Iloa, innostusta ja kannustusta elintapoihin

SAMSUNG CSC

Kaupallinen yhteistyö: Sydänmerkki ja Neuvokasperhe.fi-sivusto

Sydänliiton yhteistyökampanja on tuonut monenlaisia ajatuksia. Sain vinkin tutustua Neuvokasperhe.fi-sivustoon ja kertoa omia havaintojani sieltä. Aihe koskettaa henkilökohtaisesti aika syvältä. Sivuille on koottu terveyttä edistäviä toimintatapoja ja vinkkejä lapsiperheellisille erilaisten haasteiden edessä. Miten saada lapset syömään kasviksia, miten vähentää ruutuaikaa tai miten saada teinit liikkumaan? Tärkeitä terveyttä vaalivia juttuja joiden kanssa varmasti moni painii.

Se miksi asia riipaisee mua syvältä on varmasti osin tämä oma tilanteeni, että olen ylipainoinen enkä paras mahdollinen esimerkki lapsilleni. En missään nimessä halua antaa huonoa mallia joten tunnen suurta syyllisyyttä asiasta. Lastenkin vuoksi oman painon hallitseminen olisi tärkeää. Lapset näkevät kaiken ja ottavat vanhemmilta mallia.

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

Omakohtaisen kokemuksen vuoksi tutustuin Neuvokasperhe.fi sivuston vinkkeihin perheen ruokailusta ja aktiivisesta arjesta. Löysin infoa mitä voi tehdä koko perheellä ja katsoin aivan ihanan kannustavan ja ei-syyllistävän Anne Kuusiston luentovideon aiheesta: Mistä lähteä liikkeelle, jos oman lapsen paino huolestuttaa? Siinä kerrottiin miten asiasta kannattaa puhua jos se on tarpeen ja ennen kaikkea, miten tehdä vain niitä pieniä muutoksia jotka tuovat tuloksen siinä sivussa. Tärkeintä on aina antaa lapsen olla lapsi ja tuntea olonsa hyväksi omana itsenään. Vanhempien malli on siinäkin tärkeä. Ei kannata hypätä puntarilla tai puristella omia vatsamakkaroitaan tuskastellen peilin edessä. Tätä en itse kyllä tee kotona, sillä muistan lapsuudesta kuinka normaalipainoinen äitini puhui aina omasta vartalostaan vähätellen eikä se tuntunut hyvältä.

SAMSUNG CSC

Oloni oli jopa ristiriitainen miksi Sydänliitto halusi juuri meikäläisen mukaan kampanjaan kun en ole mikään täydellinen äiti. Miksi minä puhuisin aiheesta kun kamppailen näiden asioiden kanssa itsekin? Ehkä juuri siksi… Lasten hyvinvoinnista on vaikea puhua enkä ehkä olisi muuten ottanut näin arkaa asiaa esille blogissa. Me kaikki tehdään vanhemmuudessa virheitä, annetaan joskus periksi tietokoneaikaa kun ei jakseta vängätä tai unohdetaan ksylitol-pastillit ja D-vitamiinit.

Syyllistyminen ei kuitenkaan auta asiaa. On mahdollisuus tehdä asioita ilon kautta ja sitä näillä nettisivuilla ajetaan takaa. Ehkä minunkin olisi parempi työntää häpeäntunteet aiheesta romukoppaan ja lähteä etsimään ratkaisuja askel kerrallaan. Taisi tämä yhteistyö osua aika oikeaan paikkaan sittenkin. Kuvissa meidän lasten toiveateria Sydänmerkki.fi reseptisivustolta: uunilohta ja juureksia. Se missä me ollaan onnistuttu on, että syödään päivittäin yhdessä. Yhteinen ruokahetki on tärkeä asia lapsille ja tietysti ihana myös meille vanhemmille. Tämäkin maistui kaikille!

20151017_142220 SAMSUNG CSC

Näyttökuva 2015-11-15 kello 23.34.55

Anna

18 vastausta artikkeliin “Iloa, innostusta ja kannustusta elintapoihin”

  1. Voi itku Elielin kokemuksia. Voisiko olla niin, että koulussa joku huomauttaa hänelle asiasta? Olette varmaan kysyneet häneltä tätä. Hirveästi toivoisi, että pieni lapsi saisi kasvaa rauhassa ilman ulkonäköpaineita. Uskon, että annatte hänelle hyvän mallin syömisten ja liikkumisten kanssa. Tsemppiä!

  2. Voih, ymmärrän varmasti että olet äitinä huolissasi. :-( Tuohan on tosi hyvä, että liikunta maistuu. Sillä on kyllä niin paljon merkitystä, miten vanhemmat suhtautuu painonhallintaan/syömiseen jne. Meillä yritetään aina puhua liikkumisesta ja kohtuullisesta herkuttelusta niin, että sitten jaksaa paremmin. Olin itse tässä syksyllä SD:n dieetillä ja tosi tarkka siitä, että yritin lasten kuullen välttää koko dieetti-sanaa enkä tehnyt mitään numeroa siitä, että söin vähän eri ruokia. Mutta kyllä nousi karvat pystyyn, kun yksi sukulainen kiinnitti kahvipöydässä huomiota siihen, että jätin pullan ottamatta ja kysyi, että onko tiukkakin dieetti päällä. Vastasin vaan, että ei tee nyt mieli ja poika totesi siihen, että ei äiti syö koskaan herkkuja. :-)

    • Pitää kysyä opettajalta varmaan asiasta, onko havainnut mitään. Luokassa on kyllä todella hyvä henki ja poika rakastaa koulua joten ihmettelen mistä on tullut tuo ajatus.

      Dieeteissä on kyllä monta puolta ja varmasti paras tuo ettei tee siitä mitään numeroa. Terveellistä ruokaa vain koko perheelle ihan huomaamatta :)

  3. Voi Anna. Varmasti raskas asia ja oikeita keinoja tuntuu vaikealta varmasti löytää. Tuli niin paha mieli poikasi johdosta, kenenkään lapsen ei kuuluisi miettiä noita asioita. Tiedän tosin omasta kokemuksesta kaiken pienen lapsen ylipainosta, häpeästä ja ulkopuolisuuden tunteesta. Minua juoksutettiin koko lapsuus lääkäreillä ja äiti aina painotti miten ei halunnut omista lapsistaan ylipainoisia. Kuka muka tahtoo, mutta syyllistäminen ei auta. Suhteeni ruokaan on onneksi bodailun takia nyt erilainen ja omassa kodissa elintavat erilaiset, mutta ylipainoinen olen edelleen ja pelkään että jos en saa kiloja pois niin olen ihan kamala esimerkki, vaikka eihän se takaa että lapset eivät lihoisi.

  4. Tähän mun on pakko vastata:) Olen itse ollut lapsesta (tai kai siitä kun menkat alkoi) saakka ylipainoinen. Äitini aina alle 60 kiloinen ja muistan sen makkaran puristelut, joka sittemmin johti mun kroppani kommentoimiseen joka on jatkunut läpi elämän (sanomattakin selvää, etten pidä häneen mitään yhteyttä).

    Lapsuuden traumoista on jäänyt kuitenkin päälle se, että olen vähän liiankin vainoharhainen lasten ruokavalion kanssa. Mun lapset on siis tosi laihoja (isän geenit), mutta varsinkin tyttö on aivan liikaa makean perään (äidin geenit). Isä on aina ollut pitkä ja hoikka ja syö makeaa päivittäin, ja aikamoisia määriä tyyliin kokonainen kääretorttu tai jäätelöpaketti päivässä. Arvaa väännetäänkö meillä siitä, ettei lasten tarvitse ja kuulu syödä herkkuja niin usein (häviän väännön useimmiten). Tottakai yritän itse tehdä monipuolista ruokaa ja meillä esimerkiks syödään kalaa viikottain. Mutta meillä ei vaan lapsille kelpaa juurekset missään kypsytetyssä muodossa (sosekeitto joskus), joten vaikeaahan se on. Onneks nykyään lautasen reunalle on helppo tiputtaa kirsikkatomaatteja ja viipaloitua kurkkua mitä meillä melkein joka päivä tehdäänkin. Elielin kohdalla ottaisin asian heti puheeksi koulussa. Teoriassahan kyse voi olla mistä vain, vaikka väärinkäsityksestä. Minustakin hän näyttää tosi sopusuhtaiselta liikkuvalta lapselta. Hurjalta kyllä tuntuu, että noin pienellä on jo niitä ajatuksia.

    Yhdessä Fit-lehdessä oli juttu naispalomiehestä. Musta siinä sanottiin hyvin siitä, että rasvaakin täytyy olla lihasten lisäksi että jaksaa. Ehkä siitä voisi jalostaa jonkun ajatuksen…?

    Sä olet ihana reipas esimerkillinen äiti mun mielestä. Huolehdit ruoan monipuolisuudesta ja siitä että lapset liikkuu. Omasta Ylipainosta huolimatta voi näyttää lapsille hyvää ja liikunnallista esimerkkiä. Mun vanhin sanoi kesällä mun mahasta, että se suojelusenkeli tais jäädä sinne vaikka vauva syntyi. Mä oon sanonut suoraan, että kun masu kasvua raskausaikana ja iho venyy niin siinä kestää aikansa sen palautua ja että tissit on täynnä maitoa:) eli osittain kerron faktat, osittain otan asian huumorilla. Sitten me nauretaan kaikki yhdessä:)

    Me liikutaan yhdessä ja lapset näkee kotona viikottain mun treenaavan ja tietävät että käyn salilla. Meillä myös puhutaan liikunnasta avoimesti, olen esimerkiksi kertonut heille että äiti nukkuu paljon paremmin kun saa liikuttua, eli se liikunta tekee mun jaksamiselle hyvää. Suositus 2 tuntia hikiliikuntaa päivässä tuntuu tosi paljolta meidän perheessä, jossa lapsilla on jo muutama liikuntaharrastus (toki tyyliin 1-2 kertaa viikkoon), olen nähnyt myös että päiväkodissa ei liikuta juuri ollenkaan. Se on ihan tosi huono asia josta yllätyin kovin kun esikoiseni nyt siellä aloitti eskarin. Meille vanhemmille jää iso vastuu. Paljon tsemppiä teille! Sulla on oikein hyvä suunta ja olet rehellinen, se on tärkeintä!

  5. Voi ei… Muistan itse kuinka pikkulikasta lähtien sain kuulla olevani ”läski” vaikka olin vain hieman pullukka…

    Mua ainakin olisi auttanut jos koulussa olisi ollut yhteinen ”palaveri” hyvästä ruokavaliosta ja liikunnasta. Yläasteella me aloitettiin ”isoset”, jotka kävi alempien luokkien tunneilla keskustelemassa kiusauksesta, terveydestä, etc., mutta meille ei ollut mitään niiden harvojen terkkarikäyntien lisäksi.

    Se on harmi että noin pienestä asti on niin kovasti painetta olla hoikka…

    • Mä olin ala-asteella aina vähän isomman puoleinen, vaikka en kyllä yhtään ylipainoinen. Muistan silti miten sitä vertaili itseään muihin. Aikaisin tosiaan alkaa paineet :/

  6. Hei Anna, postaus on tosi tärkeä ja mullakin tuli pojan puolesta paha mieli, toivottavasti ei ole tosiaan koulussa mitään kiusaamista. Jäin vähän miettimään postauksen jälkeen, että olikohan siinä vähän turhan yksityiskohtaisesti kerrottu Elielin elämästä? Tarkoitan vaan, kun lapset osaa olla tosi julmia ja nykyään liikkuu netissä kuin kala vedessä jo ne nuoremmatkin niin jos joku pojan tutuista löytää postauksen voiko siitä aiheutua lapselle ongelmia? En halua syyllistää, tuli vaan mieleen. Kannattaa ehkä myös koululaisen itsensä kanssa keskustella haluaako mitä omia asioitaan julkisuuteen? Toki, jos jo näin teet niin tän voi sivuuttaa :) Tsemppiä vaikeaan tilanteeseen!

    • Tuli aivan kamala ahdistus tästä viestistä. Ajattelin, että vertaistuki arasta aiheesta olisi tärkeää mutta tuollainen ajatus että minun vuoksi tulisi kiusatuksi on kamala. Taidanpa poistaa koko postauksen :(

    • Olen samaa mieltä. En usko, että lapsesi ovat vielä tarpeeksi vanhoja päättämään haluavatko kaiken heistä julkisuuteen. Itse en haluaisi, että koko lapsuuteni on muiden vieraiden ihmisten luettavissa! :o

    • Eivät tietystikään ole, mullahan on vielä todella pienet lapset. Tuli vain yllätyksenä tämä ripitys, sillä lapsista on aina toivottu enemmän asiaa kuin olen kirjoittanut. Omasta mielestäni heidän koko lapsuus ei todellakaan ole blogissa. Ehkä lukijoilla on kuitenkin erilainen kuva? Laittaa miettimään mitä perheestä enää uskaltaa kirjoittaa, ettei loukkaa kenenkään yksityisyyttä :/

  7. Onpa hienoa että on laitettu pystyyn tällainen sivusto ja ilmainen apu perheille. Hienoa että teit jutun tästä. Musta tuntuu että nykyään eletään sellaista herkuttelua korostavaa aikaa. Karkkipussit on jättikokoisia, kaupoissa on 20 metriä pitkä sipsihylly ja irtokarkkeja otetaan KAUHALLA kun ennen niitä ostettiin kappaleittain. Kuka muistaa kun kiskalla oli irtokarkeilla kappalehinta?

    • Kiitos ihanasta kommentista! Olen samaa mieltä, että sivusto on aivan loistava ja oli ilo tuoda sille tunnettuvuutta. En itsekään ollut tiennyt tästä ja löysin hirmuisesti hyvää asiaa! Toivottavasti muutkin kurkkaavat linkin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta