Hyvää Älä laihduta -päivää

ala_laihduta_rintamerkki

 

Törmäsin nyt aamusta koneella seikkaan, että tänään on kansainvälinen Älä laihduta -päivä. Heti siltä istumalta ajattelin tarttua aiheeseen, onhan se hyvin mielenkiintoinen ja tärkeä tässä aikamme kulttuurissa jossa laihuutta ihannoidaan ja Syömishäiriöliiton sanoin ”eniten laihtuvat ovat suuren yleisön silmissä sankareita”. Hyvinvointisaitin alla bloggaavana koen tästä asiasta itsekin jatkuvasti paineita ja siksi haluankin kirjoittaa asiasta omia ajatuksiani.

IMG_20130824_173143

 

Mun henkilökohtainen historia painonvaihteluineen on ollut jo ennen bloggaamista sellainen, että olen koko aikuisikäni vähän väliä laihduttanut sitä viittä kiloa tai enemmän. En ole ollut mitenkään suuremmin ylipainoinen, mutta aina kuitenkin esimerkiksi painoindeksin mukaan sielllä normaalipainon yläpäässä tai kausittain lievästi ylipainon puolella. Mulla on aina ollut jenkkikset ja ”iso maha” mutta pitkät sääret ja kauniit kasvot. Joskus olen miettinyt, että on se hyvä että on valloittava hymy, koska sillä saa anteeksi sen että on vähän lihava.

SAMSUNG CSC

 

Mun blogi on tällaisesta Älä laihduta -näkökulmasta surullista luettavaa, sillä vaikka omaan mielestäni ihan terveen itsetunnon ja olen tehnyt ruokaremppaa järkisyistä niin kyllähän tässä viimeisen raskauden myötä ajauduttiin vähän turhan korkealle painon kanssa. Se oli kuin jojo-efekti, että mitä pienemmäksi ehdin lasten välissä, sitä suuremmaksi olinkin taas tulossa. Noidankehä joka ei koskaan lopu ja sen vitsaus on laihduttaminen.

SAMSUNG CSC

 

Toisaalta olen elänyt juuri blogin kirjoittamisen ajan ajanjaksoa, joka on monenkin naisen elämässä haasteellinen: lastensaaminen ja aika sen ympärillä. Keho kokee suuren muutoksen ja raskaudesta palautuminen on fyysisestikin ihan konkreettinen asia, puhumattakaan imetysajoista hormonimyllerryksineen. Näinä aikoina naisen keho muuttuu ja paino vaihtelee, toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Itse raskausajan neuvoloissa äiti punnitaan joka kerta ja näin tehdään myös jälkitarkastuksessa. Numerot ovat tärkeitä ehkä terveyden seuraamiseen mutta moni kokee tästä paineita. Sankari on tosiaan se, joka ei liho raskausaikana ja jos lihoo, niin se joka pudottaa kilot mahdollisimman nopeasti. Media rakastaa näitä tarinoita ja olen itsekin kokenut sen bloggaajana. Haastattelukutsuja tulee, kun olen onnistuja. Hoikka ja menestynyt kuuluvat samaan kategoriaan.

IMG_20130807_134609

 

”Laihduttamisesta on tullut jokapäiväistä. Naisista valtaosa on laihduttanut ja yhä nuoremmat tytöt kertovat yrittäneensä laihduttaa. Pojat ja miehetkään eivät säästy laihduttamiskeskusteluilta. Monet uskovat, että olisivat onnellisempia, jos olisivat hoikempia. Ikään kuin ihmisessä ei olisi muita tärkeitä ominaisuuksia.

Kansainvälisen Älä laihduta -päivän tarkoituksena on herätellä ihmisiä kyseenalaistamaan laihduttamiseen ja painoon liittyviä päähänpinttymiä ja pakkomielteitä. Toivomme, että edes yhtenä päivänä vuodessa jokainen voi ja saa hyväksyä kehonsa sellaisena kuin se on. – Ei ole olemassa yhtä oikeaa kehonmuotoa ylitse muiden.

Älä laihduta -päivänä keskustellaan hyvinvoinnista ja terveydestä, joiden lähtökohtana ja päämääränä ei ole laihtuminen. Älä laihduta -päivä viestii, että ihminen voi elää terveellisesti ja olla terve koosta riippumatta. Älä laihduta -päivänä julistetaan painorauha (Painorauhan julistus PDF:nä). Älä laihduta -päivänä muistetaan myös syömishäiriöön sairastuneita.”

LÄHDE: Syömishäiriöliitto

SAMSUNG CSC

 

Blogeissa mielenkiintoisiksi asioiksi koetaan bloggaajan ruokavalio, paino ja mahdolliset kiristelyprojektit. Mun omassa blogissa koko teema on ollut blogin punainen lanka ja se on kyllä aihe jonka postaukset ovat kaikista luetuimpia. Toivon silti että mun blogia pitkään seuranneet tietää, että paino ja siihen liittyvät asiat eivät ole mulle mikään itseisarvo ja mun elämän sisältö täyttyy todellisuudessa paljon tärkeämmistä asioista.

Välillä koen suurta ristiriitaa siitä mitä haluaisin kirjoittaa ja siitä mitä odotetaan. Välillä pohdin mitä minä itsekin haluan. Toitotan itselleni, että haluan olla pienempi sillä tässä koossa ei ole mitään iloa pukeutua kun ei edes mahdu normikaupan vaatteisiin. Koen painetta siitä, että minun odotetaan laihtuvan. Kun kirjoitan että nyt haluan pudottaa ylipainoa niin kommenttiboksi tulvii kannustusta ja postauksia luetaan hyvin ahkerasti. Toisaalta saan myös aivan valtavasti kommentteja, että olen ihana juuri sellaisena kuin olen ja moni on kirjoittanut, että olen kaunis ihan minkä painoisena tahansa. Kiitos näistä! <3 Mielipiteitä on siis varmasti laidasta laitaan ja riippuu ihan omasta mielentilasta kumpi jää paremmin mieleen. Loppupeleissä päätös pitäisi tulla sieltä omasta hyvinvoinnista, rehellisen pohdinnan perusteella eikä odotusten.

Ala_laihduta_lupauskortti

 

Täten aiheeseen liittyen teen itse lupauksen, että tänään en laihduta. Olen minä itse, sellaisena kuin olen. Huonona päivänä mietin, että oi kun olisin hoikka ja siinä kunnossa kun olen joskus muutama vuosi sitten ollut. Mietin että silloin lukijat katsoivat että onpas tuo Anna ihana! Ihailun kohteena oli hyvä olla, kenenkä itsetuntoa se ei boostaisi? Hyvänä päivänä tiedän, että olen se sama Anna myös juuri nyt ja elän jo elämää jota varmasti moni kadehtii. Ei sillä että kadehtiminen nostaisi minua jalustalle -vaan ihan sillä, että ei tässä ole asiat nytkään hullummin. Ole nainen kiitollinen, siitä mitä sulla on ja siitä kropasta joka on upea -juuri nyt!

mahamakkaroiden takia julkaisematta jäänyt kuva viikon takaa
mahamakkaroiden takia julkaisematta jäänyt kuva viikon takaa
Anna

15 vastausta artikkeliin “Hyvää Älä laihduta -päivää”

  1. Osu ja uppos! En muistanu koko päivää ja nyt hävettää että kerkesin pyytää edelliseen postaukseen liittyen lisää postauksia painonpudotuksesta.

    • Älä häpeä, et oo ainoa! Se on aina mielenkiintoinen aihe, ollaanhan me naisia :) ”Kaikilla” on kuitenkin aina se viis kiloa vähintään minkä vois/pitäis tiputtaa :D Tää on tätä! ;)

  2. Ensiksi pakko sanoa että ihanaa kun lempi bloggari on taas linjoilla, oma arkikin on jälleen normaalia ( =aamupuuro naaman eteen ja blogi auki) kyllä lähtee päivä aina pirteästi käyntiin :) Löysin sun blogin marraskuussa kun jäin äippiäriä edeltävälle saikulle. Siinä sit kahlasin kaikki tekstis läpi alusta asti. Tykkään ite sun blogista siks kun olet aito ihana ja varsinkin kun aloit suoraan kertomaan myös niistä hetkistä kun kaikki ei mee niinkuin elokuvissa, koska niinhän sitä varmasti suurimmalla osalla meistä arki menee. Ja mä ainakin kannustan sua kirjottaan just siitä mistä ite haluat sun blogihan tää pn ha sun näkönen sen pitää olla :) Jaha mikäs mut nyt saikaan kommentoimaan…. niin piti sanoo et eipä olis tullu mahamakkaroita huomattua ilman kuvatekstiä :P Lupaan olla laihduttamatta tänään ja syödä anoppilassa hyvällä omallatunnolla pannukakkua :D

    • Aikamoinen kahlaus jos jaksoit lukea kaikki postaukset läpi! :D Mutta siis ihanaa kun löysit tänne ja lämpimästi tervetuloa lukemaan! Oikein nautinnollista pannukakkua ;)

  3. Oot Anna ihana :) Ihan sama minkä kokoisena! Sun blogia on ollut aina mukava lukea ja aina odottaa, että sulta tulis postaus. Ollaan tänään ihania ja upeita! Totta kai myös muulloinkin, mutta erityisesti tänään! Ekaa kertaa kommentoin, mutta luen aina sun postaukset ;)

    T. rv 23+1, juuri lounaalla hampurilaisbuffetissa käynyt kohta kahden lapsen äiti

  4. Osaat kirjoittaa pintaa syvemmältä, syy miksi olen monta vuotta lukenut sun blogia <3
    Tänään annan itselleni luvan syödä sen suklaapatukan, vaikka tavoitepainoon on matkaa vielä 20kg
    Ihanaa päivää sulle Anna!

  5. Täällä yksi harvemmin kommentin jättävä, mutta hyvin hyvin ahkerasti lukeva toivottaa hurjasti onnea uuteen kotiin! Reilut kolme vuotta itserakennetussa talossa asuneena voisin sanoa, että jokainen talon eteen vuodatettu hikikarpalo ja kyynelkin ovat sen arvoisia. Tsemppiä myös loppurutistukseen!

    Yksi raskaudenaikaiseen painonnousuun liittyvä kysymys. Olitko raskausdiabeteksen vaarassa? Itselläni on samantyyppinen historia jojoilussa eli olen kiikkunut siinä normaalipainon ylärajalla ja ylipainon alarajalla, varmaankin 5-7 kg:n haitarilla, vuosikaudet ja tietysti perinteisenä naisena mielessäni on usein laihtumistarve. Nyt olemme päättäneet, että perheeseemme voi tulla lapsia, jos on tullakseen. Raskaudenaikainen painonnousu pelottaa jo nyt (vaikka en vielä ole edes raskaana). Myös raskausdiabeteksestä tunnutaan puhuvan paljon ja pari ystävääni ovatkin sen läpikäyneet. Olisiko sinulla kommenttia tähän asiaan omista kokemuksistasi? Onko raskaudenaikainen painonhallinta täysin mahdoton toive? :)

    Olet kyllä kaunis ja kuvauksellinen kaikilla kilokymmenillä!

    • Moikka ja kiitos kommentista! Anteeksi että mun vastaus on viipynyt!

      Tästä on kysytty monta kertaa ja mulla oli raskauden aikaiset veriarvot oikein hyvät. Kävin kaikissa raskauksissa sokerirasituksessa, eikä arvoissa ollut koskaan mitään huomautettavaa. Ihan normaalisti toimi siis haima ja insuliinineritys :)

      Tottakai raskaudenaikainen painonhallinta on ihan mahdollista, ei kannata toisten kokemuksista lannistua ja luoda etukäteen murheita. Varmasti valtaosa selviää ihan normaalilla painonnousulla ja pääsee raskauskiloista eroonkin! Nauti ihan rauhassa tuosta kutkuttavasta elämänvaiheesta kun koskaan ei tiedä milloin on tärpännyt! ;) <3 Kaikkea hyvää teille! :)

    • Kiitos vastauksestasi! Tämä on todellakin jännittävää aikaa, toivotaan, että onni käy kohdalle ja kaikki menee hyvin. Blogisi on aivan huippu ja toivon, että somepormestarin paikka osuisi kohdallesi! :)

  6. Moikka,
    myös toinen harvemmin kommentoiva mutta jo vuosia mukana pysynyt lukija. Tykkään kyllä kovin näistä sun pohdiskelevista postauksista. Sulla on fiksuja ja maanläheisiä ajatuksia jotka osaat hyvin pukea sanoiksi. Kivaa että ehdit jälleen postailla useammin. Teillä on varmasti ollut aikamoinen hulabaloo rakennusaikana lasten kanssa.

    Olen samaa mieltä, että oon kaunis missä painossa vaan. Tärkeintä varmaan on se oma olo, että onko nyt hyvä vaiko eikö eikä se mitä vaaka näyttää

    Musta on omassa elämässä hauskinta, että oon eniten sinut itteni kanssa just nyt kun painoa on selkeästi liikaa, siis lähestytään jo 100 kiloa. Mutta tää ittensä hyväksyminen ei näköjään oo vaakaluvusta vaan päästä kiinni. Kuitenkin vaikka hyväksyn oman kroppani, niin tiedän kuinka hyvä ja vahva ja jaksava olo on se 30 kiloa kevyempänä. Siksi lähden sitä fiilistä taas liikunnan ja ruokatottumusten muuttamisen kautta tavoittelemaan.

    Tuossa älä laihduta päivässä hyvänä muistutuksena itelle tuli, että kuuntelen kehoa ja annan sille riittävästi hyvää ravintoa ja lepoa. Riittävästi ravintoa ei siis tarkoita liian paljon (helmasynti) ja hyvä ravinto ei ole sama asia kuin sipsipussi, olutta ja suklaata telkkaria katsellessa, vaikka miten ois ollu rankka päivä ja just niitä tekis mieli ja helposti ajattelee että miksen vois kun en ees laihduta… Kun järjellä ajatellen ravintorikkaampi ruoka ja kävelylenkki raittiissa ilmassa metässä ois mun aivoille ja kropalle paljon tehokkaampi palautuskeino työpäivästä. Noooo, virheistä oppii, ehkä. :)

    Tsemppiä arkeen Anna ja nauti kauniista kodista ja perheestä!

    • Kiitos paljon ja kyllä täällä tosiaan nautitaan kaikesta tästä: talosta, kesästä ja toisista! :) Oot ihan oikeassa tuossa, että tärkeintä Älä laihduta päivässä ei ole myöskään mässäys vaan oman kehon arvostaminen <3 Mulla on ihan samoja ajatuksia välillä, että kelpaa näinkin mutta sitten taas muistelee miten eri tavalla jaksaa vähän kevyempänä.

      Oikein ihanaa kesää sulle ja kiva kun kommentoit näin hiljaisena lukijana :) Teistä on mukava välillä kuulla!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta