Hukassa

SAMSUNG CSC

Oon ollut lukossa kirjoittamisen kanssa ja siihen on syynsä. En halua kirjoittaa teinimäistä valitusvirttä asiasta mutta kyseessä on edelleen pari postausta taaksepäin pohtimani asia: Mistä kaikesta saa kirjoittaa. Taidan suhtautua asiaan skorpionimaisesti sillä mietin asiaa edelleen. En oikein tiedä miten avaisin asiaa mutta mulla on ensimmäistä kertaa ehkä ikinä blogin suhteen ollut paha mieli. Haluaisin kirjoittaa siitäkin mutta tuntuu että tänä päivänä kaikesta mistä avaa sydäntään, saa palautetta joten se syö intoa jakaa sisintään.

SAMSUNG CSC

Kirjoitusaiheiden valinnanvaikeuden lisäksi mun hyvinvointi on fyysisesti mennyt koko ajan huonompaan ja olen senkin kanssa aivan hukassa. Blogi oli mulle joskus päiväkirjamainen paikka ja se kelle olin terveysrempassa tilivelvollinen :) Tulostakin tuli! Nykyään en melkein uskalla kirjoittaa kaikista ajatuksista sillä koen, että ilmapiiri on jotenkin erilainen. Voi olla että pelko johtuu vain minusta eikä ole todellista. Olenko ikävuosien myötä olen muuttunut suojelevaisemmaksi? En tiedä.

Tilanne on kuitenkin ihan surkea. Olin eilen illalla aivan viittä vaille tilaamassa FitFarmilta personal training vuosivalmennusta, sillä omat yritykseni päästä takaisin parempaan kuntoon eivät ole pitkässä juoksussa toimineet. Muutamia viikkoja menee hyvin kunnes taas tulee suvantovaihe eikä mitään oikein tapahdu. Oikeastaan se mitä tässä on tapahtunut viimeisen vuoden aikana on pari kiloa lisää painoa. Jatkuvaa jojoilua noin viiden tai vajaan kymmenen kilon sisällä. Tiedän että kukaan personal trainer ei voi tehdä muutosta puolestani vaan se on omista kankuistani kiinni, mutta yksin olen ihan hukassa. Se miksi juuri vuosivalmennus on ollut ajatuksissa on se, että nimenomaan kaipaisin pitkäaikaista tukea pysyvään muutokseen. Itsekseni homma on mennyt kokoajan vain enemmän päin puuta.

Valmennuksen sijaan tilasin itselleni joululahjaksi Jutan voimakirjan ja jäin pohtimaan valmennusasiaa (lue mulla ei ollut 1750 euroa heittää tuosta vain). Laitoin illalla asiasta siskolleni viestiä ja tänään kirjoitin näitä ajatuksia tekstiksi.

Lukijoilla on varmasti omat ajatuksensa asiaan ja mielipiteensä sekä tilanteen taustoista, että siitä miten asiassa kannattaisi edetä. Osa pohtii niitä lukiessaan ja osa kommentoi hyvässä ja osa pahassa, eikä siinä mitään. En itsekään tiedä mistä tällainen yhtäkkinen ahdistus asiaan on taas noussut? Välillä olen ihan sinut itseni kanssa ja välillä mahdottoman ahdistunut kunnosta ja kaipaan sitä vahvaa minää, jonka polvia ei koskenut ja jonka peppu mahtui kapeampaankin penkkiin.

En kuitenkaan haluaisi kuluttaa aikaani ikuisesti kuten eilen: syöden jäätelöä ja konvehteja, selaillen netissä minkä crosstrainerin tilaisin. Kamalan hyvältähän tämä ei kuulostaa! :D Kuvaa ei luojan kiitos eilisestä näystä ole, mutta jokainen samaan sortunut ehkä tietää että se on tragikoomisinta ikinä. Onneksi mies oli töissä!

Anna

67 vastausta artikkeliin “Hukassa”

  1. Kuulostaa surkealta. Harmi ettei naiset voi ulkoilla pimeinä iltoina yhtä vapaasti kuin miehet. Ei tarvitsisi jumittua sisälle syömään. Omat ajatukset ohjaavat omaa kättä joka vie ruokaa omaan suuhun, harvemmin täällä ketään pakkosyötetään. Aikuisilla on niin hidas aineenvaihdunta ettei ekstraa saisi olla yhtään.

    • Toissailtana olin kyllä lenkillä, sillä mulla on ihana naapurinrouva kenen kanssa käydään lenkillä yhdessä! Eli kyllä mä liikun kuitenkin jonkun verran ja tosiaan yhdessä uskaltaa lähteäkin lenkkipolulle. Mutta näinhän se menee, jokainen pitää käsissään avaimia omaan hyvinvointiin.

  2. Helpottaako yhtään, jos sanon, että et ole yksin. Näiden asioiden kanssa kamppailee valtaosa pienten lasten äideistä. Ihan varmasti reilu enemmistö. Sullahan on treenaavia kavereita paljon, eli saliseuraa ainakin löytyis. Mutta aika on varmasti kortilla, kuten meillä muillakin ruuhkavuosissa kamppailevilla.

    En osaa sanoa muuta kuin, että pieniä muutoksia ja kiitä itseäsi jokaisesta pienestäkin asiasta mitä teet parempaan suuntaan. Mitä isomman muutoksen tekee yhtäkkiä, sitä todennäköisemmin ja nopeammin into siihen lopahtaa. Ei kaikilla mutta yleensä näin.

    • Kyllähän se helpottaa, sillä vertaistuki on aina sellaista josta saa voimaa. Oon tosiaan liikkunut jonkun verran mutta eihän se oikein yksinään riitä jos ruokavalio ei pysy kunnossa. Väsymys nyt ainakin vaikeuttaa paljonkin sitä, mitä tulee syötyä kun kompensoi sokerilla sitä että yöunet jäävät katkonaisiksi ja lyhyiksi :/ Surkeinta on tietysti että eihän se nopea ruoka ja napostelu lainkaan piristä vaan tekee entistä väsyneemmäksi. Kamala kierre!

    • Valvominen ja kroonisesti puutteelliset yöunet on ihan takuuvarma sokerikoukun aiheuttaja. Syömisen hallinta väsyneenä on ihan toivotonta. Onko mitään keinoa, millä saisit uniasian paremmalle tolalle? Pyytää lapsenhoitoapua vähän laajemmalta tukiverkostolta kuin normaalisti tai jotain sellaista? Tuo unenpuute kuitenkin tuntuu olevan koko ongelman alku ja juuri. Se saa mielenkin negatiiviseksi ja siitä alkaa koko noidankehä.

    • Kyllä se on aika paljon jo muuttunut parempaan. Nuorin on siis nyt 1v4kk eli tässä on vauvavuosi vasta vähän aikaa sitten loppunut ja samoin yöimetykset ovat olleet nyt muutaman kuukauden kokonaan pois. Meidän pienin aloittaa ensi vuonna päiväkodissa muutaman päivänä viikossa joten sitä kautta saan hieman helpotusta työ- ja kouluasioiden hoitamiseen sinä aikana. Eli työstössä on! :)

    • Mahtavaa! Me ollaan otettu nyt myös kauppakassi-palvelua, kotisiivousta ym. ostopalvelua helpottamaan niitä tilanteita kun ei millään meinaa aika riittää. Toi kauppakassi on etenkin tosi kustannustehokas, maksaa vain kympin ja säästää sen reilun tunnin, mitä itselläni ainakin menee isompien ruokaostosten tekemiseen.
      Kaupassa käynti on toki myös hyötyliikuntaa mutta jos sen ajan kävis mieluummin vaikka salilla tekemässä tehokkaamman treenin niin silloin tuollainenkin ajansäästö saattaa kannattaa.

      Sitten on tietty kotitreeni jos salille siirtyminen on haastavaa lastenhoidon kannalta. Nettitreenit kuten Yoogaia ja vastaavat motivoi ainakin mua enemmän kuin se, että ihan omin päin ryhtyis jumppaileen. Monissa noissa nettipohjaisissa on kahvakuulaa ja muutakin tehokkaampaa treeniä, en tiedä oletko jo kokeillut.

  3. Mielestäni saat kirjoittaa ihan mistä itse haluat! Ei pidä miettiä liikaa mitä kommentteja se saa mahdollisesti aikaan (jos ei ole tarkoituksella tarve nostaa kohua) Sitä paitsi kuraa tulee kuitenkin niskaan olit pullukka tai et. Jos painosi putoaa et enää pidä huolta perheestäsi olet itsekäs et ole tarpeeksi kiinteä jne. Näitä riittää. Tietenkin jos itseä ahdistaa olla vartalossaan silloin pitää jotain tehdä, muutoksen saat aikaan vain sinä itse. Olet ihana!
    Eikös sinulla ole kaksi koiraa mitä pitää ulkoiluttaa päivittäin?

    • Näinhän se on, että kritiikin kohteita riittää oli sitä millainen tahansa.

      Ja juu, onhan meillä nuo kaksi turrea, ollaan juuri lähdössä ulos. Täytyy kuitenkin rehellisyyden nimissä myöntää että mies lenkittää niitä paljon enemmän kuin minä. Mä teen kotiaskareista sellaisia enemmän kuten ruoka, pyykit jne. ja mies lenkittää koiria taas enemmän. Toki välillä myös toisinpäin mutta ehkä tosiaan enemmän näin. Ei ihmekään siis kun mies on hyvässä kunnossa toisin kuin meikäläinen ;)

  4. Tsemppiä Anna !
    Jotenkin harmi, kun negatiivista palautetta tulee niin helposti. En ihan ymmärrä sen tarkoitusta. Varmaan on niin, että bloggaajana pitää oppia suodattamaan sellainen pois, jos sellaiseen vain pystyy, jos omia tuntojaan haluaa avata. Minusta ne omien ajatusten avaamiset ja elämän pohdinnat on ihan parhaita blogeissa. Toisaalta ymmärrän, että negatiivinen palaute kyllä satuttaa.
    Voimia omasta elämästä nauttimiseen! Sinä olet ehtivä nainen (lapset, opiskelu, työt). Kyllä se omasta hyvinvoinnista huolehtiminen nousee vielä varmasti pintaan ja voimia siihenkin löytyy.

  5. Hei,

    Ihanaa, että olet ”normaali” ihminen, etkä mikään ihmenainen/äiti.
    Olen kohta viisissä kymmenissä ja täällä kamppaillaan myös ajan, jaksamisen, työn ja itsekurin (jota ei ole) kanssa.
    Se on vaan tosi asia, että me kaikki olemme niin erilaisia. Toinen jaksaa, toinen ei. Toinen osaa, toinen ei. Toinen luovuttaa, toinen ei ikinä. Tylsäähän tuo olisi jos kaikki olisi samanlaisia (silti voisin antaa hiukka makkaroita pois vatsanseudulta ja olla vähän terveemmän näköinen). Josko tammikuussa :)
    Senhän kaikki tietää, että sivusta on aina helppo arvostella, olen siihen itsekin sortunut.
    Mutta tsemppiä sinne ja aina on uusi päivä ja uudet jutut / mietteet, kiva niitä on lueskella. Ja jos en tykkää, hyppään sen yli :)

    • Todellakin olen normaali nainen enkä mikään täydellinen äiti ja ihminen! =) Samoja haasteita kuin useimmalla ja siitä halunkin kirjoittaa!

  6. Hei Anna! Täällä lukija, joka on ihan ihan alusta asti seurannut blogiasi ja aina toisinaan kommentoinutkin 😊
    Kurjaa, että tilanne on tuo. Sinä olet itse PT ja sinulla on valtavasti tietoa ravinnosta ja liikunnasta. Onko Fitfarmin valmennus sinulle oikea ratkaisu? ”Ongelmasi” on olkapäittesi välissä 😉 Olisikohan sinulle parempi jos kävisit sellaisen ihmisen luona joka kuuntelisi sinua ja osaisi etsiä ratkaisuja sinun ongelmakohtiisi? En tarkoita mitään psykologia vaan esim.elämänhallinnan ihmistä? Uskon nimittäin, että kun saat solmut auki pääsi sisällä niin pystyt ottamaan kaiken sen tiedon käyttöösi (esim. Liikunnan ja ravinnon suhteen) mikä sinulla jo on. Sinussa on valtava määrä potentiaalia ihan mihin vaan itse haluat!!

    Mutta kuten kirjoitit, neuvojia on paljon ja itse tiedät parhaiten mikä sopii juuri sinulle ♡

    Ihanaa joulun odotusta!

    • Niin, eihän se välttämättä ole oikea tai ainakaan ainoa vaihtoehto. Kuitenkin monella hyvässäkin kunnossa olevalla on PT joten siltä kantilta sitä ei kannata ajatella, kyllähän hekin varmasti tietävät paljon ravinnosta, liikunnasta jne. Mutta ihan totta puhut, ongelma on varmasti korvien välissä. Käsittääkseni fitfarmilla on kuitenkin tähän erikoistuneita ihmisiä eli mentaalivalmentajia joita saa käyttää apuna juuri näiden ongelmien ratkaisemiseen.

    • En usko useimmilla tällaisessa tilanteessa se PT auttaa pidemmän päälle. Tunnistan tunteen, että on helpompi porskuttaa eteenpäin kun on joku piiskaamassa ja olet tilivelvollinen. Mutta kun valmennussuhde päättyy etkä ole tehnyt omassa pääkopassa sitä ongelmaa selväksi, niin palaa helposti siihen vanhaan kun kukaan ei ole ”taustalla”. Itselläni on samantyyppistä ongelmaa, en ole miettinyt valmennusta mutta sitä kylläkin että muutaman kerran voisi ottaa pt:n salille koska se paluu sinne on henkisesti vaikeaa – tosin mulla on nyt taustalla muitakin juttuja kuin vain se eli oman fyysisen terveyden vuoksi pitää kerrata hommat vaikka niitä on ainakaan hinkattu ees taas. Mulla oli Fitfarmin yksilövalmennus eikä siinä ruokavaliossa kyllä ollut mitään yksilöllistä jos vertasi muiden (ruoka-aineet), joten ehkä parempiakin löytyy tai sehän on niin persoonakohtaista, siksipä sen pitäisikin olla yksilövalmennus. Toisaalta ylempää heillä ei tule tukea ja ohjeita (pt ei tee ruokavaliota, ainakaan aikaisemmin) joten tyypille X sopivan ruokavalion selvittäminen ois kyllä aika vaivalloista taustatiimille. Kun ei se itse kullekin ole aina niin helppoa eikä iso osa tunnista itselle sopimattomia ruokajuttuja laisinkaan. Huono ruokavalio vaikuttaa treeniin. Rahkaa yms. tuli vedettyä liikaa kun käsky ylhäältä tuli kunnes valmennuksen jälkeen tajusin ettei vaan sovi…Ihan arkijaksamisenkin taustalla on selkeä ero siinä miten syö ja se voi joskus olla yllättävää hifistelyä. Sen verran hankalaa puuhaa alussa, ettei kaikki siihen kokeiluun jaksa ryhtyä. Näin pimeyden keskellä voin mainita, että kaamosjaksamiseen vaikuttaa myös ruokavalio. Joillain 100%, joillain vähemmän. Mutta monestihan taustalla on muutakin ja kyllähän ainakin lapsiperheissä jos töissäkin käydään niin sitä uuvuttavaa puuhaa riittää jos välillä levätäkin pitäisi. Se itsensä rauhoittaminen vaatii kyllä työtä, se ei tule itsestään vaan on sekin oma projektinsa. Liekö sitten sitä elämänhallintaa.

  7. Täällä painin niin samojen ajatusten kanssa ja tuntuu, että elän ihan vieraassa kropassa. Olen kuitenkin pohjimmiltani urheilija ja hyvinvoiva. Mistä nämä 15 kg on tullut johtuu täysin siitä, etten kunnioita itseäni. Olen nyt siinä pisteessä että näin ei voi jatkua. On ihanaa lukea kirjoituksiasi ja jotenkin ajattelen, että sinä jos joku pystyt muutokseen:) olet sen jo kertaalleen läpi vienyt!
    Oma suunnitelmani on aloittaa vlcd heti joulun jälkeen ja pyrin menemään sillä ainakin kuukauden. Siitä pienin askelin ruokavalion muutokseen!
    Nyt lippu korkealle Anna!!! Periksi ei anneta.
    Vuosi 2016 tulee olemaan parempi!!
    Ps: poikani treenaa samassa vu.n ryhmässä kuin sinun:) Nyt vaan kahdesti viikossa Myllypuroon rautaa nostamaan:))

    • Todella tutulta kuulostaa! Mitä meille oikein tapahtuu? :D

      Ja joo, siellähän ne oli taas tänään ja jälleen kerran tuo parempi puolisko oli huhkimassa siellä voimanostoalueella treeniajan. Ehkä mun pitäis viedä ens viikolla ;)

  8. Heips Kaunokainen!

    Niin vaan on sama ongelma täälläkin… Täysin sama….. :( ei auta hetkittäiset onnistumiset jos pääsääntöisesti homma menee puihin… Niinkuin tässä on mennyt.. :(

    Hetken avun toi Superdieetti Simple, mutta niin vaan ”unohtu” kaikki, kun kuuri loppu. Harmi. Ohjelma toimi kyllä. Meillä on kaksi alle kaksivuotiasta lasta ja kyllä vaan unen puutteen alkaa huomata, alkoihan yöheräilyt jo ensimmäisen raskauden aikana…. Tuntuu, ettei mies oikein ymmärrä sitä, vaikka kuinka suomeksi sen muotoilisi. Ajatukset käy joskus aika syvillä vesillä…

    Liikkumaan tekisi mieli, mutta näin mittavan talorempan aikaan, se on miltein mahdotonta. Tai jos liikkuun pääsee, niin sitten ei niin vaan suihkussa käydäkään huuhtomassa hiet pois. Liikunta ja musiikin kuuntelu siinä samalla on aina ollut mulle terapiaa…. Jonka tarpeessa kyllä olis :D

    Hei tsemppiä Anna! Tämä kirjoitus vaan siis tiedoksi sulle, että yksin et ole.. Ja meitä palautteen antajia on moneen muumilaaksoon.. Kannattaa osa palautteesta jättää omaan arvoonsa…

  9. Moikka Anna! Olen aina välillä sulle kommentoinutkin, ja nyt tekee mieli tehdä se taas. Blogisi on ihana ja sinä olit ihana, oli muotosi sitten mikä tahansa. Blogeista haetaan inspiraatiota, vertaistukea, kokemuksia samoista ongelmista mitä itse käy läpi, ihailun kohdetta, motivaatiota muokata elämää…you name it! Paineet ovat varmasti kovat, olivat ne sitten oikeita tai pään sisäisiä. Muista kuitenkin, että elät elämääsi itseäsi varten, et lukijoita. Ensin täytyy selvittää mitä itse haluaa ja millä keinoin tavoitteisiin pääsee. Olisiko paras edetä askel kerrallaan? Ensin talon rakennus ja perhe, sitten opinnot ja sitten lopullinen elämäntapamuutos. Vai sopiiko monen asian fiksaaminen samaanaikaan? Meitä ihmisiä on erilaisia.
    Olen lukenut blogiasi alusta asti ja tottakai sain itse ihan mieletöntä buustia salipäivityksistä ja kilojen seuraamisesta. Toisen edistystä oli hienoa seurata. Mutta välillä seuraaminen on henkisen hyvinvoinnin edistymisen seuraamista. Ehkä se kaipaisi tällä hetkellä enemmän treeniä kuin vartalo, vaikka nämä kulkevatkin usein käsikädessä. Onko parisuhteessa asiat kunnossa tai muita ahdistuksen kohteita, jotka purkautuvat syömiseen? Pystyt kyllä ratkaisemaan ongelmat ja löytämään onnellisuuden, välillä se vain vaatii enemmän työtä. Muista, että teet tätä pääasiassa itseäsi, et lukijoitasi varten.
    Mukavaa joulunodotusta ja pirteämpää tulevaa vuotta! :)

  10. Aivan ensiksi virtuaalihali…

    Oot laittanut itsesi todella koville muutaman viime vuoden aikana (pienet lapset, opiskelut, laihdutus, raksa ja vauva yms). Väsymys hiipii hiljaa ja vielä hiljemmin se perääntyy. Ole itsellesi armollinen. Anna, anna itsellesi aikaa ja tee niin kuin sinusta hyvältä tuntuu. Kirjoita silloin kun huvittaa ja niitä asioita mitkä sinusta tuntuu hyvältä. Alusta asti blogiasi seuranneena olen tykännyt kaikista blogisi ”vaiheista”. Sinulla on sana hallussa ja olet aito!

    Haliterkuin Laiskiainen

  11. Mä en oikeen ymmärrä miten laihdutus voi olla noin vaikeaa.enkä sano tätä pahalla mutta jotenkin ei vaan mee jakeluun.miksi ihmeessä vedät herkkuja ja liikaa ruokaa kun siitä ei seuraa kun huonoa niin henkisesti kun fyysisesti.toisin kun liikunnasta saa loistofiiliksen ja terveellisestä syömisestä toki kerta viikkoon saa laihduttajakin relata,mutta etköhän itsekin tiedä sen joten nyt ruotuun.kohti energisempää uutta vuotta!

    • Tähän on pakko kommentoida, että ei se laihduttaminen kaikille niin helppoa ole. Vaikka tietää kuinka pitäisi toimia, on eri asia pystyykö toimimaan niin. Itsekin omaan pitkän kuntosalitaustan ja olen ollut todella hoikassa kunnossa, mutta viime vuosina stressi, kolmivuorotyö ja uupumus ovat ottaneet vallan ja vieneet voimat. Painoakin on tullut lisää. Jos mielialan ja jaksamisen kanssa on ongelmia, ei painonhallinnalle ja laihduttamiselle välttämättä vain jää voimia. Ihminen ei ole kone. Lisäksi sokerista saa niin helposti ja nopeasti mielihyvää, etteI ole ihme, että niin moni on siihen koukussa. Jos laihduttaminen olisi helppoa, miksi laihdutusvalmisteiden ja -valmennusten bisnes on niin valtava?

    • Hei ihan oikeasti. Olipa pöllösti kirjoitettu viesti vieraalta, enkä sano tätä pahalla mutta jotenkin ei vaan mene jakeluun miten jotkut ei ymmärrä että olemme kaikki yksilöitä. ;)
      http://yle.fi/uutiset/miksi_toinen_laihtuu_ja_toinen_ei_tutkimus_vastaus_voi_loytya_suolistosta/8504383

      Jos laihdutus olisi pelkkää kalorimatematiikkaa, niin ylipaino ei varmasti olisi niin iso ongelma maailmassa kuin se nyt on.

      Anna, paljon tsemppiä ja sinniä! Luuletko, että saat riittävästi vitamiineja ja hivenaineita? Onko sun veriarvoja tarkistettu synnytyksen jälkeen? Mulla on myös kiloja tiputettavana ja oon miettinyt, että vaikuttaako ikä jo tässä vaiheessa näin paljon, vai miksi tämä on nyt näin hankalaa. Nyt syksyllä löytyikin verikokeista kilpirauhasen vajaatoiminta ja paha anemia, ja ensin hoidetaan anemiaa kuntoon koska se voi vaikuttaa myös kilpparituloksiin huonontavasti.

      Sulla on Anna kuitenkin tosi hyvä tilanne siinä suhteessa, että et ole tinkinyt syömisiä aivan minimiin. :) Tai ainakin itse uskon, että yksi parhaista lähtötilanteista painonpudotukseen olisi se, että hakee ensin sellaisen ruokavalion jossa voisi syödä mahdollisimman paljon lihomatta. Aika moni pitkään laihduttanut saa ravitsemusterapeuteilta ensimmäiseksi ohjeeksi kehotuksen syödä enemmän, esimerkiksi syömällä isompia aamupaloja ja lounaita. Siitä on sitten helpompaa lähteä hakemaan erilaisia variointeja makrojakauman yms. suhteen ja vähentääkin kaloreita ilman että tarvitsisi kokea olevansa kuurilla – toisin kuin silloin jos yrittäisi laihduttaa vain ruokamäärää pienentämällä. (Tässä ei nyt varmasti ollut mitään uutta Annalle, mutta kirjoitinpa silti.)

  12. Täällä yksi, jonka paino hilautunut pikkuhiljaa ylöspäin. Ja minulla ei edes ole lapsia eikö opintoja menossa työn ohessa! Fyysisiä vaivoja on ollut riittämiin muutaman vuoden ja se on vienyt voimia harrastaa liikuntaa. Toki syömisiään voisi sairaanakin tarkkailla, mutta tuohan se suklaarasia kummasti lohtua välillä synkkään hetkeen.
    En tiedä, miksi ihmisillä on välillä niin kova hinku ei-rakentavaan kritiikkiin toisten blogikirjoituksista. Seuraan oikeastaan vain muutamaa blogia, mutta jos joskus harvoin itseäni joku kirjoitus pännii (yleensä luullakseni vain oman huonon oloni takia), niin mieluummin jätän sen sitten siihen. Kommentoin vain, jos olen mielestäni niin voittamattoman täydellinen, että voin omalla nimelläni antaa asiatonta palautetta. Muistaakseni en ole vielä siihen tunnelataukseen asti päässyt.
    Yksi syy voi tietenkin olla perisuomalainen kateus. ”Hei, nyt se ”saanut” talon! Voi hitto – mutta onneksi sillä on kuitenkin ylipainoa, hähää.” ”Hitto, onpas sillä mukavanoloinen perhe – ja näyttii nauttivankin siitä. Voi paskat – mutta onneksi siltä näköjään puuttuu tahdonvoimaa hoitaa itseään kuntoon.” ”Kyllä se osaa sisustaa nätisti ja laittaa mokoma niistä vielä kuvia kaikkien pällisteltäväksi. Varmaan ihan ylpeyttään, ihan varmasti on ylen ylypiä ihminen! Mutta hähää – niinpä vain on kiloja kertynyt tuollekin. Ei lähde läskit, vaikka muuten näyttää onnelliselta.” ”On se kyllä nätti ihminen. Mutta nätimpi olisi, jos pudottaisi painoaan, mutta eihän tuo nyt mihinkään varmaan pysty, hah! Minä kyllä vielä näytän, miten se tapahtuu. Onneksi se ei näe, minkälaisessa kunnossa olen itse, mutta annanpa kuitenkin parit ylevän naukuvat kritiikit, hih, kyllä sitä varmasti nyt sattuu. Mitäs nyt sanot, häh!”

    Sinullahan on lähimpinä ystävinäsi myös personal trainereita, mikäli olen oikein ymmärtänyt. Olisiko heistä ja heidän tuestaan ja opeistaan (tai oppiahan on sinullakin, ei sillä) apua liikunnan ja ruokavalion osalta? Tai voihan se olla niin, että he ovat tavallaan ”liian” läheisiä ja ns. kurittaminen ei silloin suju. En ole millään muotoa asiantuntija, mutta kovasti sinulla tuntuu olevan eri projekteja kerralla menossa – ehkä se kunto- ja ruokailutapaprojektin aika olisikin vähän myöhemmin. Minua ärsyttää suunnattomasti, kun joka tuutista tuutataan, että ”jokaisella on aikaa liikkua joka päivä”. Ei ole. Olen seurannut esim. sisareni perhe-elämää pikkulapsineen ja ei sitä aikaa vain itselle ole joka ikinen päivä. Eikä edes joka toinen. Häkkiinkö ne lapset pitäisi illalla pariksi tunniksi laittaa? Yöstä ei voi pihistää, kun unet jäävät muutenkin liian vähäiseksi.
    Kaikella on aikansa. Ja ihmisellä vain tietty määrä voimavaroja joka päivälle.

  13. Hei! Mun elämä muuttui TÄYSIN ja parempaan suuntaan kun ryhdyin syömään kasvispainotteisesti tärkkelyksiä ja hedelmiä suosien. Kannattaa kokeilla ja hakea lisää tietoa, englanniksi varainkin löytää kun hakee hclf vegan diet. Ruokamäärä jota saa syödä kasvaa niin, ettei nälkää tarvitse nähdä tai kaloreita laskea vaan saa syödä kunnes on kylläinen. :) Ja koska hedelmistä, kasviksista ja muista saa kaikki tarvittavat vitamiinit ja ravintoaineet sekä hyvät hiilihydraatit, ei roskaruokaa tee edes mieli syödä. Omasta kokemuksestani puhun ja kokeillessa ei ole hävittävää, suosittelen! :)

  14. Hei Anna,
    toivoisin, että tutustuisit FitFarmin sijaan sellaiseen yritykseen kuin Optimal Performance. Itsekuriin perustuva laihdutus toimii hirveän harvoin pitkällä aikatähtäimellä (tyyppiä loppuelämä, kaikissa tutkimuksissa vuoden parin kuluessa ollaankin ohjelmasta riippumatta korkeammassa painossa kuin lähtöpaino oli), varsinkaan jos on ikinä kalorirajoitteella laskenut oman aineenvaihdunnan tasonsa hidastanut. Itse onnistuin sössimään aineenvaihduntani juuri näillä FF:n opeilla ja jota sittemmin ollaan purettu lääkärinkin tuella. Muistan hyvin blogiasi alkuvaiheilta asti seuranneena, että sinulle painonhallinta oli aina hyvin tiukkaa (sama puuroaamupala, punnitut ateriat jne), jolloin keho varmasti tekee kaikkensa nälkiintymisen välttämiseksi. Kehohan ei ymmärrä eroa laihduttamisen ja nälkiinnyttämisen välillä ja keholla on valtavasti keinoja nälkäkuoleman välttämiseksi erityisesti hormonitoimintaan ja aineenvaihdunnan tasoon liittyen. Laihduttaminen ei muuta mitään muuta kuin kehon koon, mutta mikäli kaipaat pysyviä tuloksia, mielen vahvuus tai itsekuri on huono lähtökohta laihduttamiselle. Suosittelen tutustumaan metaboliseen adaptaatioon, esim. http://performancelab.fi/matalakaloriset-dieetit-ja-metaboliset-vauriot/.

    Tsemppiä mitä ikinä päädytkään tekemään. Toivottavasti jaksaisit vielä pitää meidän lukijat siinä mukana!

    • Hei! Sun blogia seuraa nimenomaan aitouden vuoksi, toivottavasti se kirjoittelun ilo sieltä vielä löytyy. Muistathan, että suurin osa lukijoista on ihan tavallisia ihmisiä omine ongelmineen, jotka ymmärtää ja haluaa ymmärtää sua ja tahtoo oikeasti vain ihan hyvää. Ilkeilijöitä on vain pieni osa. Niitä oman ”aatteen” tuputtajia äitiysasioissa tahtoo olla välistä enemmän, mutta siinä kannattaa yrittää muistaa se, että äidit on erilaisia ja monenlaiset äidit on hyviä.

      Kommentoin tähän kohtaan oikeastaan siksi, että haluisin myös ehdottaa sulle jotain muuta kuin fitfarmia pt:ksi. Uskoisin kyllä, että voisit hyötyä ot:stä, koska sun kohdalla kyse ei oo siitä, että et osaisi, vaan siitä että nyt tilanne on sellainen, että et monestakaan syystä saa aikaiseksi. Kaikki kunnia fitfarmille, saavat hienoja tuloksia aikaiseksi, mutta mäkin luulen, että siinä on riskinsä sekoittaa kroppa. Oisko siis kuitenkin joku muu tähän väliin parempi? Ja se fitfarmi vaikka sitten myöhemmin jos siltä tuntuu. Mulla on optimal perfomancesta hyvä kuva, mä ehottelisin sitä kanssa sulle.

    • Halusin vielä tulla jälkikäteen kommentoimaan omaa kommenttiani, koska jäin miettimään, että taisin nyt itsekin tulla antamaan niitä ”parempia” ohjeita, vaikka en tiedä/tunne sua muuten kuin blogin kautta. Tarkoitin kuitenkin pelkästään hyvää vinkkaamalla tuosta Optimal Perfomancesta, jossa muuten pt-valmennuksissa ei se hormoonidieettihomma näy ollenkaan samalla lailla kuin kuvittelisi. Syy miksi sitä firmaa ajattelin, oli enemmänkin siinä, että sieltä voit saada just sellaista apua kuin haluat, eikä tietyllä muotilla automaattisesti tehtyä hommaa. Mutta tästä suosituksesta huolimatta ajattelen, että sä itse olet paras valitsemaan sen tien ja sen pt:n tai oman tekemisen, joka on sun oman kokonaisuuden kannalta paras.

      Tykkään muuten eniten just näistä sun pohdiskelevista teksteistä.

      Tsemppiä joulunalusrutistuksiin niin töissä, koulussa kuin kotonakin!

    • Minäkin suosittelen Optimal Performancea! Olin heidän valmennuksessaan esikoisen syntymän jälkeen sekä kuopuksen raskausaikana/ hetken kuopuksen syntymän jälkeen. Opit ovat jääneet muistiin ilman matalakalorista dieettiä eikä painoni ole enää jojoillut sitten esikoisen syntymän. :-)

    • Hei Anna! Päädyin tänne Fitille selailemaan ja rohkaistuin jopa kommentoimaan ;)

      On pakko yhtyä tähän kommenttiin, eli suosittelen myös hyvin lämpimästi kyseistä yritystä ja tapaa jota he opettettavat. En nyt lähde antamaan omia neuvoja, koska saat niitä varmasti muutenkin jo liikaa, mutta joskus muutos voi olla ratkaisu. Vähäkalorisella ruokavaliolla laihduttaminen voi olla lyhytaikainen ratkaisu, mutta kun kropan laittaa sellaiseen kuntoon että se saa kaiken minkä tarvii, kilot putoaa itsessään eikä tarvitse punnita tai kiristellä ruokamäärien kanssa. :)

      No nyt mä kuitenkin aloin antamaan niitä neuvoja.. :D

      Paljon tsemppiä sulle ja mukavaa joulun odotusta teidän perheelle <3

  15. Onko sulla joku erityinen syy, miksi paha mieli? Kommentit? Oma uupumus?

    Kuten moni sulle on sanonut, niin onhan sulla tosi monta rautaa tulessa (ja erityislapsi) ollut ja on edelleen. Jo on semmoinen olo, että haluaisi vielä vaatia itseltään enemmän eikä oikein osaa antaa armoa niin ehkä joku elämäntaitovalmentaja voisi tosiaan auttaa. Mä olen aika avoimesti itse jutellut neuvolassa mun jaksamisesta ja päässyt psykologillekin. Aika se vähän helpottaa. Musta sä voit ihan avoimesti kirjoittaa näistä haasteista laihdutusrintamalla. Olet kuitenkin hyvin erilaisessa tilanteessa kuin monet muut fitness-tyypit joten ei kannata vertailla itseään niihin.

    Kuten tuossa aikaisemmin kirjoitettiin, pikkulapsiaika ja väsymys korreloi sokerin kanssa. Sen myönnän itsekin jo vaikka reeni kulkee, ruokavalio ei. Ehkä ensimmäiset kevätauringon säteet herättää taas! Tsemppiä ja hyvää joulun odotusta!

    • On joo siis syynsä, eli sain jotain palautetta joka sai aikaan tunteen että ei tee mieli kirjoittaa. En kuitenkaan lähde sitä ruotimaan tässä. Ei ole siis mitään tekemistä oman väsymyksen kanssa, enkä edes koe olevani aivan uupunut, hukassa vaan. Nythän tässä on jo paljon rauhallisempi vaihe kun koti on valmis ja kaunis ja saa nauttia tästä ympäristöstä <3 Amoskin on jo kasvanut taaperoksi eikä vauva enää, ja hänhän oli aivan valloittavan ihana ja helppo vauva muutenkin :) Silti tämä hyvinvointiremppa-asia on aivan rempallaan, puuh :/

      Tsemppii meille ja ihanaa joulun odotusta myös koko teidän perheelle!

  16. Voisiko sulle sopia tuohon elämäntilanteeseen sellainen kevyempi ”perinteinen” kaloreiden tarkkailu raskaiden treenien ja niiden mukaan syömisen sijaan? Olen itse käyttänyt sulamo.fi-palvelua, joka on paitsi edullinen myös helppo ja selkeä. Mielestäni sopii etenkin niille, jotka eivät välttämättä jaksa juuri sillä hetkellä vetää hullun kovaa treeniä mutta jotka haluavat tarkkailla syömisiään. En aiemmin tykännyt yhtään tällaisista kalorinlaskemisjutuista, mutta kyllähän tuo on sopiva ja kätevä kun en juuri nyt jaksa vaivautua niin usein treeneihin. Vaatii tietenkin ruokien punnitsemista, mutta sulla varmaan on siitä kokemusta ennestään. :) Tsemppiä!

  17. Tuolla Kati jo ehdottikin vuosivalmennuksen sijaan toisenlaista lähestymistapaa. Sinulle sopiva lifecoach voisi olla parempi vaihtoehto. Tiedät miten paino putoaa ja miten pitää syödä ja liikkua, mutta jos joku säännöllisesti tsekkaisi kanssasi ajanhallintaa ja kaikkea mitä arkeen kuuluu, paletti voisi kirkasta ja ratketa ihan itsestään. Mun mielestä kannattaa myös miettiä onko tavoitteen pakko olla laihtuminen? Voisiko se olla vaikka parempi kunto tai urheilusuoritus ilman painon pudotustavoitetta? Ihminenhän voi olla vähän ylipainoinen jos on hyväkuntoinen! Ala treenaamaan voimanostoa, siinä voisi olla tavoitteena vaikka joku salikisa ja siellä tehty yhteistulos, ei kiinteämpi kroppa. Vaikka sehän saattaa tulla siinä samalla :-)

  18. Heidin kanssa samoilla linjoilla, kokeileppa tutustua Optimal Performancen tarjontaan tai aloita vaikka lukemalla Kaisa Jaakkolan Hormonitasapaino kirja. Ehkä tällainen kokonaisvaltaista hyvinvointia painottava lähestymistapa voisi sopia sinulle paremmin tiukan dieetin sijaan. :) Mukavaa joulun odotusta sinulle ja perheellesi.

    • Mulla on tämä kirja omana ja olen lukenut mutta siitä on aikaa, voisi uudestaankin lukea. Niin kuin arvelinkin niin tähänkin postaukseen on tullut nopeasti paljon kommentteja ja erilaisia ideoita siitä mikä olisi parasta. Pitää lueskella ajatuksella kaikki kommentit ja pohdiskella näitä :)

      Optimal performance on toki tuttu yritys ja olen yhdellä Kaisan ja Jonin luennolla ollutkin. Heidän valmennuksissa en kuitenkaan ole ollut.

  19. Heip!

    Täällä on yksi saman ikäinen, yhtä aikaa laihtunut ja taas lihonut nainen. Jostain hassusta syystä olen mennyt blogisi kanssa samassa tahdissa. Koti on valmis, työpaikka löytyy, perheessä kaikki hyvin. Silti suoraan sanottuna v*tuttaa olla jokin muu versio omasta itsestä. Olen huomenna menossa cambridge-kuurille. Juuri sopivasti ennen joulua. Tiedän paljon myös ravinnosta, liikunnasta. Eli kyse ei ole siitä ettenkö tietäisi mitä pitäisi tehdä.. keksin vain itselleni syitä jolla oikeutan lihavuuteni. Nyt kuitenkin toivon tuon ”nopean laihtumisen” olevan se radikaali väliintulo joka saa motivoitumaan jatkamaan terveemmin. Eli kyllä nää pystyt!!

  20. Hei Anna,

    olen lukenut blogiasi alusta asti ja aina tykännyt tyylistäsi ja kaikesta mitä kirjoitat. Meillä on sama syntymäpäivä, tosin olen sinua 14 vuotta vanhempi :). Itse olen jojoillut kilojeni kanssa koko elämäni. Olin sinun ikäinen kun kaksi lasta saatuani laihdutin itseni painonvartijoissa ja kävin jumpalla monta kertaa viikossa ja päätin, että ikinä en enää paina yli sataa kiloa! Just joo… tällä hetkellä painan reilusti yli sen :(. Viimeiset 10 vuotta olen voinut huonosti ja MINÄ TIEDÄN mitä pitää tehdä ja miten syödä, mutta miksi en tee niin?! Sitten tulee se joku ”naksahdus” päässä, joka kestää pidempään kuin sen maanantaista-perjantaihin, nythän voin hemmotella itseäni, onhan viikonloppu, joulu tms. :). Mulla se naksahdus ehkä tapahtui n. kuukausi sitten kun katselin itsestäni videopätkää. Ehkä säkin saat jostain sen ”naksahduksen”, siihen ei auta mikään eikä kukaan muu, vaikka kuinka yrittäisi neuvoa. Rauhallista joulunodotusta <3

  21. Älä ole itsellesi liian ankara. Sinulla on paljon tekemistä päivittäin; pienet lapset, vasta rakennettu koti, opinnot, bloggaus.. Minä lapsettomana, tällä hetkellä päätoimisena opiskelijana (opintovapaalla töistä) pyyhin suurin piirtein hikeä otsalta lukiessasi sinun kuulumisia. Oikeasti, minä en moiseen kykenisi. Arvostan touhujasi suuresti <3 Opintoni vievät tällä hetkellä todella paljon aikaa ja voimia, vaikka suuresti opinnoistani pidänkin. Tuntuu, ettei välillä edes jaksa lähteä liikkumaan.. Paino jojoilee muutaman kilon sisällä. Syksyllä oli liian pitkä herkkukausi, joka teki olon entistä väsyneemmäksi.

    Olen nyt yrittänyt opetella sitä kultaista keskitietä, herkkuja syön, mutta pyrin rajoittamaan niitä. Ajattelen herkästi, että yhden pullan jälkeen on aivan sama syödä vielä viisi lisää, koska homma on jo sen yhden pullan jälkeen pilalla. Siis ei niin mitään järkeä! Aikaisemmin liikkuminen oli hyväksyttävää vain jos oli tehnyt hurjan kovan salitreenin. Nyt olen opetellut ajattelemaan, että myös kevyempi ryhmäliikuntatunti on hyvä asia. Välillä olen jopa pystynyt käymään vain kehonhuoltotunnilla, ilman että alla on kovaa treeniä ja ilman huonoa omaatuntoa. Samalla olen muuttanut ruokailutottumuksiani Alku-valmennuksen suuntaan (maitotuotteet pois). Koen näistä pikku jutuista olleen hyötyä. Paino on laskussa ja ennen kaikkea olo on hyvä, eikä ähky-lötköinen.

    Auttaisiko Anna Sinua pienen, pienet muutokset? Hyvää joulunaikaa Sinulle <3

  22. Voi Anna, älä jätä valmennusta ottamatta sen takia että se on kokonaissummaltaan ”kallis”, maksa osissa ;) No juu, itsekin intouduin uusimman tekstisi luettuani selailemaan taas nettivalmennuksia, ihan vaan jotta saisi jotain tolkkua tähän omaankin projektiin (joka siis seisoo suurinpiirtein paikallaan). Itselläni realistinen pudotustavoite tällä hetkellä on ehkä max. 10 kg, mutta se tunne, kun et pääse etenemään, itsekuri ei ole riittävän hyvä ja motivaatiokin vähän hukassa, ei paljon auta projektissa eteenpäin. Apua tarvitsisin minäkin. Onneksi en ole yksin, niinkuin et sinäkään! Meitä on täällä aika monta kohtalotoveria :)
    Tsemppiä! Äläkä ota jouluherkuista stressiä!

    • En mä sen takia jättänyt että kokonaishinnaltaan olisi kallis tai sen väärti, mutta kun katsoin että todellinen vuosikorko on 22% niin ei kyllä tullut tilattua. Siis ihan taloudelliselta kantilta oon sitä mieltä, että en osta jos ei ole varaa tai ota ylimääräisiä luottoja. Jos ostan valmennuksen niin selvitän ensin onko siihen varaa, enkä ota velaksi kalliilla luottosopimuksella Klarnalta. Tuo osamaksu ei vaan siksi tullut kyseeseen.

      Ihana siis kun kommentoit ja kannustat kuitenkin, halusin vaan avata tuota raha-asiaa, jos joku muukin pohtii samaa. Kyllä tää tästä, mä uskon! Jotain kuitenkin tarvitsee tehdä! :)

  23. Hei

    Itse olen miettinyt aloittaisinko Unelma itsestä valmennuksen tammikuussa. Siinä pureudutaan käsittääkseni mieleen ja tunteisiin ja annetaan konkreettisia välineitä niiden syiden tiedostamiseen, jotka aiheuttaa vaikeuksia hallita syömistä. Jotenkin tuntuisi, että Fitfarmin jutut olisi jo aika lailla nähty ja olisi aika mennä syvemmälle ja niihin syihin kaiken taustalla? Mielihyvähormonit rullaamaan ja siitä se lähtee. On kyllä aina iso kynnys laittaa rahaa nuihin valmennuksiin kun lopulta tietää että kaikki on itsestä kiinni… joskus sitä vain tarvitsee ulkopuolista neuvonantajaa ja välineitä. Toivottavasti kirjoitat jatkossakin näistä aiheista! T. Toinen skorppari :)

  24. Jaan ton tunteen siitä, kun mietityttää mistä saisi kirjoittaa. Kirjoitin joskus laihdutus/elämäntapablogia omalla nimellä (ja kuvalla) ja tuntui, että pelkäsin koko ajan leimaantuvani jonkunlaiseksi (vääränlaiseksi) jos kirjoitan oikeita mielipiteitäni. Nyt aloitinkin pitkästä aikaa laihdutusblogin, mutta kirjoitan anona, koska en halua sensuroida tuntemuksiani mitenkään kenenkään takia. Mutta mulle tuo toimiikin lähinnä terapiana ja pohdiskeluna oman itsetunnon kohottamiseen ja ajatusmallien muuttamiseen.

    PT voi olla hyväkin juttu, voisiko esimerkiksi 3kk:n jakso jo auttaa sinua löytämään treeni-intoa? Valmennukset ovat todella kalliita, harmittelen itsekin, kun ei ole varaa sitoutua tuosta noin vaan vaikkapa vuodeksi. Tai edes puoleksi vuodeksi.

    Uskon kuitenkin, että selviät tästäkin. Älä ole niin ankara itsellesi. Oot oikeassa, että kukaan muu ei tee muutosta sun puolesta. Mutta myöskään kukaan muu ei tiedä mitä sulla tarkalleen on meneillään ja mikä on sun jaksamisen taso.

    Tsemppiä paljon! :)

    http://yksikokosopiikaikille.blogspot.fi

  25. Ihan muutama ajatus, koska olen seurannut blogiasi ja huomannut että kestää myös meidän lukijoiden ajatusten virtaa😊 Harva blogi kestää!

    Jotenkin tuo Fitfarm ei tällä hetkellä sinulle. Et ole mielessäsi ja ajatuksissa väsynyt, mutta keho voi olla. Jotenkin tuohon hässäkkää vielä pilkuntarkka ruokavalio ja pakolla väännetty salitreenit kuulostavat… No pahalta.

    Toiseksi en ymmärrä miksi pahoitit koska kommentista niin kovasti mielesi. Ei ollut minusta ilkeä vaan enemmän pohdiskelee. Olisiko, voisiko olla, syynä se ettet haluaisi lapsista kirjoittaa, mutta jotain sisältöä pitää saada. Ja kun hyvinvoinnista ja treenistä ei ole kirjoitettavaa. Blogi on sinulle työ ja mikään työ ei ole aina hauskaa😉 Toisaalta tiedän kuinka paljon ärsyttää se että haluaisi kuntoon ja haluaisi haluta salille ja ei vaan kulje. Silloin pienikin kritiikki masentaa.

    Ihan vain ajatuksena mitä voisin itse ajatella. En tunne sinua ja nämä voivat mennä ihan metsään, mutta kirjoitat julkista blogia jossa on kommentointi mahdollisuus.

  26. Pt kehiin niin siitä se taas lähtee kun vauhtiin pääset!
    Monet kirjoittaneet että älä ole liian ankara itsellesi, mä oon täysin eri mieltä koska näin sulla on huono olla niin henkisesti kun fyysisesti, tiukka linja, surkuttelut sikseen ja homma vauhtiin!

  27. Heippa Anna! En lähde neuvomaan sua, koska en osaa :) Mutta haluan kannustaa sua ja kertoa, että oot aivan ihana ja sun blogi, etenkin nämä pohdiskelevat kirjoitukset on ihan parhaita <3 Tsemppiä kovasti, toivottavasti solmut aukeaa! <3

  28. Olen lukenut blogiasi jo pidempää ja pidän tavastasi kirjoittaa. Toivoisin että uskaltaisit olla itsellesi armollinen. Elämän kokonaiskuormitus (stressi, univaje ym.) vaikuttaa siihen kuinka kovaa voi treenata ja miten painoa saa pudotettua. Nyt sinulla ei ehken ole sen aika. Kaisa Jaakkolan hormoonidieetistä ollaan monta mieltä, tässä yksi näkemys kirjasta: http://terveyssatama.blogspot.fi/2011/11/kaisa-jaakkola-hormonidieetti.html?m=1

    Hyvää joulunodotusta sinulle toivotellen!

    • Kiitos linkistä, olipa hyvin argumentoitu postaus!

      Tulipa mieleen mitä itse kirjoitin kun sain tuon kirjan, nimittäin samoihin asioihin kiinnitin huomiota. En mitenkään tarkoita arvostella kirjailijaa tai nykyistä yritystä Optimal performance, sillä sitä ei tainnut silloin vielä ollakaan? Tässä kuitenkin mitä kirjoitin blogiin silloin:

      Omaan silmääni pistää se, että kirjan lähdeluettelo on puutteellinen ja minun mielestäni osin ei-tieeteellisistä julkaisuista lähtöisin. Kirjan alkutekstien selitys jättää hieman mietityttämään: ”Kirjan lopusta löydät lähdeluettelon, josta saat hiukan käsitystä siitä, miten olen tätä tietomäärää kerryttänyt. Suuri osa kirjan tiedoista on kertynyt pääkoppaani salavihkaa, enkä muista mistä olen minkäkin tiedon poiminut. Sen vuoksi kaikille asioille ei löydy lähdeviitteitä, vaikka melkoisen kasan olenkin niitä kirjan loppuun listannut.” Kirjan uskottavuus menee tällä maininnalla jo kategoriaan x, vaikka ollaan vasta alussa… Tämä ei siis kelpaisi omissa opinnoissani kovinkaan suositeltavaksi tieteelliseksi aineistoksi, vaan puhutaan jonkun henkilön/henkilöiden omakohtaisista kokemuksista.

      Sinänsä tuolla ei ole mitään merkitystä sen kanssa, koenko kirjan mielenkiintoiseksi ja uskon jo muutaman kappaleen perusteella pitäväni kirjasta ja sen annista. Olen sellainen ihminen, että muutenkin ”höyrähdän” helposti juttuihin ja siksi ehkä vähän pelkäänkin, että olen ensi viikolla BioSignature mittauksessa ja Emerald Balance-jauhe ostoksilla kuin herätyksen kokeneena! :D Mutta katsotaan kun saan tuon luettua ensin!

      Laihdutuksessa on kaikki keinot sallittuja ja toki minuakin kiinnostaa kuinka pääsen vatsarasvoista eroon, jos siihen on joku maan mullistava menetelmä. Täytyy silti muistaa lähdekriittisyys, eikä uskoa kaikkea sellaisenaan, varsinkin jos taustalla on kaupallinen yritys. Mielenkiinnolla lähden tämän teoksen kimppuun.

      Ja tämä siis tästä postauksesta:

      http://toobigtobeme.fitfashion.fi/2012/09/17/lukemista/

  29. Moikka Anna!

    Olen seurannut blogiasi alusta asti, mutta en ole aikoihin kommentoinut. Mitäpä jos sinulle vaikka tarjotaan ihan blogiyhteistyön nimissä vuoden pakettia? Edistymistäsi seurattaisiin lehdessä ja täällä netissä. Lähtisitkö mukaan?

    Tsemppiä sinulle! Tämä on blogi, johon aina palaan, pidän tyylistäsi kirjoittaa. Itselle on tullut vuosien saatossa myös kiloja, jotain pitäisi tehdä…

  30. Voi Anna, oot mun yks lempibloggaajista!<3 mä taas sanosin et unohda valmennukset ja keskity ensin niihin yöuniin! Voisin veikata, et kun saat unen kuntoon niin saat muutkin osa-alueet kuntoon ja ehkä väsyneenä ei kannata haalia lisää projekteja, jotka kuormittaa lisää stressaantunutta kehoa, vaikka tarkoitus olisikin ihan muu. Tsemppiä mitä ikinä päätätkin tehdä!<3

  31. Minä ehdottaisin tutustumaan Tomi Kokon oppeihin,leaninfiveweeks.com. Onko tuttu :)? Itse olen vihdoin löytänyt sieltä itselleni sopivan elämäntyylin:ruokavalion ja treenit. Uskon että halutessasi saisit sieltä blogiyhteistyönä valmennuksen,blogillasi on niin paljon lukijoita. Minulla on myös taustalla Fitfarmin nettivalmennuksia,olen niistäkin kiitollinen mutta ei enää rahkansyöntiä ja ruokien punnitsemista minulle. Tätä ruokavaliota olen noudattanut muutaman kk ja olo on energinen ja pirteä. Todella suosittelen tutustumaan!!! :) ihanaa joulunodotusta!

  32. Joku tuolla ylempänä jo sanoikin, että älä laihduta, vaan kuntoile! Jos vaan on mahdollista saada aikaa sille. Kokeile eri lajeja tai harrasta lajeja joista jo tiedät pitäväsi. Motivaatio oikein syömiseenkin kasvaa liikunnan harrastamisen ja huippujen lajien myötä, ainaki mulla!:) ja jo liikunnan lisääminen varmasti kohentaa omaa olotilaa.

  33. Moi Anna! Olen seurannut blogiasi aivan ensimetreiltä saakka ja tykkään tosi paljon lukea kaikenlaisia kuulumisiasi, vaikka olenkin surkea kommentoimaan. On ollut ihanaa lukea postauksia ”elävästä elämästä”, koska välillä blogisi sisälsi minun makuuni turhan useita yhteistyöjuttuja, jotka jäävät usein pintapuolisemmaksi. Mutta siis itse asiaan; en ole koskaan ymmärtänyt, miksi ihmiset jättävät pahantahtoisia kommentteja blogeihin. Rakentavaa palautettahan voi aina antaa ja se pitää ehkä kommenttiboksia mielenkiintoisena, mutta suoranainen ilkeily tuntuu aivan hulluta. Miksi joku tuhlaa sellaiseen aikaa? Itse kommentoin vain, jos minulla on jotain hyvää sanottavaa. Jos jokin blogi tai postaus vihastuttaa minua, en todellakaan jää tuhlaamaan aikaani sen lukemiseen saati kommentoimiseen.

    Toivon, että saat hyvän fiiliksen blogisi kanssa ja uskallat kirjoittaa elämästäsi jatkossakin! Kilojen pudottaminen ei todellakaan ole kaikille (itseni mukaanlukien) lastenleikkiä. Itse odotan esikoistamme ja painonnousunhallinta on ollut viimeiset kuukaudet mielessä ja olen onnekseni onnistunut siinä suhteellisen hyvin, vaikka vähemmänkin olisi voinut liikakiloja kertyä. Minun matkani kohti ”entistä minääni” alkaa ensi vuoden puolella. Pidän peukkuja sinulle ja minulle! Kaikkea hyvää ja tsemppiä unelmiisi ja tavoitteisiisi!

  34. Voi että. Kommentoin todella harvoin, mutta nyt on pakko. En anna mitään vinkkejä, koska ulkopuolelta ei tiedä kokonaistilannetta. Kiitän kuitenkin blogista ja toivon sulle kovasti tsemppiä! Jaksamista kaikkeen! <3

  35. Hei Anna! Ymmärrän sinua! Olen pahoittanut oman mieleni puolestasi jostakin kommentista, joka on tullut sinulle. Taidamme olla herkkiä”tyttöjä!”Tämä kirjoittaminen on taitolaji .Ei umpivieras ihminen voi ymmärtää sadoistakaan sanoista, kun kaveri jo puolikkaasta sanasta.
    Olisiko se tämä joulukuu, mikä pahoittaa mielen? Jouluun ladataan niin paljon kaikenlaista-tunteita, säveliä, odotuksia, herkkyyttä,antamista, saamista…
    Niin, eihän ihmiselo ole aina vain yhtä juhlaa! Siihen kuuluu erilaiset tunteet, niiden tunnistaminen…
    Kokeilepas Anna tehdä tätä kakkua! 2 dl anteeksiantoa
    2 dl lempeyttä
    2 dl kärsivällisyyttä
    4 dl itsehillintää
    5 dl rehellisyyttä
    9 dl oikeudentuntoa
    3 dl aurinkoista mieltä kohotusaineeksi
    Sitten kaikki aineet sekoitetaan mitatussa järjestyksessä yhteen ja paistetaan kodin lämmössä vaalean kauniiksi. Syödään aamukahvin aikaan koko perheen ollessa läsnä.Tämä kakku on nimeltään Onnen kakku.

    • Aivan ihana resepti Marketalta! Nappaan tämän itsellekin talteen, niin voin huonona päivänä ”leipoa” ilon takaisin ajatuksiini.

      Halusin tulla myös sanomaan, että on todella hyvä, että purat tätä ylipaino-asiaa blogissasi. Älä vähättele niitä tunteita, jotka siihen liittyy! Tiedän läheisen omakohtaisen kokemuksen ja mielenterveysalan ihmisten kautta, kuinka moni laihduttaja on joutunut esim.psykoosiin, koska eivät ole pystyneet käsittelemään suurta vartalonmuutosta. Puhun nyt vatsalaukun pienennyksessä olleista tai itse laihduttaneista. Kilomäärät ovat toki suuria: 40-50 kg, en siis vertaa sinua mitenkään tosi ylipainoisiin mutta haluan tuoda esiin sen, että ihmismieli ei oikein pysy näissä hurjissa lihomis- ja laihdutusprojekteissa mukana ja siksi on hyvä käsitellä kehoon liittyvät ajatukset. Meillä on kuitenkin vain se yksi keho ja ruumis, jonka kannamme koko elämämme ja siitä pitäisi pitää hyvä huoli. Aina se ei vain oikein onnistu kiireessä ja stressissä. Toivon sinulle lempeyttä itseäsi kohtaan ja stressitöntä olotilaa kaikin puolin. Hyvää joulua sinulle ja perheellesi!!

  36. Mulla on ihan sama fiilis tuosta kirjoittamisesta. Siinä missä ennen pystyi kirjoittamaan omia fiiliksiä ja jakaa onnistumisia ja epäonnistumisia melkein mistä, nykyään pitää ajatella todella tarkkaan mitä kirjoittaa. Ja että jos jostain avautuu, onko valmis saada negatiivista tai jopa ilkeää palautetta itselle vaikeasta asiasta?

    Siinä missä ennen kirjoitin vain mitä mieleen tuli, luen nyt tekstiä läpi varmaan 20 kertaa, varmistaakseni ettei missään lausessa ole joku hassu muotoilu, josta h***etti irtoaa. Ja silti monesti epäonnistun siinä ja tartutaan ihan epäolennaiseen :D Vaikka teksti koskisi ihan vain omaa treeniä tai ruokavaliota tai kauppareissua, eikä mitään aihetta jonka pitäisi olla muille tulenarka. Sen huomaa siinä, että tulee päivitettyä paljon harvemmin, kun ei tiedä mistä viitsisi kirjoittaa.

  37. En normaalisti kommentoi, mutta halusin nyt tuoda sitäkin näkökulmaa, että me, jotka elämme bloggarin arjessa seuraten päivityksiä ja suhtautuen bloggaajiin yleispositiivisesti, olemme se hiljainen enemmistö. Äänekkäimmin kommentoivat ovat usein niitä ääripäitä, joilla on mielipide joka asiaan. Itse arvostan avoimuuttasi ja pidän sitä blogisi parhaimpana puolena. Kaikki eivät suinkaan etsi virheitä ja epäkohtia muista ihmisistä.

  38. Moikka!

    Oon lukenut sun blogia pitkään ja ehkä kertaalleen kommentoinutkin. Tykkään sun tyylistä ja ollaan pari viime vuotta menty suht samassa, kun meidän lapset on samanikäisiä (sun nuorin siis.) Mulla vauvavuosi oli helppo ja elin ihan kuplassa, mutta en vaan päässyt liikkeelle. Vaunulenkkeilin (kävelin), mutta kunnon liikkuminen ei vaan lähtenyt vauhtiin. Keho oli muuttunut raskauden jälkeen, maha oli ihan jonkun muun ja kilojakin liikaa. Itsenäni ahdisti oma liikkumattomuus. Väsymyskin alkoi kesän aikana painamaan. Halusin palavasti laihtua, mutta keinoja ei ollut, vaikka tietoa onkin. Lopulta ajattelin laittaa laihdutuksen sivuun ja tavoitella vain ja ainoastaan sitä, että liikun kolme kertaa viikossa. Koska en itsekseni saa lähdettyä tarvitsin ryhmäpainetta ja osallistuin 3kk kestävälle toiminnallisen harjoittelun kurssille, jossa treenataan 3xvko tunnin verran ja joka oli suunniteltu ihan vaan pullukoille. Löytyy vielä itäisestä Helsingistä.

    Nyt reilu kolme kuukautta myöhemmin on se liikunnan ilo kyllä todella löytynyt. Liikun tällä hetkellä 3-5x/vko ja vaikka vaakalukemat ovat ihan samat saan viikottain kommentteja puolitutuilta, että mitä olen tehnyt, kun olen niin laihtunut eli jotain kiinteytymistä on tapahtunut ja lihasta on ilmeisesti tullut hankittua. Voisin siis suositella vaan sitä, että unohtaisit laihdutuksen hetkeksi. Ei ole nopeita oikoteitä onneen tässä asiassa. Itselle on sopinut se, että oon keskittynyt vaan siihen, että nautin liikunnasta ja kun siinä pääsin vauhtiin voi keskittyä enemmän siihen ruokavalioonkin, mutta diettaamaan en enää rupea. Pitää vaan opetella se oikea normaali ruokavalio. Tsemppiä ja iloista tulevaa vuotta! Hyvä ja energinen siitä tulee! :)

  39. Oletko Anna miettinyt päiväkirjan pitoa? Joskus on hyvä saada konkreettisesti kynällä paperille päässä pyörivät ajatukset, sivuthan voi vaikka tuhota jos tuntuu liian ”pahoilta” ajatuksilta. En usko että kaikkea sisimpääsi vuodatat täällä vaikka ihailtavan avoin oletkin

    muista että meitä on muitakin samassa jamassa, täällä muuan kaima pohti elämäntaparempan vaikeutta ja motivaatiokatoa juuri tänään viimeksi..

    Lämmintä joulua! Uskoa tulevaan ja hyvää uutta vuotta!

  40. Kiitos tuhannesti kommentoijille. Tämä postaus alkoikin keräämään kommentteja hyvin ja kaikille henkilökohtaisesti vastaaminen jäi. Mukavia ajatuksia ja iso kiitos niistä! Huomaan että suurin osa ihan oikeasti välittää <3 Mulla on leukakin noussut jo vähän tämän tekstin kirjoittamisesta, vaikka on tulossa joulu. Jotenkin sitä välillä vaipuu masistelemaan, vaikka sellainen olo ei kaiken aikaa ole. Ehkä tämä teksti herätti ajattelemaan, sillä nyt on ollut taas paljon kevyempi olla! Ehkä se oma hyvä olokin löytyy siis. Kirjoitan aiheesta varmasti lisää vielä :)

  41. Oisko hyvä olla poissa ”julkisuudesta” jonkin aikaa tai jopa jättäytyä kokonaan pois, eli laittaa tää blogi kokonaan kiinni ja ruveta kirjoittamaan ihan perinteistä päiväkirjaa ja/tai hakea ammattitukea enemmän korvienvälisiin?
    Fitfashionin alla olevat blogit ovat lähinnä juuri sitä, fitnessiyttä ja fashionia, eli tarkoituksella kait nuorten aikuisten (sinkkujen?) itsensäesittelyä.
    Sulla on kolme lasta ja ihan toisenlainen elämäntilanne. Ihailevasta palautteesta voi ajan myötä tulla vähän riippuvaiseksi, ja silloin yksikin poikkeama linjasta panee mielen matalaksi jos itsetunto on vähän hutero.
    En tiedä paljonko saat blogituksesta tuloja tms, mutta tulevaisuutta ajatellen ansaitset taatusti enemmän jos saat opintosi vietyä loppuun ja sitten sen mukaisia töitä jostain.
    Kuulostat ihan vähän siltä, että nuoruus on jäämässä taakse ja hyppy tylsään keski-ikään pelottaa :D :D
    Se nyt kuitenkin on tosiasia, että kaikki me vanhetaan.
    Hyvän olon saat kun muutat elämäntapojasi ja teet sen itseksesi ilman palautetta muilta kun läheisiltäsi.
    Nauti yksin pikku edistysaskelista tai itkase jos tulee takapakkia. Perhe tajuaa (tai piekmminkin ei välitä :D ) joten et ole tilivelvollinen kellekään muulle kuin itsellesi.
    Itsensä kanssa sitä meinaan tää elämä eletään, ja siksi omissa nahoissa ja pääkoppansa kanssa pitää oppia viihtymään yksin.
    Peilistä löytyy aika usein tekosyiden suomenmestari, koska helpompaa se on yhteiskuntaa / olosuhteita / vastoinkäymisiä / planeettojen asentoa / isää / äitiä / verottajaa tai naapurin Villeä syyttää :D
    Itsetutkiskelu on aitoa kasvamista jaa aikuistumista, kypsymistä viisaaksi naiseksi.
    Kukaan tai mikään ulkopuolinen asia ei tee sua onnelliseksi, vaan se onni pitää löytää asenteesta elämään sillee isolla pensselillä.
    Että jos taivas tippuu niskaan, niin osaa virnuilla että katos, ei tippunut sentään kaikki tähdet ja kuukin taisi jäädä killumaan ylös :)
    Mieti mihin tarvitset tätä blogia, jos mihinkään.
    Pohdi suhdettasi ”faneihin”; osaatko elää ilman yleisöäsi?
    Mä uskon että kun repäset itsesi tästä irti, niin parantumisesi / kasvusi alkaa ihan eri tavalla.
    Kivaa joulua ja muikean terveellisruokaista ja liikunallista uutta vuotta.

    • Blogi on mun suurin leipätyö ja tärkeä mulle muutenkin, joten neuvo tämän sulkemisesta ei ole noin yksioikoinen. Tällä elätetään nimittäin myös tätä perhettä, vaikka se ei olekaan blogin kirjoittamisen pohjimmainen motiivi. Taloudellinen hyöty tuli vasta vuosikausien bloggaamisen jälkeen. Kiitos palautteesta ja ideasta kuitenkin :) Ihanaa palautetta on aina mukava saada, mutta en ole lainkaan sellaista tyyppiä joka perustaa siihen omanarvontuntonsa. En ole ajatellutkaan että lukijat olisivat mun fanikunta ja minä kuningatar, ihan samalla viivalla ollaan kaikki! =) Onhan sitä paitsi todella monella kommentoijalla omakin blogi. Mä viihdyn tässä iässä ja musta on ihanaa, että lapset kasvaa enkä ole itse ikuisesti 20. Onpa jännä, että vanhemmalla lukijalla on kuva että mulla ikäkriisi. Ehkä en itse huomaa :D Hyviä vinkkejä kuitenkin tuo opiskelu ja sitä painankin nyt täysillä. Haluan että mulla on tulevaisuudessa myös loppututkinto muita töitä varten. Sitä ei ikinä tiedä kuinka kauan blogia tulee kirjoitettua! :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta