Resepti kesäiseen salaattiin

SAMSUNG CSC

 

Terassi on edistynyt puoleen väliin ja seitsemän viikon tsemppi juhannukseen on ottanut takapakkia varmaan saman verran. Oon kriisissä oman motivaation kanssa ja suoraan sanottuna mua ketuttaa tää aihe joka päivä. Yritän syödä terveellisesti mutta tuntuu et mulla on kokoajan nälkä ja mielitekoja. Jotenkin sellaisella tiukalla dieetillä olo on omalla tavallaan niin turvallista ja mukavaa! Tulee voittamaton onnistuja olo, on hyvä ihminen ja pystyy mihin vaan! Itseluottamus kasvaa rutkasti myös dieetin ulkopuolisissa asioissa! Kuka tunnistaa tämän tunteen? Mä jopa muistan mun aikuisiältä nämä ajanjaksot sellaisina erityisen ihanina. Olenkohan koukussa laihduttamiseen?

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

 

Kaksi viikkoa on mennyt ihan plörinäksi. Sokerikoukusta taistelu ei siis onnistunut, en ole vieroittautunut ja kun oon antanut pikkusormen niin on vaikea olla maistelematta siellä tai täällä, jos nyt kerran tai tämän vaan. Jatkuvaa poikkeusta ja napostelua, mieluiten hiilaria ja sokeria. Toki sitä ihan tavallistakin ruokaa, osa jopa terveellistä mutta ei tällä laihtumaan pääse, mikä oli se grand plan tälle kesälle. Vauvakilot veks on tän kolmannen kohdalla jotain ihan ultimaallisen vaikeaa, olinhan miltei tähän aikaan noista edellisistä jo takaisin lähtöpainossa.

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

 

Tää fiilis on ihan hanurista ja yritän kovasti muistella mitä tein viimeksi kun homma tuntui niin helpolta. En oikein tunnista itseäni samaksi nyt kun luen vanhoja tekstejäni. Liikuin todella paljon ja nautin siitä ja samalla ruokavaliossa terveellinen ruoka tuli vähän kuin itsestään. Mikä nyt on muuttunut? Onko se stressi ja elämäntilanne kokonaisuudessaan. Talonrakennus ja kolmas lapsi? En jotenkin usko että pohjimmiltani olisin nyt vain muuttunut laiskaksi ja huonoksi ihmiseksi joka ei tykkää liikunnasta. Silti mun arkiaktiivisuudessa ois parantamisen varaa!  Toisaalta normaali arki tuntuu aika ihanalta enkä edes kaipaa siihen että ruokavalio ja treeni täytti ajatuksistani suurimman osan. Haluaisin olla siellä välissä! Pientä liikuntakärpäsen puraisua kuitenkin kaipaan.

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

 

Fitnesskupla on terminä jo menneen talven lumia ja omalla kohdallani se oli ja meni. Kuplassa on aina kivaa jonkun aikaa mutta kun on ulkopuolella niin näkee vasta kaiken mikä siellä sisällä on pielessä. Näkemysero on niin valtava ja sitä on turha selittää sille joka on siellä sisällä. Sisällä taas ajatellaan miten muut kadehtii ja ihailee. Sanotaan että se ei ole koko elämä ja tehdään paljon muutakin, mutta kyllä se aikalailla on. Toki jokainen elää omaa elämäänsä enkä sitä sano että kuplassa ei saisi elää! Sanon vain, että en kuitenkaan tahdo sinne itse takaisin, sillä muu elämä on niin paljon tärkeämpää <3 En halua keskittää ajatuksiani niin suuressa määrin omaan vartaloon ja sen joka kuoppaan, muhkuun tai uurteeseen. On oltava jossain se kultainen keskitie josta kaikki puhuu ja sen minäkin haluan löytää!

Postauksen kuvituksena on kesäinen salaatti pastapohjalla. Yhdistä tuoretta hedelmää ja jotain juustoa niin saat salaattiin suolaa ja makeutta. Mozzarellaa, vuohenjuustoa tai fetaa, mansikkaa, persikkaa tai mangoa! Mausta sitruunamehulla, suolalla ja ripauksella pippuria. Nam!

MOZZARELLA-NEKTARIINISALAATTI

suolavedessä keitettyä pastaa

vihreää

kurkkua

tomaattia

nektariinia

mozzarellaa

basilikaa

sitruunaa, suolaa, pippuria

oliiviöljyä

Pilko, sekoita, mausta ja nostele lautaselle. Nauti ulkona hyvässä seurassa, alkuruokana tai isolla lautasella pääateriana. Maukasta keskiviikkoa, kuplaan tai sen ulkopuolelle!

SAMSUNG CSC

Anna

31 vastausta artikkeliin “Resepti kesäiseen salaattiin”

  1. Voi Anna, ajatuksesi kuulostavat niin tutuilta! Itsehän olen aivan erilaisessa elämäntilanteessa, opiskelen, eikä ole lapsia, mutta voin silti samaistua ajatuksiisi.
    Treenasin itseni viime talvesta kesään todella hyvään, sutjakkaan kuntoon. Sitten tuli sairasteluja, stressiä yksityiselämässä ja paineita vähän jokasuunnasta, terveys petti ja samalla itsekuri. Kiloja on tullut kymmenen lisää (no ei ehkä kuulosta kamalalta, ja vielä normaalipainon rajoissa ollaan), mutta oma olo on todella surkea, pöhöttynyt ja onneton. Olen kadottanut itsevarmuuteni ja energiani.
    Kuten itsekin sanoit, laihduttaminen tuo hyvän, voittaja-fiiliksen, mutta kuitenkaan ei haluaisi että elämä pyörii makrojen, ruokavaa’an ja kaloreiden ympärillä. Haluaisin suhtautua ruokaan ja liikuntaan rennosti, mutta jos teen niin, se johtaa laiskotteluun, aktiivisuustason laskuun sekä jatkuvaan herkutteluun. Ei kai herkuttelukaan huono ole, mutta se ei sovi minulle, sillä jokainen sokeriherkku saa mieleni negatiiviseksi ja olon huonoksi. Miksi pitää elää niin ääripäissä? Joko unohdan kokonaan ruokavälit ja napsin sitä sun tätä ja menen pöhöttyneenä nukkumaan, tai sitten punnitsen kaiken tarkasti ja syön aivan kuin fitneksen mallioppilas. Kummassakaan en tunnu olevan aidosti onnellinen…
    Toivottavasti me molemmat löydämme ratkaisut ja syöminen sekä suhtautuminen ruokaan muuttuisi rennommaksi. Haluan takaisin voittajafiiliksen ja toivon samaa myös sinulle. OIkein mukavaa alkukesää, olet ihana!

    • Ei hitsi, tämä kirjoitus on kuin omalta näppikseltä! Tasapainottelu superterveellisen ja mukavuudenhaluisen karkkihiiri-itseni välillä on kamalan vaikeaa enkä tiedä miten tästä lähtisi eteenpäin. Kamalasti tekisi mieli liikkua ja syödä hyvin mutta kun tiedän jo, että viimeistään kolmen-neljän kuukauden jälkeen sekään ei tunnu hyvältä ja siirryn herkutteluun ja liikkumattomuuteen. Haluaisin syödä ja liikkua rennoin mielin, mutta tuntuu että silloin syön paljon herkkuja enkä liiku koska ”kukaan ei kiellä” ja ”elämässä pitää olla muutakin kuin liikunta”. Olen vasta 23-vuotias, joten väkisinkin sitä alkaa miettiä, että tälläistäkö tämä tulee sitten aina olemaan, elämää tasapainoillen kahden vastakohdan välillä.

    • Mä oikeasti ajattelin et oon varmaan ainoa näin mustavalkoinen. Toivottavasti rantsu ja Ems kaikki löydetään se järki tuonne väliin eikä oo fitness or nothing ;)

  2. No kyllä tuolla yhtälöllä ”kolme pientä lasta + muutot + työt + talonrakennus” on ehkä liikaa vaadittu, jos pitäisi olla vielä täys fitness-mimmi ja hetikohta kunnossa synnytyksen jälkeen. Kyllähän tuossa jo varmasti elämänarvotkin muuttuvat noilla tekijöillä – paino ei taida olla prioriteettilistan kärkipaikalla. En tarkoita, etteikö itsestään huolehtimisen tarve ja into, ja jonkinasteinen ulkonäkökeskeisyyskin, saa ihmisessä olla, mutta elämässä kun on muutakin. Toki jos ”rääkin” tarkoitus on olla mahdollisimman terve, niin silloinhan tietenkin kannattaa panostaa tuntemusten mukaan.
    Itse olen huomannut, että esim. surut, läheisten sairaudet ja muut vastaavat elämän eteen heittämät hankaluudet vaikuttavat heti ruokavalioon ja kaikkeen jaksamiseen itsensä huolehtimisessa. Samalla tavalla voivat varmasti vaikuttaa myös ”positiiviset stressit”.
    Ja iän karttuessa sitä huomaa, että ei itseään kannata aina pakottaa ja kurmuuttaa. Välillä jaksaa ja on motivoitunut – välillä vähän vähemmän. Kuten tänään saamani kuvan teksti muistutti:
    ”My swimsuit told me to go to the gym today, but my sweatpants were like…. Nah, you’re good.”

    • Ihan totta turiset et ei oo ollut kauhean helppoa eikä nuorinkaan ole vielä kovin iso. Toivottavasti tässä ajan kanssa tasapaino löytyy! <3 Mulla on ehkä maailman parhaat kommentoijat jotka valaa muhun uskoa ja voimaa kun itse masistelee! Kiitos tästäkin Heidi!

  3. Hei Anna! Onpa taasen ollut kiva lueskella juttujasi. Minä kopion valmiin tekstin Positiivarieden Huoneentaulusta. No, aina oma kirjoitus on oma kirjoitus, mutta sallittakoon tällä kertaa kopiointi!;)

    Myönnytyksiä itsellesi

    Lapsina vanhempamme tekivät meille myönnytyksiä, ja vanhempina me teemme lapsillemme myönnytyksiä. Aikuisina me emme kuitenkaan aina ole tarpeeksi anteliaita itsemme suhteen, ja huomaamme usein olevamme alhossa, jossa soimaamme itseämme siitä, mitä meidän pitäisi tai olisi pitänyt tehdä. Oheisena joitakin ehdotuksia myönnytyksistä, joita voisimme suoda itsellemme.

    * Sinä saat tavoitella unelmaasi
    * Sinulla on lupa nauraa ja pitää hauskaa
    * Sinä saat pitää siitä mistä pidät ja olla pitämättä siitä mistä et pidä, siitä riippumatta, kuinka monta ihmistä on kanssasi eri mieltä
    * Sinä saat varata aikaa itsellesi, vaikka sinun olisi tehtävä kovastikin työtä sen vuoksi
    * Sinä saat olla luova
    * Sinulla saa olla huono päivä
    * Sinä saat, sinun ehkä jopa pitääkin, tehdä virheitä
    * Sinä saat muuttaa mieltäsi
    * Sinä saat olla tietämättä kaikkia vastauksia

  4. Mulla nämä menee ihan selkeästi käsi kädessä eli kun liikun enemmän, ei edes tee mieli syödä raskasta ja epäterveellistä vaan raikasta, kevyttä ja terveellistä. Eli kun saat sen liikunnan sujumaan, niin uskon että ruokailu korjaantuu osittain ”automaattisesti”.

    Jotta saisit sen liikunnan ilon takaisin, tutustu johonkin uuteen lajiin, josko se sitä kautta lähtisi uuteen nousuun? Tää on nyt vähän hassua ”neuvoa”, kun kaksi läheistä ystävääsi on liikunta-alan ammattilaisia, mutta tämä oli tällaisen tavisperheenäitiliikkujan kokemus :)

    • Juuri tämä! Kun vaan pääset säännölliseen treenin kiinni niin ruoka-asiatkin rullaa varmasti omalla painollaan. Uutta lajikokeilua ehdotan minäkin! Tiedän että tykkäät voimailusta ja lihasten kasvatuksesta niin miksipä ei vaikka voima- tai painonnostoseuraan liittyminen? Tai crossfit?

      Mä olen ollut koko viikon kipeänä ja heti huomaan että ruokailut venyy ja lipsuu. Mulla kulkee täysin treenaaminen ja terveelliset syömiset käsikädessä. Mitäpä jos ruuista tuskailun sijaan yrittäisitkin päästä useammin treenaamaan? Jos kaikki lähtiskin sieltä!

    • Mulla kans menee ruokavalio paremmin kun liikunta on osa arkea! :) Mutta terveyden kanssa on ollut vähän huolta ja kipuja joten liikkuminen ei ole onnistunut :( Toivottasti säryt helpottaa niin saisin liikunnan takaisin mukaan!

  5. Mä en ymmärrä miten se painonpudotus tehdään niin vaikeasti. Itsekin kolmen lapsen äitinä pudotin raskauskilot 20 kg pelkästään vaunulenkeillä ja suht.terveellisellä kotiruoalla. Kyllä leivottuakin tuli 1-2 krt kuussa ja muutenkin herkuteltua. Tsemppiä. Anna hetken ajan kulua ja kuulostele itseäsi. :)

  6. Itse löysin vastauksen karppaamisesta! Hiilarit minimiin ja rasvat ylös. Ei ole nälkä kokoajan, enneminkin pitää pakottaa itsensä syömään että tulee päivän kalorit täyteen ja sokerin himo on paljon pienempi kuin normi diietillä. Suosittelen kokeileen :) Ketoosilla siis mennään ja perus liikuntaa, kävelyä töissä ja koiran kans. Välillä pyöräilyä.

    • Mä en tiedä miks mua ei innosta yhtään tuo karppaaminen :( Haluan syödä kuitenkin pääasiassa samaa ruokaa mitä perhe ja en näe todella vähähiilihydraattista ruokavaliota koko perheen ruokavaliona. Ymmärrän kuitenkin et se varmasti monella toimii! :)

  7. Voi Anna! Ajatuksesi fitnesskuplasta on kuin omiani. Itse puhkaisin kuplan erottuani, muutettuani toiselle paikkakunnalle, aloitettuani uudessa työssä. Se kaikki yhdessä oli liikaa, kisadieetin tajusin onneksi lopettaa jo aikaisemmin ja muutaman kuukauden päästä oli pakko antaa itselle löysiä muutenkin. Keskittyä viimein elämään ympärillä eikä vain itseensä.
    Kiloja on tullut tuon jälkeen, liikaakin, mutta nyt niistä yritän päästä eroon mahdollisimman lempeästi. Sekä itseäni että läheisiäni ajatellen. Tavoitteetkin on jotain ihan muuta kuin aikoinaan.
    Ihan hirvittää katsoa, että tyttäreni käyttää nyt samoja farkkuja kuin minä pari vuotta sitten. Mitä ihmettä oikein silloin ajattelin? Ehkä näin reilu nelikymppisenä voi jo olla vähän armollisempi itselleen. Huolehtia itsestään ja hyvinvoinnistaan, mutta eri asenteella. Ei siksi kun on pakko, vaan koska haluaa :)

  8. Mä niin samaistun noihin fiiliksiin. Itselläni tosin on aikast paljon vähemmän muuttujia. Ole itsellesi lempeä ja aseta stepit elämän tilanteen mukaan.

    Tsemppihalit!

  9. Nälkäisenä tulee mielitekoja. Minä pidän vatsan kylläisenä syömällä paljon kanaa ja jauhelihaa. Ihmettelen, ettei minulla ole ollut sokerimielitekoja, joskus kylläkin suklaa. Kokeilin sokerista mehujäätä eikä siitä tullut tyydyttävää oloa, halusin suklaata. Olen ollut pitkään terveellisellä ruokavaliolla niin ei onneks enää tee mieli, kaupassa en kierrä herkkuhyllyillä. Jos söisin jotain hyvää niin se ois menoa se…

    Toinen on liikunta. Pitää mielihalut poissa.

    • Säännöllinen syöminen ja liikunta on kyllä avaintekijöitä! :) Ja etenkin toi et ei ees mee herkkuhyllyväliköstä :D

  10. Mulla tuli mieleen, oletko tietoinen kilpirauhasen arvoista? Itselläni todettu vajaatoiminta. Mietin kauan, olenko oikeasti ihan laiska pas*** vai mikä on. Viimein uskallauduin käymään lääkärissä ja verikokeet paljastivat vajaatoiminnan. Nyt lääkityksen kanssa ollut säätöä pian vuosi. Välillä oli parempi kausi ja arvot olivat kohdillaan, mieli oli virkeä ja reipas. Nyt kärsin taas uupumuksesta, tukkaa lähtee ja kiukuttaa. Jopa masentaa, tukan lähtö etenkin =( Toki olen pari kk ollut uudessa työpaikassa, paljon uutta tulee koko ajan.

    Tsemit sulle! Ei ole helppoa yhdistää paljon aikaa ja energiaa vaativia asioita elämässä =)

    • On ne mitattu neljä vuotta sitten, hahaa! Eli ei oo sen jälkeen katsottu! Silloin oli hyvät mut en sit tiedä voisko olla muuttuneet. Tsemppiä sulle kans! Onnea uuteen työhön, toivottavasti siellä helpottaa pian kun asiat tulevat tutuksi :)

  11. Hei

    Nyt tulee helppo vinkki. Ala liikkumaan. Aluksi pakotat itsesi liikkeelle, pian se on jo tapa. Älä keskity ruokavalioon vaan liikkumiseen.

    Kunnon reipas vaunuttelulenkki, koirien juoksutus, kotijumppaa, vesijuoksua, joogaa, pyöräilyä jne. Pääset endorfiinipöllyyn ja varmasti jotain alkaa tapahtua. Mielihyvähormonit tukee painonpudotusta todella paljon, kun keho ei pidä joka grammasta kiinni ja mieli selkiytyy. Kokeile tätä ihan oikeasti ja kirjoita ajatuksistasi. :)

    • Sitäpä se juuri vaatisi, pakottamista! Litania urheilulajeista herättää nyt vain puistatusta, haluttomuutta ja masennusta. Ei siis todellakaan ole sellainen reipas olo, että mielellään kokeilisi jotain. Pitäisi tosiaan vaan pakottaa ja mennä!

  12. Salaatti näyttää ihanan raikkaalta!

    Tuli mieleeni tästä kirjotuksestasi sanonta: ”Kaikella on määrähetkensä. Aikansa joka asialla taivaan alla.” <3

    Kiirehtimättä seisahtaa ja pysähtyä hetkeen, hengittää ilman mukana itseensä kaikkea hyvää, mitä tällä hetkellä on tarjottavana. <3 t. Minni

  13. Tosi tutun kuuloisia ajatuksia. Valtavan määrän kiloja pudottaneena ja ison työn tehneenä on päivänselvää että ruoka ja liikunta on vallitsevat ajatukset.

    Nyt kun itselläni työ alkaa olemaan tehty haluaisin oppia hyväksymään itseni tämän kokoisena ja näköisenä, kahden lapsen äitinä. Ei ole pakko näyttää täydelliseltä bikineissä ja herkutella vain kerran vuodessa raakakakulla. Voi ostaa kauniin uikkarin/tankinin ja nautiskella ihan hyvällä omallatunnolla myös herkuista ja hyvästä ruuasta.

    Itselleni ruoka on niin paljon muutakin kuin vain ravintoa ja se antaa niin paljon mielihyvää. Olen auttamaton kulinaristi.

    Olisiko seuraava etappi, että kroppani sijaan treenaisin mieltäni ja opettelisin armollisuutta ja lempeyttä itseäni kohtaan. Ei itsetunto voi eikä saa tulla ulkonäöstä ja vaa’an lukemasta.

    Monessa asiassa itselleni täytyy tulla se seinä vastaan ja antaa mennä aikka ihan plörinäksi. Sieltä sitten syntyy niitä oivalluksia ja alkaa löytymään se kuuluisa kultainen keskitie.

    Tänä kesänä aion hymyillä peilikuvalleni joka aamu kauniisti, syödä jätskiä ja nauttia grilliherkuista. Treenit jatkuu samaa rataa. Ei voi mennä kovin metsään, eihän?

    Eli ajatuksena se, että en kiellä itseltäni mitään. Sallin kaiken, silloin ei tule kielletyn hedelmän houkutusta. Ja kun liikkuu runsaasti saa syödä aika vapaasti mitä vain.

    Hyvää kesää!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta