Nostos, Algos

SAMSUNG CSC

 

Nostalgian värittämässä viikossa sain ajatuksen ottaa teidät mukaan matkalle menneisyyteen. Synnyin Oulussa isänpäivänä vuonna ’82. Painoin syntyessäni 3410g ja olin 50cm pitkä. Äitini oli iloinen minun syntyessä juuri sunnuntaina, sillä hän ei ollut hankkinut mitään isänpäivälahjaa. Isä saikin lahjoista suurimman varhain yöllä k.3.40. Olin perheemme viides ja viimeinen lapsi.

SAMSUNG CSC
Ja se lapsi joka syntyy sunnuntaina on soma ja hyvä ja iloinen aina.

SAMSUNG CSC

Olen aina kokenut suuren perheen rikkautena ja nautin kuopuksen roolin tuomasta huomiosta. Toisaalta olen koko elämäni saanut jakaa kaiken ja kun esimerkiksi vaatteet periytyivät minulle ne eivät enää kauaa kestäneet. Silti sisarukset ovat olleet ja ovat edelleen hirmuisen rakkaita. Lapsuuden kokemusten ansiosta olen halunnut omille lapsilleni sisaruksia.

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

Kasvoin varhaislapsuuteni Kaijonrannassa Oulussa ja kun olin kuusi, muutimme Karinkantaan. Isäni oli lääkäri ja äitini arkkitehti sekä kirjailija ja ovat niitä edelleen. Myös isoäitini kirjoitti aikoinaan pakinoita lehteen ja olenkin viime vuosina bloggaamisen tultua minulle tärkeäksi pohtinut tätä meidän suvun naisia yhdistävää tekijää. On mielenkiintoista, että olemme jokainen halunneet toteuttaa kirjoittamista oman aikamme tavalla. Alla on pätkät luonnehdinnoista joissa kuvataan isoäitini ja (kuvan alla) äitini kirjoittamista:

Päivämiehen vakituisena avustajana 1950-luvulta lähtien toimi teologi ja uskonnonopettaja Maija-Leena Ylimaula. Ylimaulan palsta ”Pappilan äiti pakinoi” ilmestyi lähes viikoittain ja sai positiivista palautetta lehden naislukijoilta. Pakinoiden aiheet käsittelivät vanhoillislestadiolaisen naisen ja suurperheen äidin kysymyksiä. Aiheet nousivat Ylimaulan omasta elämästä. Useimmat ”Pappilan äidin” pakinat korostivat naisen asemaa ja tehtävää kotona, perheessä ja yhteiskunnassa. Naiset saivat pakinasta vertaistukea, iloa ja lohtua. Ylimaula nosti esille arkojakin aiheita ja rohkaisi naisia kouluttautumaan.

1960-luvulla kirjoituksista alkoi paistaa iän myötä tullut avoimuus. Ylimaula vertasi muutamissa pakinoissaan vanhoillislestadiolaiseen naiseen kohdistunutta ihannetta ja todellisuutta herätysliikkeen piirissä. Iän tuoma kokemus ja osittainen katkeruus olivat havaittavissa pakinoista. Korkeasti koulutettu ja kirjoittamista rakastanut nainen ei saanut perheenäidin roolissa toteuttaa kaikkia unelmiaan. Hän kulki tehtävässään suurperheen äitinä ja yhteiskunnallisesti aktiivisena naisena julkisen ja yksityisen rajalla. Hän sanoitti lehden sivuilla asioita, joita kaikki lestadiolaisäidit pohtivat, mutta pitäytyi tukemaan yhä tiukemmat rajat omaksunutta herätysliikettä. Suurperheen äitiyden varjopuolten esiintuomista ja aikuisen naisen rehellistä pohdintaa ei hyväksytty toimitusneuvostossa. Vuonna 1970 pakinointi loppui kokonaan. (LÄHDE Pro gradut: Vanhoillislestadiolainen naiskuva Päivämies-lehdessä 1954–1978)

SAMSUNG CSC

Ironiaa ja ahdistusta

*Nainen ja rakkauden moraali

Oulu, sen maisema ja kulttuuri näkyvät Anna-Maija Ylimaulan (s.1950) teosten miljöökuvissa, aiheissa ja tematiikassa. Esikoisromaani Papintyttö (1976) käsittelee nuoren tytön kasvamista lestadiolaisessa ympäristössä. Pohjoista kommentoi esimerkiksi Jumalista Julmin -romaanin (1994) minäkertoja: ”Ajattelen pohjoisia taiteilijoita, niitä jotka ovat yrittäneet ammentaa voimaansa periferiasta. Se on selvää, ettei taiteen tekemisellä elä, mutta ei siihen tarvitsisi kuolla.”

Teoksissa Papintyttö ja Idylli (1984) päähenkilöllä on Ylimaulan ammatti, arkkitehti, ja Idyllissä käsitelläänkin ongelmia, joita akateemiselle naiselle tulee työn ja äidin roolien paineessa. Rakkaus, yksinäisyys ja äitiys toistuvat teemoina Ylimaulan tuotannossa, jossa voi nähdä kolme vaihetta. Ensimmäisen muodostaa Papintyttö, jossa nuoren naisen kasvutarinan rinnalla merkittävän osan saa lestadiolaisuuden kritiikki. Teos herätti suurta huomiota, ja se on yhä lähes ainoa nuoren näkökulmasta kirjoitettu lestadiolaisen kasvuympäristön kuvaus. Toisen vaiheen romaaneissa Yö voi olla (1978), Pöytä koivikossa (1982) ja Idylli käsitellään naisen ja miehen suhdetta ja naisen vaikeutta rakentaa omaa elämäänsä. Kolmannessa vaiheessa, 1990-luvun pienoisromaaneissa Jumalista Julmin (1994) ja Viiriäinen sarkofagilla (1998), kerronta on muuttunut: runsailla viitteillä miljöö avautuu moneen suuntaan, vaikka teemana on edelleen naisen yksinäisyyden kokemus ja toisen kohtaamisen vaikeus.

(LÄHDE: Pohjois-Suomen kirjallisuushistoria)

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

Lapsena olin vanhempieni mielestä iloinen ja kuin metsän keijukainen. Olin aina isin tyttö ja äidin mielestä kaksosten jälkeen helppo hoidettava. Minulla oli ihan tummansiniset silmät, vaalea otsatukka ja rako etuhampaiden välissä. Kavereita riitti ja harrastin balettia ja uintia.

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

 

Kouluun menin Myllytulliin, sillä aloitin A-ranskan lukemisen kolmannella ja se oli siinä koulussa mahdollista. Kävin Oulun Lyseon lukion ja kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 2002. Sain parhaan arvosanani äidinkielestä ja koin kirjoittamisen intohimoksi jo silloin. Reaalissa vastasin seitsemään kysymykseen uskonnosta ja yhteen filosofiasta. Oppimenestyksellä en kuitenkaan brassaillut, sillä kirjoitin yhteensä C:n paperit. Ranskanopettajan kanssa lyötiin yhteen ehkä eniten. Olin lahjakas mutta laiska. Hän huusi minulle kerran tunnilla että ”Anna, sinä et mene sieltä mistä aita on matalin, vaan sieltä mistä se on kaatunut!” Se oli viimeinen kertani sillä tunnilla: marssin pois luokasta, enkä koskaan kirjoittanut kirjoituksissa ranskaa, vaan A-englannin ja ruotsin.

SAMSUNG CSC

 

Blogeissa on kiertänyt haaste, jossa kirjoitetaan viisi faktaa joita ei ole aiemmin kertonut. Olen myös saanut haasteen, eikä kirjoitukseni ollut tarkoitus vastata siihen. Ehkä tässä postauksessa tulivat ne viisi ja enemmänkin. Vai satuitteko jo tietämään kaiken tämän minusta?

Anna

37 vastausta artikkeliin “Nostos, Algos”

  1. Onko sun tyttönimi ollut sitten Ylimaula vai isän kautta tullut joku toinen? Kuulostaa nimittäin ihanan pohjalaiselta ja harvinaiselta :)

  2. Olipa mielenkiintoinen postaus! Mä en tiennytkään, että sullakin on (ollut) vanhoillislestadiolaista taustaa/perhettä. Mä kirjoitin just blogiini vähän aiheeseen liittyen. Oon kuullut tuosta Papintyttö-kirjasta, mutta en ole vielä saanut sitä itse käsiini luettavaksi. Täytyisi käydä vaikka lainaamassa se kirjastosta, jos sieltä löytyisi. Se Pauliina Rauhalan kirja Taivaslaulu on myös kauniisti kirjoitettu, koskettava ja ajatuksia herättävä.

    Oot ollut kyllä tosi söpö jo pikkutyttönä! :))

  3. Kiva postaus, musta on aina mukavaa kun kirjoittaja avaa vähän taustojaan, perhekuvioitaan yms. Ja voi miten upea nuori nainen tuossa yo-kuvassa, wau!

    • Tällaisia postauksia löytää harvemmin ja itsekin tykkäisin kyllä lukea enemmän bloggaajista joiden blogeja luen. Siksi päätin itse kirjoittaa aiheesta :)

  4. Tosi mielenkiintoinen kirjoitus. En olisi arvannut, että sinulla(kin) on noin lähellä vl-tausta. Elämäntilanteeni on monella tapaa hyvin samanlainen kuin sinulla. Kolmas lapsi on syntymässä ja paino hipoo taivaita. Koskaan ennen en ole näin paljoa painanut. Ja toisen lapsen jälkeen sain minäkin kovan boostin painonhallinnan ja liikkumisen suhteen. Mutta kuinka ollakaan – tässä sitä taas ollaan. Ihan itkun kanssa olen kirjoituksiasi lukenut. Niin tutulta tuntuu.
    Kaikkea hyvää sinulle, ihana Anna!

    • Voi että <3 Halauksia sinulle! Älä masennu, kyllä se paino tulee sieltä alaspäin. Näin mäkin uskon :) Ja juu, onhan sitä tultua istuskeltua ry:llä ilta jos toinen :)

  5. Mukavaa luettavaa :) vanhat jutut on ehdottomasti parhaita. Töissäkin väliin jutellaan esimerkiksi vaikkapa pukeutumistyyleistä. Mikäpä siinä, ehkä se 80 luvun merikapteenilakki muotivillitys näin 2010 luvulla tuntuu jo varsin kaukaiselta :) samoin 90 luvn ehdoton juppikukkula kampaus. Iloa päivääsi. Tarinasi sisälsi kauniita kuvia ja varmasti paljon hyviä lapsuusmuistoja :)

  6. Enpä tosiaan tiennyt että sinunkin taustoista löytyy lestadiolaisuus.. kuten myös minun! Pittääpä käydä kurkkaan löytyykö meijän kirjastosta nuita kirjoja! kiva,erilainen ja mielenkiintonen postaus. Peukku ylös :)

  7. Tosiaanki oot ollut ihan ittes näkönen jo pienenä. Sama iloisuus ja sädehtivä hymy vieläkin! :) Ja hauska, että teillä on tuo kirjoittaminen niin verissä!

    Oon lukenu sun juttuja jo pitkään , jotenkin on ollut helppo samaistua ja hoksata, että oikeesti muillakin on ihan samanlaisia ajatuksia mm. perheen ja urheilun suhteen. Ja mua ei oo kyllä haitannut ollenkaan blogin muotoutuminen sun oman elämäntilanteen mukaan , kiva vaan. Tsemppiä ja mukavia kesäpäiviä sulle ja teidän koko perheelle! Ja kiitos tästä upeesta blogista.

    • Voi kiitos sulle noin kauniista sanoistasi. On ihanaa että luette mun juttuja ja ennen kaikkea saatte niistä jotain tarttumapintaa.

      Ihanaa kesää teille!

  8. Tunnisti kyllä hyvin kuvista kuka siellä on :) Piti laittaa miehelle tekstaria että käypi kirjastossa pyörähtää kyläreissullaan ja hakee mulle luettavaa :) Lestadiolaisperheiden oikeesta arjesta on ollu mielenkiintosta lukea millaista se on ku tuntee itse niin monia. Ja sama se on täällä että lestadiolaisuustaustaa löytyy melkein joka perheestä :D

  9. Minäkin innostuin lainaamaan äitisi Papintyttären kirjastosta. Huomasin, että Oulun kirjaston nettisivulla oli esittely äidistäsi, sieltä bongasin kuvan äidistäsi ja sinusta pikkutyttönä :) Ihan itsesi näköinen oli jo silloin. Kiitos kivasta blogista! :)

  10. Mukava postaus. Nuo sun lapsuuden kuvat oli ihania, hymyilevä herttainen lapsi. Sussa on edelleen samaa näköä ;).

  11. Oon lukenut sun isoäidistä juttua joskus tuohon Päivämiehen palstaan liittyen ja ajatellut, että vau! Mikä nainen! Kehoittaa nyt Päivämiehessä naisia kouluttautumaan ;) Papintyttärenkin muistan nähneen kerran äitini yöpöydällä. Täytyypä mennä tsekkaamaan, jos löytyisi kotoa kirjahyllystä.
    Mä oon oikeasti vaikuttunut sun juurista, ihan niin kuin sustakin :D Ja hauska huomata tällaisia yhteyksiä ihmisten välillä. Noh, Suomi on pieni maa.
    – lukija vuosien takaa

    • Kiitos ihanasta kommentista! Mukavaa että ole törmännyt näihin jo aiemmin. Ehkä se kirjakin löytyy vielä äidiltäsi :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta