Minä olen äiti ja vain äiti

IMG_20140904_102606

 

Voi jösses mikä määrä kommentteja! Mulla sais olla eurolavallinen Frozzypackeja et saisin teidät tyytyväiseksi ;) Kiitos siis kommenteista edellisen postauksen arvontaan. On tosi mukava lukea kaikkien syyskuulumisia, myös sellaisten jotka ei kommentoi juuri koskaan tai ikinä. Tää olikin ovela keino saada vuorovaikutusta, vaikka en ees postatessa tajunnut ;)

Mä itse painin täällä edelleen samojen asioiden kanssa mistä oon viime aikoina kirjoitellut. Haluaisin päivittää samaan tahtiin kuin ennenkin, mutta nytkin tätä aloittaessa tuskastelin, että missä perhanassa kaikki kivat blogikuvat on? Nääh, niitä ei ole. Sen sijaan muistikortti tursuaa kuvia kuolaavasta vauvasta, joka btw tankkaa illat niin et oon ihan kiinni syöttöhommissa siihen asti et itsekin luovutan. Helpoimmalla pääsen, että yritän mennä yhtäaikaa petiin ja suoritan illan imetysrumban siinä makuulla nukahtamalla itsekin yöunille. Helppoa se ei ole varsinkaan silloin kun hubby on iltatöissä ja kaksi isompaa tarvitsee huomiota ja hoitoa :(

Joten postaan nyt vähän onnettomalla kuvasaldolla, vain siksi että kaipaan kirjoittamista. Bloggaaminen on aina ollut mulle sitä omaa aikaa, onhan se mun ihan oma harrastukseni. Luin tässä taannoin mun vanhoja postauksia ja huomasin, että arki on muuttunut paljon. En voi puhua edes samana päivänä siitä, millaista oli ennen raskautta noiden kahden kanssa, kuin nyt kolmen ja vielä niin että pienin ei ole edes kuutta viikkoa. Silloin luuhasin salilla, töissäkin jopa ja tein paljon juttuja kavereiden kanssa. Nyt kun on vauva, rakennusprojekti ja vielä tiivis asunto niin ollaan me oikeasti aika tiukoilla henkisesti ja tuon ajankäytön kanssa. Varsinkin itse oon käynyt tässä pienenlaista kriisiä siitä, että minä = pelkkä äiti. Ei olekaan sitä minää jolla on omia juttuja :( Ikävöin itseäni vaikka toki ymmärrän että pikkuvauva-aika on tällaista. Ei kai ole kuitenkaan rikos sanoa ääneen, että nauttisi myös hetken tauosta niin että kukaan ei huuda sua pyyhkimään pyllyä tai antamaan juotavaa.

IMG_20140901_162740#1

Tämä viikko on mennyt ihan täysillä ristiäisvalmisteluja tehdessä. Vaatteet kaikille, tarjottavien tilaus, kahvimaidot ja keksit kaupasta ym. Oon ihan uupunut, mutta huomenna koittaa erilainen päivä. Meidän kaksi isompaa lähtee mun siskon matkassa toisen siskon luokse Turkuun lasten serkkupojan syntymäpäiville! Päätin etten itse lähde sinne tuon sunnuntain vuoksi, lainaan heille vain autoa. Meidän muksut siis menee serkuilleen yökylään. Tulevat sitten takaisin ennen kastejuhlaa! Vain vauva jää kotiin =) Melkein lapsivapaa päivä ja yö mulle ja miehelle ;) Olen jo huomisen aamupäivästä suunnitellut itselleni innolla omia juttuja ja kun porukka lähtee matkaan niin suuntaan Greenstreetin raakakakku workshoppiin! En malta odottaa mitä muodikkaita herkkuja siellä tehdään. Oon ihan out villitsevästä raakaruokamaailmasta joten mulle tuollainen kädestäpitäen ohjattu juttu sopii oikein hyvin.

vanha kuva CocoVi:n bloggaajaillasta
vanha kakkukuva CocoVi:n bloggaajaillasta

Kaikki kastejuhlan valmistelut ei ole sujunut kuin Strömsössä sillä en mistään löytänyt mun juhlakenkiä. Käytiin tänään varastolla ja samoin käänsin meidän kellarikomeron täällä. Muistelen että laitoin ne ”talteen” muutossa mutta jemma on liian hyvä. Mulla ei ole siis juhlakenkiä itselleni ja huomisesta eteenpäin ollaan vielä ilman autoa. Ainoat jotka löysin oli mun vanhat hääkengät ja pari pussia Pleasereita. Ei ehkä kuitenkaan noilla kirkkoon…

IMG_20140905_222707

 

Saa siis nähdä joudunko juhlimaan avojaloin vai löytyisikö korkokengät jostain kannon alta. Elämä on kaaos, koti on kaaos ja keho on kaaos :( Mutta olisiko hento toivo huomisessa? Jospa se olisi pala kakkua!

Anna

28 vastausta artikkeliin “Minä olen äiti ja vain äiti”

  1. Puitpa sanoiksi mun fiilikset! Täälläkin kolmen lapsen väsynyt äiti, joka haaveilee omasta ajasta! Onhan tämä ihanaa, mutta kun välillä tarvis niitä omiakin juttuja että jaksaa arkea. Kiitos vertaistuesta ja voimia arkeen :) Aika aikaansa kutakin, ehkä tätäkin aikaa joskus ikävöi!

    • Jotenkin arvasin et en oo ainoa ;) Ja uskon kyllä että tätä vielä kaipaa! Ainakin niitä ihanimpia hetkiä! <3

  2. Sullahan on ne hienot ballerinat, kultaiset:) ne kelpaa hienosti:)!Meillä molemmat ristitty kotona niin ei kova stressi:)

    Eikös sulla isommat ollut hoidossa? Meillä on aina lasten osalta ollut aika tiukkoja rutiineja, keväällä molemmat samaan aikaan kerhossa ja isompi varmaan jatkaa hoidossa kevään loppuun…uskon että se vähän helpottaa. Toki tilanpuuute on raskasta! Mut siis, niiden rutiineiden avulla oon jotenkin selvinnyt ja toisaalta…no mitä mä mistään tiedän, maaliskuussa sitten:-) Hyviä juhlia sinne!

    • Joo pidin kultaisia ballerinoja matkalla mutta en osaa olla ihan juhlassa matalissa niin sorruin ostamaan uudet ;)

      Meillä Eliel on koulun puolella eskarissa 9-13 ja tulee siitä suoraan kotiin ja keskimmäinen on koithoidossa eli ei oo yhtään päiväkotilaista meillä! Ehkä siksi on vähän raskasta välillä mut ei se mitään :) Varmasti tuo tilanpuute on aika iso vaikuttava tekijä silti…

  3. Jokainen – myös äiti – tarvitsee omaakin aikaa joskus! Minä haaveilen useammasta lapsesta, ja yhdenkin kanssa jaan jo nuo samat fiilikset… :))) Onnittelut kauniista nimestä pojalle!

    • Mä muistan kans et ekan kohdalla kävi kans tuo fiilis mut onhan se nyt tosiaan kertaa kolme :D Sen saa kun haluaa ison perheen <3

      Kiitos onnitteluista! Ollaan kans tosi iloisia kauniista nimestä :)

  4. Tsemppiä sinne!
    Meillä kastejuhla ensi viikonloppuna, vielä mietitään toista nimeä. Aattelin, että nyt pidetään kotona kun esikoisenjuhla oli seurakuntatalolla ja se tuntui työläältä, mutta on tämä kodin siististi saaminenkin ja kaikki tarjottavan hankkiminen tässä arjen pyörityksessä voimia vievää, vaikka vieraiden määrä onkin nyt pienempi. Voin vain kuvitella, mitä se on, jos olisi vielä yksi lapsi enemmän. Oman ajan saaminen on kyllä todella tärkeää jaksamisen kannalta.

    • Varmasti työlästä laittaa koti kuntoon vauvan kanssa. Meillä tuo ei ollut nyt ees vaihtoehto kun on tosiaan tää väliaikainen asunto :)

      Kauheesti tsemppiä viimeisiin valmisteluihin ja ihania juhlia! <3 :) Ehkä se nimi kirkastuu viimeistään sit kun juhlat on alkamassa ;)))

  5. I can feel u… Mä taannoin sanoin miehelleni, että jos mä YHTENÄ päivänä syksyllä pääsen IHAN ITSEKSENI koko päiväksi johonkin kivaan tapahtumaan (valitsin Habitaren), niin olen jo melko onnellinen nainen. Nyt sitten sekin yksin vietetty aika kaatuu todella surkeiden lastenhoitoapujen takia. ”Pikkusen” nyppii… On tää vaan välillä niiiiiin _______!

    • Voi vitsi mulla tuli surku, et sun Habitare ei onnistu :( Ei voi olla! Niin epäreilua :( Buhuu! Toivottavasti keksit jonkun vielä mukavamman oman jutun toiseen ajankohtaan!!! <3

  6. En voi kuin kuvitella härdelliä kolmen kanssa, kun koen samoja fiiliksiä jo tåmän yhden puolivuotiaan kanssa :D meillä myös rakennetaan, ja koska kaikki tehdään itse, ei miestä paljon näy töiden jälkeen. Joskus huomaan sen nukkuvan samassa sängyssä! Mutta..ei auta kuin toivoa että aikansa kutakin, ja uusi koti on aina jotain niin ihanaa, että sen ajatuksen voimalla jaksaa! Olet ihan supernainen!

    • Sen voimalla me jaksetaan!!! <3 Tsemppiä teille kans! Ja ihan tuttua tuo et hyvä kun sängyssä ollaan yhtäaikaa :D

  7. Moi Anna!
    Ihanaa, miten kaikkien tuntemukset on niin erilaisia. Toiset kaipaa sitä omaa aikaa, edes joskus ja mä taas nautin ”hautautua” lasten kanssa tänne kotiin. Vähän tätä pesimistä haittaa se, että keskimmäistä vien vielä kouluun hetken (on ekalla) ja joskus pitää kaupassakin käydä. Kaupassa yritän ostaa aina mahdollisimman paljon (mitä vaunuihin ja reppuun mahtuu), ettei tarvitse käydä kuin kaksi kertaa viikossa.
    Jotenkin tuntuu nyt siltä, että mulle omaksi ajaksi riittää vaunulenkit ja satunnainen kirjojen ja blogien luku tuon pienimmän (9kk) päiväuniaikaan. Johtuukohan se siitä, että tiedän tämän vauvan olevan meidän viimeisen? Oma työni on hyvin hektistä ja olen koko ajan tiiviisti tekemisissä potilaiden ja kollegojen kanssa, niin nyt olen suorastaan nauttinut erakoitumisesta.
    Tämä neljäs oli erittäin vaativa vauva ensimmäiset 6kk, mutta nyt jo vähän helpottaa. Ja olenhan mä ollut yksin jo käymässä tuossa Cittarissa 1,5h, ihan kuin olisi lomalla ollut ;) . Toinen reissu ilman vauvaa oli, kun olin esikoisten kanssa kirppiksellä ja syömässä.
    Mutta joo, kyllä minäkin sitten joskus taas yritän olla muutakin kuin äiti! Vedän pillit jalkaan ja painun tukka putkella Metallican keikalle :D .
    T: vain äiti, 41-v. Säännöllinen lukijasi
    P.s. Ihanaa syksyä ja hyvää raksailua

    • Voishan se olla, et haluat nyt nauttia täysin rinnoin <3 Mä yritän vielä pitää optiota neloseen et ehkä se olis sit viimeinen? ;) Kuka tietää!

      Ihanaa syksyä koko teidän porukalle! Nauti perheestä! Mä en vielä uskalla ajatella et tää olis viimeinen vauva-aika ;)

  8. Anna, teet maailman tärkeintä ja kallisarvoisinta hommaa. Äitinä oleminen on välillä haastavaa ja siitä saa ja pitääkin puhua. Hienosti sinä pärjäät ja hyvä äiti olet. Kiitos viihdyttävästä blogista <3

    Mullakin on treeni ja äitiysaikainen blogi http://www.naiseudenvoima.com

  9. Voi mä elän jotenkin uudelleen elämääni kun luen sun tämänhetkisiä postauksia…. Pieni vauva, isompia lapsia, miehellä työtä 24/7, pieni vuokrakämppä ja oman talon raksaprojekti siihen päälle. Ei oo helppoo! Meillä siitä nyt 7 vuotta aikaa ja vieläkin ehkä vähän ahdistaa kun muistelee niitä aikoja. Mutta kyllä siitä hengissä selviää ja nyt on kaikki hyvin:) Tsemppiä isosti!!!! Sulla on hyvä asenne, se kantaa pitkälle!

    • Hahaah, mä repesin ääneen tuohon kohtaan et ehkä vielä vähän ahdistaa kun muistelee niitä aikoja!! Niin hyvä ja taitaa olla tulevaisuudessa meillä samat muistot vaikka yritän tehdä täällä olosta parhaani… Huh!

  10. Voi, vauva-aika on ihan oma maailmansa. Ihana, raskas, väsyttävä, koko ajan muuttuva, ihmeellinen maailma.
    Varsinkin vauvan kanssa sitä vaan on niin koko ajan äitinä, kun on pieni sylissä, rinnalla, mielessä ja iholla lähes koko ajan. Mutta vauva-aika loppuu aikanaan, vauva muuttuu taaperoksi ja leikkiväksi lapseksi ja äitiä ei tarvita enää ihan koko ajan. Kyllä sä sen jo tiedätkin, kut et ole ekaa kertaa tässä, mutta kai sen unohtaa. Ja se oma aika tuntuu olevan jossain niin kaukana! Mutta ei se ole pitkän ajan päässä. Varmaan se kaaos siitä järjestyy joka asiassa tässä vuoden sisällä :)

    • Ihana kun muistutit. Noinhan se tosiaan on ja tuli jopa vähän surku et mitä mä marisen kun kuitenkin on niin ainutlaatuista aikaa tämä <3 Kiitos siis muistutuksesta! Vuoden päästä tilanne on jo ihan toinen!

  11. I feel you. Ollaan samanikäisiä ja mulla 2 lasta. Mulla omaa aikaa todella vähän ja väsyttää ku vuoden jo valvonu 1 v tytön kanssa.

    • Jaksamista myös sulle! Kyllä sitä taas on huomannut miten kunnon yöunet vaikuttaa jaksamiseen. Olin jo unohtanut *haukottelee*…

  12. Moi Anna, minä vielä 2kuukautta sitten painin aivan samojen asioiden kanssa kuin sinä nyt. Olin vaan pelkkä äiti kolmelle lapselle. Tuskastelin ja hikoilin imetyksen vuoksi ja juoksin pyyhkimään pyllyä ja vaihdoin vaippoja kahdelle. Elämä oli raskasta mutta ihanaa. Mietin miten saan painoni tippumaan ja revin stressiä kiristävistä farkuista. Eräänä heinäkuisena päivänä kaikki muuttui pieni vauvamme ei herännytkään päiväunilta. Elämä voi muuttua hetkessä. Turha stressaaminen vie monta hyvää hetkeä elämästä. Jokaisella hetkellä ja tapahtumalla on tarkoitus ja niistä kannattaa nauttia niistä❤

    • Oi Suvi miten suuri tragedia :( Isoimmat osanotot koko perheelle! Elämä on niin haurasta :( Todella paljon voimia teille <3

  13. Voi Suvi! Osanottoni! Itku tuli heti aamusta ja samantien kuuntelemaan oman pienen hengitystä unilla.
    Jaksamista erityisesti sinulle arkeen! Jaksamista myös meille kaikille äideille, teemme maailman tärkeintä työtä!

  14. Voi Suvi, osanottoni… Hyvä muistutus taas siitä, mikä kuitenkin on tärkeintä ja arvokkainta. Ne lapset.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta