Parisuhdeaikaa etsimässä

SAMSUNG CSC

Kaupallinen yhteistyö: Novelle

”Elämää kannattaa nauttia ahnain kulauksin, eikä jättää muuten vain kulumaan. Joka päivä näyttää vähän erilaiselta, kun siihen oikein asennoituu. Juuri tästä asenteesta on kyse Novellen Elämän Janoon -haasteessa. Se vie monenlaisiin paikkoihin ja yllättää uudenlaisilla sisällöillä – kuten vaikkapa tällä.”

Taisin haukata liian suuren palan, aikoessani ottaa parisuhdepäivät kalenteriin. Miten niin tärkeästä asiasta jokaisessa parisuhteessa, on tullut ruuhkavuosissa seikka jonka edellistä kertaa saa ihan muistella että milloin se tapahtui.

SAMSUNG CSC

Täytyy myöntää, että pantattiin tätä viimeiseen asti. Treffipäiviä ei ole ollut vakituisesti, vaan viime viikonloppuna viimein raahasin tuon uroksen ulos syömään. Pakattiin lapsille reppuun vaatteet ja pienimmälle tutti ja mies vei muksut vanhemmilleen. Taisi olla toinen kerta kun saatiin kaikki kolme lasta hoitoon yhtäaikaa ihan vain tehdäksemme yhdessä jotain. Mitä päälle, missä korut ja paniikkiviestiä Natalle, osaisiko suositella jotain ravintolaa? Sinne Helsinki sai vahvan suosituksen.

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

Automatkalla keskustaan todettiin, että molemmat haluaisivat syömisen lisäksi mennä myös leffaan. Ennen lapsia me käytiin todella usein elokuvissa ja sehän se kuulema oli edellistenkin treffien agenda. Mies muisti ajan -ollaan oltu viime jouluna viimeksi elokuvissa.

Mä ostin leffaliput sitten kännykällä netistä ja sain mobiililiput sähköpostiin. Käytiin Sinne Helsingissä kääntymässä vain todetaksemme, että se oli sen verran täynnä ettei meillä olisi aika riittänyt jäädä sinne syömään. Hyvästi unelma fine diningista ja tervetuloa pikainen Tortilla Housen burrito.

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

Tennispalatsissa napattiin aulasta mukaan namit ja mentiin katsomaan juuri ensi-iltaaan tullut kotimainen komedia Häiriötekijä. Tässä kohtaa kiittelin sitä, että olin käynyt iltapäivällä salilla treenaamassa.

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

Leffa loppui ennen yhdeksää mutta lasten nukkumaanmenoaika oli tässä vaiheessa suunnilleen jo mennyt, joten lapset piti mennä hakemaan hoidosta ja suunnata kotiin. Kovin pitkään ei siis ehditty viettää aikaa ihan kahdestaan. Helsinki oli kaunis illalla ja siellä kävellessä mietin, että tällaistako täällä aina viikonloppuisin on. Olin jo unohtanut sen ihmisvilinän ja vauhdin mikä kaupungillaliikkujissa oli.

SAMSUNG CSC

Iltapala oli onneksi syöty jo mummolassa ja kun oltiin vaihdettu päälle yöpaidat, lapset nukahtivat nopeasti.

SAMSUNG CSC

Vaikka treffi-ilta oli ihana ja hauska niin sen jälkeen mietin, että oikeastaan yksi ilta siellä täällä ei tee kenenkään parisuhteesta kestävää tai hyvää ihan itsellään. Se on ne arkiset seikat, pienet teot ja sanat. Yöllä vartalon ympärille kääriytyvä kosketus, kainaloon ottava käsi ja se miten toiselle puhutaan kiireessä. Muistammeko me olla lähellä ajatuksissa vaikka olisimme kaukana toisista tai läsnä arjessa kun olemme yhdessä?

Treffi-iltoja tänne lisää kiitos, ne ovat ihanaa piristystä perhearkeen. Onneksi parisuhdetta ei kuitenkaan tarvitse suorittaa ulkoisten paineiden vuoksi juuri lähtemällä aina ulos talosta ihan kahdestaan. Sen voi tehdä omalla tavalla, meidän arkeen sopivasti juomalla vaikka kahvit terassilla yhtäaikaa tai jutella päivän kuulumiset iltapalapöydässä lasten leikkiessä vieressä. Se voi olla myös sitä, että päästää toisen salille yksin ja hoitaa sillä aikaa iltarumban tai antaa työrauhan käymällä vaikka muksujen kanssa kaupassa. Toki suhde kaipaa romantiikkaa myös, mutta sen kanssa kannattaa olla varovainen, ettei lipsahda ja tule liigaan lisää vahvistusta.

novellehaaste-logo-loppuun

Oletteko te käyneet milloin viimeksi treffeillä ja mitkä ovat suokkivinkkinne parisuhteen ylläpitoon? Lue myös Novellen sivuilta vinkki, mistä kirjoitan seuraavassa jutussa.

Anna

13 vastausta artikkeliin “Parisuhdeaikaa etsimässä”

  1. Tää on eka kommentti ever:) mutta nii sama homma täällä! Lapsia ei ole kuin yksi mutta mies painaa pitkää päivää töissä ja aika ei vaan riitä kaikkeen. Me ollaan yritetty päästä edes kaks kertaa vuodessa viikonloppureissuun ihan vaan kahdestaan:) mutta muuten ne pienet arkiset asiat on kultaakin kalliimpia<3 pusut aamulla ennen lähtöä, halit illalla ennen ku silmät menee kiinni, pieni kosketus kun toinen sitä vähiten odottaa:)

    • Me ollaan kans reissattu, toki on lapset olleet mukana mutta silti sekin on ihanaa yhdessäoloa. Mut tosiaan nuo mainitsemasi jutut on kyllä tärkeitä <3 Kiva kun kommentoit :)

  2. Me käytiin viime lauantaina olemassa pari tuntia Jyskissä, Kodin ykkösessä ja K-Raudassa :D . Hirveästi ei ole yhteisiä iltoja täälläkään, tosin tuntuu että sen kesän viikon reissun ansiosta pärjää pitkälle! Seuraavan kerran sitten Blog Awardseissa.
    Musta läheisyys on muuten tärkeämpää, halit ja pusut. Se, että näyttää oikeasti rakastavansa ja sanoo sen.

    • Noi on tuttuja ;) Kahvit Nesteellä tai lounas Teboililla :) Mut kunhan jotain! Just raksa-aikana meillä ei paljon muuhun aikaa jäänyt. Musta yhteinen reissu Jyskiin on melkein yhtä kuin treffit :)

  3. ”Vaikka treffi-ilta oli ihana ja hauska niin sen jälkeen mietin, että oikeastaan yksi ilta siellä täällä ei tee kenenkään parisuhteesta kestävää tai hyvää ihan itsellään. Se on ne arkiset seikat, pienet teot ja sanat. Yöllä vartalon ympärille kääriytyvä kosketus, kainaloon ottava käsi ja se miten toiselle puhutaan kiireessä. Muistammeko me olla lähellä ajatuksissa vaikka olisimme kaukana toisista tai läsnä arjessa kun olemme yhdessä?”

    TÄMÄ! Meillä on todella, todella vähän yhteistä aikaa miehen kanssa. Tänä vuonna olemme viettäneet yhden (1) yön kaksin, sitä ennen edellinen oli noin vuotta aiemmin, ja sitä ennen taas vuotta aiemmin… syömässä ollaan käyty kahdestaan muutamia kertoja, mutta ne on olleet noin tunnin reissuja maksimissaan kaikki. Että näin. Ja silti parisuhde voi oikein hyvin. Se on kiinni juurikin siitä, että otetaan yöllä syliin, illalla sohvalla kainaloon, pussataan lähtiessä, päästetään toinen yksin omiin touhuihin ja säästetään saunaa niin että lapsi menee nukkumaan ja mennään vasta sitten kaksin. Hierotaan hartioita pyytämättä ja ohimennen kaupassa hipsutellaan selkää. Sillä sitä pärjää, ei ne puolivuosittaiset kahdenkeskiset viikonloput mikään avain onneen ole. Vaikka kelpaisivat kyllä, sitä en kiellä! :D

    • Samoja kokemuksia siis teilläkin :) Aika huojentavaa oikeastaan kuulla et ei olla ainoita joilla kahdenkeskiset reissut ym. on olleet kortilla ja silti porskutetaan eteenpäin onnellisena <3

  4. Ihan itku tuli kun luin sun postausta! Mun keskimmäinen on kohta 4 ja oikeasti voi laskea yhden käden sormilla ne kerrat kun sisarukset on olleet yhdessä hoidossa mummilla tai missään. On siis käyty ehkä 2 kertaa leffassa/syömässä miehen kanssa näinä vuosina. En edes ole viitsinyt kysyä koska selkeästi haluavat vain yhden lapsen (=esikoisen) kerrallaan. Pikkusisko jo ihmettelee ja on harmissaan kun ei itse pääse ja aina kyselee, miks vain isoveli huolitaan mökille tms. No se on toki eri asia se, ja erikseen se ettei me vaan päästä mihinkään. Mä voisin mennä ihan pelkästään syömäänkin ja vaikka baby mukana, mutta kun ei niin ei. Meidän arjessa ei ole hellyyttä ellei lasten pusutteluja ja miehen pyllyn taputtelua lasketa joten sen löytäminen varmaan olisi ensisijaista. Mutta kuten varmaan kaikki pienten lasten vanhemmat myöntää, se on paljon vaikeemmin tehty kuin sanottu. Ehkä joskus. Tai sitten ei. Haastava elämäntilanne ei asiaa paljoa paranna! Paljon tsemppiä sinne teidän arkeen!
    Iiris blogista http://aitikuosiin.blogspot.fi

    • Varmaan juuri se arjen hellyys olisi hyvä kaivaa pikku hiljaa takaisin jos tuntuu et molemmat kaipaatte sitä. Teidän pitää kans laittaa kalenteriin ja ottaa asiaksi :) Tai sit ei kuten sanoit :D Mut aika aikansa kutakin, eiks se sanonta niin mee!

  5. En voi missään määrin samaistua elämäntilanteeseen (nimim. lapseton sinkku), mutta tässä tekstissä oli kyllä tosi lohdullinen pointti näin niinkun tulevaisuuspohdintojen kannalta! En oo varmasti ainoa, joka on joskus pyritelly mielessään kauhukuvia siitä, mitä suhteelle käy sitten ruuhkavuosien pyörteissä, mutta tän tekstin jälkeen nään yhden kauhukuvan vähemmän :)

    • Hahaa, kaiken kaikkiaan kokonaisuus ratkaisee ja en kyllä usko että tämäkään elämä on yhtään hullumpaa vaikka aika jakautuu eri tavalla kuin joskus <3

  6. Meillä on tapana käydä kerran kuussa kuukausipäivänämme (tiedän tiedän, hassua juhlia kuukausipäiviä mutta minusta juhlan aiheita ei koskaan ole liikaa!) ulkona syömässä vähän hienommin tai vaihtoehtoisesti tehdä juhla-ateria kotona, juoda kuohuviiniä yms. Toki olemme lapseton avopari ja olleet yhdessä vasta vähän yli vuoden, eli tilanteemme on ihan erilainen kuin teillä, mutta toivon, että pystymme pitämään tapaa yllä tulevaisuudessakin. Ilman lapsiakin on yhteistä laatuaikaa välillä vaikea löytää kun mies käy töissä ja itse opiskelen ja illat menevät läksyjä ja kotitöitä tehden ja työasioita stressaten. Mutta meilläkin tärkeintä on juuri ne pienet jutut: halailemme ja silittelemme paljon ja pidämme kädestä. Ja sanomme joka päivä rakastavamme, en usko että sitä voi koskaan sanoa liian paljon :)

  7. Oliko se Häiriötekijä katsomisen arvoinen elokuva? Suunnitelmissa on mennä elokuviin ja tuo on yksi vaihtoehto.

    Itselläni on jo isot lapset, joten pärjäävät jo kahdestaan, jos jossain halutaan käydä. Muistan kyllä ne ajat, kun piti palkata lapsenvahti, jos oli yhteisiä menoja. Meillä ei ollut sukulaisia lähellä auttamassa. Mutta tosiaan, parisuhdetta ei pelasteta ravintolaillallisella silloin tällöin vaan arjen teoilla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta