Raksarakas

IMG_20140925_101430

 

 

Gotta love comment box! Sieltä saa usein ihan loistavia ideoita kirjoittamiseen. Oon miettinyt paljon mitä kirjoittaisin aiheesta jota blogini vain sivuaa. Kaikki ovat varmasti huomanneet, että parisuhde tai mun puoliso ei ole mun blogissa missään pääroolissa vaan oikeastaan koko blogin päähenkilö olen minä ja muut kuten lapset ovat pienessä sivuroolissa, silloin tällöin kuvissa vilkkuen tai puhuessani aiheesta omasta näkökulmasta mihin äitiys vaikuttaa. Harvoin kannattaa sanoa, että ei ikinä mutta en usko että mun blogista tulee koskaan Anna&Sebastian tai sitten julkaisisin kysy Herra X:ltä postauksen tms. Eihän täällä herranjestas oo ollut edes kysy multa postauksia sillä en niitäkään koe ihan meikäläisen heiniksi… Mun omia uskomuksia kai mutta mun mielestä ei oo selvämpää ennustetta erosta kuin se, että tatuoidaan puolison nimi/sormukset ihoon tai se, että julkaistaan FB-seinää ja Instagramia myöten toiselle Hyvän yön toivotukset pusuhalein sängyn toiselle reunalle. Sorry maailman rakastuneimmat Nata & Junnigubbe :D Love u! ;) Joten siis, blogia lukiessa en yhtään ihmettele, että Annan maailma näyttää erilaiselta sinne kuin tänne. Perspektiivi vain on eri!

IMG_20140925_095947

 

Talonrakentaminen ja lapsen saaminen ovat myöskin asioita joista varoitellaan sellaisina, että parisuhde kärsii. Muutos on aina kriisi oli se sitten hyvässä tai pahassa. Usein nuo kriisit ovat kuitenkin välttämättömiä jonkun asian kehittymiselle, kuten vaikkapa pitkälle ja onnistuneelle parisuhteelle. Olisi siis oikeastaan vähempään tyytymistä jos välttää jonkun pelottavan askeleen ottamista, sen uhalla että liitto epäonnistuisi sen seurauksena. Mitä jos ei, ja vauvavuoden ja talonrakennuksen jälkeen ollaan yhdessä, tiiviimpänä kuin koskaan? Ollaan opittu puolisosta vielä enemmän ja kaikkien vaikeidenkin asioiden jälkeen käännytään toisen puoleen eikä poispäin? Uskon että se riski kannattaa ottaa!

PhotoGrid_1411628191237

Tekstistä tai viimeistään sinisestä hammasharjasta on kuitenkin varmaan selvää, että joku könsikäs täällä asuu tai sitten mun toinen nimi on Neitsyt Maria. Tuo könsikäs ei vaan välitä tuon taivaallista some-maailmasta ja elää elämää sen perinteisen kanavan kautta mistä moni muu (eikä vähiten vaimo) saisi ottaa mallia. Taitaa olla poikkeus että joku ei oikeasti käytä instaa, facea ja whatsuppia. Siinä mielessä meidän elämä on täysin erilaista. Hän ei koskaan kuvaa ruokiaan, päivitä sijaintiaan tai nappaa naamakuvia. Harvoin edes kotikansioon saan houkuteltua poseeraamaan.

Lukijan kysymykseen siitä, että pelottaako mua että mun miehellä olisi pian sivusuhde kun yhteistä aikaa ei näytä olevan, on vaikea vastata. Tekisi mieli sanoa, että ei tietenkään sillä ollaan oltu yhdessä kymmenen vuotta ja edelleen kuljetaan kohti yhteisiä unelmia! Mutta toisaalta mä olen vain nainen, joka ei voi koskaan ymmärtää mitä miehet ajattelee. Toki hekin ovat yksilöitä mutta onhan tuo nyt selvää että miehet on ihan oma rotunsa ja kun kerran kromomilta XY puuttuu tuolta yksi väkänen toisin kuin XX:ltä niin ehkä he ovat vähän simppelimpiä otuksia kuin me naiset? :D

Joten kyllä mä myönnän, yhteistä aikaa on kärpäsenpaskan verran, meidän lisäksi jaloissa pyörii kolme lasta, kaksi koiraa ja tissitkin on varattu vastasyntyneelle. Voisin jatkaa listaa vaikka kuinka! Kaikesta haasteesta huolimatta tuntuu pirun hyvältä, että me tosiaan rakennetaan omakotitaloa ja ollaan jo tässä. Ollaan uskallettu heittäytyä ja mennä kokoajan eteenpäin. Ainakin omalta osaltani voin sanoa, että oon nauttinut myös koko matkasta.

Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa. Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.

IMG_71201

Kuva: Ossi Pietiläinen

Anna

45 vastausta artikkeliin “Raksarakas”

  1. Otsikosta päätellen olin tulossa lukemaan raksa-aiheista postausta ;-) Mutta kyllä tämäkin käy! Yhdyn sun ajatuksiin kyllä täysin. Ihana tuo viimeinen kuva teistä!

    Mun mies on kai vähän samanalainen, sillä ei ole nettiprofiilia. Whatsappia tosin käytetään keskenään viestittelyyn. Mutta nettiä hän käyttää periaatteessa vain tiedonhakuun ja satunnaisesti ebayn selaamiseen :D

    • No se ehkä vähän jäi selittämättä eli nyt mies on vielä kaiken vapaa-ajan tuolla työmaalla tai hoitamassa asioita sinne niin oon vielä kaiken kukkuraksi ”raksaleskenä”! ;)

  2. Aaaaw ihanaa Anna! Juuri näin! Mieluummin kaikki peliin ja täysillä hommassa mukana, kuin että pelkäisi jokaista askelta siinä kauhussa että toinen häipyy, pettää tai jättää! Vaikket miehestäsi juuri blogissa kirjoittelekaan niin silti postauksissa huokuu rakkaus ja onni. :)

    pudotus.blogspot.fi

  3. Olen ihan samaa mieltä siitä, että rakkauden määrästä tai onnellisuudesta ei voi päätellä mitään someaktiivisuuden tai jonkun ulkokultaisen pusuhaliläpän perusteella. Mun mielestä on hienoa, että miehesi saa halutessaan olla oma itsensä eikä hänen ole pakko olla blogissa esillä.

    Tämä saattaa olla joidenkin mielestä rumasti sanottu, mutta mun mielestä on outoa jos pari eroaa talonrakennuksen tai vauvakriisin ”takia”. Mielestäni se ei voi olla syy, se on vain seurausta siitä että se suhde ei ollut tarpeeksi vahva ja perustui ehkä liikaa ”vain” rakkauteen ja intohimoon. Pari jossa osapuolet eivät vain rakasta toisiaan, vaan myös ovat sitoutuneet yhteiseen elämään ja ottaneet tosissaan ”niin myötä-, kuin vastoinkäymisissä”- lupauksen, pysyvät yhdessä. Avioliitto ei ole mulle pelkkä rakkausjuttu tai kiva asia vaan elämää varten tehty sitoumus. Meillä on talonrakennuskin nähty ja lapset olivat silloin tosi pieniä ja oli vaikeaa, mutta ei kyllä tullut mieleenkään että se meidän avioliittoa olisi särkenyt tai heikentänyt. Päin vastoin!

    Teillä tuntuu olevan hyvä pohja avioliitollenne ja kuulostaa siltä, että kunnioitat miestäsi. Voimia teille rankkaan vaiheeseen! Kyllä tulee vielä aika kun yhteistä aikaakin on. Se on mun mielestä sama juttu kun ystävien kanssa. Voi olla että on välimatkaa eikä nähdä pitkään aikaan, mutta kun nähdään ja aikaa on, on kaikki niinkuin ennenkin <3

    • Ihania ajatuksia ja oon monesta samaa mieltä. Tai ainakin siitä, että liitto tarvitsee sitoutumista kaikenlaisiin aikoihin. Harvalla varmaan on ihan aina pelkkää onnea ilman haasteita tai sitä että elämä murjoo? :) Mut eteenpäin mennään <3

  4. Siitä huolimatta että tästä tulee todennäköisesti vihat kaikilta sun faneilta, on pakko tarttua kirjoituksessasi muutamaan kohtaan.

    ”Mun omia uskomuksia kai mutta mun mielestä ei oo selvämpää ennustetta erosta kuin se, että tatuoidaan puolison nimi/sormukset ihoon tai se, että julkaistaan FB-seinää ja Instagramia myöten toiselle Hyvän yön toivotukset pusuhalein sängyn toiselle reunalle.”

    Tässä osassa postausta tulee aika kovaa tuomiota muiden parisuhteista. Jos jotain tässä elämässäkin olen tähän reilu kolmeenkymmeneen vuoteen oppinut niin sen, ettei muiden suhteita, eikä ketään ihmisenä voi ulkopuolelta käydä tuomitsemaan. Se, että joku avoimesti osoittaa rakkauttaan somessa tai missä tahansa, ja toinen ei, ei oikeuta kummassakaan suhteessa elävää tuomitsemaan toisen suhdetta erovalmiiksi. Kaikki toteuttavat itseään, parisuhdettaan ja rakkauttaan omalla tavallaan. Siihen tyyliin ja tapaan liittyy monta eri asiaa, kuten kulttuuri- ja perhetausta, eletty ja koettu elämä ja nykyisen suhteen omat normit.

    Antaisin mielelläni tähän siis pienen vinkin: Älä koskaan ulkopuolelta tuomitse tai ylenkatso muita. Sinä et voi tietää.

    Be kind. Always.

    ”Talonrakentaminen ja lapsen saaminen ovat myöskin asioita joista varoitellaan sellaisina, että parisuhde kärsii. Muutos on aina kriisi oli se sitten hyvässä tai pahassa. Usein nuo kriisit ovat kuitenkin välttämättömiä jonkun asian kehittymiselle, kuten vaikkapa pitkälle ja onnistuneelle parisuhteelle. Olisi siis oikeastaan vähempään tyytymistä jos välttää jonkun pelottavan askeleen ottamista, sen uhalla että liitto epäonnistuisi sen seurauksena. Mitä jos ei, ja vauvavuoden ja talonrakennuksen jälkeen ollaan yhdessä, tiiviimpänä kuin koskaan? Ollaan opittu puolisosta vielä enemmän ja kaikkien vaikeidenkin asioiden jälkeen käännytään toisen puoleen eikä poispäin? Uskon että se riski kannattaa ottaa!”

    Tästä asiasta voisin olla harvinaisen samaa mieltä kanssasi. Monasti uusia asioita pelätään turhaan. On tietysti hyvä tuntea omat rajansa ja analysoida riskit ja voimavarat ennen kuin ottaa elämän mittaista, tai ainakin vuosien mittaista sitoumusta itselleen. Joskus riski kannattaa. Joskus ei. Mutta ilman askeleen ottamista ei voi tietää.

    Koko parisuhteeseen lähteminen on riski itsessään. Joskus voi saada jotain äärettömän suurta ja kaunista, joskus jää luu käteen. Mutta pakko on uskaltaa lähteä siihen jos jotain haluaa.

    ”Mutta toisaalta mä olen vain nainen, joka ei voi koskaan ymmärtää mitä miehet ajattelee. Toki hekin ovat yksilöitä mutta onhan tuo nyt selvää että miehet on ihan oma rotunsa ja kun kerran kromomilta XY puuttuu tuolta yksi väkänen toisin kuin XX:ltä niin ehkä he ovat vähän simppelimpiä otuksia kuin me naiset? :D”

    Tässä osiossa sinä tipahdat mielestäni vahvistamaan stereotyyppistä sukupuolijakaumaan ja sen asettamia rooliodotuksia, joka vain vahvistaa tietynlaista ajattelumallia. Miehet ja naiset ovat kaikki ihmisiä. Jokainen on yksilönsä. Ei ole olemassa mitään ennalta määritettyä ”miesten ajattelumallia” tai ”naisten ajattelumallia” joka syntymästä tulee, mutta jotkut kylläkin oppivat ympäristöstään tulevista viesteistä ajattelemaan niin. Monia hölmöilyjä halutaan selittää sukupuolirooleilla, vaikka ne oikestaan on vain yksilön typeriä tekoja.

    Tähän liittyen, monet suhteet toimivat eri tavoin. Ehkä teillä haetaan perinteisiä roolimalleja, mutta niin ei ole kaikissa suhteissa. Miehillä on samalla tavalla tunteita ja ajatuksia kuin naisillakin, jopa etiikka ja moraali, jonka mukaan toimia. Molemmat sukupuolet ovat kykeneväisiä ihan samoihin asioihin.

    Anna miehille ja naisille mahdollisuus olla omia itsejään, monipuolisia ihmisiä, joilla on erilaisia ajatuksia ja mietteitä. Elämä ei ole niin yksinkertaista kun pelkkä sukupuoli.

    Muuten toivotan lämpimästi jaksamista ja onnea paitsi rakentamiseen, myös kiloprojektiin, perheen kanssa puuhasteluun ja parisuhteeseenkin!

    • Kiitti pitkästä kommentista! Ainoa vain että olisin voinut toki lisätä loppuun että juttu kirjoitettu pilke silmäkulmassa, jos sitä ei ymmärtänyt. En tietystikään tuomitse niitä jotka somettaa tms. enhän mä muuten olisi heittänyt esimerkiksi vaikka Nataa joka on mun kaveri! Tarkoitin että oma uskomus ja en siksi itse uskaltaisi vaikka tatuoida ;) Pyydään siis anteeksi heiltä jotka tekevät eri tavalla, ilmaisin ehkä huonosti läppäni!

      Ja tuosta miesjutusta eli siinä oli se hymynaama lopussa tarkoittamaan että on kevyttä pohdintaa -ei siis absoluuttista totuutta.

      Harmittaa jos juttu luetaan suuremmalla vakavuudella mitä tarkoitin kirjoittaa. Olen jatkossa vähän tarkempi ja jätän ajatukset ilmaisematta että ei synny mielipahaa tai väärinkäsityksiä :)

      Kiitos tsemppauksista, kyllä sitä tarvii! Ei oo ihan helpoimmat projektit menossa nyt!

    • Sorry, en varmaan saanut kiinni sun huumorista tässä kirjoituksessa, hyvä jos niin kuitenkin. Harmittavan usein kun lipsutaan siihen että vedetään perinteiset lasit päälle parisuhteita tarkastellessa.

      Toivotaan nyt silti että suurin osa tajuaa sen oikein ja että parisuhteet kukoistaa muodostaan ja tavoistaan huolimatta itse kullakin, ja sun blogissahan sinä itse päätät miten ja mitä kirjoitat. :)

  5. Me ollaan jo pari vuotta suunniteltu oman kodin rakentamista ja nyt näyttää siltä että suunnitelma toteutuu! Ollaan kuitenkin paljon mietitty miten projekti vaikuttaa meidän parisuhteeseen… Etenkin mies on kova stressaamaan ja enemmän raksa ja kaikki taloon liittyvö tulee olemaan se harteilla kun mun… Onneksi yhteinen projekti voi myös vahvistaa ja parantaa parisuhdetta joten ehkä se riski kannattaa ottaa! :) Kiitos tsemppaavasta tekstistä!

    • Sun pitää sit vähän houkutella miestä ;) Toki nuo on kans sellaisia asioita et ajatuksia on hyvä kypsytellä :) Sit kun on saanut tehdä ensin ajatustyötä niin päätös helpottuu! :)

  6. Mun on ihan pakko kommentoida (ehkä ekaa kertaa sun blogiin?), kaikella kunnioituksella edellistä kommentoijaa kohtaan. Vaikka mäkin osaan joskus olla tosikko, niin tää tekstihän oli ihan selvästi pilke silmäkulmassa kirjotettu. Älä vaan Anna luovu omasta tyylistäsi ja huumorista juttujes seassa – ne tekee blogista just sun näkösen! :) Ja itse asia mistä kirjotit oli kans tärkee, itekään en oo koskaan halunnu parisuhdetta tuoda erityisemmin esille facebookissa tms. Mut kaikki tyylillään!

    • Niin mäkin ajattelin et kaikki huomaa mut vissiin saa olla tarkkana. Kirjoittamisessa on sen verran vaikeampi välittää tunnetila lukijalle kuin kasvotusten.

  7. Tätä oli kiva lukea! Vaikka tämän postauksen aikaansaanut lukijan kommentti olikin mielestäni vähän kyseenalainen. Tästä aiheesta on kirjoittanut moni muukin bloggaaja, ettei hänen tai sinun elämä ole yksi yhteen se mitä blogista voi lukea. Mielestäni on hyvä että oot tehnyt tietoisen valinnan ja jättänyt perheesi sivuosaan. Mutta se ei tarkoita sitä että et viettäisi aikaa heidän kanssaan. Itse en myöskään ymmärrä tuota että pitää vaikka fb-seinällä jotenkin julistaa rakkauttaan jatkuvalla syötöllä, veikkaan että useimmalla tulee myötähäpeä sellaisia juttuja lukiessa ja miettii että miksi ne ei jää vaan niiden kahden ihmisen väliseksi. Mutta kukin tyylillään! Mun pointti kuitenkin on se, että lukijoiden pitäisi ymmärtää että julkisesti bloggaava saattaa ihan tietoisesti jättää jotkut asiat pois blogistaan mutta se ei silti tarkoita sitä että laiminlöisi sellaisia elämän osa-alueita mistä ei blogissa puhuta.

    • Juu ihan totta, aihetta on ollut monessakin blogissa. Useimmat lukijat varmasti osaa tuonkin hahmottaa mutta sitten varmaan se pienempi osa on sitä joka katsoo bloggaajaa kapeammasta näkökulmasta ja siitä sitten kumpuaa nämä postaukset. Toisaalta itseäkin ärsyttää korostaa sitä et on muutakin mut välillä siihen sortuu :D

  8. Hei!
    Pakko kommentoida, ettei munkaan mies ole facebookissa, instagramista jne puhumattakaan eikä juurikaan maailman romanttisin mies jos niin voi sanoa :) Silti paras puoliso mitä vain voi toivoa!
    Minustakin teillä tuntuu olevan hyvin rakkaudentäyteinen ja luottamuksellinen
    parisuhde, josta ei puutu huumoria ja lämpöä! Vai mitä :)?
    Kaunista syksyä sinne!
    Mertsi

  9. Mun mies on ihan samanlainen. Ei vois some vähempää kiinnostaa ja puhelinkin on joku vanha palikka jolla voi tasan soittaa ja tekstata :D

  10. Ihana hääkuva teistä! :) Ja kauniisti kirjoitit teidän parisuhteesta. Hassu ajatus, etä blogin kautta voisi tietää jotain toisen suhteesta. Varsinkin jos siitä ei puhuta. Kaikkea sitä ihmiset keksiikin.. Vaikka itse käytänkin monia somekanavia, on se aito elämä kuitenkin se arvokkain. Mitäs sillä on väliä mitä somessa tapahtuu, jos omassa elämässä olisi hyrskynmyrskyn. Hattua nostan teille taloprojektiin, poikaystäväni on vähän samanlaisesta haaveillut, mutta olen kovasti yrittänyt torpata haaveita! :D Maybe some day..

    • Mä välillä kaipaan aikaa ilman somea, koska etenkin blogatessa se vie niin paljon aikaa elämästä. Toistaiseksi mennään näin mut en tiedä mitä tulevaisuudessa, eli jatkuuko työnä jne.!

      Kiitos tsempityksestä, on tää kyllä aikamoinen proggis!

  11. Musta oli tosi epäasiallinen kommentti missä vihjailtiin et sun mies etsii pian toisen. Viitsit kuitenkin siihen vastata =D Ja niinhän se on juu, että lapset hankitaan yhdessä, talo päätetään rakentaan yhdessä… ja lopulta se on sitten mies joka saa tarpeekseen ja naisen syy kun yhteistä aikaa ei ole =D Kyllä se parisuhde ja perhe on ihan molempien asia.

    M

    • Kyllä! Ja ehkä me ollaan pian siellä takkatulen ääressä jo nautiskelemassa niin ei tarvi stressata ajanpuutetta :)

  12. En jaksa ymmärtää, miten jotkut naiset jatkuvasti pelkäävät puolison pettävän ja lietsovat samaa pelkoa ympäristöönsä. Hyvä suhde perustuu luottamukseen, ja jos ollaan jo tuossa tilanteessa, luottamus on mennyt.

    Mun ex-mies aikoinaan petti ja jätti, kun esikoinen oli 3-vuotias. Maailma romahti, mutta siitä selvittiin enkä nyt 17 vuotta kestäneessä suhteessa ole vastaavaa pelännyt.

  13. Moi! Mun mies on ihan samanlainen, ei facebookissa, whatsappissa tai missään somen maailmassa. Olenkin miettinyt, onkohan ainoa laatuaan kun kaikkien kavereittenkin miehet ja miespuoliset ystävät nyt ainakin vähintään facessa ja whatsapissa ovat =). Mun mies soittaa jos on asiaa, harvakseltaan tekstiviestejäkään laittaa hih… Hän kyllä selailee nettiä mutta just ebayta ja autonosia lähinnä. Oikein perusjantteri siis ilmeisesti mutta mulle maailman paras aviomies <3

    • Hahaa <3 Ihana nimitys toi perusjantteri! Täällä ihan samanlainen, enkä kyllä montaa kaverin miestä tiedä et ois samanlaisia! :)

    • No toi mun kynsiä ei myöskään ole facessa saati käytä instaa tai whatsuppia :D kännykäkin on jostain vuosituhannen alusta eikä blogiin saa missään nimessä kuvata! Joskus oli yks kuva missä hän oli jossain taustalla ja sekin piti tarkkaan syynätä et näyttääkö tarpeeks hyvältä siellä sumeessa taustassa :D Mölli mikä mölli!

      Parempaa miestä silti saa etsiä <3

  14. Hyvä postaus :)
    Olen ollut kerran aiemmin naimisissa ja silloin tehtiin ”kaikki niin kuin pitikin” ja erottiin reilun 10v. yhteiselon jälkeen (hän petti ja löysi paremman). Minäkin petin, mutten jäänyt kiinni. Tiettävästi. Kaikki ystävät ja sukulaiset ihmetteli meidän eroa, et viimeksi ois meistä arvannut. Tehtiin kaikki yhdessä ja kummallakin oli omaa aikaa. Onnellisia ei oltu varmaan kumpikaan.

    Nykyisessä suhteessa ollaan pikku asioissa erilaisia, mut isoissa samanlaisia. Hetkeäkään ei oo tarvinnut pelätä pettämistä ja lähtöä, sillä ollaan tosissamme ja sitouduttu 100% tähän suhteeseen. Kun tulee riitoja, riidellään, mutta kumpikin haluaa sovinnon ja haluaa, ettei samasta asiasta tarvii enää riidellä. Rakastetaan toisiamme, muttei juurikaan näytetä sitä mulle. Tehdään aika vähän juttuja yhdessä, mutta otetaan toisemme huomioon joka päivä. Meitä kiinnostaa eri jutut, mut arvostamme toistemme kiinnostuksen kohteita. Olen onnellinen ja niin on miehenikin.

    -marja

  15. Täytyy heti kärkeen todeta, että ”koirat haukkuu ja karavaani kulkee” ei siis kannata välittää oudoista kommenteista. Jokainen jakaa blogissaan ne osa-alueet elämästään, mitä kokevat tarpeellisina ja toisaalta ei ne siipatkaan aina halua sitä. Itse olen olosuhteiden pakosta ja vähän siipastanikin johtuen =) valinnut anonyymiteetin oman blogiini.

    Tärkeintä on se, että on tyytyväinen omaan elämäänsä ja jakaa siitä sen mitä kokee itselleen sopivaksi!

    Kiitos sinulle Anna ihanasta ja elämän myönteisestä blogistasi. Sitä on aina ihana lukea oli aihe mikä hyvänsä. Sinulla on sana hallussa!

    ps. Ihana hääkuva teillä!

    • Kiitti! :) Siis sekä kohteliaisuudesta että tuosta blogikommentoinnista!

      Ymmärrän täysin kans teidän päätöksen, joku raja johonkin. Kaikilla bloggaajilla se on erilainen mut itselleen sopivimmalla meiningillä vaan!

  16. Ihana Anna! <3
    Mä ajattelen myös että eri elämänvaiheiden olisi tarkoitus vahvistaa liittoa. Itsekin olen kuullut tuon että rakentaminen päätyy eroon, pyh ja pah. Parisuhde on rakentamista, yhteisen elämän rakentamista ja sen elämistä :)
    Hauska kevennys tuo xykromosomi pätkä :D

    "Talo rakennetaan käsin, koti sydämellä"
    <3

  17. hah-haaa, hauska, letkeä kirjoitus =0D
    ”Oon nauttinut koko matkasta” – siinähän se on , koko jutun idea. Mitään ei saa, jos ei heittäydy. Ja kyllä sen tietää, kun löytää ihmisen jonka kanssa voi heittäytyä. Mikään ei tosin ole ikinä varmaa, mutta etukäteen pelkäämään ei kannata ruveta – siinä jää elämä äkkiä toiseksi. Toisen kunnioitus ja asioista puhuminen, ne on mun mielestä tärkeimmät asiat parisuhteessa.
    Kahden viikon päästä tulee 18 vuotta täyteen yhteiseloa, siihen mahtuu kaikenlaista, mutta edelleen elämä maistuu mahtavalta toisen rinnalla. Uusia unelmia tavoitellaan edelleen. Niin ja – eletään <3

    Voimia teille kaiken uuden edessä ! Tykkäsin tuosta viimeisestä rakkaus-kuvasta <3

    • Toi kuva on julkaistu blogissa ennenkin ja se on varmaan kaikista näkyvin kuva meistä (ja miehestä) mitä täältä löytyy :) Kiva kuva kyllä! <3

      Ihan asiaa kirjoitit! Hetkessä elän ja tulevaisuuteen uskoen!

  18. Mulla on myös tuollainen some-vastainen mies! Ei ole fb:ssa tai missään muuallakaan, puhelin on perusmallia ja jos pitää kirjoittaa pidempi viesti kuin ok, pyytää mua kirjoittamaan =D Hyvin pyyhkii silti, vai ehkä juuri siksi?! En osaisi kuvitellakaan mitään julkisia rakkauden tunnustuksia tai sydämien lähettelyitä. Ei kuulu meidän elämään sellainen, mutta kukin toki tavallaan!
    Blogia mulla ei ole, mutta rajaan samalla lailla miehen ja enimmäkseen myös lapset pois mun some-jutuista, kunnioitan heidän yksityisyyttään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta