta. Oulun tytöltä suuret osanotot paikkakuntalaisille.

IMG-20160327-WA0000
Oulun läänin kirkot, 1985

IMG-20160327-WA0002 IMG-20160327-WA0001

Sain tätä kirjoitusta varten äidiltäni, arkkitehtuurin historian ja korjaussuunnittelun professori Anna-Maija Ylimaulalta Oulun yliopistosta asiantuntijan lausunnon:

”Ylivieskan kirkko rakennettiin alkujaan vuonna 1786 ja piirustukset oli hyväksytty Ruotsin yli-intendentin virastossa pari vuotta aiemmin. Kirkon arkkitehtoninen pohjaratkaisu on lähes tasavartinen risti, jonka poikkisakarat ovat pääosan levyiset mutta lyhyemmät. Torni sijaitsi kirkon keskellä kunnes se vuoden 1892 korjauksessa purettiin ja kirkon länsipäätyyn rakennettiin kellotapuli. Näin silloinen läänin rakennuskonttorin esimies Julius Basilier muutti oleellisesti kirkon alkuperäissuunnitelmaa. Katteena on aumakatto. Kirkkoon asennettiin sammutusputkisto, sähkölämmitys, palo- ja murtohälytys sekä ilmastointilaitteet 1980-luvun korjauksissa. Lauantain palo osoitti, että kuivasammutusjärjestelmän syöttöputkiston sijoitus oli virheellinen. Kirkon korjauksien yhteydessä seurakunnat joutuvat pohtimaan sammutusjärjestelmän valintaa, joka on ongelmallinen päädyttiinpä sitten mihin tahansa nykyisin tarjolla olevista vaihtoehdoista.

Ylivieskan kirkon palo muistuttaa Haapaveden tilannetta kun vanha vuonna 1784 valmistunut kirkko paloi tuhopolton seurauksena vuonna 1981. Tilalle saatiin moderni kirkko- ja seurakuntakeskus kolme vuotta myöhemmin.

Suomalaiset puukirkot ovat merkittävä osa kansallista kulttuuriperintöämme, jonka kunnioittaminen ja säilyttäminen tulisi olla kaikkien intresseissä. Kuten kaikki vanhat rakennukset, ne lahjoittavat meille palan historiaa, ja siitä lahjasta
voisimme olla kiitollisia.”

kuvia_Kirkko_kirkko 1907
Kirkko vuodelta 1907 – kuvaaja Aarne Forsman

Ilta-Sanomien sivuille on koottu kuva-artikkeli Totaalinen tuho, josta voi käydä katsomassa tuoreita kuvia. Lukijan video palavan kellotapuolin sortumisesta on kertakaikkisen järkyttävä. Sinne meni 230-vuotias kaunis kirkkovanhus, niin surullista ja mikä onnettominta, täysin korvaamatonta.