Long story short

SAMSUNG CSC

 

Olen Anna Liljeroos, kolmen lapsen bloggaava äiti ja Suomen kuuluisin jojolaihduttaja. Aloitin blogin toisen lapsen syntymän jälkeen tueksi, pudottaessani mammakiloja ja sillä tiellä olen edelleen kolmen ja puolen vuoden jälkeen. En ole kokopäiväisesti töissä missään, ja raavin rahat elantooni tekemällä naurettavia blogipostauksia, sekä mieheni rahapussista. Olen onneton lupailija, joka saa harvoin mitään aikaiseksi ja pakenen vastuuta uppoutumalla yksinoloon. Kuin ihmeen kaupalla olen päässyt kauan aikaa sitten yliopistoon mutta niin se kuin moni muukin projekti on edelleen kesken. Painoindeksiltäni olen merkittävästi ylipainoinen.

///////////////////////

Olen Anna Liljeroos, kolmen kauniin lapsen äiti ja yksi Suomen suosituimmista terveysbloggaajista. Aloitin blogini kolme ja puoli vuotta sitten ja se on elänyt mukanani niin raskausajan kuin kahden lapsen vauvavuoden. Lasten välissä pääsin oikein rautaiseen kuntoon ja nyt nuorimman lapsen syntymän jälkeen olen matkalla mittoihini. Ammatiltani olen bloggaaja ja sen lisäksi olen löytänyt mukavan osa-aikatyön jossa voin hyödyntää osaamistani jonka olen blogatessa kartuttanut vuosien varrella. Olen onnellinen, että saan tehdä töitä kotoa ja niitä tekemällä pärjäämme hyvin! Olen innostuja ja hyvä projektien vetäjä, sillä olen luova ja päättäväinen. Yliopisto-opinnot ovat edenneet hyvää vauhtia vaikka olen vuosia ollut kotona erityislapsen kanssa ja perhe-elämä on ollut ensisijalla. Imettäväksi alle vuoden ikäisen vauvan äidiksi olen sporttinen ja ennenkaikkea viehättävä persoona.

SAMSUNG CSC

 

Saamani työtehtävä kirjoittaa itsestäni esittely on osoittautunut vaikeammaksi tehtäväksi kuin arvasinkaan. Törmäsin nimittäin oman blogini esittelyyn Elinan blogissa, josta ajatus sitten lähti. Positiivista palautetta oli paljon kuten mielenkiintoinen kirjoittaminen rehellisesti ruuhkavuosista, mutta kuitenkin sen lisäksi minusta ja blogistani tuli mieleen jojolaihduttaminen ja mainokset. Miten itse näen itseni hyvänä ja huonona päivänä?

Lopullinen versio Keskon tiedotetta varten on jotain muuta kuin jompi kumpi näistä. Ehkä siinä on enemmän positiivista ja lisäksi jotain hauskaa ja realistista. Onhan tässä ilta aikaa näpytellä.

Sitä ennen me lähdetään kuitenkin treffeille miehen kanssa kun lapset voivat olla illan mummolassa. Paikaksi valikoitui rautakauppa ja Lundian myymälä. Pari varaosaa ja mutteria puuttuu. Romanttista, niin romanttista!

Anna

16 vastausta artikkeliin “Long story short”

  1. Tuosta mainostuksesta.. Oot mielestäni hoitanut mainos-asiat todella hyvin ja asiallisesti. AIna löytyy merkintä yhteistyöstä ja tuot mainos-asiat esille asiallisesti etkä piiloitellen. Jotenkin häiritsee blogit joissa ei voi lukea edes sitä yhteistyössä -sanaa. Rehellisyys ylipäätään korostuu koko blogissasi, rehellisyys ja aitous.

    • Kiitos Juliet! Ilman muuta mun mielestä läpinäkyvyys on päivän sana! Niin sen pitää mennäkin ja kiva jos olette lukijoina huomanneet sen ja tykänneet täällä mun blogissa. Ja oonhan mä nyt tehnytkin yhteistöitä enemmän kun oon blogannutkin enemmän kaiken kaikkiaan.

  2. ahaha, ihania versioita on molemmat :D Joskus yhdellä foorumilla koetettiin omasta elämästä kertoa oikea glamourversio ja olihan se hauskaa.

    Susta tulee mieleen ihana nainen, raadollisen rehellinen, hyvä tyyppi, pienten lasten äiti, hyvä kirjoittamaan hauskoja tekstejä ja mikä paras (tai pahin :D) – se paras vertaistuki tähän jojolaihduttamiseen.. <3

  3. Sun blogissa nuo yhteistyöpostauksetkaan ei ärsytä samalla tavalla ku monessa muussa. Jostain kumman syystä (tai pikemminkin monesta hyvästä syystä) sun blogi on ja tulee aina olemaan mun lemppari. Syitä lienee sun hauska kirjoitustapa,blogin avoimuus/realistisuus (ja hyvät kuvat siinä sivussa), sekä yksinkertasesti se että oot mielenkiintonen tyyppi!

    • Todella mukavasti kirjoitettu! Kiitos näin ihanasta palautteesta! Ilo on myös mun puolella, sillä rakastan kirjoittamista ja blogi on mun lempiharrastukseni (vaikka myös työkin) :) En kirjoittaisi jos en rakastais tätä hommaa!

  4. Kieltämättä tuollainen kuvaus itsestä ja kirjoittamastaan blogista voi ajaa ihmisen pieneen itsetutkiskeluun. Älä silti unohda, että jokaikinen lukija näkee sut ja tämän blogin omalla tavallaan ja päällimmäisiksi mieleen jäävät asiat ovat varmasti sellaisia jotka koskettivat lukijaa tavalla tai toisella. Josset tekisi hyvää työtä niin tuskin olisit koskaan menestynyt näin pitkälle bloggaajana, eli jatka samaa rataa vain! Kyllä me lukijat sussa nähdään paljon muutakin kuin laihdutus tai yhteistyöhommat! :)

  5. Anna, en todellakaan tarkoittanut millään pahalla mitä kirjoitin blogistasi. Mielestäni tämä on just sun näköinen blogi mainoksineen kaikkineen joten jatka ehottomasti samaan malliin. Juuri rehellisyys millä kirjoitat kipeistä asioista etenkin naisille esim. juuri jojo-laihdutus on tämän blogin parasta antia. Itsekin olen jojo-painoilija/tunnesyöjä ja ihailen sua sen takia, että tuot asian niin rehellisesti esille. Et ehkä samoilla sanoilla mutta kuitenkin. Itse en samaan pysty vaikka haluaisinkin. Ja niitä mainoksia ei tosiaan tarvitse lukea, vähän samallalailla kun katsot lempisarjaa tv:stä ja mainoskatkolla surfaat toiselle kanavalla ja palaat lempisarjasi pariin sen palauttua mainoskatkolta.

    -Elina

    • En todellakaan ottanut itseeni tai ajatellut että kirjoitit ilkeästi. Ihanaa palautettahan se oli ja kunnia päästä listalle, jossa on lukemiasi blogeja. Kiitos siitä! :) Sattui vaan hauskasti tuon mun työtehtävän kanssa yhtäaikaa sun kirjoitus ja siitä heräsin pohdiskelemaan mikä on tosiaan se kuva joka muilla on minusta ja blogista!

      Mut en silti halua ottaa jojo-laihduttajan titteliä itselle, ihan karseeta :D Ja niin totta varmaan! Onneks en oo yksin ;) <3

  6. Hei Anna! Oon meinannut kommentoida jo montaa postaustasi tässä männä päivinä, mutta kun ei vaan saa aikaseks. Elämäni ensimmäisen kommentin joskus rustasin blogiisi ja nyt paukuttelen toisen kommenttini ikunaan tänne sinun blogiisi. Oon lukenut kaiken maaliman blogeja jo monta vuotta, mutta aina jää kommentointi aikomusasteelle, mutta sinun blogisi kohdalla sain ekan kerran suuni auki :D Ja nyt aukaisen sanaisen arkkuni toisen kerran! Kiitos sinulle elävästä ja ihanan rehellisestä blogista <3 Joskus ajat sitten osuin blogiisi selatessani erinäisiä fitness-blogeja, ja ajattelin kategoroida tämänkin samaiseen fitness-mössöön. Mutta ihana blogisi ylätti minut iloisesti ja olet saanut minusta vakituisen lukijan, joka klikkailee joka päivä kirjanmerkkipinosta blogisi nimeä uuden postauksen toivossa :) Nämä sinun elämänmakuiset ja värikkäät, hyvin kirjoitetut ja oikeasta elämästä kertovat postaukset tuovat iloa erään kotiäidin päiviin. Minä ihailen rehellisyyttäsi ja uskallustasi laittaa itsesi likoon erinäisten aiheiden parissa.
    Ihmettelen tätä blogimaailmaa nykyään. Tuntuu siltä, että teidän bloggaajien pitäisi välillä hyppiä päällänne ja seisoa käsillänne ja tehdä kärrynpyöriä, jos vaan lukijat ja kommenttiboksi sitä pyytävät :-/ Sanansa joutuu asettelemaan ilmeisesti niin taiten, ettei pyllistäisi suuntaan eikä toiseen…Itse muistan tässä männä ajoilta sen postauksen, jossa sinua "ärsytti" eri blogeissa eri asiat ja siitä noussut kommenttimyrsky. Itse luin postauksen nauraen hyvällä mielellä, kun ymmärsin huumorisi. Olen nähnyt sinun tekevän itsestäsi rankempaakin huumoria, mitä kohdistit hyvällä mielellä ja leikillään toisillekin. En todellakaan ymmärrä, miksi siitä vedettiin koko kilon pussi kuivattuja herneitä nenään ja annettiin niiden turvota vielä yön yli ja soppa oli valmis. Siitä sopasta eivät täyttyneet maailman nälkää näkevien mahat, vaan joka toisella oli sitten pohjaan palanut hernerokka nenässä tahi hellalle kiehuneena ja melu oli kamala…Huhhuijaa, ei oo helppoo olla bloggaaja! :D Tämän sanon siis hyvällä, kun ei se näytä näin lukijan kannalta sitä olevan. Tuntuu nykyään, että teidän pitää olla vain meitä varten ja ottaa meidät joka asiassa huomioon. Yhdelle yhtä, toiselle toista, kolmas haluaa Annan fitneksen pariin ja laihdutusprojektin käyntiin, neljännelle on ihan ok yhteistyöbloggaukset ja viides ei tahdo lukea enää mitään, kun ei Anna enää tee niinkuin minäminäminä haluan ja tahdon!
    Ärsyttää!!! Ja niin, pahoittelen jo nyt tätä avautumistani sinun kommenttilootaasi, mutta kun viime aikoina on tuntunut, että me lukijat olemme niin suuriarvoisia asiakkaita, että meitä pitäisi pitää kuin piispaa pappilassa. Tee juttua siitä, jätä tuo aihe pois, älä vitsaile siitä, vitsaile tästä, tuo esille se asia, älä vaan missään nimessä sano sitä asiaa ääneen jne. Eikö se kuitenkin vielä niin mene, että myö luetaan mitä tahotaan, meitä varten ei poloisen bloggaajan pidä spagaattia tehdä, jos suuri yleisö sitä tahtoo :( Minä nautin siitä, että jokainen saa olla oma itsensä, kirjoittaa niistä aiheista sillä tyylillä kuin haluaa, eikä tarvitse koko ajan arvella, että miltä minä saan näyttää toisten silmissä tai kuulostaa toisten korvissa. Kohta se poloinen bloggaajaparkakin hävittää oman itsensä ja oman ominaisen tyylinsä ilmaista ja nähdä asioita, jos me lukijakunta ryhdymme liikaa ohjailemaan, miltä toinen saa näyttää ja mistä sen pitää postata. Kirjoittaminen lähtee omasta halusta ja tyyli ilmaista asia on jokaisella omansa, ja siihen varmaan saisi olla jokaisella oikeus :)
    On ärsyttävää, että aletaan uhkailla, että enää en lue blogiasi, jos olet sitä tai tätä tai et postaa siitä tai postaat tästä…Siinä kohden minä lukijana sanon täältä oman ruutuni takaa, että hankkikaa hitto elämä, jos maalima meinaa kaatua jonkun blogin sisältöön! Kuitennii tässä maalimassa on monta ihmistä ja erilaisia olijoita ja eläjiä, jokaiselle on oma sijansa ja nettimaalimassa paikkansa. Tosiasia kun vaan on, että kaikille ei voi olla mieliksi ja loputon suo on, jos yrittää. Siinä vaan sitten lopulta hävittää sen oman minuutensa, jos yrittää loivennella omia aatoksiaan mahdollisimman usean muottiin sopivaksi. Sitä en ainakaan soisi Anna sinulle tapahtuvan, kun sinä ja tapasi ilmaista asiat ja kirjoittaa elämästäsi ovat niin mahtavat! Pidä itsesi juuri sellaisena Annana, joka teksteistäsi välittyy! Huumorisi uppoaa minuun ja blogissasi näkyy kasvusi ihmisenä :) Yhden lapsen äidistä on tullut kolmen lapsen äiti, joka pyörittää arkea ja rakentaa ja laittaa taloa. Olisin kyllä ihmeissäni, jos blogisi olisi pysynyt tasan samanlaisena kuin alkuaikoina, kun silloin ei näkyisi Annan kasvua viime vuosien aikana. Jokainen päivä meitä muovaa johonkin suuntaan ja väkisinkin se meissä näkyy ja saa näkyä. Joten niin tämän pitkän vuodatuksen jälkeen, jonka tarkoituksena ei ollut siis kritisoida sinua vaan tätä meidän lukijoiden joukkoa, pyydän sinua pysymään tai siis oikeastaan kasvamaan siksi Annaksi, jonka hänen oma elämänsä muovaa. Älä anna meidän lukijoiden muovata sinua, vaan niiden sinun omien päiviesi, omien oivallusten ja arvokkaan arjen. Niistä on tullut se iloinen blogin ääni Anna, jota tämä Pohjois-Karjalan perämetän kotiäiti ihailee ja seuraa mielellään, koska sinä vaikutat AIDOLTA <3

  7. Mä luulen, että musta tuli sun blogin lukija juuri nyt. Löysin tämän bloglovinia selaillessani ja lukaisin muutaman postauksen. Kiinnostuin jokaisen myötä enemmän. :) Tän tekstin kohdalla tuli sellainen fiilis, että tämä ihminen on oikeasti aito, hyvä tyyppi ja huikea kirjoittaja. Pystyn samaistumaan kirjoituksiisi ja ajatuksiisi täysin, vaikka olen aika erilaisessa elämäntilanteessa. Koukuttavia tekstejä, ja hyviä juttuja! Jään innolla seurailemaan! :))

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta