Synnytyskertomus

2014-08-04 00.05.14

 

Pienen syntymä lähti enteilemään supistuksilla torstai-iltana. Ne tulivat harvakseltaan mutta olivat todella kipeitä. Sain yön nukuttua muutaman tunnin pätkissä ja uskon että myös supistukset taukosivat tuossa välissä. Perjantai aamuna heräsin väsyneenä ja nälkäisenä ja mietin turhautuneena että kestääköhän tässä monta päivää. Keskimmäisen lapsen synnytys käynnistyi ihan samalla tavalla ja silloin kärvistelin kotona kaksi vuorokautta ennen kuin tilanne oli niin kypsä että lähdin sairaalaan. Esikoisesta ei tarvinnut arvuutella kun hänen kohdallaan synnytys alkoi lapsivedenmenolla. Nyt olin kuullut, että pitkää latenssivaihetta ei enää tulisi uudelleensynnyttäjälle ja siksi harmitti. Kolmannen kun pitäisi putkahtaa maailmaan tuosta vain ja taas minä sain odottaa.

IMG_20140725_134137

Päivää päätin viettää kotona ja levätä niin paljon kuin mahdollista. Hain lounasta Fafa’sista tien toiselta puolelta, sillä tiesin että myöhemmin saattaisi tulla sellainen olo, että mikään ei enää maistu mutta pitäisi jaksaa. Syötiin perheen kesken ja mies lähti lasten kanssa uimaan. Minä otin lisää särkylääkettä ja menin päiväunille. Heräsin noin puolen tunnin välein kivuliaaseen supistukseen mutta nukuin silti aika hyvin melkein koko sen ajan kun olivat poissa. Ilta touhuttiin kotona ja soitin varalta isovanhemmille, että yöllä saatetaan tarvita lastenhoitajaa. Illalla olin jo kivulias ja sen vuoksi ärtynyt, odotin että lapset menevät nukkumaan sillä kaikki tohina häiritsi suunnattomasti kun olo oli niin kurja. Muut nukahtivat ja minä jäin hereille. Särkylääkettä, suihkua ja kuumaa geelipussia selässä hautoen yön tunnit etenivät. Kivut olivat sitä luokkaa, että aina kun kymmenen minuuttia oli kulunut niin odotin jo kauhulla tulevaa. Se kipu oli kamalaa, oli pakko soittaa sairaalaan saanko tulla.

Kellon ollessa puoli kolme yöllä tehtiin suunnitelma miehen kanssa että menen taksilla ja soitan sitten tarvitseeko tulla ja hälytetäänkö hoitajat vai saanko vain kipulääkettä paikanpäällä ja tulen vielä kotiin takaisin. Sörnäisistähän ei ole montaa kilometria Kätilöopistolle. Minä lähdin sitten matkaan! Saavuin päivystysosastolle jossa menin ensin käyrille. Supistusten väli oli 15-20 minuuttia eivätkä ne siellä ollessa tuntuneet yhtä pahoilta kuin kotona. Ilmeisesti se rauhoitti kehoa ja mieltä kun tiesi olevansa hoidossa. Kohdunsuun tilanne oli sen sijaan surullinen. Täysin epäkypsä, kiinni ja kanavaa pitkästi jäljellä. Supistukset eivät olleet vielä saaneet aikaan mitään ja kotiuduin kaksi särkylääkettä naukattuani viideltä aamuyöllä kotiin vain jatkaakseni hidasta kuolemaa siellä. Litalginit eivät auttaneet yhtään. Kärvistelin kahdeksaan jolloin soitin osastolle, että tulen uudestaan sillä haluan jotain vahvempaa särkylääkettä, kuten kipupiikin kankkuun. Kolme tuntia kotiintulostani tilaan uudelleen taksin ja suhaan kättärin pihaan. Tällä kertaa en meinaa päästä nousemaan taksista ylös kun supistus lamaannuttaa koko kropan. Purskahdan itkuun kun kävelen sisään ja ilmoittaudun kyyneleet poskella. Pääsen heti tutkimukseen jossa selviää, että kas, kanava hävinnyt ja kohdunsuu 3 cm auki! Jee, ne ovat tehonneet! Piikki pakaraan ja jään osastolle kuittaamaan univelkaa. Soitan miehelle, että saa tulla perästä ja herään kun hän saapuu huoneeseen reilu puoli tuntia myöhemmin.

Päivystysosastolla sain nukuttua hyvin sen parituntisen jonka lääke vaikutti. Sen jälkeen supistusten kipu palaa entistä pahempana ja niiden väli jää vihdoin alle kymmeneen minuuttiin. Jee! Silloin katsotaan synnytys käynnistyneeksi. K.11.30 nousen käyriltä ja lapsivettä hulahtaa lattialle. On aika siirtyä synnytyssaliin!

Olen todella kovissa kivuissa kun päästään perille ja inhoan ilokaasumaskia. En käytä sitä lainkaan vaan yritän keinuttaa supistukset seisten. Jokaisen iskiessä mun kasvoihin iskee ihan tajuton kuuma aalto ja hiki valuu ohimoilta. Supistukset ovat edelleen harvoja eli välit noin 5-6 minuuttia eikä kätilö tunnu uskovan kun sanon että on aika saada haluamani kivunlievitys eli selkäydinpuudute. Hän pelkää että supistukset laantuisivat puudutteesta ja panttaa sitä. Kun lääkäri tilataan hän on puuduttamassa toista synnyttäjää ja siinä kestää ikuisuus. Tässä kohtaa taidan mainita, että odottaminen on rääkkäystä! :D Kun lääkäri tulee puuduttamaan minua niin olen jo 9cm auki! Saan pikavaikutteisen spinaalin ja ah mikä autuus. Sanon kätilölle, että kiva kun näen nyt sinunkin kasvot ensimmäistä kertaa :) Huokaan hetken ja viimeinen 1cm aukenee. Sen jälkeen odottelemme, että saan jalkoihin hieman tuntoa jotta voin ponnistaa. Ponnistan noin 4 supistuksen verran ja poikaa syntyy 19min myöhemmin. Isi leikkaa napanuoran ja minä saan hänet syliini. 9 pisteen poika on syntynyt! En voi uskoa että kaikki on ohi vajaassa kolmessa tunnissa. Syntymäajaksi merkataan 14.09 ja potran pojan mitat ovat 3808g ja 51cm. Voin itse mainiosti sillä selviän pienillä naarmuilla.

Synnytyssalissa isä saa pojan kenguruhoitoon kun minä käyn suihkussa. Saan puhtaat vaatteet ja sitten isä kylvettää pojan. Kätilöt hakevat meille aamupalaa ja appelsiinimehua skumppalaseissa. Paahtoleipä on lämmin ja rapea, siinä on erityisen hyvä maku. Kilistettiin oikein laseja! :)

GzKDc

IMG_20140804_004419-2

IMG_20140726_203915 IMG_20140726_204111

4iha8 2mbUV

Olo on onnellinen ja synnytys on ohi nopeammin kuin kätilöt osasivat odottaa. Yleensä supistusten väli on paljon lyhyempi mutta omalla kohdalla pitkä väli ei vaikuttanut niiden tehoon. Aukesin lopulta todella nopeasti ja ainoa mistä jäi aavistuksen harmitus oli se, että sain omasta mielestäni puudutteen aika myöhään. Toisaalta en olisi jaksanut enää ainoatakaan supistusta, enkä kestänyt ponnistusvaihetta hymyssä suin jos en olisi sitä saanut joten parempi myöhään kun ei milloinkaan. Spinaalin vaikutus myös lakkasi nopeasti ja pääsinkin juuri suihkuun ja itse kävelemään vuodeosastolle. Seuraavana päivänä kipu unohtuu ja olen sitä mieltä, että annan synnytyksestäni pisteitä 9 asteikolla 1-10 kun kätilö kysyy. Olen siis tyytyväinen. Onhan sylissäni jotain kultaakin kalliimpaa! Aivan isänsä ja isoveljensä näköinen pieni rakas. Amos Aarre Liljeroos.

IMG_20140803_153116

Anna

39 vastausta artikkeliin “Synnytyskertomus”

  1. Hei ,
    otsikko pelästytti, tuleeko jokin intiimi kauhukertomus synnytyksestä.
    Onneksi oli vain kuvaus tapahtumien kulusta, joka sujui aika lailla
    normaalisti. Itkuun piti pillahtaa viimeisten lauseiden kohdalla,
    etenkin ihan viimeisen. Niin kaunis kuva, jostain rantakalliolta.
    Halaus ja pusuja sekä äidille että pojalle. Nonna da Roma

  2. Olipa kiva kuulla synnytyksestäsi! :) Harmi kun kipulääkkeen sait niin myöhään! Kyllä pitäisi kuunnella enemmän synnyttäjän omia tuntemuksia ja hänen jaksamistaan! Onneksi synnytys meni kuitenkin hyvin! Pientä aarretta ei mikään voita! :) Itselläni menossa nyt 37+ viikko. Kahdelle sormelle kuulemma auki ja kanavaa hyvin vähän jäljellä, saa nähä millainen synnytys tämä on. Ne kaikki on niin erilaisia, myös saman ihmisen kohdalla! Mukavaa vauva-aikaa teille! <3

    • Näinhän ne on! Tää kolmas oli kyllä helpoin synnytys että hyvä mieli jäi siitä huolimatta että tuli puudutteen kanssa kiire! :) Oon ihan onnellinen että meni niin hyvin :)

      Paljon voimia viimeisiin viikkoihin sinne! Kohta on vauva sylissä! =)

    • Voi että mikä suloisuus ja ihanan helpon kuuloinen synnytystarina! Suht aikaisin syntyi pieni mies! :) Isot onnittelut teille! <3 Kahden päivän ikäero meidän prinsseillä :)

  3. aikamoiselta kuulostaa sellaiselle kun ei ole koskaan synnyttänyt. Välillä mietityttää haluaako lasta ihan varmasti.. ps. Onpa sun miehellä lihaksikas jalka :)

    • No ei kai sentään! Kyllä se oli tuon kivun arvoista ja todella hyvä fiilis jäi itselle synnytyksestä :)

  4. Spinaalipuudutus oli minustakin autuus. :D Eka kerralla sain epiduraalin, niin kyllä tää spinaali oli parempi ja tehokkaampi. Sanoivat että sen vaikutus kestää 1,5h ja niin se teki.. kun tuo aika meni oli aika ponnistaa ja sieltä se tuli 5 min myöhemmin. :D
    Ihana ku viimenen kuva.. Voisin vaikka matkia… jos olis hiekkaa lähellä.. pitänee ottaa tuossa uudelle nurmikolla, kun sellanenkin peräti kasvaa omalla pihalla. ;)

    • Mä tykkäsin kans! :) Oikein mojova lääke mutta sopivan lyhyt vaikutus :D

      Matki ihmeessä, tulee ihania kuvia. Menee tarpeeksi alas vaan ja laittaa jonkun kauniin taustan eteen. Sillain mä asettelin meidän nukkuvan nyytin tuohon :)

  5. Aaawww, ihana <3 Loppu meni lähes identtisesti mun kuopuksen kanssa, paitsi en ehtinyt saada sitä puudutetta kun ei kätilö uskonut kun supistukset 7-9 min välein ja ykskaks se plumpsahtikin ulos yhdellä ponnistuksella.

    Ihanat kuvat ja ihana nimi ja mun vauvakuume ehkä ihan vähän herättelee nyt päätä – onneksi ei paljoa, koska ei kuulu suunnitelmiin tällä hetkellä :p

  6. Ihmettelen kommenttia että kertomus saa harkitsemaan lapsen tekoa.. Minä kun lapsellisena pidän tätä synnytyskertomusta hyvänä ja ei yhtään pelottavalta. Kaikkihan meni hyvin!

    • Niinpä, itsekin ajattelin, että mukavankuuloinen, ja nopeasti edennyt synnytys! Kun kerran äitikin selvisi lähinnä naarmuilla. Ja hyvä niin!

      Onnea!

    • Kyllä, näin itsekin koen! Oikein positiivinen kokemus :) Toki sattuuhan se, mutta se unohtuu kyllä nopeasti jos ei tule mitään suurempia vaurioita.

  7. Kaunis synnytyskertomus, ja ihana pikkuinen lopputulos! Hurjasti onnea! :) :)

    Mä kanssa vähän ihmettelen kommenttia siitä, että kertomus saa harkitsemaan haluaako ikinä synnyttää. Tämähän oli niin mukava ja kaunis tarina. No, oppia ikä kaikki. :)

  8. Paljon Onnea pikkuisesta pojasta..ja mikä ihana nimikin!
    Minä olen kaksi synnyttänyt niin, että oon joutunut odottelemaan kipulääkettä, koska lääkäri oli jossain menossa eikä päässyt paikalle. Molemmilla kerroilla just kun lääkäri saapui, todettiin että on liian myöhäistä puuduttaa. Synnytykset on ollu nopeita ja tosi kivuliaita. Mutta pääasia että kaikki meni hyvin. Mutta jos vielä kolmas tulee niin haluan ehdottomasti jotain muutakin kun ilokaasua ;)
    Millä raskausviikoilla hän muuten syntyi? Kerkeskö mennä yli la:n?

    • Mäkin koin sen kotonaolovaiheen ehkä inhottavimmaksi kun se vaan kesti ja kesti :( Sairaalassa tohina oli kivuliasta mutta kaikki tapahtui nopeasti! :) Viikot oli 39+3.

  9. Onnea vielä kerran! Hienoa, että kaikki meni hyvin. Synnytyksesi kesto tuntuu minimaaliselta omiini verrattuna (esikoinen 37h ja kuopus 24h). :-D Ihanaa vauva-arkea teille!

    • Mulla on kokemusta myös noista maratoneista ja tää oli kyllä helpompaa näin! :D Kiitos Ellu ja ihanaa arkea myös teille! Ja hyviä treenejä, kun luin että oot päässyt jo liikkeelle :)

  10. Onneksi kaikki meni hyvin ja lopulta nopeasti.Ihana nimi pienellä aarteella ♡ Kaksoisaat pikkupojilla on se tämän kesän juttu ;)

  11. upeeta, että kaikki meni hienosti! kaikki on niin pienestä kii ja kun raskaus on onnelliseti ohi ja vauva sylissä niin se kiitollisuuden määrä on sanoinkuvaamaton..Mullakin kolmas synnytys oli jotenkin paras, kaikki meni nopeasti ja hyvin. mullakin on käynyt kaikkien viiden kanssa noin, että puudutteet on jääneet saamatta, ilokaasun voimin on selvitty, oonkin joskus miettinyt että millasta mahtaa olla synnytys puudutettuna:D olispa ton spinaalin vaikka joskus saanut, no ei vaan äärettömän kiitollinen äiti olen kun olen siunattu viidellä aarteella ja voi minkä nimen teidän nyytti sai, ihana.

    • Niin sitä juuri jännittää ennen kun ennalta ei voi tietää miten käy! Se on aika suurta jännitystä juuri ennen syntymää! Onneksi kaikki tosiaan meni näin hienosti, on todella kiitollinen olo <3

      Ehkä meillekin joku päivä lisää :) Oon itse viidestä lapsesta nuorin! Viihdyin niin hyvin isossa perheessä <3

  12. Paljon paljon onnea vielä koko teidän perheelle uudesta pienokaisesta! Itse en ole vielä synnytystä päässyt kokemaan, mutta tuosta synnytyskertomuksesta ja erityisesti noista vastasyntyneen kuvista henkii kyllä ihan uskomaton onnellisuus..! Ja ihanan nimen on pikkuinen saanut; yksilöllinen, mutta sopii kauniisti myös sisarusten nimien kanssa! :)

    • Kiitos! :) Oon samaa mieltä itsekin vaikka sanon, eli sopii kauniisti sisarusten nimeen :) Siinä on mukana myös isoisäni nimi joten nimi on tärkeä meille. Kaikilla lapsilla on yksi nimistä suvusta <3

      Kiitos myös kuvakommentista! Nuo hetket on niin ainutlaatuisia, että ei ihme jos näkyy naamalla <3

  13. http://istillcount.blogspot.fi/?m=1

    Kiitos kun joit kokemuksen. Kiitos sille joka on keksinyt blogit:). Täällä viihtyy mukavasti:). Alkoi naurattaa tuo, kolmas helpoin;). Ehkä mulla siihen kolmanteen meni liian pitkä vanhemmista lapsista, kun oli/on sitten niin haastava:). Ja on kyllä kaiken haasteen arvoinen:).

    Vauvan tuoksuisia kesäpäiviä perheellenne.

    • Luin sun blogia taas (oon aiemminkin lukenut) ja täytyy kyllä todeta että oot mahtava mamma! Kaikkea hyvää teille ja ihanaa kesänloppua! Aina asiat ei mene niin kuin suunnittelee mutta ollaan kiitollisia kaikesta mitä meillä on <3

      Kiitos viimeisestä! <3

  14. Ihana synnytyskertomus, kiitos kun jaoit sen meidän lukijoiden kesken! Näitä on niin ihana lukea, kun jokainen synnytys on niin ainutlaatuinen. Joskus olen miettinyt, että miten upeaa olisi olla ammatikseen kätilö – nähdä näitä tarinoita ihan paikan päällä, mutta toisaalta, eihän sitä työn tuoksinassa ehtisi fiilistellä kun olisi työt tehtävänä ;) Ja mielenkiintoista lukea myös fiiliksistä jälkikäteen, kuinka hormonit heilahtelee ja asettuu hiljalleen uomiinsa :)

    Yksi mitä ihmettelen, on se, miten sinä voit näyttää noin freesiltä tuore vauva rinnallasi?! :D Ei, en epäile kuvamanipulaatioita, sulla on vaan ihana hehku päällä :)

    Onnitteluhalirutistukset vielä kerran koko perheelle!

    • Se on varmasti joku helpotuksen hehku kun urakka oli ohi! Oli niin helppo hymyillä :D Kiitos siis kehuista!

      Elämän ihme on kyllä todellinen ihme, vaan on siinä kätilön hommassa puolensa! Nim. pissasin ponnistaessa kaaressa :DDDD

  15. Voi miten ihana pikkumies, alan havaita pelottavasti vauvakuumeen nousua :)<3

    Ja nimi on ihanan sointuva, sopivasti erilaisen kuuloinen! Mitkä teidän muiden lasten koko nimet olivatkaan? :)

    • Meillä on Eliel ja Linnea (kokonimiä en viitsi jättää näkyviin).

      *puhaltelee vauvakuumetuulia lisää* ;)

  16. Itkuisena luin kirjoituksen, ihanaa kun kirjoitit! Itsellä on viikkoja 34 ja edellisestä synnytyksestä 14 vuotta! Jännät paikat siis edessä. Nyt viimeiset pari päivää on ollut kamala olo, supistelee välillä, painetta on siltäkin enemmän. Kauhulla odotan että kauan itse synnytys mahtaa kestää! Syöminen on hyvä vinkki, itsellä häviää ruokahalu aina kun on tarpeeksi kipua. Kaikkea hyvää teille!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta