Kuuletko kuiskauksen sinäkin?

IMG_20150623_232506

Kotona ollaan ja voi miten ihanaa talo meillä on! Uusi koti on sen verran tuore juttu, että reissussa melkein unohtaa että asutaan oikeasti omakotitalossa. Täällä oli etuoven edestä trukkilavatkin kadonneet ja paikalle oli tehty betonivalusta oikeat portaat. Selkeästi talon isäntä saa enemmän aikaiseksi kun olen pois papattamasta. Miten voi olla, kun työnjohtaja puuttuu?

IMG_20150623_232840

 

Oulussa päädyin siihen, että ostin tutulle salille kymmenen kerran kortin. Se on voimassa vuoden ja todennäköisesti menen taas syksyllä käymään Oulussa niin voin sitten käyttää korttia. Ei olisi ollut mitään järkeä maksaa kertakäyntejä (14€) kun kymppikorti oli kesätarjouksena 49€. Teknopalatsi on meiltä lähimpiä saleja ja sinne ajaa nopeasti. Tykkään siitä salista ja se tosiaan helpottaa treenaamista, että paikka on tuttu. Kävin salilla vielä tänään ennen lähtöä joten Oulunreissu oli täysin poikkeuksellinen mun kevääseen verrattuna. Sanoin äidille, että oon harrastanut viikon aikana liikuntaa enemmän kuin koko alkuvuonna yhteensä. Se ei pidä ihan paikkaansa, mutta melkein. Yhtään kertaa en itseäni pakottanut liikkumaan vaan kaikki lähti omasta halusta. Ihmeellistä, niin kovin ihmeellistä.

IMG_20150623_232604 IMG_20150623_232947 IMG_20150623_233342

 

Kerroin mun pohdinnoissa, että henkinen jaksaminen on kevään aikana kääntynyt jo parempaan päin ja Oulussa sain nukkua todella paljon. Isommat lapset olivat yhden yön mun siskolla ja tietysti innokkaat isovanhemmat hoitivat lapsia todella paljon. Aamuisin sain nukkua paljon pidempään kuin kotona! En edes muista milloin olisin viimeksi saanut nukkua kahteentoista kuten tein juhannuspäivänä. Välillä tuli ihan sellainen olo, että en edes halua takaisin Helsinkiin kun sama ruljanssi ja rumba jatkuu täällä ilman apuja.

IMG_20150623_233145

 

Salilla sain tehtyä molempina päivinä hyvän treenin. Tauon jälkeen aloittaminen on tietysti aina vähän herkistelyä, sillä lihakset on unessa ja liikeratoihin saa keskittyä paljon tavallista tarkemmin ettei tule vahinkoja. Jo pienillä painoilla tulee lihakset kipeäksi kun ne eivät ole tottuneet rasitukseen. Näistä tekijöistä huolimatta tuli ihan mielettömän hyvä fiilis ja sellainen, että kyllä se sali vaan on mun juttu. Kun siellä oli tyhjää niin heitin ihan omia riemuhyppyjä ja lauleskelin ääneen. Endorfiineja ehkä?

Treenejä lopetellessa peili katsoi mua kutsuvasti. Parkettilattia houkutteli luokseen ja tuttu ääni supisi mun korvaan. T-kävelyä, pullistelua ja poseerausta se sanoi. Mihinkä sitä unelmaa karkuun pääsisi? On se vaan kumma. Kuten Instagramiin jo kirjoitin: en ehkä ikinä lakkaa unelmoimasta.

 

Psst… Seuraa Too big to be me blogia: FACEBOOKISSA, INSTAGRAMISSA, BLOGLOVINISSA.

Anna

11 vastausta artikkeliin “Kuuletko kuiskauksen sinäkin?”

  1. Uni ja lepo tekee ihmeitä! :) Täälläki vaan paahdetaan päivät menemään ja valvotaan aivan liian myöhään ”oman ajan” takia. Ihanaa välillä matkustaa tytön mummulaan kun saa rauhassa levätä ja kerätä voimia arkeen. Ihanaa kesää sulle Anna :) ja iloa treeneihin!

  2. Ihanan iloinen ja elämäntäyteinen kirjoitus, olen iloinen sun puolestasi, että sait ladattua akkua ja koit treenaamisenkin iloa! Se on uskomaton tunne kun saa nukuttua väsyt pois ja pääsee irti oravanpyörästään ja tapaa taas sen iloisemman ja energisemmän version itsestään. Itse olen monesti pohtinut miten saisi organisoitua asiansa niin, että tuo edellä mainittu tyyppi kulkisi arjessakin mukana..:) Mukavaa kesää sulle ja kulje unelmiasi kohti (;

    • Heti kun palatiin kotiin niin oli katastrofiyö. Yksi lapsista flunssassa ja kaksi rytmistä sekaisin kuin seinäkellot. Taas tuli muistettua et miten se vaikuttaa heti fiilikseen kummalla jalalla nousee aamulla. Onneksi seuraavat yöt on olleet taas parempia :)

      Ihanaa kesää sulle myös!

  3. Olen lukenut Fitfashion blogeja ihan alusta asti. Nyt on alkanut ärsyttämään, kun kaikki on niin fittiä ja ulkomuodoltaan patsaita. Tietysti se motivoi, mutta menenpä sitten itse peilin eteen ja… noh.
    Tulee tunne, että on kamalan lihava, ruma. Vaikka olenkin normaalipainoinen, mutta ahkerana bloginlukijana minun mielikuvani on vääristynyt normaalista ihmisestä!
    Onneksi on teitä bloggaajia, jotka palauttaa maanpinnalle. EI kaikkien tarvitse olla AINA timmissä kunnossa. Elämä heittelee ja tulevaisuus tuo uutta tullessaan :) Tsemppiä sinulle!

    • Aivan! Täällä ehkä yleissilmäyksellä normikunto on jo aika tiukka joten paineita tulee itse kullekin :) Normaaleja naisia on kuitenkin maailma pullollaan ja myös täällä bloggaajissa on kokoja laidasta laitaan kun tarkemmin katsoo :)

  4. Heeei teknolla, mun kotisalilla! :D Ois ollut hauska sattuma jos oltais törmätty siellä, ois varmaan pitänyt hieraista vähän silmiä et näenkö oikein. On varmaan jokunen hetki kun viimeksi olet siellä käynyt, mitä mieltä olet muutoksista?

    • Juu siellä! Joku tunnistikin mut pukuhuoneen ovella ja oli hölmistynyt kun meinasi moikata :D Ehkä me törmätään ens kerralla, syksyllä varmaan tulen uudestaan.

      Yläkerta oli kokonaan uusi ja tykkäsin kyllä. Onhan se tehty vähän lokeroimaisiin tiloihin vaikka siis niitäkin oli varmaan purettu salia varten. Silti tykkäsin kun alakerta ei ollut niin ahdas. Ja nythän siellä mahtui harjoittelemaan kävelyä ja poseerausta myös ;)

  5. Unelmointi muuttuu manifestoinniksi kun ottaa päämäärän että tulevaisuutta ei kertakaikkiaan näe ilman haluamaansa asiaa. Kaikki on mahdollista, keep going girl :-)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta