Kun makuaisti turtuu

SAMSUNG CSC

Tän postauksen idea syntyi mulla pari viikkoa takaperin kun olin kokkaillut omia eväitäni painonpudotusmielessä muutaman viikon. Koin aika nopeasti sellaisen tunteen, että raskaus- ja pikkuvauva-ajan ruokailu on kaikessa mielivaltaisuudessaan ollut sellaista että mikään ei tunnu miltään. Tän postauksen toinen otsikko olisi voinut olla dieettihammas, sillä tämä makuaistin terävöityminen ja muuttuminen liittyy usein juuri aikaan jolloin syödään alle kulutuksen. Nimittäin hyvin nopeasti aloin muistamaan eron entiseen…

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

 

Mun omat ruokailutottumukset on muuttuneet siis paljon viimeisen vuoden aikana, eikä tietystikään täysin toivotunlaiseksi. Haluaisin syödä terveellisemmin mutta jostain syystä se ruoka joka upposi koko mun parin vuoden laihdutuksen ajan, ei uppoakaan samalla innolla enää. Raskausaikana ei voinut laihduttaa ja se antoi ehkä mulle itselleni hyväksynnän syödä rennommin (lue huonommin) ja sillä on ollut kauaskantoiset vaikutukset ihan tähän päivään. Olen palannut mielessä niihin hetkiin ennen mun muodonmuutostani kun voin huonosti ulkonäköni vuoksi. Niin karua kun se onkin, niin muistan taas miltä tuntuu olla läski. Se on olotila josta en tykkää yhtään. Oon kokeillut molempia ja kyllä mä mielummin timmi oisin!

SAMSUNG CSC
kuvituskuva: lihavat ei ole oikeasti leppoisia

Lihavat on ärtyneitä eivätkä itse ymmärrä, saatika myönnä miksi. Mä oon ollut synnytyksen jälkeen hyvin ahdistunut ajoittain ja vaikka kuinka rakastan itseäni sieltä sisältä ja hormonit heittelisi laidasta laitaan niin syvällä sisimmissäni tiedän miksi. No siksi kun en viihdy vartalossani. Ja kun minä en viihdy niin on vaikea antaa ulospäin itsestä sitä hyvää mitä muuten säteilisi.

SAMSUNG CSC
ei
SAMSUNG CSC
EI
SAMSUNG CSC
joo…

Kas näin on asukuvien otto muuttunut taas haasteellisemmaksi kun itseinho lävähtää ruutuun uuden järkkärikameran armottomalla pikselitarkkuudella. Tiedän että haluan antaa itselleni aikaa palautua ja olen syystäkin nyt erinäköinen kun olen pienen vauvan äiti. Kaipuu sellaiseen vartaloon jossa viihdyn on kuitenkin kova, kun kaapissa odottaa lempivaatteet ja muistelen sitä fiilistä. Silloin myös ruoka näyttäytyi arjessani täysin erilaisena ja erimakuisena jopa! Muistan miten söin esimerkiksi töissä tauolla PT-ohjauksien välissä mun eväitäni. Mulla oli keitettyä perunaa, päällä paistijauhelihaa murusina, tuoreita basilikanlehtiä, oliiviöljyä ja kurkkua mun eväsrasiassa. Se oli NIIIN hyvää. Samoin kaikki heraproteiinijuomat mitä join olivat superherkullisia. PT-koulutuksessa mulla oli aina mukana kylmälaukku ja välipalaksi minttusuklaapuddingia pähkinöillä. En voinut kuvitella mitään parempaa!

IMG_20130527_214512
vettä ja kahvia hei, niin hyvää!
IMG_20130526_130747
jummijammi tää on se orange-cream hera, väristä tunnistan! Oli niin herkkua et nyt oli pakko tilata.
IMG_20130525_171657
tais dieetti viedä viimeisetkin järjen rippeet. Anna ja hauska hattu.
IMG_20130708_154222
some more coffee please…

IMG_20130708_152615

IMG_20130708_141529
marjat nyt on aina hyviä

Näiden kuvien myötä päästään todellakin tulokseen joka herättää miettimään. Miksi silloin kun ruokaa on saatavilla yllin kyllin, se menettää merkityksensä ja makunsa. Mun parhaat makukokemukset on syntyneet silloin kun saan ruokaa vähemmän kuin kulutan ja nyt jos vetelen yli kulutuksen, en koe sitä lainkaan niin herkullisena vaikka toki mielelläni syön. Onko askeettisuus ainoa askel onneen?

Samoja kokemuksia? Tiedättekö mistä puhun?

SAMSUNG CSC

 

Anna

46 vastausta artikkeliin “Kun makuaisti turtuu”

  1. Ite oon joskus huomannut että kun syö enemmän herkkuja (vaikka jouluna) niin lopulta ne ei ees maistu miltään..niitä vaan vetelee kuin leipää.

    Sitä mietin että eikö sen dieettaamisen ja läskiks lyömisen välissä kuitenkin oo jotain? Et ei tarvitse esim punnita ruokia tai rajoittaa minkä värisiä kasviksia syö (mun käsitys superdieetistä :D), vaan syö normimääriä sitä terveellistä kotiruokaa..eihän semmosella liho?

  2. TIEDÄN mis puhut! Kiitos jälleen kerran aidosta postauksesta <3 todellakin dieetillä ollessa kaikki ruoka maistuu mielettäm hyvältä… Muistan oma lempparini oli suklaanmakuinen riisiprotskujuoma, se oli siis tavallaan mun päivittäinen herkku silloin, ja ntt ei uppoa millään.. Leipä ja suklaa sitäkin enemmän! mä uskon siihen, että askeettinen ruokavalio ja tavallaan ruokamäärien vähyys on yhteydessä myös pitkään elinikään: oma isomummini ja isosetäni elivät satavuotiaksi ja söivät hyvin pieniä annoksia ja hyvin yksinkertaista ruokaa! :)

    Kiitos joka tapauksessa taas ihanan realistisesta ja pohdiskelevasta postauksesta, olet mun lemppari! :)

    • Vielä riisiprotsku :D Voi mä nauran täällä, sillä sehän ei tosiaan ole mikään superherkku silloin kun syö paljon muuta herkkua! Mut niin se makuaisti muuttuu!

  3. Voi ei Anna, noi PT-kurssi ajat ja nuo kuvat. Välillä tulee ne meidän jutut mieleen vieläkin, eikä voi kuin hihitellä :D Ja mä olen ihan varma, että sä löydät vielä keinon ja tavan päästä omiin tavoitteisiisi. Sä olet selviytyjä :)

  4. Tiedän tunteen. Itse laihdutin kohta 4vuotta sitten 27kg ja sain pidettyä kilot kurissa kunnes tulin raskaaksi. Noh, raskauskiloja ei onneksi niiiiin hirveesti tullut ja synnytyksen jälkeen kiloja jäi noin 8 joista edelleen jäljellä kuutisen (synnytyksestä jo vuosi) enkä ole kyllä yhtään tyytyväinen kroppaani! Ahistaa, ärsyttää nuo kilot, vaikka mulle mahtuu kaikki muut vanhat vaatteetki päälle paitsi farkut mutta siltikki tunnen itseni niin läskiksi!! Ahistaa!! Pidin imetystä pitkään tekosyynä etten voi laihduttaa mutta nyt en voi vedota enää siihenkään..

    • Niinpä, se tyytyväisyys ois just niin tärkeää että voi nauttia elämästä! Tsemppiä <3 Oot ihan lähellä kuitenkin! :)

    • Lähellä mutta siltikin niin kaukana :/

      Kiitos tsempistä <3 ja lähettelemään niitä sinulle myös <3

  5. Oi vitsit! I know the feeling! Tuossa jokunen viikko sitten huomasin myös, että tiukalla dieetillä ja vähillä hiilareilla ollessani, tuo SYNTISEN hyvä suklaa maistui aivan uskomattoman pahalta! Tai siis liian äklömakealta, eikä yhtään suuhuni sopivalta.. Sitten taas kun on herkkukierteessä niin mikään ei riitä ja joka ilta on saatava jotain makeaa! Onneksi tästä himosta pääsee muutamassa viikossa eroon kun sinnikkäästi jaksaa syödä niitä ”mauttomia ruokia”. ;)

    http://pudotus.blogspot.fi

    • Mä tunnistan tuonkin! Maut terävöityy ja tosiaan vähempikin riittää! Pitäis kyllä päästä siihen pisteeseen taas :) Sit ois herkkujen vastustaminen helpompaa! :)

  6. Nostan kyllä niin hattua siitä, että laitat asukuvia ja muuten vartalollisia kuvia tänne, vaikka ei omaa silmää miellyttäisikään, sillä se vaatii varmasti rohkeutta. Koitan tässä juuri miettiä, että milloinkohan olisin viimeksi julkaissut sosiaalisessa mediassa kuvan, jossa näkyisi vatsamakkarat ja levinnyt takalisto. Helppohan on ollut aiemmin julkaista, kun on voinut olla tyytyväinen siihen, mitä katsoo ja kierre on valmis, sillä kuten sanoit, niin kun ei ole hyvä olla kehossaan, ahdistuu ja yleisesti ahdistaa koko oleminen ja on entistä vaikeampi lähteä kauaskantoista projektia vetämään läpi :( Kyllä tästä vielä joku kaunis päivä…

  7. Olen seurannut blogiasi jo piiitkään, ja nyt onkin pakko kommentoida. Kiitos! :) Löysin blogisi aikoinaan jo syksyllä 2012 kun aloitin laihdutusurakan, ja se toimi todella inspiroivana (jo) tuolloin. Pudotin melkein 20 kg, menin naimisiin ja tulin raskaaksi. Ajattelin tietysti, että nyt jää fitness-blogit sikseen, ja kas kummaa lempiblogini saikin uuden käänteen samaan aikaan! ;) Tämä päivitys voisi olla oma kirjoitukseni…kuulostaa niiiin tutulta! Kiitos rehellisyydestäsi, meitä on muitakin! :)

  8. Ihanaa kun laitat ja uskallat laittaa ne ”makkara” kuvat kehiin, tuntuu ettei ole ainoa joka kamppailee menetetyn kroppansa kanssa..jälleen…:( itsellä painon pudotusta ja nousua lähemmäs 20 vuotta, parhaimmillaan pojan syntymän jälkeen pudotin 104 kilosta 70 kiloon!!!! Mutta nyt on taas synkät hetket ollut ja paino pahimmillaan taasen 91,1 kiloa :( kuntoilua ja varsinkin kuntosalia harrastan paljon ja rakastan liikuntaa..mutta käsi menee jääkaapin kautta suuhun tuon tuostakin..eikä tunnu inspiraatiota painonpudotukseen löytyvän mistään..vaikka on tosi paha olla täs kropassa..peilistä katsoo joku muu..joka on oikeesti kaunis..mutta tällä hetkellä sitä ei uskois. Isot on lihakset alla..mutta niitä peittää rasva ja itse inho….

    • On se kumma et elämä ja paino menee aina aaltoliikettä. Täytyy vaan antaa aikaa että hiljalleen oppii ja omaksuu ne terveelliset elämäntavat jäädäkseen ja kroppa tulee sit siinä sivussa :) Hyvä lihaskunto onneksi auttaa polttamaan rasvaa joten tsemppiä sulle ja toki myös mulle kun oon näin onneton! :DDD

  9. Suurinosa meistä jotka ovat taistelleet painonsa kanssa vuosikaudet, miltei koko aikuisikänsä on ns. koukussa siihen laihduttamiseen. Onnen tunteet tulee tuloksesta, on se housujen jalkaan mahtuminen tai painokilojen putoaminen. Lihava haluaa tulokset heti pian nyt kun on jo vuosikaudet vihannut itseään tai sitä miltä näyttää. Me ei uskalleta tehdä sitä painonhallintaa hitaasti. Me ei malteta odottaa et ehkä sit puolentoista vuoden päästä mahdun taas niihin vaatteisiin joissa joskus viihdyin vai koitetaan koko ajan nopeammin päästä tuloksiin. Koemme et on turvallista punnita ja tarkkailla kaloreita kun se on saattanut toimia aiemmin. Mitä jos sen tekisi hallitusti mut hitaammin. Mitä jos rauhassa löytäisi sen tasapainon. Tiedän nyt kahden vuoden painonhallinnan jälkeen ja vuosien laihduttamisen jälkeen et se on mahdollista. Mutta se vie aikaa. Se siinä se vaikein homma onkin. Miten luottaa siihen et joku päivä, kun rauhassa sen teen, päivä kerrallaan, niin se onnistuu. Onnistuu se. Luota siihen.

    • Varmasti totta! Oon itsekin laihduttanut hitaasti ja pitkään mutta tosiaan se painonhallinta on se vaikea osuus, varsinkin kun tulee jotain muutoksia elämään niin ne helposti horjuttaa, kun tavat eivät olekaan vielä täysin elämäntapa. Se vie vuosia!

  10. Ihana tuo Anna ja hauska hattu-kuva :D Repesin täysin! Ja tiedän kyllä tuon tunteen kun kaikki maistuu samalta… Mä olen sairastellut viime vuoden aikana niin paljon että oon vetänyt kaksin käsin evästä naamaan välittämättä mausta tai ruuan terveellisyydestä. Oon ehkä siinä mielessä onnellisessa asemassa ettei paino nouse juuri yhtään mutta kyllä se mielialaan ja elämään vaikuttaa :(

    • Sä oot upea niin vähän isompana kuin pienempänä <3 Mutta tärkeintähän olis just et mieliala ois myös hyvä <3

  11. Hei! Osaan samaistua hyvinkin mistä puhut… Aihetta sivuten olisin kiinnostunut, miten sulla kertyi raskauskilot? Minä olen nyt rv 18, ja toistaiseksi painoa on tullut vain 600g, jee! Tosin lähtöpaino oli jo melkoinen, kun bmi lähenteli 30. Nyt tuleva jännittää.

    • Mulla kertyi ihan tasaisesti! :) Alusta loppuun! :) Et varmasti saa enää kovin paljon kun olet jo pian puolivälissä!

    • Oi ja voi, kyllä sitä voi kerätä viimeisen 3 kk aikanakin ihan tajuttomasti :/ Ei sitä vieläkään ymmärrä. Siihen asti tuli liikuttua paljon mutta sitten lopussa tuli iskias-vaivoja ja kääntyminen sängyssäkin oli tuskaa ja matalasta sängystä en päässyt itse ylös. Luulinkin ensin, että osa on turvotusta, mutta niin vain ne kilot jäivät vaikka vauva tuli ulos. Lähtivät toki (mutta ei taatusti imettäessä minkä kyllä arvasinkin, vaan sitten kun sai aloittaa urheilun), mutta harmitti silloin olla siinä painossa kun olo oli kamala.

  12. Ihania kuvia ja olet rohkea kun uskallat niitä laittaa. Olet kaunis, oli se äitiysvararangas siinä tai ei. Noissa shortsikuvissa oikee hottis (voi kun omat jalat joskus olis edes lähellekään…mut eipä ole sun geenejä). Mä vähän luulen, että meillä koko aikuisikänsä laihduttaneille koko kroppa on ihan sekaisin. Mä oon ekan kerran 18-vuotiaana laihduttanut 90-> 60 kiloa ja sitten joskus24-25 vuotiaana laihdutin sen taas uudelleen. Sen jälkeen jojoiltu pienemmillä painoilla, mutta silti pikkuhilja paino hiipunut ylöspäin viimeiset 15 vuotta. Hitaasti se on tullut, joten enpä voi edes odottaa tuloksia muutamassa vuodessa:(

    Itse en osaa sanoa tuosta turtumisesta, nää terveelliset elämäntavat on onneks jotenkin jäänyt jo mun päähän eikä noin suuria heittoja ole ollut. rv 26 menossa ja nyt vissiin nelisen kiloa tullut (lähtenyt laskemaan jo, kun tiukensin ruokavaliota) ja tuskinpa enempää enää tulee. Mut mulla se radi, pakko syödä terveellisesti raskaanakin. Eipä muuta kun paljon tsemppiä ja mielelläni kuulen, kuinka sun sovellettu superdieetti on onnistunut? Itselläkin alkaa imetysaika olemaan parin kuukauden päästä käsillä, niin olis kiva kuulla ihan kokemuksia:)

    • Hyvä Iiris! Mun pitäis oppia yhtä hienosti nää elämäntavat kun sun!

      Superdieettiä oon joutunut jatkamaan niin mukaillen et ei tätä voi ihan superdieetiksi kutsua kun oon tehnyt niin paljon muutoksia. Joka tapauksessa mennään kevennetyllä ruokavaliolla! Mulla ei silloin ensimmäisen viikon jälkeen tullut kunnolla maitoa ja tilanne vaan meni huonommaksi. Pissavaipat oli ihan kevyitä, vauvalla ei tullut kakkaa viikkoon ja sittenkin tosi vähän ja hän oli tyytymätön rinnalla ja sen jälkeen. Ne oli sellaisia merkkejä että tuli itselle huono omatunto ja kurja fiilis. Nyt yritän etsiä sellaista linjaa et keventyisin vähän huomaamatta mutta niin ettei se vaikuta imetykseen. Vaikeaa, sillä selvästi ne päivät kun syön paljon hiilihydraatteja saa maidontuotannon kiihtymään ja vauva on oikein onnellinen!

    • Eikö tämä kerro, että tällä hetkellä kannattaisi keskittyä vauvaan, eikä laihduttamiseen? Minusta on kamalaa, että naisten odotetaan nykyään olevan timmissä iskussa suurin piirtein heti synnytyslaitokselta. Totta kai omasta terveydestä kannattaa huolehtia myös vauva-aikana, mutta sun keholla on nyt muukin tehtävä kuin näyttää länsimaisen kauneusihanteen mukaiselta. Kilojen kerääntymiseen on sulla maailman paras syy, koska niin sen luonto tarkoitti. Armollisuutta itselle, kehonmuokkaukseen sulla on aikaa vaikka loppuelämä.

  13. Mun mielestä sun kannattais karpata suurimmat kilot pois. Ketoosi päälle kuukaudeksi ja siinä ajassa rytisee jo rasvaa vaikka kuinka. Sitten lähtee nostelemaan hiilareita pikkuhiljaa :) Helppoa ja ei tarvii kärsiä nälkää ja paino putoaa silti, säästäen sun lihakset kuitenkin.

    Kyllä sä taas vauhtiin pääset, niinku sillon aijemminkin! Teit sen sillon ja tuut tekeen nytkin. Luota itsees! :)

    • En usko et ajankohta on otollinen ketoosille vielä kun vauva on täysimetyksellä. Mutta kyllä mä vielä kuntoon pääseen :) Ajallaan :)

  14. Todella rohkea kirjoitus sinulta! Yksi syy, miksi blogisi on lempparini, on aitous, joka sinusta välittyy. Uskallat laittaa tänne myös epätäydellisia kuvia ja kirjoitat myös vaikeista asioista. Kiitos siitä <3

    Minulla laihdutus ja painonnousu on mennyt samalla lailla kun sinulla, tosin ilman raskautta. Aikoinaan laihdutin samaan aikaan kanssasi parikymmentä kiloa. Sitten vähän yli vuosi sitten, tuli vaikeita asioita elämään ja painonhallinta jäi taka-alalle. Vanhat ruokailutottumukset tuli takaisin ja painokin sitä mukaan kertyi takaisin lähes lähtölukemiin. Nyt viime aikoina olen jälleen koettanut aloittaa uudestaan painonpudotusta, jälleen kanssasi samaan aikaan, haha :)

    Jaan kanssasi täysin samat ajatukset. En viihdy vartalossani ja se tyytymättömyys heijastuu myös muihin elämän osa-alueisiin. Muistan sen tunteen, kun hoikkana kaikki vaatteet näytti hyvältä, ruoasta nautti ja elämä tuntui muutenkin paljon valoisammalta. Nyt korjausliikkeen tehneenä huomaan heti jo muutoksen parempaan olotilaan. Toivottavasti sama malli jatkuu, niin sinulla kuin minulla. Hirveästi tsemppiä, kyllä me pystytään siihen!

    Olen seurannut blogiasi ihan alusta asti, vaikka tämä taitaakin olla eka kerta kun kommentoin. Olen saanut tästä mielettömän paljon vertaistukea <3 Ja kuten sanoin, blogisi on paras!

    • Kiitos ihanasta palautteesta! Mun mielestä kirjoittamisen suola on se kun voi purkaa pohdintojaan ja löytää ihmisiä jotka on tunteneet samoin. Eipähän oo yksin ongelmiensa kanssa tässä maailmassa! ;) Mahtavaa kannustusta sulta! Kiitti! Kyllä me noustaan, eiks jee! =) Kiva kun luet!

  15. Todella mieltä valaiseva kirjoitus näissä raskausmussutuksissa! Kiitos!! Tunnistan täysin itseni kirjoituksestasi! En vain ole tajunnut asiaa tältä kantilta.

  16. mä niiiiiin tiedän mistä puhut. Raskaana ollessa ei voinut laihduttaa, niin annoin itselleni luvan herkutella, kun kerran voi. Neuvolassa sanottiin, et syö normaalisti, eikä ne herkkuhetket oo kielletty. Jos normaalia on ollut laihduttaa melkein koko aikuisikä, ja herkuttelu lähtee aina lapasesta, niin väkisinhän ne kilot tulee :/ Nyt kun imettää, sokerinhimo on valtava. Ja pelkään et jos rupeen laihduttamaan, niin maidontulo hidastuu. Ja kun ei pysty siihen maltilliseen laihdutukseen, se on all or nothing! Superdieettiäkin mietin, mut edellisen kerran lähti lapasesta sen jälkeen, ”nyt voi taas syödä”… Argh. Tän vois joku lukea jo syömishäiriöksi :D

    • Ei siis ollut vieras tunne tää muillekaan! Harmi et niin moni tunnistaa tästä itsensä vaikka on tietysti mukavaa löytää kohtalotovereita. Mut eteenpäin mennään! Tsemppiä! <3

  17. Moi. Musta sä olet kadehdittavan kaunis hieman pyöreänäkin, aina oot niin sädehtivä ja varmasti ihana persoona! Nauti vauva-ajasta, se menee ohi niin nopeasti ja ei niistä kiloista sais huolehtia ekan vuoden aikana… Mä mietin ja stressasin niistä ja imetys loppu jo 8kk kohdalla ku söin liian vähän… Olisi pitänyt vaan nauttia vauvasta ja lopettaa kilojen miettiminen…

    • Joo tää on tuttua edellisistä imetyksistä ja huomasin kyllä nyt et koitin liian tiukalla, liian aikaisin. Imetys on kuitenkin etusijalla. En yhtään ihmettele et säkin oot kokenut paineita, yhteiskunta on sellainen et niitä luodaan tuoreille äideille ihan liikaa :(

  18. No siis todellakin tiedän! Vedin reilu vuosi sitten kovan kuntotreenin-dieetin ja kun se erinäisistä terveydellisistä syistä sitten katkesi, niin muistelin (samalla mässytellessäni) että ikinä oo syönyt niin hyvää ruokaa ja hyvin kuin dieettini aikana! Kaikki vaan maistui. Söin myös äärettömän hitaasti, että sitä ruokaa olis riittänyt pidempään :D jolloin ehdin maistella jokaista haarukallista tarpeeksi pitkään.

    Oijoi, sitä aikaa muistellessa – tosin nyt on meneillään omatekoinen kuntotsydeemi, jossa kyllä kans maistuu asiat. Mutta myös pipari ja glögi…. *huops*

    • Ihanaa kun teillä on kans samoja kokemuksia :) Tuttua siis! Ne dieettipöperöt oli niin hyviä aina! Pitäis päästä taas samaan moodiin ;)

  19. Juurikin näin! Dietillä ja tiukkaa treeniohjelmaa noudarraessa kaikki aistit -maku mukaanlukien- terästyy ja siten ne ruuatkin on Niin hyviä.Ja koska keho on tottunut saamaan pieniä annoksia Puhdasta ravintoa polttoaineeksi,ni sen se myös tehokkaasti käyttää ja aistit terävöityneenä huomaa,että onkin jo kylläinen. Sit ,kun mättää kaikkia yber-ihania hiilarihöttöjä kilokaupalla,niin turruttaa aistinsa,ei enää saa makunautintoja,eikä myöskään älyä lopettaa syömistä… Kyllä me ihmiset ollaan kummallisia!? Mut hyvä postaus jälleen- I feel U!

    • Tästä varmaan johtuu et terveellisesti syövien leipomat ”herkut” ei maistu välttämättä niille jotka syö epäterveellisemmin! Se on mun teoria =) Kaikki raakakakut ym. Tosin itsekin pidän niistä, varsinkin aina dieetillä, lol!

  20. Siis tiedän niin tämän tilanteen, että kun ruokaa on yllin kyllin, niin eipä se sitten loppupeleissä millekään maistu! :-D Esimerkki: oltiin miehen kanssa lähdössä ruokakauppakierrokselle ja oltiin jo valmiiksi aivan törkeän väsyneitä ja nälkäisiä työpäivän jälkeen. eka pysähdys oli lidlissä ja sieltä paistopisteeltä mukaan tarttui yksi joulutorttu! syötiin se torttu PUOLIKSI autossa, nälkäisinä ja väsyneinä, ja se torttu oli jotain niin hyvää, että muistan sen maun vieläkin, vaikka tästä tapahtumasta on varmaan jo kuukausi! 8D No niin, ja juuri äsken söin kolme joulutorttua ja yksikään niistä ei maistunut miltään verrattuna siihen ihanaan ja pieneen tortun puolikkaaseen. Huh, taidanpa alkaa dieetille, että ruokaki nousee ihan uusiin sfääreihin!

  21. Mielestäni olet kyllä kaunis pyöreämpänäkin! Elämäntilanteet vaikuttaa painoon, niin se vaan on ja toivottavasti kellekkään ei olisi se ykkösasia elämässä minkä painoinen on tai miltä näyttää. Itseäni esimerkiksi masentaa kovasti, että painoni on noussut liian paljon vuosien aikana, todella raskaat muutokset saivat hyvin epäterveelliset elämäntavat aikaan ja siinä samalla myös painon nousemaan. Mutta olen ajatellut asian niin, että olen nykyään niiiin onnellinen niistä monista asioista jotka ovat hyvin elämässäni ja hyväksyn sen, että painonpudotus vie aikaa ja en stressaa itseäni liiallisuuksiin asialla. Minusta blogisi on ihana. Ja ennenkaikkea aito! Paino nousee ja laskee kaikilla ja siihen sivuun kuuluu niin paljon kaikkea muuta asiaa ja tekemistä, se on elämää! Olet ihana, jatka samaan malliin! :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta