Vuosi 2014

IMG_20140101_204620
vuoden 2014 ensimmäinen blogikuva

Vuosi on jälleen vierähtänyt ja ajattelin että tämä mennyt vuosi on sellainen, että en edes halua muistella sitä, sillä se on ollut mulle vaikein pitkään aikaan. Oon vellonut henkisesti ja fyysesti sellaisessa suossa, että asioiden pukeminen sanoiksi ei ole lainkaan helppoa. Mietin mitä voisin vuodesta kirjoittaa, kun en halua että tekstistä tulee kovinkaan negatiivinen vaikka toisaalta en halua myöskään kaunistella asioita joten katsotaan mitä kirjoituksesta tulee, kun lähdetään muistelemaan kulunutta vuotta.

IMG_20140107_165324

Tammikuu:

Olin jouluna kertonut blogissa raskaudesta ja vuodenvaihteen jälkeen olikin jo ensimmäinen raskauskolmannes takana. Olin helpottunut ja onnellinen kun sain kerrottua lukijoille salaisuuden ja vatsa pullahtikin nopeasti esiin pieneksi kummuksi. Treenien puolesta tein voimaohjelmaa eikä alkanut raskaus haitannut muuta kuin aamuisin. Kuun lopussa jätettiin rakennuslupahakemus edellisenä kesänä saadulle vuokratontillemme piirretystä talosta.

PhotoGrid_1392320149065

Helmikuu:

Helmikuussa käytiin Oulussa ja mun isä ultrasi mun vatsaa hänen työpaikalla ja nähtiin vauvelin haarovälissä selvät kulkuset :D Ilouutinen pienestä pojasta sai raskauden tuntumaan konkreettiselta kun vauvalle pystyi luomaan hieman persoonaa. Jälkikäteen muistelin että voin ihan mukavasti mutta kun selasin kirjoituksiani tuolta ajalta niin valittelin ja pahoittelin ettei treenipostauksia ollut enää aikoihin. Mulla oli pahoinvointia, paljon migreenikohtauksia ja voin huonosti. Näin se aikaa kultaa muistot ;)

IMG_20140324_121201

Maaliskuu:

Kevät koitti ja tein paljon kotipostauksia. Siivosin parvekkeen ja tein yhteisyötä mammavaatteista arvonnan kera. Salirotasta oli tullut kotimamma ja paksunevat resorit peittivät kasvavaa vyötärönympärystä. Pikku hiljaa blogista tuli enemmän perheasioihin ja pohdintoihin painottuva eikä korkkarikävelystä ja poseerauksista ollut enää juttua ja huono omatunto vaivasi asiasta edelleen. Tein vielä töitä salilla mun omien PT-asiakkaiden kanssa mutta en enää ottanut valmennukseen uusia vaan työt vähenivät hiljalleen kevättä kohden.

IMG_20140423_121111

 

Huhtikuu:

Tässä kuussa tapahtui paljon! Heti kuun alussa oli Aussie blog awards ja tapasin juhlissa kaikkia ihania bloggaajia. Sen jälkeen koitti kevään Fitness Classic jossa Sara kisasi ensimmäistä kertaa. Oli liikuttavaa nähdä ystävä toteuttamassa pitkäaikaista unelmaa <3 Kirjoitin blogiin muuttuvasta vartalosta ja aika raastavan rehellisesti omista vaikeuksistani hallita painoa raskausaikana. Sain hirmuisesti tukea ja avoimuus helpotti mieltä. Olin silti hukassa ja onneton ja pakenin usein mökille luonnonrauhaan sillä tunsin itseni ahdistuneeksi. Tontilla ei tapahtunut mitään sillä päivitettiin meidän rakennuslupahakemusta kevään aikana kun oltiin tehty taloon muutoksia.

20140510_170251

 

Toukokuu:

Raskaus oli edennyt viimeiselle kolmannekselle. Kuun puolessä välissä juhlittiin 4-vuotishääpäivää ja sen kunniaksi tein ensimmäisen hääpostauksen blogiin. Kirjoitin myös yksinäisyydestä vaikka ympärillä onkin ihmisiä. Kotiasiat ja lastenhoito olivat paljon mun vastuulla miehen kiireiden vuoksi ja tuntui että seinät kaatuu päälle. En halunnut nähdä juurikaan ystäviä ja tunsin kuinka muutuin vain kokoajan epäsosiaalisemmaksi. Kuun paras uutinen oli, että laitettiin asunto myyntiin ja se myytin ensimmäisellä näytöllä.

20140606_200923

Kesäkuu:

Kuun alussa kävin Oulussa siskoni väitöstilaisuudessa. Kotona Laajasalossa pakattiin ja vuokrattiin meidän tavaroille varasto. Juhannukseksi suunnattiin vielä viimeiselle reissulle vähän kauemmaksi eli appivanhempien mökille Kesälahdelle. Juhannuksena laskettuun aikaan oli enää reilu kuukausi. Kuun lopussa muutettiin ja olin ihan poikki. Halusin vain nopeasti muuttaa ennen vauvan syntymää.

IMG_20140726_164236

Heinäkuu:

Tämä kuu mökkeiltiin meidän omalla mökillä joka on vain tunnin päässä Helsingistä. Uitiin, poimittiin mustikoita ja vietettiin kesälomaa lasten kanssa. Koko kuu oli ihan *elvetillinen helteiden takia. Meidän kerrostaloasunnossa oli niin tukalaa, että tosiaan karattiin mökille aina kun tuli mahdollisuus. Olin kärsimätön sillä olin niin kypsä. Kuun lopussa, viisi päivää ennen laskettua aikaa syntyi perheen kuopus. Synnytys sujui todella hyvin ja kolmas keikka Kätilöopistolle tuntui siltä, että tässähän oppii jo synnyttämään. Voi tuota onnea mikä oli kun kohtasi vauvan ensimmäistä kertaa silmästä silmään <3 Kuuhun sattui myös hieman pienempi lottovoitto eli saatiin vihdoin rakennuslupa!!

IMG_20140816_190707-2

 

Elokuu:

Lähdettiin aika pian synnytyksen jälkeen taas appivanhempien mökille sillä miehellä oli lomaa ja koulutkin alkaisivat kohta. Toivuin aika nopeasti synnytyksestä vaikka jälkikäteen ymmärrän että olin kyllä todella kipeä. Selkänikamat tuntuivat hakevan täysin uudelleen paikkaansa ja mun selkä oli kipeämpi kuin koskaan raskausaikana. En oikeasti päässyt esimerkiksi rannalla katsellessa lapsia maasta ylös jos mies ei auttanut. Kuun lopussa hihkuin jo salille treenaamaan. Tunsin varmasti niin huonoa omatuntoa blogin vuoksi mun treeniblogin muuttumisesta ”huonoksi” että halusin kompensoida tilannetta mahdollisimman nopeasti. Onneksi nautin silti vauvasta ja sen puolesta olin onnellisempi kuin koko alkuvuonna. Jonkinlainen harmaa pilvi helpotti pään sisällä ja hetken jo ajattelin että hormonien vaikutus olisi ohi ja mieleni piristyisi sellaiseksi kuin ajattelen olevan minulle normaalia. Kuun lopussa pidettiin tontilla aloituskokous.

PhotoGrid_1410345271077-2

 

Syyskuu:

Aloitettiin tontilla samantien maatyöt ja totuteltiin edelleen uudenlaiseen arkeen. Tein kotipostauksen täältä Sörnäisistä ja täällä oli kyllä oikein mukavaa. Vauva oli kuitenkin vielä todella pieni ja imetysvälit olivat lyhyitä niin se oma arki oli lähinnä vain sitä imettämistä nuo ensimmäiset 1-2kk ja vähän enemmänkin. Pidettiin ristiäiset, kävin vauvan kanssa salilla ja jopa korkkarikävelemässä kerran-pari :) Tutustuin myös GreenStreetin kursseilla raakaleivontaan ja raakasuklaan tekoon. Tässä kuussa oli selkeästi tsemppiä yrittää palata raskauden jälkeen terveellisempään elämäntyyliin. Kävin jopa lenkillä juoksemassa! What?!

20141022_183756

Lokakuu:

Tämä kuukausi oli työmaalla suurten tapahtumien aikaa. Saatiin tehtyä sokkelivalu ja yhtäkkiä, kuun puolessa välissä meillä koitti elementtien asennus ja talo nousi harjakorkeuteen viikossa. Seuraavalla viikolla tehtiin katto ja saatiin tupa sateelta suojaan! Heti tämän jälkeen satoi Helsingissä viikon putkeen :) Olin kyllä edelleen omissa ajatuksissa masentunut mutta talo ja perheen vauva oli se mikä sai mut hymyilemään huononakin päivänä. Lokakuussa oli myös I love Me -messut joissa olin puhumassa omasta blogiurasta ja tarinastani. Hävetti kyllä olla näin iso.

SAM_1194

 

Marraskuu:

Koin kirjoittamisen blogiin todella vaikeaksi sillä niin sanottuja hyviä ja pirteitä päiviä ei ollut juuri lainkaan. Mies oli työmaalla mahdollisimman paljon auttamassa ja mun mielessä pyöri niin synkkiä ajatuksia et en ilkeä kirjoittaa. Raapustin tekstiin Feeling blue jotain ajatuksiani ja yhtenä päivänä tajusin, että voisinko muuttaa vointiani paremmaksi lähtemällä tekemään kropparemonttia. 30kg ylipaino on ollut varmasti yksi suurimpia syitä mun masennukseen ja palasin mielessäni aina siihen. Mua inhotti enkä tuntenut oloani hyväksi. Kuun puolivälissä lähdin hetken mielijohteesta mukaan Fitfarmin superdieettiin.

SAMSUNG CSC

Joulukuu:

Dieettiä sujui hyvin viikko-kaksi kunnes epäonnistuin. Syitä riitti ja niitä oli mm. se, että en vain pysynyt mukana siinä että se tiukentui viikko viikolta ja koin vauvan jäävän tyytymättömäksi imetysten jälkeen. Hän heräili öisin ja neuvolassa painokäyrä oli laskenut muutaman prosentin. Minä lopetin dieetin ja viikossa tuli ne nesteet takaisin jotka kahdessa viikossa lähti. Vietin siis joulun samanpainoisena kuin olen ollut viime heinäkuusta saakka. Jos nyt jotain hyvää, niin meillä oli ihana joulu mun vanhempien lihapatojen äärellä Oulussa. Talo on noin 80 prosenttisesti valmis ja se tuntuu huikealta! Viikon loma työmaalta tuntui todella rentouttavalta ja päästiin miehen kanssa jopa reissulla kahdestaan leffaan.

Yhteenvetona tiedän että olen tuntenut oloni alakuloiseksi ja kurjaksi suurimman osan vuodesta, sellaiseksi mikä ei tunnu minulle omalta. Toisaalta vuosi 2014 on sisältänyt myös suurimpia ilonaiheita mitä voi olla kuten meidän kolmannen lapsen syntymä. Omakotitaloprojekti on ollut kaikessa karmeudessaan todella rankka yhdistettynä tähän elämäntilanteeseen mutta se on tuonut silti päiviin valoa, toivoa tulevasta ja uskoa siitä että unelmat toteutuvat.

Entäs sitten toiveet vuodelle 2015? Siitä lisää joku toinen kerta. Hieman vähemmän muutoksia olisi ehkä sopiva ;) Onnea ja menestystä kaikille uuteen vuoteen!

Anna

53 vastausta artikkeliin “Vuosi 2014”

  1. Ihan kuin mun suusta. Raskas ja vaikea vuosi, mutta se sisälsi yhden elämän tärkeimmistä jutuista, lapsen syntymän <3 Hyvää, parempaa Uutta Vuotta!

  2. Kiitos rehellisesti kirjoitetusta vuosikatsauksesta. Sinua on ihana seurata! Yhdessä toistamme tsempaten, meistä vielä tulee taas fittejä :) tsemppiä teille rakennuspuuhiin ja vauva-arkeen!

    • Kyllä sitä huomas taas tätä kirjoittaessa miten henkinen ja fyysinen hyvinvointi kulkee käsikädessä! Siksi mun tavoite on ehdottomasti tänä vuonna saada itseni parempaan kuosiin. Toivottavasti onnistun samalla tsemppaamaan muitakin omilla kirjoituksilla :)

  3. Hei.
    Eksyin jostain sivuillesi ja päädyin lukemaan juuri tämän postauksen. Halusin kirjoittaa koska vuotesi ja olosi sivusi omia olotilojani muutaman vuoden takaa. Minulla on myös paino noussut aina hurjasti raskauksien aikana, jopa ennen kuin olen itse tiennyt olevani raskaana. Mielialani ovat myös olleet raskauksien aikoina apeat. Jokaisen raskauden (3lasta) jälkeen oli yhä vaikeampi päästä takaisin omiin mittoihin. Tuntui ikävältä ja masensi olla 80 kiloinen kun mielessäni olin edelleen 60 kiloinen. Minua paleli, vatsa ei toiminut, olin apea, saamaton ja aloin unohdella asioita. En tuntenut minua omaksi itsekseni, vaan tunsin että jotain on vialla. Kävin aika monella lääkärillä ennen kuin oikea apu löytyi. Ensin tarjottiin masennuslääkkeitä, mutta en suostunut niitä syömään. Lopulta osaava lääkäri kuunteli ja otti verikokeita. Löytyi kilpirauhasen vajaatoiminta jonka arvot oli viiterajoilla, sekä b12 puutos ja d-vitamiinin puutos. Kaikkia näitä lähdettiin hoitamaan. On kestänyt pitkään löytää hoitotasapaino ja vieläkin sen kanssa kamppailen. Sain t4 hormonin rinnalle t3 hormonin ja pää ei enää ole sumussa. Myös lääkärin suosittelema gluteeniton ruokavalio on auttanut. Nyt vaan yritän tsempata itseeni virtaa, jotta jaksaisin myös sinne lenkkipolulle ja saisin viimeiset kilot karistettua. Tsemppiä myös sinulle!

    • Kiva kun kommentoit! Mulla on raskauksien välissä kans mitattu nuo kilpirauhasarvot mutta siitä on jo aikaa. En siis osaa sanoa mitä tässä on taustalla :/ Kaikkia mainitsemiasi oireita mulla ei kyllä ole, lähinnä vain tuo väsymys ja apeus. Voisin mainita näistä kyllä seuraavan kerran neuvolassa jos saisin lääkäriajan :) Ihanaa että sulla löytyi oireille syy ja sitä kautta hoitokeinoja! :) Loistavaa!

  4. Olen seurannut blogiasi kauan. Silloin kun kahden lapsen jälkeen sain itseni huippukuntoon ja treenit kulki ja olin itseni toivomassa kunnossa. Myös silloin kun aloin odottamaan kolmatta bebeä kanssasi melkein samaan aikaan. Täällä nyytti tosin syntyi jo helmikuussa 14. Treenasin täysillä ja innolla painon noususta huolimatta vielä tammikuussa. Tiedän niin hyvin nuo tunteesi, koska täällä myös ei nyt saada itseä niskasta kiinni ja mielessäni olen yhä se fitnesskissa ;) no onhan meillä hyvä pohjakunto siellä alla jossain? Tämä itseinho on kyllä ärsyttävää vaikka pitäisi vaan osata nauttia hetkistä pienen kanssa. Rakennusprojektia ym. On täälläkin eli I so feel you <3 tosiasia on kyllä täällä ainakin se etten nyt oikeasti enää repeä salille sitä x4 viikossa vaan kaksikin kertaa tuntuu olevan maksimi kaiken kiireen keskellä. Ja olen huomannut, kun ei ole selvää rytmiä niin syönistenkin kanssa on ihan hukassa ja lipsuu helpommin. Ja mikä se on kun kotitreenit ei nappaa? :) mutta oot kyllä upea hieman pyöreämpänä ja se antaa uskoa, että josko itsekin? :D

    • Kun olen lukenut Annan postauksia pitkään, tulee myös mieleen että voisi olla hyvä tarkastuttaa kilpirauhasarvot, samoin D-vitamiinin puutos on melkein sääntö kuin poikkeus suomalaisilla joka saattaaa olla syy myös masennuksen taustalla.
      Itselläni todettiin aikoinaan raskaudenjälkeinen masennus ja hain siihen aktiivisesti apua.

      Joka tapauksessa tsemppiä ihan valtavasti pienten lasten äideille. Klisee, mutta sanon kuitenkin, kaikki helpottaa nopeammin kuin uskottekaan ja jälkeenpäin sitä miettii kuinka oma minä olikaan hukassa monta vuotta, mutta kyllä se sieltä taas löytyy ❤️

    • Niin tutulta kuulostaa Innu!!! Voi että :) Ja varmasti olet kuule ihan yhtä upea kun olet noin pitkälle treenannut! ;)

      Satu: sun innostuksesta popsin nyt täällä D-vitamiinia ;)))

  5. Isoja asioita sisältänyt vuosi ja olisihan tuo kumma jos ’ei missään tuntuisi’. Itse näkisin asian niin että jos sulla ei ole paino kummemmin noussut puolen vuoden aikana niin eikös sekin oo jo ihan jees juttu? ;) Ja ihanaa kohta alkaa päivät pidentyä ja valon määrä lisääntyä. Kummasti siitä vaan saa aina potkua <3

    • Joo luojan kiitos, ei oo noussut. Pysyy ihan samassa kokoajan, melkein huolimatta miten syön. Mä niin kaipaan jo valoa, onneksi ollaan jo tammikuussa nyt! =)

  6. Oot ihana! Tykkään sun blogista hirmuisesti kun asiat puhutaan rehellisesti eikä kulissit kunnossa tyyppisesti! Kyllä se paino tippuu hiljalleen, tsemppiä!! :)

  7. Tää tuntui kyllä aidoimmalta postaukselta vuoden tapahtumista, mitä oon tässä viime aikoina Fitfashionilta lukenut. Hyvä, että joku uskaltaa kertoa, kun vuosi ei olekaan ollut se kaikista helpoin, eikä esitä muuta.

    Talonrakennusprojekti on itsessään jo niin suuri, että se ajaa ihmisiä eroon tai ainakin sen partaalle, niin en yhtään ihmettele vuoden olleen rankka kolmannen lapsen syntymän myötä ja onhan isommatkin lapset vielä hoidettava. Tuntuu tutulta tuo tunne kotiin eristäytymisestä, kun ei vaan jaksa lähteä ihmisten ilmoille ja oma elämä pyörii sen kodinhoidon ja tuttipullojen pesun/imetyksen ja maidontuoton ympärillä. Ja babyblues-ajatukset on niin syvältä. Toivottavasti ne ovat jo helpottaneet. Mulla babybluessit riippuivat selkeästi prolaktiinista eli kun lopetin imetyksen, niin henkisessä voinnissa kävi selvä hyppäys parempaan. En toki sano, että imetystä pitäisi sen perusteella lopettaa, vaan että viimeistään silloin mielialakin yleensä paranee. Ja mua aina ärsyttää kun uskaltaa joskus sanoa lastenohoidon väsyttävän, niin vastaukseksi saa, että lapset on niin lyhyen ajan pieniä, menee ohi. Ei se siinä hetkessä auta yhtään, kun on niin väsynyt ja turhautunut, että voisi hypätä viereiseen järveen.

    Musta tuntuu, että ollaan aika samanpituisia (~172cm) ja paisuttu raskauksissa aika samankokoisiksi (~100-110kg?). Ymmärrän, että olo on kaikkea muuta kuin hyvä, silloin kun extralastia on vaan omalle mielelle liikaa. Vaikuttaa niin moneen juttuun elämässä. Ja vielä raskauksien vaivat päälle, kuten selkäkrempat. Mä sain toisen lapsen loppukeväästä -14 ja oon nyt onnistunut pudottamaan painoa ~37kg ylimmistä lukemista ja olo on kuin Fenix-linnulla. Motivaattorina oli jaksaminen kahden pienen lapsen kanssa. Sulla on jo kokemusta, että kuntoon on mahdollista päästä, että sussa on se tarvittava energia ja voima siihen. En siis näe mitään syytä, mikset siihen tavoitteeseen vielä pääsisi. Kun aika on kypsä ja talo on kuosissa niin sä vielä teet sen. Ja et oo blogin lukijoille mitään fitnesspostauksiavelkaa, älä ajattele niin. Oma olo ja perheen vointi on se tärkein.

    Sun blogis on Fitfashionin parhaimpia, koska suhun voi niin samaistua. Jatka vaan samaan malliin!

    • Ääh mikä viesti <3 Niin ihana ja nyökyttelin koko matkan. Miten joku ymmärsi kaiken mitä tarkoitin! Oot ihan selvästi ollut samassa maailmassa. Mä kans uskon et hormoneilla on tähän iso vaikutus ja toivon kuitenkin et se tasaantuu jossain vaiheessa vaikka imetän. Silti muistan kahdesta edellisestä kerrasta että kyllä se imetyksen loppuminen vaikutti monella tapaa. Tämä on ihanaa mutta myös intensiivistä joten aikansa kutakin :) Kohta se on täysimetyskin ohi kun tulee 6kk kuun lopussa :) Toivon silti pitkää imetystä!

      Voi kun voisin ensi vuonna kirjoittaa samalla tavalla kuin sinä olet muuttunut! :) Se olisi hienoa! =) Onnea sulle mahdottoman hienosta painonpudotuksesta!

  8. Oot kyllä huippu, kun kirjoitat tuntemuksistasi niin avoimesti vaikkei vuosi mikään parhain ole ollutkaan. <3 Uskon, että oikea aika sille laihdutukselle löytyy kyllä kun pääsette muuttamaan omaan kotiin ja vauvakin vähän "itsenäistyy". Älä stressaa painosta liikaa, olet upea aina minkä kokoisena tahansa! :)

    • Mä ajattelen ihan samoin, että moni asia helpottaa vähän kun rakennusprojekti on ohi. Se vie niin paljon aikaa perheeltä nyt!

  9. Kirjoitat ihanan aidosti. Olen miettinyt, että johtuisiko suurin osa huonosta olostasi siitä, että yrität täyttää lukijoiden odotuksia ja koet olevasi tilivelvollinen. Olet niin huipputyyppi, että soisin sinulle voimia nauttia elämästä, lapsista, rakentamisesta juuri tässä ja nyt, sellaisena kuin olet. Varmasti se painonhallintakin vielä onnistuu, kun ei ole niin montaa projektia yhtä aikaa pyöritettävänä.

    • Varmasti joku osa on tuota kun blogi on kuitenkin mun työtä ja varmasti kaikki ottavat työstään jonkun verran paineita. Ei silti kaiken syy! Älkää sitä pelätkö! <3

  10. Kiitos rehellisestä vuosipostauksesta. Sun blogi on ihan parhaita, etkä tosiaan ole meille lukijoille mitään velkaa. Odotan innolla talonne valmistumista ja sisustuspostauksia :) Fitnesspostaukset sitte ajallaan, ei kiirettä.

  11. Kiitos rehellisestä ja aidosta kirjoituksestasi. Olen itsekin huomannut, että vaikka on paljon iloisia ja hyviä asioita tapahtunut, saattaa mieliala olla hyvin apea. Ja vaikka on kiitollinen ja onnellinen iloisista asioista sekä nauttii niistä, varjostavat ikävät asiat ajattelua niinä hetkinä, kun pohtii omaa ja läheisten elämää. Itselläni on myös ollut rankka syksy. Suurimmat huoleni liittyvät lapsiini. Kirjoituksesi toi mieleeni asian, jota en ehkä ole myöntänyt itselleni (ainakaan tietoisesti). Olen viimeiset puolivuotta laiminlyönyt oman hyvinvointini jättäytymällä sohvalle, keskittymällä muihin asioihin kuin kehoni hyvinvointiin. Tiedän jaksavani paremmin, kun tasapainotan tilanteen. Tarvitsen ehdottomasti paremman fyysisen kunnon (ruoka, treenit, kehonhuolto, uni jne.), ystäviin pitäisi pitää enemmän yhteyttä ja olla läsnä kaikissa hetkissä niin kotona kuin töissäkin. Läsnäolo ja armollisuus itseä kohtaan taitavat ollakin tärkeimmät tavoitteeni vuodelle 2015.

    Ärsyttävin neuvo jonka olen saanut usein vaikeissa elämäntilanteissa ja joka niiiiin pitää paikkansa on AIKA. Tsempiä sinulle, olet tainnut ottaa jo tärkeän askeleen tässä ”aikajanassa”: pystyt kohtaamaan syyt ja puhumaan niistä.

    • Tuttuja fiiliksiä ja itse kans uskon et fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi kulkee paljon käsikädessä, poikkeukset toki erikseen. Mä kans saatan murhetia lasten juttuja niin et en kykene muuhun vaikka tiedän et sit voin entistä huonommin.

      Parempaa vointia meille ja toivottavasti tavoitteesi täyttyvät! :)

  12. Tämä on hieno blogi, harvoja joista jaksaa lukea suunnilleen joka postauksen. Ainakin lukijana minua on kiinnostanut yhtä lailla tuo vauva-aika ja sen tuomat haasteet elämään. Eli blogiasi ei tartte väen vängällä vääntää pelkäksi treeniblogiksi, vaan myös muut aiheet on mielenkiintoista luettavaa!

  13. Olet onnistunut kirjoittamaan taas niin ihanan rehellisen jutun! Älä suotta stressaa sitä, ett tää on ”treeni blogi”. Itse tykkään juuri siitä, että elät ja kirjoitat niistä tavallisista haasteista ja jutuista, joihin on niin helppo samaistua. Itseäni lohduttaa ja kannustaa juuri se, että niin usein kirjoituksillesi voi vain nyökytellä, että: ”juuri tommostahan tää elämä on.” Toivon paljon valoa ja iloa sinulle tähän vuoteen! Ja jaksamista haasteelliseen elämänvaiheeseen! Jatka kirjoittelua samaan malliin ja samoista aiheista kuin tähänkin saakka. Elämä on niin paljon muutakin kuin kuntoilua, laihdutusta ja ruokaympyröitä. Ja on ihanaa, että sinun blogissasi se näkyy. Kiitos blogista!

    • Kiitos sulle ihanasta palautteesta! Lämmittää mieltä todella paljon!!! Et arvaakaan mikä merkitys tällaisella viestillä on <3

  14. Ihanan rehellinen kirjoitus! Ja jos stressaat siitä, että pidät ”Fitness”-blogia ja olet ylipainoinen, niin älä. Itse ainakin luen mieluummin rehellistä taistelua pidemmän kaavan mukaan, kuin supertrimmien ihmisten treenaamisesta. Toki niillekin blogeille on lukijansa :) Joskus vahingossa tähän blogiin eksyin ja olen jäänyt vakilukijaksi. Olet ihana, Fressi poikkeus blogimassassa, jossa päätavoitteena tuntuu olevan ulospäin täydellinen elämä ilman ongelmia, murheita tai takapakkeja.

    • En kyl itsekään seuraa ollenkaan näitä kiiltokuvablogeja kun en voi samaistua niihin ollenkaan. Paitsi ehkä siivousinspiraatiota etsiessä noita sisustusblogeja ;)) Kiitti siis blogipalautteesta!

  15. Anna, olet niin ihanan rehellinen ja aito <3

    Sun blogiin mä palaan kerta kerran jälkeen ja saan vertaistukea vaikka elämäntilanteemme erilaiset ovatkin. En ole rakentanut tai saanut lasta. On tapahtunut itselleni isoja asioita ja hyviä sellaisia. Silti mieli on sekava ja ei niin kovin onnellinen. Olen päässyt elämään kiinni ja se pelottaa paljon ja millä asiaa ratkaisen? Syömiselläpä hyvinkin. Olen ylittänyt itseni monta kertaa ja silti epävarmuus kaihertaa mieltä. Sain niin paljon perspektiiviä jälleen kerran tekstistäsi, kiitos <3 Tykkään lukea myös taloprojektistanne. Ihanaa, että pääsette omaan linnaanne.

    Kevyempää Uutta Vuotta toivotan :)

    • Ihana jos herätin pohtimaan, se on tosi hyvä juttu!

      Keveämpää vuotta molemmille! Sekä vyötäröltä että hartioilta ;)

  16. Ihana Anna! Sun vuosi 2014 on sisältänyt niin paljon isoja muutoksia, että kuka tahansa väsyisi. Täytyy yrittää olla itselleen armollinen. Yritä ensin toipua edellisistä asioista, ennen kuin lähdet uuteen muutokseen. Tsemppiä uudelle vuodelle!

  17. Ihanan rehellistä tekstiä. On vaikeaa kirjoittaa juuri niistä negatiivisista asioista blogiin, vaikka välillä se tuntuukin helpottavan. Joskus olen itse ohimennen maininnut huonoja fiiliksiä blogiini todella pintaa hipaisten, vaikka omassa päässä on ollut menossa todellinen sota. Siksi tuntuukin pahalta lukea toisen blogaajan vaikeista ajoista, koska voin vain kuvitella kuinka vielä paljon rankempaa se todellisuus on.

    Hirmuisesti tsemppiä tulevaan vuoteen koko perheelle! :)

  18. Kuten täällä jo toisetkin ehdottavat, mene ihmeessä katsomaan labraan miltä kilpirauhas- ja vitamiiniarvot näyttävät. Todella moni sairastuu vajaatoimintaan raskausaikana, jolloin kilpirauhasen pitäisi tuottaa normaalia enemmän hormonia. Toinen syy vajaatoiminnan lisääntymiseen on laihdutus- ja fitnesbuumi. Sinun kohdallasi täyttyvät molemmat, vaikkakin olet varmasti laihduttanut maltillisemmin kuin moni muu. Normaalistihan paino lähtee synnytyksen jälkeen laskuun ihan jo vain imettämällä, joten voit kyllä jo mennä juttelemaan asiasta lääkärille. Jos kilpirauhasasioissa on häikkää, laihtuminen ilman lääkitystä on mahdotonta. Mielialakin nousee nopeasti. Tsemppiä!!!

    • Mulla ei oo tullut tää mielenkään vaan oon ajatellut et kaikki alakulo on jotenkin omaa syytä kun oon lihonut. Ehkä asia pitää kuitenkin tarkistaa ettei olekaan tällaista taustalla :/

    • Niin kyllähän jos on esim. kilpirauhasen kanssa ongelmia, niin se jo sinällään aiheuttaa pienen alakulon ja sitä kautta ongelmiin syömisenkin kanssa jos on siihen taipuvainen. Joku jättää syömättä ja joku syö liikaa. Mulla todettiin liikatoiminta, ja voin kyllä sanoa, että myös söin. Toisaalta tuossa oireisiin kuuluu loputon ruokahalu (ei toki tule kaikille, ei mullakaan kaikkia oireita ollut), ja mulla aineenvaihdunta on kuitenkin sen verran hidas, että en laihtunut sitä tahtia mitä monet tekevät liikatoiminnassa.

      Nuo perustestithän saa myös ilman lähetettä jostain. Tosin ne pari testiä ei kerro koko totuutta, mutta niistä lähdetään liikkeelle. Oma diagnoosini vaati ”kasan” kokeita ja osa vielä kesken (ultra+koepala).

      Samoin kävin D-vitamiinikokeessa ja tulos oli hyvä 100 nmol (viitearvon alaraja 80), MUTTA ei se ole itsekseen tullut vaan syön reilusti D3:sta, yleensä n. 80-100 mikrogrammaa päivässä. Että jos olisin suomalaisten suositusten mukaan ottanut, tuskin olisin päässyt lähellekään alarajoja. Se B-vitsku voisi olla hyvä tietää kun ei lihaa tai munia tule juuri syötyä eli olisiko purkista paikallaan. Vaikka olo toki on ok, mutta näitä hommia pitääkin hoitaa koko ajan niin ettei mitään ehdi tulla.

  19. Kiitos! Niin rehellistä. Huuh, mua itseä ärsytti esim. fb:ssa nämä ”vuosi oli mahtava” jne. postaukset, kun itsellä viime vuosii ollut aikamoinen painajainen lapsen vakavan sairastumisen takia. Tunnistan siis niin hyvin sen mustuuden missä olet rämpinyt.Syy mustuudelle on eri, mutta fiilis sama. Arvostan tosi paljon sitä että uskallat puhua näistä mustista asioista suoraan, itse en ole viitsinyt edes facessa avautua, kun juttu kuitenkin liittyy lapseen suoraan.

    Kiitos ja halaus sulle! Jos joskus pidät livemiitin, niin mää olen sitten ekana jonossa!

  20. Olet niin aito ja rehellinen. Ihan lukea sun kirjoituksia. Minäkin jossain vaiheessa eksyin lukemaan sun blogia ja niin jäin heti koukkuun…☺Tsemppiä vaan arkeen. Saavutat vielä unelmasi

  21. Kaikella on aikansa ja paikkansa, pitää niin hyvin paikkansa. Myös minun mielestäni.
    Onneksi olet rehellinen itselle ja meille muille.
    Vauvan ja kahden pienen lapsen arjen pyörittäminen vie jo huimasti energiaa. Saatikka sitten raksailu siihen päälle.
    Kun raksailut alkavat helpottamaan uskon, että myös taakkasikin kevenee.
    Odotellaan kevättä kaikessa rauhassa ♥
    Tsemppiä!

  22. Vuosi kaikkine tunteineen, rohkeasti kirjoitettu ja se on paljon, että kohtaat rehdisti nuo fiilikset.
    Onnea ja lämpöä vuoteen 2015! Olet niitä ansainnut! <3

  23. Kiitos! Tuntuu niin hyvältä lukea, että joku muukin tuskailee näiden asioiden kanssa. Kommentoinkin jo joskus keväällä tekstiäsi, jossa harmittelit treenien vähentymistä raskauden myötä. Itselleni kävi samoin, ja oli vaikea sopeutua liikkumattomuuteen kun aiemmin oli harrastanut aktiivisesti. Samalla pahoinvointi laittoi koko ruokavalion uusiksi, eli aiempi terveellinen syöminen vaihtui kaikenlaiseen höttöön. Myöskään raskaus ei ollut lähellekään ongelmaton…
    Nyt jälleen olen paininut aivan samanlaisten ajatusten kanssa! Mielessäni oli kysyä sinulta, kuinka dieetti vaikutti imettämiseen eli uskaltaako sitä kokeilla. Nähtävästi ei. Kuitenkin oma olo vaatisi jonkinlaista muutosta, koska olo on apea, väsynyt, ennenkaikkea löysä. Kotoa on kuitenkin mahdotonta päästä irtoamaan salille tai oikeastaan mihinkään muualle, koska mies on töihin sidottuna. Oma mieli painuu väkisin maihin, kun tietää että pitäisi liikkua, mutta mihinkään on hankala päästä. Samalla myös tavallaan alistuu tilanteelle, ettei enää edes yritä päästä lähtemään. Kaikesta tästä seuraavaa synkistelyä onkin hyvä lääkitä herkuilla. Eli aika ikävä kierre on muodostunut. Kateellisena kuuntelen niitä tarinoita, joissa raskauskilot ovat jääneet laitokselle.
    Ja samalla kaiken jälkeen ja kaikesta huolimatta on äärimmäisen kiitollinen ja onnellinen lapsesta. Ristiriitaisia ajatuksia, joita ei oikein osaa ja uskalla pukea sanoiksi. Kiitos siis kun teet sen :)

  24. Täällä lukija, joka seurasi matkaasi kilojen karistelun aikana, mutta myös odotusaikana sekä taloprojektin tiimellyksessä. Meillä on totaalisen eri elämäntilanteet ja siksi olenkin miettinyt miksi palaan aina lukemaan blogiasi. Syy siihen löytyi tästä kirjoituksesta. Sä olet rehellinen. Oikea ihminen. Niin kuin monet sanoivat jo: et kaunistele tai esitä mitään. Siksi luen jokaisen postauksesi, koskivat ne sitten vauva-arkea tai remonttihommia. Ja kuten sanoin, kumpikaan edellä mainituista eivät ole minun elämääni. Sinussa on Anna sitä jotain. Voimia arkeen ja pysythän aina tuollaisena!

  25. Anna, olet ihanan avoin ja aito. Arvostan näitä piirteitä suuresti ja juuri siksi luen blogiasi.
    Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi. Paljon onnea uuteen vuoteen!

  26. Hei, ja kiitos yhdestä suomen parhaista blogeista. Eksyin jälleen selailemaan blogisi raskausaiheisia postauksia, sillä olen tosiaan viikolla 15 raskaana. Mietityttäviä asioita kaikkien suurempien asioiden lisäksi on kehon muuttuminen raskausaikana. Vaikka nyt olen normaalipainoinen 173/70 niin aiemmin on ollut pienimuotoista ongelmaa painon kanssa. Haluaisin että paino pysyisi inhimillisissä lukemissa raskauden läpi(tietenkin normaalin ja terveen painonnousun mukaan) ettei kiloja tosiaan kertyisi kuitenkaan mitään 30kg mikä sinulla on samanpituisena käynyt. Ensimmäistä ja toivottua vauvaa odottaessa kuitenkin mietityttää, miten esimerkiksi sinulle kertyi tuon verran kiloja, oliko kyseessä siis huono syöminen, liikaa syöminen vai jokin hormaanaalinen painonnousu tms? Jos sinulla olisi tähän jotain vinkkejä niin olisin kiitollinen. Lähinnä toivoisin että voisin pysyä terveenä ja välttää turhan lihomisen, että jaksaisin mahdollisimman hyvin koko raskausajan ja touhuta sitten myös uuden tulokkaan kanssa. Olet kyllä todella aidon ja inspiroivan oloinen ihminen, sun laisia pitäisi olla enemmän!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta