Minun Itä-Helsinkini

IMG_20130723_131651

 

Itä-Helsinkiä leimaa useissa keskusteluissa aika vahvasti ghettoutuminen eli maahanmuuttajien alueellinen keskittyminen, alkoholiongelmaiset kanta-suomalaiset sekä huono koulutustaso. Törmäsin tätä kirjoittaessa kaksi vuotta sitten UusiSuomessa julkaistuun artikkeliin Itä-Helsinki pomppaa silmille – “Suuri ongelma” ja siellä kirjoitetaan näin: Helsingin kaupungin julkaisemassa tuoreessa raportissa etenkin Itä-Helsingin Myllypuro naapurikaupunginosineen sekä Jakomäki painottuvat alueina, joille ongelmat vaikuttavat kasaantuvan.
– Osa alueista saa sairastavuuden, kansantautien, työkyvyttömyyden ja työikäisten kuolleisuuden mittareilla muita alueita selkeästi heikommat arvot. Näillä alueilla myös väestön koulutustaso on matalampi, työttömyysaste korkeampi ja pienituloisten osuus suurempi. Alueellinen eriarvoistuminen on siis Helsingissä jo huomattavan suuri ongelma, kaupunginvaltuutettu Ville Jalovaara kirjoittaa Puheenvuoro-blogissaan.

IMG_20130724_233344 IMG_20130723_131751 IMG_20130722_081244

Itse muutin Helsinkiin 11 vuotta sitten Oulusta, nuorena tyttönä joka oli elämäjanoa täynnä. Kun muutin niin mulla ei ollut minkäänlaisia ennakkoluuloja tai tietoa minkälaisia asunalueita täällä on, sillä en ollut kasvanut kaupungissa. Oulusta tiesin mitä mielikuvia herättää Rajakylä tai Tuira, mutta Helsinkiin muuttaessa kaupunginosat ei sanoneet mulle mitään. Asunto oli valmiina Sörnäisissä, sillä sain hyödyntää mun äidin omistamaa asuntoa ensi alkuun. Päädyin siis Oulun perukoilta Kurviin ja tutustuminen stadiin alkoi sykkeestä.

Sörnäisissä opin nopeasti kaupungin tavoille. Kävele ripeästi, pidä laukusta kiinni, äläkä jää hengaamaan metroaseman kulmille. Likaiset ruiskut maassa, ihan pihalla olevat narkkarit tai kerjäävät juopot olivat näky johon törmäsi tahtomattaankin. Ei Oulussa ollut tällaista.

IMG_20130730_204249 IMG_20130730_220955 IMG_20130730_204116

Vajaa vuosi meni nopeasti Kurvissa ja kesällä 2005 muutettiin miehen kanssa yhteen. Haettiin kaupungilta yhteistä vuokra-asuntoa sillä olin jonottanut yksiötä sen vajaan vuoden mutta sellaista ei koskaan tarjottu. Tilanteiden pakosta siis muutettiin yhteen ;) Oltiin oltu yhdessä vasta muutama kuukausi, mutta oltiin niin palavasti rakastuneita ja tiedettiin että olemme toisillemme oikeita, niin yhteenmuuttaminen tuntui myöskin hyvältä. Kauaa ei tarvinnut odotella, kun meille tarjottiin asuntoa! Se oli Siilitiellä, Itä-Helsingin Herttoniemessä. Ihan ensimmäisenä soitin miehelle, minkälainen alue on Siilitie?  -mulle se ei soittanut mitään kelloja! :)

IMG_20130724_091834 IMG_20130721_200343 IMG_20130724_090927 IMG_20130724_092931

Siilitien asunto oli tilava kaksio, neliöitä taisi olla yli kuudenkymmenen. Asunto oli ihan perus vuokrakämppä ja kun hieman purnasin niin se maalattiin, tapetoitiin ja vielä siivottiin meitä varten. Kaupunki maksoi tietysti asunnon kunnostamisen sillä se halusi pitää huolta vuokra-asuntojen tasosta, ja kämppä oli ennen pintaremppaa aika elämää nähnyt. Tuosta asunnostakin mulla on paljon hyviä muistoja. Ikävimpiä taisi olla ne, kun naapurin nainen sanoi hississä, että oikein hehkun raskauden onnea ja tuijotti mun vyötäröä. Joo en ollut raskaana… Toinen ehkä vähän karumpi juttu oli se, että kolmoskerroksessa yksi asukas nukkui usein rappukäytävässä. Se oli niin kännissä ettei saanut ovea auki.

IMG_20130713_104230 IMG_20130713_103752 IMG_20130713_104331

Siilitieltä syttyi kuitenkin rakkaus Itä-Helsinkiin. Sen luonto, rannat, tietysti ihanan karu mutta kodikas Itis, mahtavat lenkkimaastot, meren ja luonnonläheisyys oli ne mitä rakastin. Oli myös ihanaa käydä syömässä Siilinpesässä lounasta sen aurinkoisella terassilla, tai lähteä Mustikkamaalle poikaystävän kanssa tai käydä sitä Santiksessa moikkaamassa. Meidän suhteen alkuun mahtui nimittäin tuo inttivuosikin :) Siilitiellä asuessa alettiin etsiä ensimmäistä omaa asuntoa ja se löytyikin ihan kivenheiton päästä Vanhasta-Herttoniemestä, kauniista 50-luvun kerrostalosta jossa oli isot ikkunat ja korkeat huoneet. Herttoniemen kaksio ostettiin vuonna 2007 ja viihdyttiin siellä kolme vuotta.

1931219_55995203342_3944_n
Vanhassa-Herttoniemessä vuonna 2009

Herttoniemessä asumisen aikana meidän perhe kasvoi esikoisella. Koirat olivat tulleet perheeseen jo Siilitiellä mutta sitten tila alkoi käydä ahtaaksi kun vauvasta kasvoi taapero, eikä yhtään ylimääräistä makuuhuonetta ollut. Aloimme uudelleen asunnon etsintään, suunnittelimme kesähäitä ja talossa alkoi putkiremontti. Asuttiin evakossa Taka-Töölössä Topeliuksenkadulla ja vielä sen lisäksi kuukauden verran miehen vanhemmilla Aurinkolahdessa. Kun häiden aika koitti toukokuussa 2010 niin saatiin tietää, että meidän asuntotarjous oli mennyt läpi. Tilavampi asunto löytyi inasen verran kauempaa, Laajasalosta.

Laajasalo oli Herttoniemen jälkeen vähän syrjemmässä, sillä metron lisäksi matkaa piti taittaa bussilla. Oltiin tykätty asua metroradan varrella ja pitkään se lukeutuikin mun mielestä muuttamisen huonoihin puoliin mutta asiaan onneksi tottui. Laajasalossa oli mun mielestä vielä Herttoniemeäkin kauniimmat lenkkimaastot. Se merenläheisyys oli ihan parasta! Ja se, että vadelmat sai omalta takapihalta. Laajasalo on kyllä kaunis saari ja jos olisin upporikas niin ostaisin sieltä omakotitalon merenrantamaisemin. Laajasaloa kuvaa mun mielestä hyvin sanonta kylä keskellä kaupunkia tai yhdellä sanalla yhteisöllisyys. Etenkin lapsiperheellisenä koin sen Laajasalossa voimaannuttavana (Lauma <3).

IMG_20130711_161143
grillausta Laajasalon asunnon pihalla 2013

IMG_20130711_161049 IMG_20130710_211946 IMG_20130710_211809

Itä-Helsingin parasta antia on siis eittämättä sen luonto ja väljyys. Liikuntamahdollisuudet ovat myöskin loistavat ja idän helmi onkin Liikuntamylly jossa ei ole lajia mitä siellä ei voisi harrastaa ja sisäänpääsymaksu on muutaman euron. Koirille on hyviä puistoja, oma uimaranta Herttoniemenrannassa ja Hitsaajankadulla hyvä eläintarvikeliike missä saa auton oven eteen ettei tarvitse sellaista jättimäistä koiranruokasäkkiä kauas kantaa.
IMG_20130725_222820

Mutta mitä tulee sitten noihin postauksen alkulauseisiin. Itään mahtuu monenlaista ja siinä missä joku elää täällä köyhyysrajalla, toinen rötöstelee ja kolmas kuuluu jengiin niin neljäs onkin ehkä tavallinen pienten lasten äiti. Ihan normaalituloinen, opiskelee yliopistossakin vielä, eikä ole vaarassa syrjäytyä. Se on rakentanut tänne talon ja haluaa kasvattaa myös lapsistaan kunnon kansalaisia, jotka ovat suvaitsevaisia mutta ymmärtävät että saavat olla kiitollisia siitä kaikesta mitä heillä on. Sen lähin terveysasema on paljon parjattu Kontula, eikä metrollakaan pääse enää kauemmas itään, se on päätepysäkki.

IMG_20140928_205119

Anna

30 vastausta artikkeliin “Minun Itä-Helsinkini”

  1. Moi Anna!
    Kiitos taas kivasta kirjoituksestasi. Allekirjoitan kyllä kaiken kertomasi, Itä-Helsinki on ihana paikka asua ja kasvattaa perhettä.
    Meillä on kodin lähellä metsää, peltoa, meri, lenkkipolut, mahtavat ulkoilupaikat (urheilukenttä, jäähalli ym.), koulut, terveysasema jajaja… Hyvin vaikea olisi keksiä paikka, missä olisi parempi asua. Koko Helsingissä olo aikani olen asunut idässä, lukuunottamatta yhtä vuotta, jonka asuin keskustassa. Olen asunut jopa parjatussa Meri-Rastilassa kaupungin vuokra-asunnossa, todella rauhallista oli ainakin silloin.
    Toki myönnän, että levottomia paikkoja täältä Vuosaarestakin löytyy. On myös syrjäytyneitä ja juoppoja. Mutta haluaisinpa nähdä paikan, jossa näitä ei ole.
    Eipä minua haittaa muiden mielipiteet Idästä (Vuosaaresta)! Pitäkööt tätä ongelma-alueena, jääpähän minulle ja muille Vuokkilaisille enemmän tilaa nauttia alueestamme :D !
    Hauskaa alkanutta viikkoa!

  2. Ihana kirjoitus! Itse olen Espoosta ja asunut täällä koko pienen ikäni ja lukeudun juuri niihin joilla on järjettömät ennakkoluulot Itä-Helsingistä. Mutta samanlaisia alueita mahtuu myös Espooseen ja silti niissäkin alueissa on myös paljon hyvää. :)

    • Näinhän se on, et samoja ongelmia joka kaupungissa. Jossain päin ehkä enemmän kun toisaalla mutta ei monesti ennakkoluulot on vielä suurempia!

  3. Itse muutin noin 7vuotta sitten Helsinkiin opiskeluiden perässä eikä minulla silloin ollut mitään tietoa minne päin Helsinkiä kannattaisi muuttaa. Hoas sitten tarjosi asuntoa Vuosaaresta Meri-Rastilasta. Tykkäsin alueesta todella paljon, vaikka kaikki ystävät oikeastaan vain kertoivat huonoja asioita Itä-Helsingistä. En kuitenkaan antanut ystävien puheiden vaikuttaa ja viihdyin hyvin Vuosaaressa noin 2vuotta. Vuosaaressa oli meri ihanan lähellä, hyvät lenkkeilymaastot, metro lähellä, uimaranta lähellä jne… Ainut huono puoli oli huonot liikenneyhteydet keskustaan joko aikasin aamulla tai myöhään illalla. Toimin hoitoalalla kesätöissä ja muistan että olen pähkäillyt miten kerkeän aamuvuoroon… Tai työharjoittelu erään sairaalan keittiössä, jossa työvuoro alkoi klo 6, onneksi ymmärsivät ja sain tulla klo 7. Nyt olen asunut noin 5 vuotta Vantaalla ja viimeisimmäin vuoden avomieheni kanssa Tikkurilassa, Viertolassa. Noin parin vuoden päästä olisi suunnitelmissa uuden asunnon osto ja paikkoina vahvasti Itä-Helsinki ja tämä Viertola. Vantaalla asuessani olen kaivannut tuota merenläheisyyttä ja lenkkimaastoja mitkä taas Itä-Hesingissä on. Mutta on kiva asua Viertolassa, missä kaupat eivät ole ihan lähellä, niin ei tule lähdettyä jonkun yksittäisen mieliteon takia kauppaan, vaan kaupassa käynti on suunniteltua, kun pyrimme käymään kerran viikossa kaupassa, toinen kauppakerta voi olla sellainen että ostetaan maitoa ja jotain salaattitarpeita.

    • Mukava kuulla teidän kokemuksia! Ihanaa kun kommentoitte! Onnea asunnon metsästykseen kun se tulee ajankohtaiseksi :)

  4. Mä Rakastan Itää. Kasvoin pahamaineisessa Myllikässä, asuin hetken Itiksessä ja sieltä muutamien kaupunkivuosien jälkeen perheen perustettuani ostin mieheni kanssa ensiasunnon Laajasalosta. TIesin tämän olevan kiva paikka, mutta asuntoa etsiessämme en ajatellut muuttavani tänne, juurikin siksi koska metron jälkeen joutuu jatkamaan bussilla. Ja vaikka mieheni ei ollut koskaan edes Laajasalossa käynyt, päädyimme ostamaan tämän asunnon. Nyt yli 5 vuotta myöhemmin, en voisi olla tyytyväisempi. Lapset pääsevät rauhalliseen Santahaminan kyläkouluun ja ylipäätään elämä täällä on turvallista. Rakastan.

    P.S oletko koskaan huomannut, että otsikoissa olisi Pohjois-Helsinki, Etelä-Helsinki, Länsi-Helsinki jonkun negatiivisen asian yhteydessä? En minäkään. Itä on ainoa, mikä vedetään aina otsikoihin vaikka on alueena äärimmäisen iso ja on surullista, että aina halutaan leimata koko alue.

    • Laajasalo on kyllä ihana <3 Oi että, tykkäsin asua siellä! Santahaminassa on varmasti hyvä käydä koulua.

      Niinpä.. Eipä ole sellaista ikinä otsikoissa!

  5. Kiva kirjoitus. Itse asun myös eräällä kirjoituksessa mainitulla alueella ja rakastan tätä paikkaa. Toivottavasti voin jatkossakin asua täällä. Ihmetyttää noi kirjoitukset vaikkapa Hesarissa ja usein noita mielikuvia toistaa ihmiset joilla ei ole alueesta mitään kokemusta. Itä-Helsinki on myös laaja alue ja sisältää kalliimpia (kuten Kulosaari, Jollas jne), keskihintaisia ja halvempia alueita, joten sen niputtaminen yhteen on tosi hassua. Useamman polven helsinkiläisenä tunnen Helsinkiä aika hyvin ja omalla alueellani ihan luksusta on luonnon ja meren läheisyys yhdistettynä lyhyeen metromatkaan keskustasta.

    • Ihan totta et täällähän on paljon myös todella kalliita alueita ja ihan hirmuisen hienoja taloja ja merenrantatontteja :) Valikoimaa riittää ja tosiaan luksustahan tuo merenläheisyys ja lyhyt metromatka on :)

  6. Kiitos hyvästä kirjoituksesta! :) Joskus tahtoo erityisesti mediassa unohtua hyvien puolienkin esiin tuonti alueista. Itä-Helsinki tuntuu kärsivän vieläkin vähän 90-luvun mainettaan, vaikkei ny enää ghettoa ole suurilta osin.

  7. Itse olen elänyt elämästäni ensimmäiset 20 vuotta Itä-Helsingissä, tarkemmin Siilitiellä. Mulla on tosi ristiriitaiset fiilikset koko itää kohtaan. Toisaalta koen sen kodiksi. Ettei se todellakaan ole niin paha paikka asua kuin väitetään ja sieltä tosiaan löytyy näitä varakkaampiakin asuinalueita, eikä se ole pelkkää betonighettoa. Mutta sitten samaan aikaan vihaan koko paikkaa (varsinkin Hertsikaa) niin paljon, etten enää koskaan halua asua siellä. Siellä on paljon hyviä lapsuusmuistoja, mutta yhtä paljon huonoja sellaisia. Ja ne huonot muistot ovat tehneet paikasta epämukavan, ei niinkään itse Itä-Helsinki.

    Mun paikkani on nyt Pohjois-Helsingissä. Loppujen lopuksi en näe, että tämä olisi sen ihmeellisempi paikka kuin itäkään. Mutta täällä on vain hyviä muistoja, siksi se tuntuu niin paljon paremmalta ja rakkaammalta.

    • Varmasti muistot vaikuttavat mielipiteeseen alueesta ja mukava kuulla myös tällaisia kokemuksia kun on asunut alueella nuoruuden. Pohjois-Helsinki on myös kaunista <3

  8. Oulu on ihan hyvä kaupunki asua :) Vuokra-asunnoissa on korkea taso, niitä on runsaasti ja hinta edullinen. Osaa arvostaa kun on aina välillä pois.

    • Oulu on Oulu :D Mulla ei ole ikävä sinne enää asumaan mutta kaupunki on rakas ja siellä on ihana käydä perheen luona <3

  9. ”…eikä metrollakaan pääse enää kaueammas itään, se on päätepysäkki.” Juu, jos menisit vielä vähänkään idemmäs, niin vastaan tulisikin kolmen-kuudenmiljoonan omakotitalot ja Hjalliksen miljoonakerrostalot omalla venesatamalla ;)

    Suurimman osan elämästäni stadissa asuneena voin kyllä osittain allekirjoittaa Itä-Helsingin huonon maineen. Aikoinaankin, ennen maahanmuuttajataustaisia asukkaitaan, sillä oli jo huono maine. Silloin Kontulan ostari oli ”white trash-syndrooman” alkukehto ja pelottavin paikka koko kaupungissa ja Jakomäki oli jo suorastaan helvetin esikartanoaluetta. Syynä pidettiin sitä, että alueella oli paljon kaupungin vuokra-asuntoja ja halvempia omistusasuntoja ja sen taas katsottiin aiheuttavan köyhemmän populaation asettumista sinne ja köyhillä taas katsottiin olevan sosiaalisia ongelmia aina väkivaltaisuudesta, yksinhuoltajuuksien kautta alkoholismiin ja huumeidenkäyttöön. Tietenkin nämä ovat stereotypioita ja joukkoon mahtui tietysti täysin vastakkaisiakin tapauksia, mutta tilastollisesti ja tutkimusten mukaan Itä-Helsinki oli köyhempien lähiö. Nykyään alueella on (samoista syistä) paljon ulkomaalaisia ja oikeastaan vain aika näyttää tuleeko siellä tapahtumaan samanlaista ghettoutumista kuin esimerkiksi Tukholman vastaavanlaisilla alueilla. Ikävä kyllä huomasin juuri sijoitusasuntoa kaupungista etsineenä, että itä-Helsingin asuntojen hinnoissa näkyy se, että osa myyjistä näyttää heittäneensä kaiken toivonsa peläten tätä ghettoutumista ja myy todella halvalla ja siitä taas seuraa noidankehä eli halvat kämpät houkuttelevat taas kenties tietynlaista porukkaa.

    Toivoisin sydämestäni, että alueelle muuttaisi suuret määrät lapsiperheitä, jotka saisivat suunnan muuttumaan ja Itä-Helsinki saisi ansionsa arvoisen tulevaisuuden.

    • Niin, jälleen kerran pääsemme siihen, että Itä on aika iso alue. Ja juuri sen takia on täysin typerää laittaa samaan nippuun esim. Kontula ja Kulosaari (vain kaksi mainitakseni). Voipi mennä aika kauan, että jälkimmäisen miljoona-asunnot ghettoutuu…
      Olisi paljon järkevämpää keskustella yhdestä kaupunginosasta kerrallaan, kuin niputtaa 1/4 osa Helsinkiä samaan. Eihän muitakaan ilmansuuntien mukaan niputeta, etenkään negatiivisessä uutisoinnissa, Itä sen sijaan joka kerta.

    • toivo elää: Tilastot puhuvat kyllä karua totuutta mutta itse halusin tuoda esille juuri sen, että onhan täällä meitä lapsiperheitäkin joissa vanhemmat ovat kouluttautuneet ja ihan normaalia sakkia. Mun mielestä kaupunki on tehnyt hyvin siinä, että kaavoitti esim. tämän alueen mihin me rakennettettiin juuri lapsiperheiden tarpeisiin ja täällä on muuallakin ollut tontteja jaossa! :) Täytyy toivoa että juuri tuota mitä lopussa sanoit :) Kaunis, merellinen, suuri alue kun on.

  10. itäkeskus oli kyllä järkyttävä kokemus vuosien jälkeen aikoinaan sielä tuli käytyä usein lastenkin kanssa mutta nyt tuli kyllä semmonen fiilis että sen paikan kierrän kaukaa ja kyllä mua suoraan sanottuna pelottaa lapsien puolesta jotka tuola lähiöissä kasvavat, koulumatkat , ulkoilut yms, Kurjaan suuntaan nyky Suomi menossa.

  11. Moi taas! Haluaisin tässä vastata, tai oikeastaan kysyä viimeisimältä nimimerkiltä: vieras.
    Mikä siinä Itiksessä oli niin kamalaa?
    Milloin ja mihin vuorokaudenaikaan olitte siellä?
    Ymmärrätkö, että Itis/ Itäkeskus ei ole koko Itä-Helsinki?
    Edelleen myönnän, että myös täällä Vuosaaressa (yksi Itä-Helsingin lähiö) on omat ongelmansa. Asuin kuitenkin vuoden myös Helsingin keskustassa, Korkeavuorenkadulla ja muutaman kuukauden Aleksis Kiven kadulla ja voin kertoa, että paremmassa turvassa lapseni ovat täällä Idässä :D . Vanhimpien lasteni koulumenestys on erinomainen (keskiarvo 9.3) ja tämä pohja luotiin ihan täällä Vuosaaren ala-asteella.
    Nyt yläasteella ovat Kruununhaan koulussa ja siellä kyllä varoiteltiin huumekauppiaista ym. vanhempainillassa. Meillä täällä on todella rauhallista, mutta toki levotontakin seutua on. Mieluummin kuitenkin päästän lapseni esim. Itikseen, kuin esim. Kamppiin tms.
    Koskaan en ole pelännyt, enkä ainoatakaan tappelua todistanut, vaikka aikoinaan olinkin aikamoinen bilehiiri. Edes Meri-Rastilassa asuessani ei ollut turvatonta.
    Omasta mielestäni varjelen lapsiani paljon, mutta kyllä Vuosaari on lintukoto verrattuna moneen muuhun paikkaan.
    Myllypurossa, Fallbackassa, Mellunkylässä ym. on upeita asuinaluita, itä ei aina tarkoita metroaseman tai ostarin kulmia!!

  12. Itse myös ajattelen itää ”pahana” mutta ollaankin nyt muuttamassa Herttoniemenrantaan ja fiilikset on ihan katossa! Itä on paras! :)

    • Onnea uuteen kotiin! Mulla asuu paljon ystäviä Herttoniemenrannassa, jotka ei sieltä pois halua! Ovat niin ihastuneita alueeseen, sen hyviin palveluihin ja tietysti loistavaan uimarantaan :)

  13. Hyvä kirjoitus! Itsekin ihastunut Itä-Helsingin luontoon etenkin koirien kautta. Roihuvuoressa asuessa tuli koluttua samoja Herttoniemen, Siilitien ja Marjaniemen seutuja ja nykyään asun ihanassa Aurinkolahdessa (meri ja Uutela <3). Samalla lailla ongelmia löytyy keskustasta, ne on vaan paremmin piilossa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta