Majakka ja perävaunu

SAMSUNG CSC

 

Viikonloppuna sain viettää kunnolla ystäväaikaa kun lauantaina oli Monnan uudessa kodissa tupaantuliaiset. Karautettiin paikalle yhdessä Saran kanssa ja kaunis juhlien emäntä oli iloisena vastassa!

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

 

Juhlahumussa tuli itselle sellainen kauhea kaipuu päästä mukaan illanviettoon ihan pitkän kaavan kautta. Alkuilloissa on aina sellaista tarttuvaa innostusta, eikä millään malttaisi lähteä kotiin. Mutta niin nyt kuin monesti muulloinkin, oli mun lähdettävä ajoissa. Kolme lasta ja pitkät imetysajat on taanneet sen että humppamahdollisuuksia on aika harvoin. Itse asiassa mietittiin et vaikka ollaan oltu ystäviä jo iät niin minä, Sara ja Monna ei olla koskaan oltu yhdessä ulkona niin, että jokainen voisi nostaa maljaa. Oltiin ihan varmoja, et kyllä me oltiin mun polttareissa mut eih, Sarahan olikin silloin raskaana. Sittemmin on ollut kisadieettiä, raskauksia, imetyksiä ja muuten vaan syitä et joku on autolla.

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

Mun piti päästää mies vielä töihin ja kun kello löi vasta kahdeksan niin olin jo matkalla kotiin. Hetken aikaa harmitti kun ne hetket kun saa olla ystävien kanssa ihan itsekseen on niin harvassa ja meillä oli juuri niin mukavaa. Appivanhemmat oli kuitenkin töissä joten lastenhoitajaa ei olisi saatu ja toiseksi Amos on vasta 9kk eikä ole vielä valmis yökyläilemään.

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

 

Kotiintullessa ei mennyt kauaa kun lapset olivat jo unilla. Ulkona oli vielä vähän valoisaa joten päätin ämpärin kanssa kastella istutettua omenapuuta ja kaikki kasveja jotka odottaa vielä ruukuissaan lopullista sijoitusta. Siinä hetkessä tunsin kyllä onnellisuutta siitä, että saan asua täällä ja puuhastella tuon pienen pihan parissa. Ja vaikka lapset ”rajoittaa” omia menoja niin ei tämäkään vaihtoehto ole yhtään hullumpi, varsinkin kun kuulin aamulla että Monnalla murtui sormi ja Sara oli mennyt yöbussilla Mäntsälään :D Sunnuntai alkoi rennosti kahvin, mustikkasmoothien ja lehtien kanssa. Päivällä rakennettiin terassia!

SAMSUNG CSC

 

Sen minkä pienten lasten äitinä jää juhlista paitsi on aina silloin tällöin tylsää. Onhan ystävien kanssa mukava viettää aikaa, käydä vaikka grillailemassa tai laulamassa karaoketa, ihan mitä vain! Oon viimeisestä kahdeksasta vuodesta ollut raskaana tai imettänyt melkein kuusi vuotta! Sosiaalinen elämä on siis pakkokin rakentaa sellaiseksi että lapsia voi ottaa mukaan menoihin. Kuulenkin lähes aina kun lähden yksin liikenteeseen kysymyksen, että missä lapset? Monesti ihmiset kurkkii mun olkapään yli ja kyselee, et tulinko tosiaan yksin ja itselläkin on joskus vähän irrallinen olo ;) Eikö ne olekaan kasvaneet mun takapuoleen kiinni? Ja jos joku huutaa jossain äitiä niin pää kääntyy vaistomaisesti ja vasta sitten muistaa että ei voi olla, kun omat lapset jäi kotiin. En tiedä olisiko tilanne toinen jos lapset olisivat kodin sijaan päiväkodissa?

Onko muita jolla on kasvaneet lapset takapuoleen kiinni ja pieni jono poikasia kulkee vanana perässä?! :)

SAMSUNG CSC

 

Ps. Kun sitä kotona postailee näin hienoja kuvia niin ei voi olla huvittumatta siitä, että tätä kirjoittaessa näyttää tältä :)

 

Anna

17 vastausta artikkeliin “Majakka ja perävaunu”

    • Jos ei juo pullosta niin eipä siinä kauhean kauaksi ehdi :) Vai miten pitkät välit pitäisi 9 kuukautisella olla maidonjuonnissa? Kaikki tyylillään, ei sitä nyt niin pitäisi ihmetellä..? Toki muitakin syitä voi vielä olla :)

      Mutta tuskin tässä kauaa menee kun meidän pienimmäinenkin pääsee isovanhempien iloksi. Nopeaahan tuo aika juoksee :)

    • Lapset on kovin erilaisia tässä (kuten vanhemmatkin), meillä vain yksi neljästä olisi ollut mahdollista jättää yökylään isovanhempien luo alle yksi vuotiaana, se imetys, se imetys :). Ja äidin napanuora ei venynyt alle yksivuotiaiden kanssa kovin pitkälle, ei siis yökyläilyjä ilman vanhempia.
      Tosin nuorimman ollessa kahdeksankuinen olin peräti neljä yötä poissa kotoa, ulkomailla saakka, etukäteen hirvitti, mutta isi hoiti homman hienosti ja imetyskin jatkui kotiin palattuani. Armotonta pumppausta ennen reissua ja reissun aikana.

    • Kyllä minun mielestäni 9-kuinen on ihan vauva ja tarvitsee vielä äidin vierellensä lähes ympäri vuorokauden. Olen Annan kanssa samaa mieltä, että äidin seura siinä vaiheessa paras seura.
      Itselläni ei ole lapsia, mutta meidän suvussa on ollut tapana imettää – ja nyt kaikki kauhistelemaan! – monta vuotta, joten äidin ja maitotonkkien oli hyvä olla lähellä :) Ei meistä pöllömpiä eikä mummonpotkijoita eikä epäsosiaalisia ole kenestäkään siitä huolimatta tullut – ja kotoakin on kukin aikoinaan pois muuttanut alkuaikojen symbioosissa elämisestä huolimatta.

  1. On joo ankkajono taapertanut täälläkin perässä vuosikausia. Yhtäkkiä tulee vaan se päivä, kun ne tipuset ottaa ilmaa siipiensä alle ja lennähtävät omiin menoihinsa. Ihan hirveän haikeaa eikä sitä seikkaa ymmärrä, että lapset ovat pieniä vain hetken, kuin vasta sitten kun on jo myöhäistä. Peilistä katsoo omasta mielestä ihan sama tytteli, mutta lapset ovat jo 19-, 18- ja 14-vuotiaita :-D

    Ihana tuo sun kaulakoru – asiasta kolmanteen :-)

    • Oi kun tuli lämmin fiilis tuosta kommentista <3 Välillä sitä niin kaipaa urahaasteissa eteenpäin mutta toisaalta on just sellainen olo, et oma paikka on kotona just nyt. En halua haikailla sitten vanhempana et oisin tehnyt toisin! Uskon kyllä, et itse ei oikein huomaa et aika menee siivillä ;)

      Kiitos! Juuri hankin sen! Koru on sellainen et sitä voi tuo pieni vaikka repiä tai syödä kun on sylissä ja rinnalla :D

  2. AIka kuluu karmean nopeaa. Kuopuksesi on ihan pikkuinen vielä, mutta yhtäkkiä ollaankin jo ensi kesässä ja nuorinkin on lähes kaksi vuotias. Se yllättää, liian nopeaa. Ihan vasta mullakin oli sylivauva, nyt se nuorinkin täytti jo neljä. Lapsia on neljä, silti kotona on toisinaan jo hiljaista, ollaan miehen kanssa kaksin lasten viipottaessa kavereillaan. Viime aikoina on enenevässä määrin päässyt niihin iltarientoihinkin :).

    Onhan se silti tylsää lähteä ennen aikojaan, mutta pian (liian pian) se onnistuu niin halutessasi sinultakin :).

    • Näinhän se menee, nopeasti kasvavat ja äidillä tulee ihan ikävä sitä kun oli ihan pieni hellittävänä :) <3

  3. Löysin blogisi eilen ja jäin heti koukkuun. Olen itse kahden pienen lapsen äiti, vaativassa työssä. Yritän löytää aikaa urheilulle ja taistella kiloja vastaan. Ihanaa kevättä sinulle. Linda

    • Työn ja pienten lasten yhteensovittamisessa on varmasti myös haasteensa! Mun sisko on kans aikamoinen uraohjus mutta on silti kolmen pienen äiti <3 Ihailen kyllä sitä että jaksetaan painaa molemmissa asioissa täysillä!

      Tervetuloa lukemaan ja ihanaa kevättä sulle myös! :)

  4. Hah, täällä myös poikaset vanavedessä mennään. Enkä aio olla tästä nyt kahdeksankuisesta erossa yötä vielä piitkään aikaan :) Arvaa vaan miten paljon joitain kummastuttaa ja selän takana kuiskututtaa kun ei tuo esikoinen vielä 3,5 vuotiaanakaan ole ollut yökylässä ilman että vähintään toinen vanhemmista on mukana. Aattelen niin että tää on nyt tätä aikaa, ja myöhemmin sit ne on isoja ja riekkuu maailmalla. Kummastelkoot muut ihan rauhassa, tää on meidän valinta <3

  5. Minun poikani oli ensimmäistä kertaa yökylässä 6kk iässä isovanhempiensa luona. Meille suositeltiin neuvolasta tätä, koska seuraavana päivänä aloitimme unikoulun kotona. Mutta meillä juo korviketta pullosta niin on helppo kyläillä muutenkin isovanhemmilla :) Teki todella hyvää saada nukkua kunnolla ja viettää aikaa kahdelleen miehen kanssa.

    • Meillä on ollut erilainen kasvatustapa mutta en halua sanoa mitään siitä tähän, sillä juurikin kirjoitin tuohon ylempään kommenttiin et jokainen perhe tekee omat valintansa sen mukaan mikä hyvältä tuntuu :) Ihanaa varmasti että saitte levätä hetken, jos vauvakin on ollut huonosti nukkuvaa sorttia! :) Väsymys on oikeasti pitkästi jatkuneena aika kamalaa!

  6. Näytät tosi kauniilta! Nyt vasta oikeasti sisäistin jotain, kun olen itsekin pudottanut paljon painoa ja edelleen tuskailen kilojeni kanssa, kun ystäväni herätteli minua kerran, että ”katso nyt kuinka kaunis olet” Kiloista viis.

    Kun katson sinua noissa kuvissa missä olet timmissä kunnossa ja nyt niin en oikeasti näe muutosta viehättävyydessä. Olet kaunis isompana ja pienempänä. Tämän kun nyt itsekin muistaisin. :)

    Vähän sekavaa tajunnanvirtaa, mutta you got it? ;)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta