Hylkeestä kissaksi, kiitos

SAMSUNG CSC

Moni mua Instagramissa seuraava tietääkin, että mulla on ollut ilmassa hieman jo keveämmän kevään tuntua. Jauhan varmaan joka postauksessa samaa mutta kun muutto on nyt takana niin tuntuu että vasta jälkikäteen tajuan miten ahtaalla ollaan oltu raksa-aika. Siihen päälle omalla kohdallani 7kk vauvan hoitaminen, hormonit ja imetys niin sopppa on selvä. En oo jaksanut enää hoitaa itseäni! Oon tuskastellut omaa oloani varmasti joka päivä mutta se muutos on ollut silti liikaa tehtäväksi. En oo kyennyt muuttamaan tapojani ja laihduttamaan, en edes maltillisesti. Joka päivä oon antanut periksi mieliteoille ja niitähän riittää kun on sokerikoukussa. Jos ei nyt jotain makeaa niin paljon kunnon ruokaa ja leipää päälle. Syömisesssä on ollut kadoksissa rytmi ja annoskoko. Pitkiä välejä, liian suuria kerta-annoksia ja makroissa tietysti paljon hiilaria ja vääränlaista rasvaa. Niistä on rakennusajan ruokavalio tehty!

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

 

Jotain pientä on kuitenkin muuttunut! Kun kamala stressi ja taakka harteilta on tippunut niin olen huomannut, että nyt haluan jo etsiä itseni takaisin. En halunnut lähteä soitellen sotaan ja kirjoittaa hurjaa nyt alkaa dieetti-postausta vaan tehdä niitä muutoksia arkeen askel kerrallaan. Vähän aamupuuroa, silloin tällöin lenkkeilyä, enemmän ystäviä ja pitkän tauon jälkee paluu salille.

SAMSUNG CSC 11015424_10153096460155351_951918876_n

20150317_161728

 

Viime viikko meni ruokailun osalta jo paljon paremmin ja söin puhdasta ruokaa viikolla ihan hyvällä menestyksellä ja sen suuremmin herkuttelematta. Viikonloppuna juhlittiin mieheni syntymäpäiviä ja kun annoin paholaiselle pikkusormen niin se vei koko käden. Tuli nimittäin aika monta minttusuklaaruutua tuhottua kahden päivän aikana ja siitähän se migreenin pukkas! Eilen olo oli jo niin kehno, että illalla lähti puhelua tuttuun suuntaan eli Mikolle joka on mun ystävä ja aiemmin auttanut mua treeni- ja ruokavaliorintamalla. En oo omin neuvoin jotenkin päässyt tässä suossa kovinkaan pitkälle joten koen että on aika pyytää apua muilta, jotta saan tämän sokerikierteen katkaistua. Tämä tyttö alkaa takaisin ruokavaliolle!

20150317_162718 20150317_161709 20150317_161708

 

Fitnessinnostuksen vaihduttua fitnessähkyyn on kansa monta mieltä ruokavalioista ja valmennuksista. En silti aio perustella omaa valintaani, sillä oon sen verran kypsänä näihin makkaroihin että tiedän et tää lusmuilu ei muuten lopu ikinä. Mitään vikaahan ei tässäkään kropassa olisi, jos nyt vain tykkää vararenkaista mutta kun ei. Ei oo mun juttu!

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

Kengät: Merrell / Capra (saatu blogin kautta)

SAMSUNG CSC

Tällä hetkellä oma fiilis on pelonsekainen mutta kuitenkin jotenkin valmistautunut ja innostunut. Pahin pelko on että en pysy ruokavaliolla päivääkään ja syön iltapalaksi levyn suklaata ja katoan karkkimaahan. Miten noloa ja inhottavaa on sitten taas päivittää blogiin, et mä muutin sittenkin mieleni ja jäänkin pulleroksi vaikka se tekee mut onnettomaksi.

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

Vaan kun itseä vatuttaa ja kropassa ei viihdy, niin ei se auta kuin yrittää. Vaikka sen sadannen kerran! :)

SAMSUNG CSC

Anna

50 vastausta artikkeliin “Hylkeestä kissaksi, kiitos”

  1. Voisitko kertoa sun ”lähtöpainon” ja mitat?
    Mä hyppään taas mukaan, olen seurannut sun edellistäkin painonpudotusta melkein alusta asti… Tai kun tykästyin sun blogiin sillon aikoinaan niin luin sen tietenki takautuvasti

  2. Hei Anna!
    Olen seurannut sinun blogiasi jo kauan eli näin sinun edellisen muutoksesi alun ja sen uskomattoman sisun ja tahtotilan upeine tuloksineen. Joten en epäile hetkeäkään sinun onnistumistasi. Tiedät että takapakkeja tulee, mutta niiden yli on vain mentävä. Sinulla on kaikki mitä tarvitaan onnistumiseen tieto, taito, tuki ja tahto. Tsemppiä sinä ihana nainen! ps. Kissat on yliarvostettuja

    • Mä itsekin ihmettelen kyllä miten sen tahtotilan voi oikeasti niiiin hukata. Kun en oo sitten löytänyt sitä mistään! Toivottavasti se tosiaan palaa takas! :)

  3. Tsemppia Anna hurjasti uusiin haasteisiin! Uskon, että tulet onnistumaan tässäkin ”projektissa” , vaikka vaikeita hetkiäkin varmasti eteen tulee, eikä perheen äitinä muutos ole helpoimmasta päästä . Mut oothan sinä aikaisemminkin osoittanut, että sinusta on muokkaamaan kroppasi sellaiseksi mikä sinun omaa silmääsi miellyttää :–). Ei stressiä ja hyvällä fiiliksellä vaan pitkäjänteisesti eteenpäin!

    • Juu ja vähän vähempikin riittää! Eli niin et jaksais taas touhuta ja vaatteet mahtuu ja istuu. Nyt ei oo montaa vaatekappaletta jotka menee päälle ja ne mitkä on niin kaikki on jotain XL:ää. Tykkäisin niin paljon enemmän kauniista vaatteista ja pukeutumisesta jos vaatteet istuis! Pitää pitää se mielessä :) Kiitos tsemppauksesta!

  4. Ihana sinä ja ihan hirmuisesti tsemppiä matkaasi kevyempää vartaloa! :) Tiedän niin tunteen, vaikka pudotettavaa onkin vähemmän! Ruoka olis niin pirun hyvää, mutta kun ei vaan viihdy itessä! Askel kerrallaan niinku sanoitkin! :) Oot hyvä esimerkki siitä, että aina on uus mahdollisuus ja inspiroit rennolla päättäväisyydelläs! ❤ Mukavaa kevättä! :)

    • Ihana kommentti ja kiitos siitä sulle! <3 Kai tää tosiaan tästä askel kerrallaan! :) Sit jotenkin kun pääsee imuun niin on helpompaa ;) Ihanaa kevättä myös!

  5. Ensinnäkin, höpöhöpö ettet pystyis! :) Muistatko vielä mitä sait aikaan ennen raskautta? Se oli ihan huikeaa seurattavaa! Oot sellai mimmi että pystyt mihin vaan.

    Ja toiseks. Vaikka olisit millainen supermimmi, niin ei sunkaan tarvi kerralla onnistua :) Jos notkahtaa, niin sitten vaan yrittää uudelleen. Ihan niin kuin sanoit, vaikka sen sadannen kerran :) Joten ei muuta kuin hymyä naamalle, kyllä se IHAN AINA siitä, vaikka välillä tuntuis aivan mahdottomalta :)

    Olet ihana! (kaiken kokoisena, huom!)

    • Kyllä mä muistan ja toki jos oisin supermamma niin en ois tässä kunnossa ja oisin jo pudottanut tulleet raskauskilot. Se moodi ja elämäntapa koki aikamoisen kolauksen tässä elämäntilanteessa ja on tosiaan kovaa taistelua löytää se meininki takaisin ja päästä kuntoon. Onneksi aina on uusi päivä ja mahdollisuus ja kun jaksaa yrittää niin varmasti onnistuu! Mutta ihan kamalaa miten se fiilis voi niin kadota :( Kaikki se usko itseensä ym. Ihanaa että silti uskotte muhun! <3 Mäkin yritän!

  6. Hurjasti tsemppiä! Pystyt varmasti siihen, oot ennenkin pystynyt :)
    Saanko kysyä, paljonko painat ja mitkä sun mitat on?

  7. Jee!! Tsemiä matkaan! Helpottaako yhtään paineita että jos kaadut niin täällä me blogilukijat ollaan sua ottamassa vastaan eikä suinkaan nauramassa epäonnistumisille! Tai jos sellaisia on niin se ketä ei ole koskaan pulla himottanut niin heittäköön ensimmäisen pullan! :D
    Ja kuten sanoitkin niin pikkuhiljaa :)
    Ps. Talo on ihana

  8. Moikka tästä naapurista :-)
    Älä oo liian ankara itsellesi. Oikeasti: sulla on semmoinen rykäisy takana päin rakennusprojektin, muuttojen ja vauva- ja pikkulapsiperheen arjen pyörittämisessä etenkin kun vielä erityislapsi <3 Jo pelkästään lastenhoito on täyttä työtä tuossa vaiheessa! Hiljaa hyvä tulee ja sulla on ihanat ystävät siinä antamassa lisätsemppiä. Itsellä jo teini-ikäiset kolme lasta ja nyt painin keski-ikäistyvän hidastuvan aineenvaihdunnan kanssa ja kroonisen makeannälän. EI oo helppoa, mutta auringonvalo piristää ja totisesti hei: Teillä on uusi ihana oma talo :-)

    • Moikka moi naapuriin! :) Täällä tosiaan ollaan nyt! =)

      Onhan tässä tosiaan ollut pyöritystä! Mutta ei sitä auta kaunistella, kun asia kerran vaivaa niin sille pitäis sit myös tehdä jotain! Joten ilolla eteenpäin! :) Tsemppiä sullekin, nyt annetaan makeanhimolle kyytiä!

    • olen samaa mieltä. Kun on taustalla isoja painonvaihteluita, isot rykäykset ja superdietit kannattaa jättää muille. Puhun kokemuksesta, olen ollut jojo-laihduttaja vuosikausia ja paino ei enää edes meinaa tippua koska aineenvaihdunta ja hormonit on sekaisin. Silloin on vain oltava armollinen itselleen ja keskityttävä hyvään ja riittävään syömiseen. Itse en pysty enää syömään lihomatta hiilareita ja se tarkoittaa jo sitä että puurot sun muut hyvät hiilarit ajaa verensokerin vuoristorataan joka sekoittaa pakan ennestään.
      Tsemppiä sinulle ja tiedän kyllä millaista on kun tietää että sisällä asuu hoikka minä ja peilistä katsoo joku muu. Se on rankkaa mutta hyväksymällä ensin peilikuvansa asiat alkavat muuttua. Kuten kaikki sinulle toitottavat, olet upea laihduttamattakin ja asenteesi elämään on sellainen mitä moni suomalainen tarvitsee :-)

  9. Hyvä Anna! Ja paljon tsemppiä! Kyllä sä onnistut, ja siitä kertoo viime kertaiset onnistumiskuvat :) mä olen mukana taustalla projektissa kesäkuntoon!

  10. Tsemppiä kohti tavoitteitasi! Annat vain itsellesi aikaa ja muistat ettei hetkessä tarvitse ja voi tapahtua enempäänsä.
    Itselläni on vähän samansuuntainen projekti. Tilanne ei omalla kohdallakaan varmaan mikään katastrofi ole, mutta kun itse kaipaa muutosta, niin sitä on tultava. Itse korjailen fitnessinnostuksen jälkeen tulleen totaalisen fitnessburnoutin tuloksia. Isot muutokset elämässä ja kovat tavoitteet fitneksessä oli omalla kohdallani turhan vaikea yhtälö. Laitoin muut tärkeämmät asiat treenien ja siihen liittyvien asioiden edelle.
    Nyt onneksi liikunnanilo ja kovasti siistiytynyt ruokavalio tuntuu taas omalta jutulta. Hiljalleen kohti uutta minää, jälleen kerran :)

  11. Hei. Mä oon lukenu kauan. Oot huippu! :) Ajattelin kirjottaa omasta kokemuksesta. Mulla on ollut murrosiästä saakka heikko insuliiniresistanssi joka paheni 1. Raskauden aikana . Eli suomeksi: jos syön hiilihydraattipitoisesti verensokerit heittää härän persettä ja tuloksena on pohjaton nälkä\mieliteot. Laihduttaminen on siis ollu aina aika vaikeaa ja jojoilevaa. Kunnes. Aloin syödä vhhsti ( rasvaa proteiinia) ennen raskautumistsni ja olin pitkäänihannepainossa. No raskaana ollessani kuuntelin sit neuvolan virallisia suosituksia ja koitin vähentää rasvat pois – puurot yms hedelmät tilalle.tulos +28 kg:/ se oli kauheeta!! imettäessä palasin karpille ja kaikki lähti ilman nälkää tai maidontuotannon kärsimistä. Toka (vhh) raskaus keräs kiloja yli puolet vähemmän( vauva oli kyl oikein hyvän kokoinen) . Vaikka söin kunnolla ja täysrasvaisia , luonnollisia ruokia. En puuroja tai leipiä . Oon kuullu et raskaudet pahentaa monilla insuliiniherkkyys taipumusta. Kaikki ollaan toki yksilöitä! Tää on mun juttu :) ei tarvii kiristellä.

  12. Täältä lähtee kyllä tsempit!! Oot ennenkin pystynyt siihen niin pystyt nyttenkin kunhan vaan pääset vauhtiin :) Alku on pahin! hyvä sä <3

  13. Moi!
    Onnea vielä uuteen kotiin, se on todella kaunis! Ja tsemppiä lapsirumban pyörittämiseen, etenkin, kun erityislapsen aiheuttamat haasteet vievät voimavaroja. En tällä tarkoita, että lapsi veisi ne voimat, vaan kaikki paperisota, se että mitään ei ole tarjolla ”ilmaiseksi” vaan täytyy osata vaatia jne. Varmasti leijonaemona ymmärrät mitä tarkoitan?
    Mä olen niin sun mukana tässä ”kissa-projektissa”! Olet mieletön tsemppari ja motivaation lähde. Monta vuotta olen kipristellyt kilojeni ja etenkin vyötäröläskin kanssa. Ikää on kuitenkin jo sen verran (42), että ellen nyt tee jotain, niin se oli siinä. Lapsia on neljä ja vihdoin nyt olisi mahdollista nipistää hetki aikaa myös itselle (vauva 1,3-v).
    Aloitan myös maltilla, pienin askelin, mutta into on kova! Kiitos sulle tsempistä!!
    T: Kirsi
    P.s. Sähän voisit vetästä joskus salitreenit Liikuntamyllyssä meille pullukoille mammoille! Siis tällaisille urpoille, jotka ei osaa treenata?

  14. Tsemppiä taas projektiin! Mulla on vajaa 10 kiloa pudotettavaa, eikä tääkään tunnu helpolta vaikka mulla ei ole lapsia tai muuta aikaa vievää. Tai no on työn lisäksi opinnot, mutta ei kuitenkaan mitään mahdotonta :D Tosi harvoin kommentoin, mutta oon seurannut varmaankin pari vuotta sun blogia, vaikka ollaankin niin eri tilanteissa :) Teidän talo on aivan upea, oma talo olisi itsellekin unelmien täyttymys!

  15. Sun blogia alusta asti lukeneena tiedän, että sä pystyt siihen! Helppoa ei varmaan oo ja takapakkejakin tulee, mutta sä voitat ne!

    Tsemppiä ja isohali!

  16. Sun blogia alusta asti seuranneena tiedän, että sä pystyt kyllä tähän! Paljon tsemppiä arkeen ja ”kissaprojektiin”! =)

  17. Aivan ihana tuo teidän uus talo!
    Hyvä, että olet päätynyt pikadieetin sijaan tavoittelemaan sitä pidempiaikaista hyvääoloa. Sinulla on niin järjettömät projektit takana, että älä yhtään parjaa itseäsi painon noususta. Moni olis romahtanut tuollaisessa pyörityksessä pahemminkin. Sinulla on kuitenkin ihan vähälle aikaa takana raskaus, siinä samalla raksaprojekti, pienten lasten hoito, muutto ja imetys. Ei ole ihme, jos välillä väsyttää. Olet selvinnyt noista em. Asioista esimerkillisesti, joten nyt vaan taputat itseäsi selkään ja suvaitsevaisella otteella jatkat projektia oman olotilasi parantamisessa. Oot huikee äiti ja esikuva monelle.
    Paljon tsemppiä sinulle ja ihanaa kevättä teidän perheelle!

  18. Tsemii Anna :). Muista et gramma kerrallaan se paino jokatapauksessa alas tulee, joskus kavereitten kera joskus yksinäisesti :). Musta on parempi alottaa kunnolla, mut maltilla ja ainakin huudan täällä taustapiruna kannustuksia sulle eteenpäin :). SÄ pystyt kyllä, malttia ja kovaa päätä se vaatii ja sulla sitä varmasti löytyy ;)..

    -Hanna
    http://laihdutusmatka2014.blogspot.fi/

  19. Ihana lukea tämmöstä! Kahden lapsen jälkeen oon nyt päättäny olla niin itserakas, että rakastan itteni kuntoon! Viides viikko alkoi pt:n avulla ja olo on hyvä. Olet inspiraatio! <3

  20. Super paljon tsemppiä! <3
    Seurasin viimeksikin sitä sun suurta muutosta ja olit upeassa kunnossa, kyllä sä sen boostin sieltä vielä löydät!! Itselläkin motivaatio totaalisen hukassa ja yritän itsekkin nyt ottaa niskasta itteäni kiinni, toivotaan että onnistutaan

  21. Hei,

    olin mukanan seuraamassa edellistä vauvakilojen tiputtamista, silloin itsellä oli sama projekti. Tidditii, taas olen minäkin samassa tilanteessa, sillä erotuksella, että minä en enää pudottele vauvakiloja vaan ihan ilman mitään tekosyytä hommattuja kiloja. Vuosi sitten aloitin bloginkin aiheesta, mutta se jäi ikään kuin kesken kun se projektikin kuivui kasaan. Paino ei laskenut. Nyt olen jälleen mukana uudella draivilla, tällä kertaa aion kirjata blogiin ihan oikeat tavoitteet ylös ja lopetan turhan kainostelun. Sinä olet yksi inspiraatio tähän, mitäpä tässä turhaan kainostelemaan, kilojen kimppuun vaan ja täydellä tarmolla!

  22. Oon jo melkein jättänyt blogien lukemisen, vaan aina silloin tällöin jokin pakottaa palaamaan tänne sinun blogiisi! Ensinnäkin se on sun valoisa blogipersoona, mutta myös saman tyyliset elämäntilanteet. Leijonaemo reilut 5-vuotta ja 10 viimeistä kk ”vauvan” äiti. Raksa on ajankohtaista meilläkin :) Oon aikasemmin kerran kommentoinut koska ollaan sen verran saman näköiset että mun mies luuli mun aloittaneen blogin kirjoittamisen kun iltaisin sun juttuja luin :D Ja poltteena treenin päälle voin sanoa että muutamaa kiloa vaille satanen oli mullakin mittarissa viime toukokuussa ja laitokselle ei jäänyt tasan yhtään vaikka iso pieni poika mukana kotiin sieltä tulikin. Paino ei liikahtanutkaan 3 kk ja sitten naps.. Alkoi pudota, koska mä aloin ottamaan aikaa itselleni ja treenaamaan! Nyt ollaan takaisin siinä meille soppelissa muutaman kilon yli 70 ja kyllä mä meinaan puolimaratonin kesällä juosta :D Kyllä se siis siitä! Se lähtee taas ihan moodi päälle ja silloin oot voittamaton :)

    • Niin ja huomenna InBody-mittaukseen tsekkaamaan että missä lihoissa ollaan ennen raskautta verrokkilukemaan :) Toivottavasti ei kaukana!

  23. Mun mielestä oot perustellut valmentajan ottamisen kunnolla – et saa painoa itsenäisesti pudotettua. Se on ihan riitttävä syy, ja toivottavasti valmentajan rääkin kautta löytyy myös treenimotivaatio! Paljon tsemppiä, ja uskon, että pohjimmiltaan susta kyllä löytyy kylällinen ytyä saada itsesi haluamaasi kuntoon. :)

  24. Ihanaa kuulla Anna! Oot mun ”All time favourite” -laihdutusbloggaaja ja kuljen niin sun mukana aina alusta sinne kissa ajoille asti! Oot niin suuri inspiraatio ja sun oma tarina varmasti motivoi myös sua itseäsi onnistumaan toistekin! :)

  25. Anna hyvä! Sinä kyllä osaat, ja pystyt ihan mihin vaan! :) Sinulla vaan on nyt niin paljon kaikkea, elämäsi ruuhkavuodet. Vauvan syntymä ,rakennusprojekti jne.., ovat itsessään valtavan suuria voimanponnistuksia. Sitä pystyy vasta jälkeen päin ihmettelemään, kuinka ylipäätänsä selvisi koko ” urakasta”!!!
    Kohti kevättä, ja kesää mennään. Älä rasita itseäsi liikaa, jos mahdollista. Asioilla on taipumuksena selvitä!

  26. Aivan huippua! Nyt löytyi vihdoin blogi, johon voi samaistua. Tsemppiä koitokseen!!
    Itsellä ei ole vauvakiloja vaan ihan vaan laiskuuskiloja :D Mutta nyt alkoi muutos.
    Kaksi vuotta sitten treenasin itseni lähelle huippukuntoa ja haaveilin jo vaikka mistä fitnesurista. Ja kaikki kävi niin helposti, kirkas tavoite silmissä. Mutta mites sitten kävikään, miten se vaaka voi näyttää 96kg??? Pakko uskoa ja pinnistää uudestaan. Nyt onnistutaan lopullisesti :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta