Ajatuksia rakentamisesta ja talvisia kuvia talosta

SAMSUNG CSC

Paukkupakkaset ja pieni kerros lunta saapuivat vihdoin etelään. Kylmä tuntuu luissa ja ytimissä niin, että ollaan lämmitetty takkaa tuomaan lämmön hehkua taloon. On ihana tulla ulkoa sisälle lämpimään taloon ja laittaa sauna päälle menojen jälkeen. Me eletään ensimmäistä kunnon talvea uudessa kodissa, olihan helmikuu jo lopuillaan kun muutettiin vajaa vuosi takaperin. Uusi koti on tuntunut uskomattomalta unelmalta edelleen vielä päivittäin vaikka tiettyihin asioihin onkin jo tottunut. Silti eilenkin salitreeneistä kotiin ajaessa mietin miten mahtavaa on, että meillä on oma talo. Se fiilis on niin uskomaton ja välillä käy mielessä, mitä jos kaikki olisi toisin. Onhan meidän onnemme ollut yhden arpalipukkeen varassa, kun onnetar suosi ja saatiin tämä tontti.

SAMSUNG CSC

Kaikki alueen tontit ovat luovutettu helsinkiläisille lapsiperheille ja ollaankin jo rakennusaikana tutustuttu yhtäaikaa rakentaviin naapureihin ja saatu monista ystäviä. Uutta vuotta vietettiin tuossa tummanharmaassa talossa, jossa asuu mukava perhe jolla on samanikäisiä lapsia kuin meillä. Oli niin helppoa hilpaista naapuriin juhliin ja tulla kotiin aivan hetkessä. Uskon että meille kasvaa tähän mukava pieni yhteisö jossa lapset löytävät hyvin kavereita. Viime vuonna moni vielä rakensi ja tänä vuonna muutkin pääsevät puutarhan kimppuun. Pihalla vaihdetaan ajatuksia millaisia pensaita ja puita kannattaisi laittaa jne.

Uudelta vuodelta :) Meidän talo näkyy tuolla takana!
Uudelta vuodelta :) Meidän talo näkyy tuolla takana, valkoinen kulma!

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC
Minä ja yksi naapurinrouva :)

Elo itäisessä Helsingissä ei ole siis lainkaan hullumpaa ja ajattelin samalla jakaa kuvia talosta ja naapurustosta talvimaisemissa.

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

Hain yhtenä päivänä rautakaupasta jotain aika pitkän tauon jälkeen ja jo sisälle astuminen sai mut haukkomaan happea. Joku pieni ahdistus oli varmaan tuo tunnetila, sillä rakentamisesta ei ole vielä kulunut juurikaan aikaa. Olen kaipaillut jotain uutta projektia ja koin rakentamisen kokonaisuudessaan kuitenkin mielekkääksi kokemukseksi, joten itsekin yllätyin tuota tunnetta. Mistä ne ahdistavat fiilikset oikein kumpusivat? Mietin tätä ja näin jälkikäteen ymmärrän paremmin mikä rakentamisessa oli kaikista stressaavinta. Toki yksi tekijä on se, että jatkuvasti piti tehdä valintoja ja niitä tosiaan riitti. Valinnat eivät ole vain minkäkokoinen ja -mallinen talo, vaan minkälaista gyprocia, millaiset listat ja mitkä valaisinkytkimet laitetaan. Sisustusvalinnat olivat suhteessa pieni osuus kaikesta mikä ei edes näy tai millä ei ole niin suurta roolia. Näitä kaikkia valintoja ohjasi toiveen ja halun lisäksi raha, mistä päästäänkin pääasiaan. Suurin stressi rakentamisessa on ehdottomasti raha -mihin sitä laitetaan ja mihin se riittää.

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

Me kuitenkin onnistuttiin saamaan projekti valmiiksi ja itse raha-asioista vähemmän stressaavana luin noita ajatuksia etenkin miehen kasvoilta. Meillä oli sellainen työjako, että minä hoidan laskut ja budjetin ja mies on rakentamassa joten hän ehkä turhaan stressasi minun tonttia. Mulla oli suunnitelma mitä menee mihinkin, mutta mies kauhisteli aina kun ostettiin ja tuli laskuja :D Tämä tietysti vaikutti meidän keskinäiseen suhteeseen kun illalla viimeisenä nukkumaanmennessä mielessä on kauhukuvat siitä, että projekti jää kesken ja rahat loppuu ennen aikojaan.

SAMSUNG CSC

Loppujen lopuksi me selvittiin aivan suunnitelmien ja aikataulun mukaan ja palkintona tästä on maailman ihanin mun äidin meille piirtämä talo.

Jos joku empii rakentamista niin mun vinkki on, että laskee budjetin jonkun ammattilaisen kanssa moneen kertaan ja jättää vielä pelivaran päälle pelivaraa. Yksi vaihtoehto on, että ei höngi aikataulun kanssa mutta me koettiin, että mielummin nopeasti kuin pitkään rakennellen. Oman talon rakentaminen on samalla antoisaa kun vaativaa mutta lopputulos on kaiken stressin väärti. Jotenkin itse olin saanut pelottelua aiheesta ihan hirmuisesti, niin nyt näin onnellisena sanon teille: Rakentakaa, rakentakaa! Kyllä rakentaminen kannattaa :)

SAMSUNG CSC

Anna

17 vastausta artikkeliin “Ajatuksia rakentamisesta ja talvisia kuvia talosta”

  1. Teillä on kyllä ihana talo ja koti! :)
    Voisitko joskus tehdä postauksen itä-Helsingistä asuinalueena? Ymmärtääkseni kotinne on nyt jossain Mellunmäen kulmilla?
    Olemme miehemme kanssa ostamassa asuntoa ja mm. Mellunmäessä on ollut muutamia tosi kivoja, mutta jostain syystä epäilyttää, kun emme tunne aluetta ollenkaan! Tai itä-Helsinkiä muutenkaan.

  2. Me rakennetaan juuri ja ei oo kyllä ollu yhtään niin kauheeta mitä jotkut pelotteli. Asiaa varmaan auttanu selvä työnjako; mulla koti, miehellä raksa. Sekin helpotti itse projektia että suunnittelu aloitettiin ajoissa ja mm keittiö ym isot linjat suunniteltiin ennen kuin koko taloa oli edes aloitettu. En tiiä miten ois keritty tässä rakentamisen ja lapsiperhearjen keskellä hakee tarjouksia, vertailla ym. Onneks tehtiin se ajoissa.

    Minäkin voin siis suositella rakentamista, jopa silloin kun lapset on pieniä. :D kivaa tää on.
    Asenteella vaan.

    • Kiitos!:)
      Vielä vinkkinä tuleville rakentajille. Pitäkää lomia, siitä rakentamisesta; treffi-iltoja, koti-iltoja ym :) sit sinne raksalle lähtee taas uudella innolla.

  3. Ei omakotitalo ole kaikkien haave. Mä en ikinä suostuisi rakentamaan mitään, eikä onneksi mieskään halua, koska sit oltaisiin isoissa ongelmissa. Me viihdytään kerrostalossa. Mun mielestä kerrostalossa on enemmän omaa rauhaa kuin tiheästi rakennetulla omakotitalueella, jossa näkee naapurin ikkunasta sisään.

    Mun omakotitalovastaisuus saattaa juontaa juurensa lapsuudenperheestä. Mun vanhemmat kaipasivat omakotitaloa aina, ja lopulta se sit rakennettiinkin. Mutta ei me oltu siellä onnellinen perhe. Mun lapsuus kerros- ja rivitalossa olivat onnellisia, mutta omakotitalossa alkoi perhehelvetti.

    Eikä meillä kyllä ole rahaakaan omakotitaloon tai rakentamiseen, joten sikäli hyvä, että ei oo edes haaveita.

    • En minäkään ymmärrä näitä nykyajan omakotialueita. En ikinä maksaisi itseäni kipeeksi talosta, jossa tontille ei mahdu kun auto ja kauniit ikkunat pitää peittää, koska naapurin perse näkyy niistä muuten. Alueet joissa on ympärillä vanhoja vuokrakerrostaloja ja keskellä sitten tällänen ns.rikkaiden omakotialue on kaikista pahimpia. Mutta kukin tyylillään :)

    • Ensimmäiselle: Lisättäköön siis tekstiin, että niille kellä se on haaveena, niin rakentakaa, rakentakaa! :)

      Toiselle: No näinpä näin, aina joku väärinpäin. Onneksi sinun ei tarvitse täällä asua.

    • Tosi ikävää kommentointia anonyymisti haukkua toisen valintoja halveksuvaan tyyliin ja sitten vaan loppuun tuo legendaarinen ”kukin tyylillään” ja hymiö. Jos kerran kukin tyylillään, niin onko sitten pakko kauhistella ja pitää bloggaajan oma omakotialuetta ”kaikista pahimpana”? Mitä tuollaisilla kommentilla halutaan saada aikaan? Pahaa mieltä tarkoituksella?

      Ja miten ei ihmiset ymmärrä, että jos haluaa asua omakotitalossa Helsingissä, joka sattuu ehkä olemaan se ainoa kotikaupunki koko maailmassa, iso piha ilman naapureita ei ole mahdollinen. Nämä on valintoja, ei kaikkea voi saada!

      Kiitos Anna hyvästä ja rehellisestä kirjoituksesta! Teillä on upea talo kauniilla alueella, ja kovan työn olette tehneet. Meillä talon rakentaminen on vielä kaukainen haave (asumme toistaiseksi ulkomailla), ja kaksi omin voimin talonsa rakentanutta ystäväperhettämme toistelevat että eivät voi suositella kenellekään! Kiva lukea myös kannustavia ja positiivisia tarinoita, hyvine ja huonoine puolineen. Nyt saatte nauttia ihanasta kodista!

    • Ei se, että ei jaa blogistin tai jonkun muun haaveita ja ajatuksia nyt esim. asumisesta tarkoita, että haluaisi tuottaa pahaa mieltä. Ei ollut ainakaan minun tarkoitukseni.

      Ihana koti voi olla myös kerrostalossa. Se ei vaan aina tulee mieleen, kun itse rakennettu omakotitalo on ainoa oikea vaihtoehto.

    • Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista, eikun… Siitä vain sitten oikotieltä suurta tonttia ostamaan Helsingistä!

  4. Ei kaikki omakotitaloasujat halua isoa tonttia/pihaa. Isossa pihassa on paljon hoitamista talon lisäksi. Omakotitalossa ei kuitenkaan seinä-, ylä- tai alakertanaapureita ja rapun ääniä. Ihan hyvä, että pienitonttisiakin oktaloja siis on :). Itse nautin okt asumisesta ei-niin-suurella tontilla.

  5. Mehän harkittiin myös talon rakentamista, mutta kustannukset olisivat olleet tähtitieteelliset ja pelkästään tontin hinta olisi ollut lähes puolet nykyisen talomme hinnasta. Siispä päädyimme ostamaan vanhan ja remontoimaan sen. Arvo on about kolmasosa remontin jälkeen tuosta instassa linkkaamastasi talosta ja meillä on oma uimaranta/venepaikka ihan kävelymatkan päässä ja Turkuun kymmenisen kilometriä (vesiteitse taitaa olla vähemmän).

    Mutta se remontti, oli se stressaavaa varsinkin kun vauva syntyi keskelle asuntokauppoja. Olisi pitänyt jaksaa keskittyä enemmän ja suunnittelemaan. Nyt annoimme keittiön mm. suunnittelupalvelun hoidettavaksi ja on monta epäkohtaa näin jälkeenpäin huomattu lapsiperheen käytössä. Toisaalta ihana 1500 neliön tontti valmiine omenapuineen ja marjapensaineen oli mun unelmani, rivarissa ei paljoa mahtunut laittamaan. Koko kevään ja kesän mies teki ympäripyöreää päivää työmaalla pappan kanssa ja mä olin lasten (3) kanssa yksin. Onneksi sain vähän apua sossusta (kotiapu) kun aloin uupumaan todella. Ja silti muutettiin aivan keskeneräiseen. Mutta onhan se nyt hieno. Eilen saatiin toinen vessa valmiiksi (kuva mun blogin viimeisimmässä postauksessa siellä ihan lopussa) ja kodinhoitohuone vielä odottaa kaappeja sekä sauna lauteita. Ei ole samanlaista lopputarkastusstressiä kun remontoi, heh heh. Suosittelenko, lapsiperheelle? En. Paitsi jos ostaa kaiken työn eikä tee itse mitään. Meidän nuorimmainen oli kolme päivää vanhana ekan kerran Ikeassa (kantolinan suojissa onneksi hyvin). Silti olin niin uupunut, että vihasin rautakauppareissuja ja ylipäätänsä koko rempasta puhumista.

    Jos on rahaa niin kyllä mä ostaisin uuden jonkun rakentaman, nyt on ostajan markkinat. Tai sen kuntoisen, että siinä voi asua ja rempata pikkuhiljaa. Onneks noita vaihtoehtoja on monia. Ja suomi on täynnä taloja ja maata johon voi rakentaa:)

    Toki Annan talo on ihana ja ne sisustusratkaisut:)

    Tämmöinen tarina tähän. Näitä vanhan talon remppa/sisustusblogeja on netti pullollaan muttei sekään aina autuutta ole.

  6. Kokemusta löytyy niin kerros kuin omakotitalo asumisesta ja tykkään enemmän nykyisestä eli omakotitalosta. :) Itse en lähtisi rakentamaan. Ei löydy niin minkäänlaista visiota mimmosen tahtoisin ja se stressin määrä ei kiinnosta meitä kumpaakaan vaikka taito rakentaa löytyis molemmilta. Eli ostettiin siis vanha ja rempattiin se 10 vuotta sitten. =)

  7. Toi teiän talo ja koti on kadehtittavan ihana :) Naapuritalo on kyllä hävyttömän kallis ottaen huomioon seudun ja tontin koon :o Ymmärrän toki, että jos haluaa asua pääkaupunkiseudulla ni jostain on tingittävä. Sitäpaitsi ei toi nyt niin huonolta kuulosta vaikka naapurit on lähellä, jos ne kerta on noin mukavia millasia teillä on :) Ja onhan se kiva että lapsille on seuraa ja tulee tuttu verkosto ympärille. Itse asun omakotitalossa isolla tontilla Vantaalla eikä naapureitakaan ole liian lähellä..Nyt tälle alueelle aletaan kumminkin rakentelemaan enemmän ja vähemmän ja osa tulee ihan naapuriin..kieltämättä oon ollu aika kauhuissani mutta täytyy vaan toivoa, että tästäkin tulee tollanen mukava yhteisö mitä teillä siellä on :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta