Rakas ruokapäiväkirja

20140415_081736

 

Oon täyttänyt tällä viikolla ruokapäiväkirjaa kuvien muodossa niin että kuvasin tiistaina mun kaikki ateriani aamusta iltaan. Ruokapäiväkirjan pitäminen on tieteellisesti hauska tutkimus sillä se jo itsessään saa sen pitäjän tekemään järkevämpi valintoja. Tätä on tieteellisesti testattu myös esimerkiksi itse ravitsemusterapeuteilla tai muilla terveellisesti syövillä ihmisillä ja myös heidän kohdallaan ruokavalio muuttui entistä terveellisemmäksi päiväkirjajaksolla. Siitä sitten poiki epätoivoinen ajatus, että minäkin saisin kiinni retuperällä olevasta dieetistäni jos tunnollisesti ikuistan kaiken syömäni. Aloitetaan aamusta:

20140415_081742

k.8.15

Elovenan kaurahiutaleista puuroa

Bonnen persikkasosetta

mansikkaa

Keso raejuustoa

+ kahvia ja maitoa (puuttuu kuvasta)

 

20140415_105834 20140415_105855 k.11

makaronilaatikko:

tummaa pastaa, paistijauhelihaa, sipuli, munamaitoa ja mausteita

salaatti:

rucolaa, jääsalaattia, tomaattia, kurkkua, viinirypäleitä, oliiviöljyä

lusikallinen raejuustoa

ketsuppia (puuttuu kuvasta)

 

20140415_124546 20140415_151503

 k. 12.45

(Bloggailun lomassa eli töitä tehdessä)

Luxus patukkaa noin 2/3

mansikoita

messuilta ilmaiseksi saadun Fastin juoman maistaminen (1/3 pullosta)

 

20140415_145753 20140415_145808

 k.15

Ehrmann

Bonne persikkasose

mansikkaa

banaania

 

20140415_150916 20140415_150929

 (samaan syssyyn rahkan kanssa)

k.15.10 -kiva kun näen kännykästä kuvien kellonajat!

moniviljasämpylä

kinkkua

juustoa (17%)

tuorejuustolevitettä

salaattia

 

20140415_174817
Väliin kokkauskuvat paprikoista broileri-riisitäytteellä! Nam!

20140415_180744 20140415_181641 20140415_182016

 

Mutta nuo ei kuuluneetkaan saman päivän ruokapäiväkirjaan sillä täytettä jäi niin paljon että kun paprikat oli vasta uunissa niin söin jo päivällisen:

20140415_182741 20140415_182749

 k.18.30

paprikoiden täytettä

(riisi, maustamaton broileri, sipuli, paprika, creme bonjour)

vihersalaattia

 

20140415_190520

 k.19.05 jälkiruoka

välipalalta jäänyttä banaani-mansikka-persikkasosesekoitusta suoraan muovikulhosta sohvalla

20140415_201645

 k.21

miehen retale sulatti synttäreiltä jääneen kakun

iso pala prinsessakakkua

 

Jonka jälkeen iski jo masennus. En mä halua kuvata prinsessakakkua. Ärsytti niin maan vietävästi sillä se ei ollut iltapala jonka haluan laittaa ruokapäiväkirjaan. Urhoollisesti kuvasin sulamassa olleen kakun kuitenkin kun tiesin että syön sen kohta. Tää on niin tyypillistä mua, että päivän olen herkuttelematta mutta illan tullen menee suklaamunia, jäätelöä tai mitä vaan sattuu löytymään! Tuon jälkeen vielä joskus ennen nukkumaanmenoa söin Valion mangojogurtin mutta olin jo niin luovuttanut että en kuvannut sitä

340x340
joten kuva lainattu: täältä

Fiilis päiväkirjan pitämisestä on masentunut. Jos tää on se terveellisempi versio meikäläisen ruokapäivistä niin mitä mä oikein mussutan normaalisti? Ateriavälit on aika lyhyet ainakin aamupäivän puolella ja tuntuu että en muuta oo tehnytkään kuin miettinyt seuraavaa ateriaa. Ei edes huvita syöttää noita kalorilaskuriin.

20140416_101105 20140416_101115 20140416_143311 20140416_143259

 

Nää 4 alimmaista kuvaa on keskiviikon aamupala ja lounas ja sitten kuvat loppuukin kun mentiin Saran kanssa kahville itikseen ja mun tarjottimelle eksyi kahvi+rahkapulla. Ei huvittanut kuvata sitäkään. Ilta jatkui parilla paprikalla ja loppuilta kuorimalla minikokoisia foliopäällysteisiä suklaamunia ja bloggaamalla myöhäiseen yöhön.

Oonkohan mä ihan menetetty tapaus? Takaraivossa raksuttaa ajatus siitä että vielä vuosi sitten haaveilin kovastikin fitneksestä ja esimerkiksi juuri toukokuun aikoihin oli elämäni kunnossa! Mikään ei voinut estää mua enkä edes silmäleikkauksen jälkeisissä pöllyissä suostunut ottamaan suklaakonvehtia heräämössä vaan kaivoin kassista omat eväät (kalkkunaruisleipä ja herasheikki). Mulla ei todellakaan ole sitä samaa itsekuria vaan se loppuu ensimmäisen höttöleivän tai herkun osuessa mun näköpiiriin.

IMG_20130524_172143 IMG_20130524_173011 IMG_20130524_173336

 

Juuri nyt tuntuu siltä että mun nälkä on loputon ja haluaisin vain ja ainoastaa syödä. Onko kyse raskaushormonien vaikutuksesta vai oliko kenties suurella laihdutusurakalla vaikutusta mun nykytilanteeseen. En oikeasti itse tiedä mutta syömisenhallinta tuntuu olevan taistelua tuulimyllyjä vastaan. Vaikea sanoa edes mitä haen kirjoittamalla tästä sillä en itsekään osaa jäsennellä asiaani tämän paremmin.

Ehkäpä yhteenvetona voisin sanoa että vaikka tahto on kova niin juuri nyt tuntuu että syön jokaikisen herkun johon törmään vaikka olisin 5 minuuttia aiemmin päättänyt putsata ruokavalion. Vanha herkkupäivä viikossa on muuttunut herkutteluksi 7 päivänä viikosta. Ennen tää ei tuntunut lainkaan ongelmalta vaan nautin joka hetkestä kun tuloksia tuli ja kroppa kiitti. ”Ei auta itku markkinoilla, avaimet ovat omissa käsissä, minkä taakseen jättää sen edestään löytää” jne. Ei ne mua silti lämmitä. Just nyt tuntuu siltä et voisin kadota karkkimaahan ja sulkea blogin kunnes pääsen sieltä pois. Mutta ei, mä suuntaan nyt kauppaan, suljen koneen ja lähden sinne mökille sammaloitumaan ja odottamaan sitä että mieli kirkastuu. Liikaa fitnesshömppää yhdelle herkässä mielentilassa olevalle ihmiselle.

Kai mä koitan vaan sanoa, että nauttikaa siitä kun menee hyvin ja asiat sujuu. Kyllä mäkin nautin kun sujui! <3 Ja kun sen fiiliksen menettää niin maksaisi mitä vaan että sen saa takaisin. Harmi ettei sitä vaan myydä missään vaan se pitää löytää sieltä omasta sydämestä. Toivottavasti mun itsekeskeinen omaan napaan tuijottaminen ja navanympäryksestä murehtiminen loppuu viimeistään siinä vaiheessa kun saan syliini sieltä sisältä sen kaikista tärkeimmän. Ehkä sen rentouden tullessa myön mun mieli antaa mun rakastaa itseäni ja tehdä keholleni hyvää jättämällä herkut rauhaan ja syömällä kun keho sitä tarvitsee mielen sijaan.

Nim. Ahdistunut Anna-92kg

IMG_20140412_220727

Anna

94 vastausta artikkeliin “Rakas ruokapäiväkirja”

  1. Voi minä niin jaan tuskasi! En ole ikinä päässyt niin pitkälle kuin sinä. Nyt keväällä pääsin pisimmälle koskaan urakassani. Mutta olen myös syönyt niitä samaisia suklaamunia jo monta pussia viime aikoina. Päivät sujuu, tulee käytyä salilla, lenkillä ja syötyä rahkaa sekä salaattia. Illalla syön muroja, leipää, munia ja teetä, jossa on sokeria.

    Sinulla on mahassasi jotain todella tärkeää ja ainutlaatuista. Keskity vain siihen, oma kroppaasi ehdit hiomaan, kun on sen aika. Nyt on toisenlaisten juttujen aika.

    Ja Anna sä oot ihan mielettömän kaunis, motivoiva ja ihana raskaanakin. Ilman blogiasi en olisi itse aloittanut omaa urakkaani.

    • Kuulostaa valitettavan tutulta! :/ Ja eiks oo jännä et aiemmin sama ruokavalio ei saanut iltaisin napostelemaan eli se tuntui riittävän! Se joten kummaksuttaa, mur! Mut koitetaan nyt vaan jatkaa ja tsempata kun tiedetään et mikä toimii ja mikä ei! :) Ihanaa kevättä! Ja oikeasti tsemppiä sinun urakkaan! <3 Mukava kuulla että oon motivoinut aloittamaan :)

  2. Moi Tilli:) olipa hauska eksyä tänne sun blogiin, ihan vaikutat olevan sama höpöttäjä kuin lukioaikana juttujen perusteella. Tuli niin mieleen muistoja susta näitä sun tekstejä lukiessa, oiskin kiva joskus käydä kahvilla kun tuut Oulussa käymään. Se muutaman vuoden takainen törmäys uimahallissa ei ollut mikään paras kuulumisten vaihtopaikka:)
    Ja voin kyllä yhtyä tohon kirjoittamaasi et raskausaikana ei voi vastustaa herkkuja, mulla ainakin ollut niin huono itsekuri joka raskaudessa. Nyt kun nuorimmainen 2,5v jaksaa urheilla ja pitää huolta itsestään ihan erilailla:)
    Eeva Patelasta:)

    • Moikka Eeva! :)

      Kiva kuulla susta ja tosiaan onhan tässä vuodet vierähtäneet niin ei oo ehtinyt kuulumisia vaihtamaan! :) Mä odotan kans tuota seesteisempää aikaa ;) Huh! Koitetaan joskus sopia treffit kun tuun käymään! :)

  3. Höpsö! Ihan turhaan stressaat! Mulla oli ihan samoin raskausaikana, maha oli kyltymätön kaivo ja kun mieliteko iski niin vastaan oli vaikeaa taistella. Se on jotkut alkukantaiset vaistot (tai hormoonit) että raskaana olevalla on suurempi nälkä että vauva pysyisi terveenä ja saisi kaikki ravintoaineet. Ja uskon kyllä että pystyt tehdä laihdutusurakan vielä uudestaankin. Ehkä tälläkin on joku suurempi tarkoitus loppupeleissä? Mieti jos vielä joskus nousetkin kisalavoille?

    Ja ei tuo ruokavalio nyt yhtään paha ole, syöt paljon kasviksia ja proteiinia. Tosiaan nuo iltaherkuttelut on vähän huono mutta tiedän että on vaikeaa vastustaa kiusauksia jos kaapissa on herkkuja tai jos puoliso vetää vieressä kakkua!

    Tsemiä!

    • Kiitos täydellisestä ymmärtämisestä! :) <3 Lohduttavaa kuulla et joku uskoo muhun noin koska uskon itsekin et palaudun sitten kyllä aikanaan ihan omaksi itsekseni! :)

  4. Voi ei, kuulostaa ihan ku mun oman blogin kirjotukselta! Oon onnistunu pudottamaan vähän yli 14 kiloa viime vuoden tammikuusta, mutta nyt kaikki on vaan tyssänny seinään. Ihan järjettömät kiireet koulun ja töiden kanssa, ei vaan yksinkertasesti jää aikaa liikunnalle. Väsyneenä on sit niin helppo vaan käydä kaupan kautta ja ostaa joku valmisateria sen sijaan, että käyttäis sen puoli tuntia terveellisen illallisen tekoon. En ole edes uskaltanut käydä vaa’alla yli kuukauteen, ahistaa jopa koko ajatus!

    • Vaaka, tuo turmiollinen mielenpahoittaja! Mä suosittelen välttämään jos voit. Mulla on tässä se ihanuus et saan käydä oikein yleisön edessä et se kirjataan neuvolakortiin -dislike! :D

      Parempaa kevättä meille! ;)

  5. Nyt on pakko jo vähän pahoittaa mieltäsi, mutta sinun ruokailussasi VARSINKIN raskaana ei ole mitään järkeä. Ei voi olla vauvalle hyväksi syödä noin paljon sokerisia herkkuja. Sullahan perusrunko on ihan ok, aika isoja aterioita vetelet, mutta se on toissijaista jo tässä vaiheessa. Oletko itse laskenut että olet pienimmästä painosta ottanut lisää kiloja 24kg?. Alle vuodessa. Tsemppiä nainen, nyt vaikka hilaat herkut pariin kertaan viikossa EI joka päivä. Oikeasti tätä menoa tulet olemaan pitkälti yli 100kg synnärillä ja sitähän et missään nimessä halunnut.

    • Moikka Heidi!

      Mulla olisi tähän sanottavaa kaikenlaista. Alkuun kiitos huolenpidosta ja selvennyksestä vielä tuossa alempana kommenteissa. Oon aika paksunahkainen eikä mua kritisoivat kommentit sinänsä haittaa jos tiedän että teen parhaani eikä se riitä. Juuri nyt tää on mulle haastellista aikaa kuten sanoin ja jos painonhallinta olisi mulle raskausaikana noin helppoa niin puolesta ottaisin vaikka vaan sen pari kiloa.

      Kuitenkin mun on pakko sanoa, että mua ihmetyttää että et lainkaan ymmärrä. Sä jätit ennen tosi kivoja kommentteja mutta nykyään kun mä en laihdu tai nostele penkkituloksia niin tulee tosi kitkerää kommenttia. Luulisi että itse reilusti satakiloisena ihan ilman lapsiakin ymmärtäisit että jos laihdutus on helppoa niin sinäkin olisit normaalipainoinen. Onko nyt kyse siitä että sua harmittaa myös se ettei täältä tule sitä tsemppiä? Oon tosi pahoillani mutta en voi olla muuta kuin rehellinen ja kertoa myös tästä. SIitä varjopuolesta joka näköjään tuli suuren laihdutusurakan jälkeen, uuden raskauden koittaessa. Mäkin olen vain ihminen jolla on omat ongelmani.

      Toivottavasti voidaan silti jatkaa kommentteja hyvässä hengessä. Kritisoida toki saa mutta tiedät varmasti itsekin mitä tarkoitan sillä. Hyvää pääsiäisen jatkoa ja tsemppiä meille molemmille painonhallinnan haasteisiin!

    • Niin siis minulla kyllä on lapsia kaksin kappalein, eli nyt ilmeisimmin menen jonkun toisen Heidin kanssa sekaisin.
      Mutta kyllä ymmärrän myös sinun näkökantasi. Kovasti edelleen tsemppiä.

    • Mitenhän voi sit kommentit tulla samasta osoitteesta toisen H:lla alkavan nimimerkin kanssa? Tosi kummaa! Pahoittelen.

    • On outoa, koska olen lukenut vasta hetken aikaa muutenkin blogiasi kun ystäväni lähetti osoitteen. Mutta ehkäpä tämä nyt ei ole edes se pääasia :). Pahoitteluni myös jos sekaannusta.

    • Hei Anna! Olen aktiivisesti lukenut blogiasi jo pitkään. Kirjoitat hyvin ja motivoit varmasti useita ihmisiä liikkumaan. Tuo Heidin kommentti ja vastauksesi siihen sai minutkin pitkästä aikaa kommentoimaan. Lähinnä hämmennyin sinun reaktiostasi. Heidin kommentti ilmeisesti sattui ikävään kohtaan, ja herätti tunteita? Sivuutit täysin Heidin asian pointin, ja kiinnitit huomiosi vain ihmiseen kommentin takana. Sinänsähän Heidin kommentti on mielestäni asiallinen, ja (ikävä kyllä) täysin totta. Herää ajatus, että sinun on vaikea ottaa vastaan rakentavaa kritiikkiä, vaikka kirjoitat aiheesta, joka sellaista luonnollisesti voi herättää. Minusta on kamalaa lukea, että täällä ihmiset sanovat, että syö nyt kun saat syödä, kun eihän painon kontrolloimaton nouseminen ole lapsellekaan hyväksi – eikä myöskään sinulle, tarkasteltiinpa sitten fyysistä tai psyykkistä hyvinvointia.

      Uskon muiden tavoin, että pystyt kyllä pudottamaan kertyneet kilot myöhemmin, mutta tekeekö raju painon nouseminen (vaikkakin osittain raskaudesta johtuva) hyvää sinulle ja aineenvaihdunnallesi? Mielelläni lukisin tästä vaikka kokonaisen postauksen verran, sinähän olet kouluttautunut liikunta-alalle, joten tiedät varmaan itse asiasta enemmän. Lisäksi kiinnostaisi lukea, vieläkö pidät elossa haavetta kisalavoista?

      Toivotan sinulle hyvää raskausaikaa ja aurinkoista kevättä.

    • Anteeksi jos vastaus oli vääränlainen. Oon vaan saanut jo jonkin aikaa samasta osoitteesta oikein kitkeriä kommentteja ja siksi ensimmäistä kertaa nyt vastasin vähän ihmetellen. Kyse ei ollut siis yhdestä kommentista ainoastaan.

      Ihan asiaa on kommenttisi myös mutta olen nyt sen verran väsynyt että en jaksa pohtia asiaa blogissa tätä enempää (siis ainakaan juuri nyt). Raju painonnousu tekee varmasti ainoastaan pahaa ja fiilikset on sen mukaiset kuten nyt uusimmassa postauksessa kirjoitin :(

  6. Hei Anna,
    Minä jaan lähestulkoon samat ajatukset. Myös minä olen kova urheilemaan ja ennen raskautta minulla oli lähestulkoon rautainen itsekuri. Nyt raskaana, joo urheilen edelleen (en tosin enää rv 21 niin intensiivisesti), mutta itsekuri on hävinnyt kuin pieru saharaan! Annan itselleni todella helposti syyn herkutella eikä se todellakaan aina edes vaadi syytä:) Eilen kylässä olisin saanut suklaalevyn mukaani, mutta lopulta kieltäydyin ottamasta sitä mukaani, koska tuntien tämän hetkisen minäni, olisin avannut sen heti autoon päästyäni eikä siitä todellakaan olisi jäänyt montaa riviä mummulle viemisiksi (niin kuin hienosti mielessäni suunnittelin).

    Luulen, että siinä voisi olla perää, että niin sinä kuin minäkin olemme aikoinaan noudattaneet tiukkojakin ruokavaliota (välillä ehkä hampaat irvessä), ja nyt kun näin ei voi toimia ja niitä kiloja kuitenkin tulee (joo, eihän niitä tarttis tulla niin paljon. Jostain luin, että 8 kiloakin olis riittävä, PAH, sanon minä), niin sitä vaan antaa itselleen periksi turhan helposti. Itse ainakin ajattelen juurikin niin, että kiloja tulee kuitenkin, joten kyllä se päivän pulla menee siinä samalla:) Mutta toisaalta en murehdi siitä, kunhan Pikkuinen ei kärsi herkutteluistani. Ja on minulla taas monta monta vuotta aikaa sulatella niitä kiloja ja hakea parempia muotoja.

    Onneksi raskauden puolivälin taittuessa ja hyvien uutisten saatossa (rakenneultrassa kaikki hyvin:)) olen saanut hitusen itsekuria takaisin, mutta vain hitusen. Rautaisesta itsekurista ei voi todellakaan puhua:)

    Terv.Reetta (vasta-aine-Reetta)

    • Onnea hyvistä ultrakuulumisista! <3

      Joo ollaan onneksi voiton puolella ;) Perhana, on tää oma ruljanssi kyllä kropalle ja mielelle :( Mut onneksi palkinto on sen väärti mut kyllä tässä mieleen tulee et uskaltaako enää koskaan leikkiin lähteä kun on näin hankalaa. Puuh!

  7. Pahoitin mieleni sun puolesta tuon ylemmän kirjotuksen takia… (raskaushormoonit)

    Mä ite oon nyt raskaana viikoilla 30+1.. painoa on tullut 12-13kg vaaasta riippuen ja mulla on nyt viimesen pari viikkoa ollut olo, et ihan sama mitä syön, ku kuitenki paino vaan nousee.. heh. Mun olo on ollu tuo, mut kuitenki oon pyrkiny siihen, et syön herkkuja vaan tosi kohtuudella päivässä tai vain viikonloppuisin. Nyt oon pari päivää tehny etätöitä kotona, niin on lounaan jälkeen tullu otettua jälkkäriksi pari kolme neljä namia.. damn me! ;)

    Mä käyn edelleen salilla 2x viikko ja niinä päivinä, kun en käy kävelen koirien kans puolesta tunnista (3 km) kolmeen varttiin (~4.5km).. Eilen kokeilin (7 km) jopa polkupyörää.. tuli ikävä sitä tunnetta mikä siitä tulee. Mä pyöräilen paljon ja yleensä sellasia >20 km lenkkejä..

    Mut tsemppiä ja yritystä, jospa se paino ei enää kovin nousis. Mä punnitsen itseni viikottain, niin viime kerralla oli yllätys ku ei ollut tullutkaan lisää vaan -200g (vaikka söin samalla tavalla).. :D Olisko isoin kasvupyrähdys asukilla jo ohi? (niin varmaan…..)

    • HUH, hetken jo säikähdin, että VOI EI enkai nyt pahoittanut ketään kirjoituksellani!:)

      Minä en ole punninnut koskaan itseäni aktiivisesti, koska omalla kohdalla se vaaka ei kerro totuutta (olen hyvin atleettinen kropaltani). Ja nyt raskauden aikanakin käyn vaa’alla ainoastaan neuvolakäynneillä. Rv 20 mennessä kiloja on tullut 9 kg! Vaikka eihän tuo neuvolassa tehty punnitus niin tarkka ole, kun farkut ja paidat ovat siinä päällä. Joten en murehdi siitä, eikä minulle ole painonnoususta huomautettukaan.

      Summasummarun: tärkeintä kaiketi on, että odottava äiti olisi tyytyväinen itseensä.

    • Niin tarkoitus oli tosiaan oikeasti vähän herätellä. EN nyt oikeasti halua loukata, mutta niiin monet naiset kuten täältä huomaa käyttää raskautta myös eräänlaisena tekosyynä. Enkä oikeasti halua yhtään väheksyä kuinka ne hormonit heittelee, mutta kun oikeasti, se oikea raskauden aikana saatu sellanen vauva+istukka+vedet paino on jotain 8-13kilon luokkaa niin onhan tossa noita ihan muitakin kiloja. Haluan ehdottomasti tsemapata sua eteenpäin ja toivottavasti heräät. Se on susta itsestäs kiinni ihan niinkuin kaikilla muillakin. Täällä musta aivan liian monet vaan haluaisi silitellä päätä ja sanoa että nautippa nyt kun olet raskaana, mutta oikeasti voihan sitä muullakin tavoin nauttia. Toivotan sulle edelleen pelkkää hyvää ja nauti oikealla tavalla raskaudestasi. Kukaan ei voi kieltää ettetkö olisi kaunis nainen ja hehku, mutta kun veikkaan että siellä silmien ja ajatusten syvyyksissä tapahtuu niin paljon mitä ei pinnalle edes näy.

      Kaikella ystävyydellä Heidi

    • Cathy: Oi oisimpa mäkin noin reipas ja aktiivinen :) Hyvältä kuulostaa meno niin liikunnan kuin painon suhteen. Ja voihan olla et paino ei kovin enää nouse jos oot rajoittanut herkuttelua noin. Mä ehdottomasti pyrin nyt kans samaan vaikka onhan tässä tuota pyrkimystä ollut kokoajan mut vaan huonolla menestyksellä :D

      Sulla enää alle 10 viikkoa, mieti! <3 <3 <3

  8. Oi Anna ei hätää ! <3 mehän ollaan ihan samoissa, mulla ens viikon Pe laskettu aika ja kiloja tullut nyt 22 ! Eli 68 kilosta kun lähdin loppukesästä niin aika helppo laskea kuinka paljon nyt painan :D. Mut tosin on vaan se, että mä en stressaa asiasta vaikka näytänkin kookkaammalta kuin viime kesänä kun olin rantakunnossa. Tiedän että pääsen omiin mittoihini syksyllä tai viimeistään jouluksi :) ja niin varmasti pääset sinäkin ! <3 älä murehdi ! Olet upean näköinen äiti ! Luonto tekee omat juttunsa ja kerää ravintoa vauvaa varten. Minun mielestä sun ruuat ei vaikuta yhtään hullummilta, nauti ihmeessä suklaata sillon tällöin, saat ylimääräiset taatusti pois ajan kanssa niinkuin aina ennenkin olet onnistunut :) . Mä olen itse nauttinut raskausajasta ihan älyttömästi, lenkkeillen, nukkuen, ystäviä tavaten ja myös kohtuudella suklaata syöden. :) jotenkin tää on ollut loistava tauko töistä, hikirääkistä ja rahkan syömisestä. Kaikki tunteet on sallittuja ja on loistavaa että jaat ne täällä! Meitä on monta jotka tuntee samoin! Halaus ! Rentouttavaa pääsiäistä ! :)

    • Ihanasti kirjoitit raskausajasta ja kyllä mä kans yhdyn noihin positiivisiin ajatuksiin! Niitä on paljon vaikka tää postaus olikin purnausta ruokavaliosta. Raskaus on ainutlaatuista aikaa kuitenkin <3

      Oih mulla tuli sun puolesta jo kova jännitys. Muutama päivä laskettuun aikaan <3 <3 <3 Ihanaa!!!! Lupaa heitää jossain välissä kommentti kun vauva tulee :) Tahtoo vauvauutisia!

  9. Mä oon pitänyt jo kauan ruokapäiväkirjaa…tai ainakin yrittänyt. Aina kun syön herkkuja niin tulee se hirveä masennus ja heitän ruokapäiväkirjan roskiin ja aloitan alusta. Mutta viimeaikoina on alkanut mennä paremmin ja olen huomannut myös sen, että en todellakaan halua kirjoittaa niitä karkkeja ja herkkuja sinne päiväkirjaan joten silloin pitää syödä terveellisesti, että voi kirjoittaa ne terveelliset ruuat sinne päiväkirjaan. Ihmismieli on hassu.

    Mulla oli tosi huono viimevuosi kun söin melkein jokapäivä herkkuja ja tuntui, ettei siitä tule loppua. Kaiken lisäksi vielä joskus olen ollut syömishäiriöinen niin ei auta yhtään asiaa se, että ne ajatukset koko ajan pyörii mielessä.

    Mä olen kumminkin lukenut sun blogia jo todella kauan ja saan sun blogista paljon voimaa ja motivaatiota. Myös se, että syön nyt paljon terveellisemmin ja paino on tippunut on myös sun blogin ansiota. Sulla on ihana blogi ja säkin olet vain ihminen. Elämäntilanteet muuttuu ja nauti nyt raskaudesta<3 Etkä sä huonosti syö vaikka muutama herkku siellä täällä onkin. Pääsääntöisesti syöt terveellisesti. Eri asia olisi jos joka päivä istuisit hesellä vetämässä mega-ateriaa. Nyt ihana Anna lopetat ressaamisen ja nautit. Tiedän kuinka vaikeeta on kun paino nousee ja kuinka ahdistavaa, tämä on 3 kerta kun laihdutan(2 edellisen kerran jälkeen noussut paino uudestaan) mutta sä kannat sisälläsi nyt sitä pikkuista<3

    • Näin mäkin uskon, sillä ne terveellisetkin ruoat kulkee kokoajan mukana. En oo Hesellä käynyt kyllä kertaakaan et tosiaan ei oo niillä hankittu nää kilot. Ihan vain kotona syömällä yli kulutuksen kun en liiku samoin kuin ennen. Mutta ihanaa et joku ymmärtää ja osaa samaistua! :) Helppoa ei oo mutta kyllä me sinne normaalipainoon päästään ja pysytään siellä vielä!

  10. Ite vetelin jäätelöö litrarolkulla ja pullaa ja jajajaja.. ;) painoa tuli 30kg ja normaalin kokoinen reipas vesseli synyi, nyt ei kiloista tietoakaan! Söin raskausajan sitä mitä mieli teki ja sen jälkeen ei vaan oo maistunu herkut juurikaan ;) nauti ja syö, kyllä sitä ehtii kireilee sitkin ;)

  11. Mullahan alkoi ns. repsahtelu samoihin aikoihin kuin sinulla. Laihdutuksesta ei juuri nyt tule yhtikäs mitään. Toivotaan motivaation tai sen jonkin paluuta :)

    • Motivaatio-Anna ilmoittautuu palvelukseen pikimmiten! Koitan tilata omani ensin netistä ja jaan kyllä osoitteen kun löydän!

  12. Mitä enemmän syön sokeria, sitä enemmän mulla on ruokahimoja! Itsekuri oli mullakin kadoksissa viime viikolla (rv 30+), mutta tällä viikolla oon palannut ruotuun. Helppoa se ei ole ollut, mutta se on ehdottomasti kannattanut! :) Itse pidän mielessäni edellisen raskauden jälkeen tiputtamani kilot ja sen kuinka hankalaa se loppujen lopuksi oli – tällä kertaa haluan päästä helpommalla. Tsemppiä! <3

    http://ellujumppaa.fitfashion.fi

    • Se on ihan saletisti tuo sokerikoukku. Kun silloin kun eis syönyt sitä ei ees tehnyt samalla tavalla mieli! Purnausta…

    • Mä itseasiassa ilmoittauduin siihen päivän pari ennen tätä postausta! Just tuli sähköpostissa perästä linkki ja ohjeet mutta en ehtinyt kuin vilkaisemaan kun lähdin mökille :) Mullahan on aina puurossa reilusti raejuustoa tai smoothiessa heraproteiinia mut en tiedä onko siinä sit kuitenkin liikaa myös hiilaria. Mutta oon nyt ollut tarkkana et tulee sitä proteiinia aamulla tarpeeksi! :)

  13. Kuulostaa ihan mun ruokapäiväkirjalta muutama kk sitten, kun poika oli vielä masussa :) Söin vaan paaaaljon enemmän herkkuja (suklaata). Nauti nyt vain tuosta olosta, sillä kyllä se paino siitä sitten normalisoituu :) Ruokahalukin mulla kivasti jo tasapainottunut nyytin olessa täällä.

    Ihanaa pääsiäistä!

    -Piritta

    piritta-headoverheels.blogspot.fi

  14. Suklaamunamaasta Minni moi! ;) Muista olla itsellesi armollinen, älä suotta ruoski itseäsi liikaa, jookos! Olet kaunis, todella kaunis, aivan ihana tuo kuva vauvamahastasi. :) Hyviä vointeja sinulle ja pikkuselle!

  15. Voi kuule!!! Raskaushormonit ne varmasti siellä jyllää <3 mutta vaikka en ite oo raskaana niin voin niin samaistua tuohon sun kirjoitukseen!!!aiemmin olin intoa täynnä , tarkka ruokavalio ja reenasin paljon!!sitten tuli lopahdus ja kiinnostuksen puute pitää ruokavaliosta kii , en tiedä miksi ja nyt harmittaa kun kaikki pudotetut kilot tullu takaisin :( kova työ menny hukkaan.. itseähän tästä saa syyttää mutta kyllä se vähä pistää mieltä matalaksi välillä ! Reenannut olen mutta miten tuo ruokavalio on nyt NIIIIN hankalaa että suututtaa oikeen!!argggg!! Aina on muka jotain pyhiä ja juhlia että mää sen jlk alotan ja syön terveellisesti… Nyt on pääsiäinen ja kohta tulee Prahan-matka jajjajjaaaaaaaa….. Eli kiteytettynä: tiedän tunteen <3 ja toivotaan että se aurinko paistaa vielä meillekkin että saadaan se into takas :))
    -Marjut

    • Ei hemmetti, sullakinko takkuaa! On tää perskule haasteellista! Mut koitetaan selättää tää! Mä en laita herkkukuvia ja te kans palaatte ruotuun. Onks sovittu?! ;)

  16. Hyvin on tännekin tuttuja ajatuksia kirjoituksesi täynnä. Olen aina liikkunut mutta etenkin viimeisen vuoden olen suorittanut kovaa treeniä ja tiukkaa ruokavaliota, kunnes tulin raskaaksi. Treenasin 4-5krt/ viikossa ja lisäksi lenkkeilin. Söin grammalleen ohjeiden mukaan, en pahemmin lipsunut, paitsi lomilla ja matkustellessa. Nyt raskautta takana vajaa 3 kk ja olen repsahtanut täysin. En tiedä johtuuko repsahdus vuoden kovasta rutistuksesta ruoka- ja treenirintamalla. Tuntuu että kaikki ne herkut jotka kielsin itseltäni on nyt ollut lupa ottaa takaisin, koska olenhan raskaana ja minulla on mielihaluja. Nyt olen koittanut ottaa itseäni vähän niskasta kiinni, kun raskauden pahin etominen ja huono olo tuntuu helpottaneen. Hankalaa on ja repsahtelen edelleen, mutta taistelu jatkuu…

    • Tuttua huttua :/ Mut hittolainen nyt sitä tsemppiä ja selkärankaa meille taistelijoille! :) Onnea vielä raskaudesta <3

  17. Juothan sä tarpeeksi. Mulla oli pari viikkoa ihan saman näköistä settiä, mutta kun lisäsin vettä niin ruokavalio on siistiytynyt. Samalla tosin vannotin miehen syömään herkut jossain muualla kuin kotona, kaapit on siivottu herkuista roskikseen ja mies ei tuo enää herkkuja kaupasta vaikka hieman kuiskailisin siihen suuntaan. Nyt painon nousu on pysähtynyt onneksi. Rv30

    • Kyllä mä omasta mielestäni juon useamman litran päivässä mutta ainahan siinäkin voi tsempata ja juoda lisää!!! Mulla juomisen unohtuminen tuntuu nimittäin heti kivuliaina supistuksina niin oon koittanut olla säntillinen sen kans. Mulle kans yks painonpysähtyminen, kiitos ;)

  18. Hei Anna! (ja kaikki muutkin:)

    Tässä linkki erittäin mielenkiintoiseen tiedepläjäykseen sokerista http://areena.yle.fi/tv/2153119

    Itse olen yrittänyt ajatella ravintoa ennemminkin tieteen, kuin tunteen kannalta. Sokeri lisää sokerihimoa ja siihen jää koukkuun. Omista kokemuksista varmasti moni muukin on saanut todeta, että mitä enemmän sokeria syö, sitä enemmän sitä haluaa. Kun taas välttää sitä viimeiseen asti, ei makeahimoa juuri tule. Elimistömmehän ei sokeria varsinaisesti tarvitse mihinkään. Sopivasti hiilareita (treenaavat enemmän), paljon proteiinia ja hyviä rasvoja.

    Tsemppiä kaikille ruokavaliotaan pohdiskeleville. Ja muistakaa rakastaa itseänne ja kroppaanne, silloin sitä on helpompi kohdella paremmin :)

    • Mä ehdottomasti katson tuon kun ehdin (tultiin just mökiltä niin en oo ollut koneen ääressä).

      Mutta joo näinhän se on et kun sitä syö niin useammin tekee mieli, oon kyllä huomannut saman käytännössä. Kun ruokavalio sujui niin siinä ei ollut mitään sokerisia herkkuja ollenkaan eikä niitä himoinnut kuten nyt. Hiilihydraattien lähteenä maistui treenin jälkeen kunnon annos pastaa, riisiä, perunaa tai ruisleipää eikä niistä mitään himoja tullut.

  19. Moi Anna! Arvaa mitä, kuulostaa tutulta! :) mut arvaa miten mie keksin lopettaa turhan mässäilyn? Sileen kun rupesin järjellä ajattelee asiaa. Kuulostaa helpolta vaikkei ookaan ja kauhee duuni piti tehdä sen eteen, eikä se aina vieläkään toimi. Mut siis itsekin herkuttelun harva se päivä, raskaana ja ei-raskaana. Sit oikee rupesin miettii, et kuinka tyhmä pitää olla, et itelle aiheuttaa pahaa mieltä sillä, et tekee vastoin kun haluaa. En tiedä miten itse koet oman tilanteen, mut mä itse koin kauheeta morkkista siitä, kun olin herkutellut ja usein se vielä meni niin, että kun otti pari palaa, niin tottahan se on ihan sama paljon sen jälkeen ottaa..vaik siis ei tietenkään oo. Nyt ihan tietoisesti mietin, et saanko ennemmän hyvää mieltä siitä herkuttelusta kun pahaa mieltä sen jälkeisestä morkkiksesta. Kun huomaamatta on alkanut herkuttelu pysyä kurissa: kun haluu vaan hyvää itelle ei viitti turhaan vetää övereitä tai herkutella enää edes päivittäin :) tsemppiä, oo armollinen itsellesi:)

    • Hyvä vinkki, mä koitan tota kans! Toki oon kyllä tietoisesti yrittänyt jo ajatella noin mutta koitan nyt palauttaa mieleen vielä enemmän. Mulla vaan jotenkin kans tulee helposti tuo et kun vähän ottaa niin otankin lisää ”samaan konkurssiin”. Niin hölmöä.

  20. Raskausajan painonhallinta on kyllä todella haasteellista kun ei pääse kunnolla treenaamaan ja väsyttää. Saat kyllä varmasti kilot pois, älä huoli. Itselläni on jonkin verran auttanut herkutteluun sellainen ajatus, että voin syödä huomenna herkkuja. Sitten voi taas huomenna yrittää ajatella että herkuttelen huomenna. Tarpeeksi monta päivää kun saa kituutettua niin voi sokerihimot helpottaa. Toinen konsti voi olla ajatella niin, että täytyy syödä aina jotain terveellistä ennen herkuttelua, vaikkapa kaksi porkkanaa. Siinä porkkanoita rouskutellessa maha täyttyy hieman ja ehkä herkuttelu jääkin väliin. Ja jos päätät silti porkkanoiden jälkeen herkutella, jää ehkä herkkujen määrä pienemmäksi.

    Kaikkea hyvää ja onnea odotukseen!

    • Ihana vinkki tämäkin! :) Kiitos teille avusta ja tsemppauksesta! Mukava kuulla et miten muut on selättäneet omat herkkuhirmut ;)

  21. Mun neuvo olisi karsia hiilareita kovalla kädellä ja lisätä rasvaa. Se on niitä ainoita keinoja, joilla ton tilanteen saa kontrolliin. Tsemppiä! :)

    • Mä tein tän heti kun luin ja ostin nyt taas kaupasta pähkinöitä. Pitää muistaa lisätä niitä rasvoja tosiaan ruokaan, tuossa voi olla itua! :) Kaapissa on oliiviöljyä, kookosöljyä, hamppuöljyä, soijalesitiiniä ja pähkinöitä et ainakaan siitä oo kyse et ei ois :D Ku muistaa vaan laittaa ruokaan mukaan!

  22. Saako sellaista kysyä tai haluatko kertoa, että paljonko teillä menee ruokaan rahaa kuussa? Tuntuu, että on niin kallista ostaa ”puhdasta” ja hyvää ruokaa, tuoreita marjoja tai hyviä lihoja… Mites noi lisäravinteet ja superfoodit, tuleeko ne kalliiksi? Kiitos, jos jaksat vastata:)

    • Tästä oli keskustelua tuolla Fitfashionin keskustelupalstalla ja piti käydä ihan vakoilemassa oma viesti et mitä kirjoitin kun tähän perehdyin ja olin vastannut et

      ”Meillä on perheessä kaksi aikuista ja kaksi lasta, kolmas tulossa masussa :) Mies sanoi et ruokaan menee 150€/vko eli 600€/kk silloin kun mies tekee kaikki ostokset ja ollaan tarkkana. Nyt ollaan tammikuussa taas höllennetty ja myös minä käyn kaupassa ja silloin menee kuulema enemmän :)
      Pakkasessa on talveksi marjoja ja sit mehuista ja soseista mulla on sopimus blogissa, samoin lisäravinteista niin siinä säästää jonkun verran.

      Ruokaostokset me tehdään melkein täysin Lidlissä, koska on huomattu et se on edullinen ja tosi hyvä! Kun oppii ostamaan sieltä niin muut tuntuu kyllä kalliilta. Kerran viikossa käyn läheisessä Ehon leipomossa ostamassa viikon leivät. Siellä on hintataso esim. et 3 leipää 2€ tai jopa 5 leipää 3€. Valikoima on tosi laaja ja löytyy täyskauraleipää, hyvää ruisleipää ja lapsille paremmin uppoavia sämpylöitä ja rieskaa. Pakkasesta sit otetaan käytön mukaan viikolla :)”

      Eli sellaista suunnilleen. Mulla on tosiaan myös sopimuksia blogin kautta joten en joudu maksamaan täyttä hintaa tai lainkaan esim. superfoodeista tai lisäravinteista. Riippuu sopimuksesta :) Mutta helpottaa kyllä ruokamenoissa.

  23. Mun mielestä on niin ihanan lohdullista lukea, että sinäkin olet vain ihminen etkä mikään yliluonnollinen olento joka pystyy vastustamaan kaikki kiusaukset ja olemaan 100% kurinalainen itselleen! Nautit nyt täysin rinnoin (ja mahoin) siitä raskausajasta ja siitä että ”nyt on lupa syödä”! Synnytyksen jälkeen on taas aikaa treenata ja dieettailla ja ollaanhan me jo nähty mihin sä pystyt kun oikeasti jotain päätät! Pääset vielä samoihin mittoihin kuin viime kesänäkin, mutta älä turhaan stressaa siitä vielä. :) Kyllä sitä kolmenkin lapsen kanssa salille ehtii jos kahdenkin kanssa se onnistui! ;) Ja sulla on niin mahtava tukiverkko siinä ympärillä, jotka kyllä tsemppaa sua taas saavuttamaan se unelmakroppa. :)

    Mukavaa pääsiäistä!

    Terveisin: Oman elämänsä pieni, suuri pudottaja
    http://pudotus.blogspot.fi/

    • Oi miten ihana ja houkutteleva ajatus olla taas samoissa mitoissa kuin viime kesänä. Ihana mini-me :) Mut sen eteen oli tehty töitä joten onhan tässä taas työsarkaa prkl! ;)

  24. Moikka! Mulla on kans LA heinäkuussa, pari viikkoa ennen sua. Ja kuule I feel your pain, sister. Tuntuu, että en tuu mistään täyteen. Esimerkiks eilen sain kuningasidean tehdä lettuja iltapalaksi. Vedin niitä sitten kolme (!) kermavaahdon ja kinuskikastikkeen (kuulit oikein) kanssa. Tänään oli niin fat bastard fiilis, että ei mitään rajaa. Tuntui, että kaikki letut meni yön aikana mun naamaan. Mutta miten mä sitten toimin? No vedin taas tänään niitä lettuja. Tällä kertaa hillolla ja jäätelöllä. Ja nyt syön sitten voileipää vielä ilta…eiku…yöpalaks? Mitä vähemmän liikun (liitoskivut ja flunssa estäneet sauvakävelyä ja sen sellaista, jota aiemmin tein vielä aika paljonkin), sitä enemmän syön. Mulla ei ole mitään valtavaa painonnousua tapahtunut (vielä), en tiedä johtuisko se siitä, että oon aina painanut tasaisesti suunnilleen saman verran ja että nytkin työt aiheuttaa sen, että en voi mössöttää koko päivää, vaan vasta illalla, vai mistä johtuu. Mutta kyllä mä nyt oon alkanut näillä viikoilla huomaan, että kilot kertyy, kun tää ei oo enää ns. lastenleikkiä tää odotus, vaan vähä kolottelee sieltä täältä ja vatsa kasvaa ja sitä on päivä päivältä huolehtivampi vauvasta ja menee niin helposti sohvalle istumaan, jos vähänkin sattuu, kun on niin kallis lasti kyydissä, ja vielä ekaa kertaa.

    No mutta, se siitä. Kaikkea hyvää sulle tästä eteenpäin. Vaikutat tosi mukavalta ihmiseltä, niinku jo joskus ennenkin totesin. Kyllä tämä tästä taas :) (sanoo allekirjoittanut ja haukkaa juustovoileipää)

    • Oi eve <3 <3 <3

      Tästä viestistä välittyi kyllä lämmin virtuaalihalaus ja vertaistuki. Mä toivotan sulle oikein ihanaa esikoisen odotusaikaa kinuskikastikkeineen päivineen. On tää kyllä aikamoista aikaa ;) Et muuten satu olemaan samassa heinämammojen ryhmässä? Meillä kävi siellä yksi ostamassa jostain tukusta tms. halvalla isoja Dumle-kinuskikastikepulloja ja lähetti halvalla muille himokkaille! Kunnon mammaryhmä ja auttavaa kättä hädässä ;) Ollaan me odottavat kyllä aikamoisia ;)

    • Ekskuse mua, mikä tämmönen mammaryhmä on? Tahtoo mukaan! Siellä näyttää olevan vertaistuki paikallaan! Ei ole dumlekastiketta tää meikäläisen kastike. Mies löysi kaupasta Hesen kinuskikastiketta ja kiikutti sen ikionnellisena hihkuen kärryyn. Needless to say, että en vastustellut.

    • Kuulostaa aivan yhtä herkulliselta ja arvaa kahdesti kenellä tekee nyt mieli kans kinuskikastiketta ja jäätelöä :P

      Höh, se on oikeesti jo suljettu Fb-ryhmä :( Siellä haluttiin pitää ryhmä kohtuukokoisena joten uusia ei oo otettu enää pariin kuukauteen. Löysin sellaiseen itse alkuraskaudessa keskustelupalstan kautta. Kaksplussalla on myös kyllä avoin ketju heinäkuun odottajille siellä keskustelu-alueella :)

    • Ahaa, no, jääpähän sitten edes ne dumlekastikkeet välistä :) Se on mulle ihan oikein. Siellä Vau.fin sivuilla käyn välillä kurkistelemassa heinäkuulaisten mietteitä, en tiedä onko kyseessä sama mesta kuin mistä puhut. En jotenkin silloin alussa osannut aktivoitua minkään foorumin suhteen, koko homma tuntui niin epätodelliselta!

  25. Voi että, kuulosti niin tutulta tuo, että päätät puhdistaa ruokavalion ja jo viiden minuutin päästä suuhun häviää joku sattumalta eteen tullut herkku! Mä menen hyvin paljon samoilla fiiliksillä, enkä ole edes raskaana, eikä ole muutakaan hyvää syytä itsekurin täydelliselle häviämiselle. Argh.

    Anyway, näytät upealta vauvamasuinesi! :)

  26. Upealle näytät ! Prinsessalle prinsessa kakkua ! Tulee se rahka – kana- vaihe sit taas joskus joten nautit vaan nyt !

  27. I feel You too! Mulla rv 24 ja järjetön makeanhimo. Päivittäin vedän jotain herkkuja :-(. Sama ongelma oli ekassa raskaudessa, mutta vasta kahdella viimeisellä kolmanneksella mutta nyt on menty alusta lähtien. En voi syyttää kuin hormoneja, koska normaalisti en makeaa syö (enkä todellakaan haluaisi ruokkia lastani suklaalla, jäätelöllä ja kekseillä!). Tuntuu vaan että Tää ei oo mun käsissä!

    Tuossa sun ruokapäiväkirjassa kiinnitti huomiota runsas hiilarin määrä. Sitä ehkä kannattaisi muuttaa nyt kun et pysty liikkumaan kuten ennen? Enemmän raejuustoa ja rahkaa kehiin. Itse olen myös huomannut, että kasvisten syönti helpottaa makean himoa, mutta kaverina pitää vetää riittävästi prodea, rasvaa & sopivasti hiilaria et kalorit riittää eikä sorru iltaherkutteluun.

    Lyhyesti, komppaan paria aiempaa kommentoijaa: enemmän prodea ja rasvaa, hiilarit pienemmälle. Ja tsemppiä! Puotetaan nää raskauskilot sitten yhdessä.

    • Joo mä koitan tosiaan näitä nyt et lisään rasvaa ja proteiinia jos sillä sais tuon hiilihydraattimäärän laskemaan ja ruokahalun pienenemään! :)

      Tsemppiä ja voimia raskauteen :)

  28. Mun on pakko kommentoida että oon sitä mieltä että noilla ruokavalinnoilla pystyy kyllä vaikuttamaan tuohon painonnousuun.. sillä olen sen nyt huomannut omalla kohdalla. Ekasta mulla nousi paino n.25 kg ja tuntui etten pysty asialle tekemään yhtään mitään, no, en niin koska söin ”himojeni” mukaan. Nyt, toisesta jäin kiinni rv 28 sokerirasituksessa 2h arvosta, meni ihan pikkasen yli rajan ja sen takia olen pakosta joutunut miettimään mitä suuhuni laitan ja jättämään alkuun kaikki herkut pois. Verensokereiden mittailu kotona on ollut ok ja arvot pysyneet hyvinä, ei ylityksiä mutta töitä olen sen eteen joutunut tekemään. Mutta sillä seurauksella, että painoni ei ole tuon jälkeen noussut enää, kuin n. kilon ja alkuraskaudessa painoa oli siis tullut ihan samaa tahtia kuin ensimmäisestäkin. Nyt olen lopussa (mennään jo yli lasketun ajan) hieman pystynyt löysäilemän ja syömään silloin tällöin herkkujakin, mutta suurin osa hiilareista on pitänyt karsia että arvot ovat pysyneet hyvinä. Ekassa raskaudessa ei ollut radia, mutta olen aika varma että silloinkin noissa sokereissa on ollut heittoa, vaikka siitä en sokerirasituksessa jäänytkään kiinni. Kannattaa siis miettiä…. :)
    Mä uskon myös että hiilareita vähentämällä ja protskua ja rasvaa lisäämällä ne herkutkin häviää pikkuhiljaa sieltä, kun ei niitä enää tee mieli samalla tavalla. Tsemppiä! :)

    • Aika samoja ajatuksia ja kokemuksia mullakin. Vaikka ei olisi edes jäänyt sokerirasituksessa kiinni, niin kyllä se niin vaan on että ne omat kohonneet verensokerit vaikuttaa myös viihen vauvaan. Ja sokerinsietokykyhän heikkenee nimenomaan loppuraskautta kohden. Toki varmasti raskauden aiheuttamat muutoksetkin tähän vaikuttaa, mutta mulla on myöskin ajatuksa liittyen siihen sun aikaisempaan dieettaamiseesi. Nykyään ei vielä kaikkea tiedetä, mutta ainakin riskiryhmillä nuo fittnes-dieetit voivat sotkea hormonitoimintaa ja eihän ne muutokset tarvitse aina olla hirveän isoja. Lihava kroppa myös ”muistaa” sen ylimmän painonsa ja pyrkii kaikin keinoin siihen (en tiedä kuinka tieteellistä on, mutta näin olen lukenut) ja itse hormonit sekaisin olevana tietysti mietin miten olisin voinut välttää. Mulla on pitkä jojoilu ja tiukkisdieettitausta jonka epäilen sotkeneen monta asiaa. Kaisa Jaakkola on ainakin aiheesta kirjoitellut.

      Ei sun Anna kannata itseäsi syyttää, jos mieli tekee makeaa niin se tekee. Sokeririippuvuudesta voit yrittää eroon pitämällä sokerittoman viikon josko se auttaisi. Ja annoskokoja joku kommentoi, niitä saa pienennettyä kun antaa vatsalaukun vähän pienentyä. Mutta todellisia herkkuja sulla on. Kun mä joskus saan taas syödä hedelmiä niin koostan varmasti yhtä ihania annoksia.

      Ihanaa loppuraskautta!

    • Varmasti pystyy vaikuttamaan ruokavalinnoilla. Syön nyt selkeästi hiilihydraattipainotteisemmin kuin ennen raskautta ja silloin ei tällaista ruokahalua ollut.

      Mutta diabetestä en usko et mulla on. Oon käynyt aina sokerirasitukset ja niissä arvot olleet oikein hyvät. Testissähän ei tavallaan voi huijata et jos insuliinintuotanto on heikentynyt ei sitä voi siinä hetkellisesti toivomalla nostaa ;) Myös mun lapset on olleet tosi kohtuukokoisia syntyessään.

      Mut näistä kommenteista kiinnostuin sen verran et nyt pääsiäisenä kun olin mökillä niin mittasin faijan mittarilla paastoarvon (4,3) ja kolmen tunnin arvon aamupalasta (eli pitäisi olla aterian vaikutus ohi) ja se oli 4,9 et todella normaalit arvot oli :) Mitä tästä sit vois ajatella? No et tsemppaa silti perskule nainen! ;)

      Sokeriton viikko, oi <3 Kuulostaa hyvältä! Teen sen heti kun pystyn ;)

    • Joo noi paastoarvot on hyvät, pitää olla alle 5,5. Ne paastoarvot kertoo vauvan hyvinvoinnista, mutta itse verensokerit käyttäytyy kaikilla tosi eri tavoin. Toisilla ongelmia on just noiden paastoarvojen kanssa, jolloin yleensä joutuu insuliineille, toisilla taas tunti ateriasta arvojen kanssa. Mullakin arvot on kotimittauksissa olleet hyvät, eikä ylityksiä, mutta silti se raskausdiabetes-diagnoosi on ja pysyy… :) Ja tunnin arvot on mulla ainakin olleet ne, joita on vaikeampi ”hallita”, eli hiilarit nostaa niitä tunnin arvoja todella paljon, ja ne voi vaikuttaa vauvan kokoon joten miksi ei sitten myös äidinkin jos sokerit nousee liian korkealle. Aamuisin en pysty syömään melkein mitään hiilareita, esim. kaurapuuro on ihan nou nou. Kun taas iltaa kohden arvot pysyy ihan ok:na vaikka hiilaria olisikin joukossa.
      En tarkoittanut että sulla olisikin radi, vaan että vaikka rasituksessa ne luvut olisikin hyvät, niin voi olla silti että sokerit nousee noista hiilareista korkeammalle kuin muuten ja se vaikuttaa myös painonnousuun jne. koska musta oikeasti viime raskaudessa tuntui myös että teen ihan mitä tahansa, niin sitä painoa vaan tuli ja tuli. Nyt mulla on ollut paljon parempi olo ja olen virkeämpi ja energisempikin kun olen vähentänyt niitä hiilareita ja syön enemmän protskua ja rasvaa, ja ne arvotkin on pysyneet hyvinä. :) Toivotaan että onnistuisi pitää tämä myös synnytyksen jälkeen ;)
      Ja varmasti tiukalla dieetillä on oma osuutensa, mustakin tuntuu nyt loppua kohti etten jaksaisi millään vahtia joka suupalaa ja olenkin löysäillyt, ja valitettavasti tuntuu siltä että kun sille herkkupirulle antaa pikkurillin, niin se tosiaan yrittää viedä koko käden :/ Joten tiedän ettei se todellakaan ole helppoa!
      Ihanaa kevättä ja loppuodotusta, täällä odotellaan jo kärsimättömänä että vauva päättäisi ulkoistaa itsensä. :)

    • Vähän samaa minäkin yritin sanoa. Arvosi oli kyllä tosi hyvät, mutta se mitä siellä arvojen välillä tapahtuu on sitten eri asia. Ja selittämätön painonnousu voi (huom voi, ei siis välttämättä selity) liittyä elimistön sokerinsietokykyyn tai esimerkiksi vaan runsashiilariseen ja sokeriseen ruokavalioon joka rasittaa elimistöä ja haimaa.

      Mutta kuten sanoin, niin sillä aikaisemmalla tiukalla dieettaamisellakin voi olla vaikutusta. Ja sekin on ihan normaalia väsyä pitkän ja tiukan kuurin jälkeen. Minusta sä et näytä yhtään lihavalta noissa kuvissa ja vaikea uskoa että olis 24 kiloa tullut… normaalia raskauden pyöristymistä minusta! Olet kaunis!

  29. sulla taitaa olla syömisen hallinnan kanssa ongelmia,josta kärsit itse kovasti. oletko puhunut asiasta neuvolassa? Fitneksen pariin tuntuu muuten hakeutuvan paljon entisiä syömishäiriöisiä, ihmisiä jotka sitten noudattavat orjalliseti treeni ja ruokavalioita..Ja keneltä tuo kultainen keskitie ei onnistu, mennään ääripäästä toiseen. Kaikkea hyvää loppuodotukseen, toivottavasti löydät tasapainon syömiseen ja hyvään oloon.

    • Viime odotuksessa (mulla siis aina runsaat painonnousut) sain lähetteen ravitsemusterapeutille ja siellä sit juteltiin mun tilanteesta ja kävin useampaan kertaan. Mut ei hänkään sen kummempia toivotellut kuin hyvää loppuraskautta et ei sen kummempia vinkkejä tai terapiaa tullut. Muulloin en koe mun suhtautumista ruokaan lainkaan vaikeaksi, mutta nyt odottaessa tuntuu kurjalta et se nousee niin paljon ja vielä kurjemmalta kirjoittaa siitä blogia :D

  30. Hirveästi voimia sulle Anna! Tunnen tuskasi ja odotan kauhulla mahdollista raskautta noin niin kuin syömisen kannalta, ruoan kanssa kun on aina ollu ongelmia. Vauva on kuitenkin nyt tärkein. Voikaa hyvin <3

  31. Hei! Miulla on kolme lasta ja ensimmäisen kanssa painoa tuli 20 kg. Muiden kanssa raskaudet pysyi säntillisesti n. 14 kg lisää. Mie olin ensimmäistä odotellessa lähtöpainoltani liian laiha joten ymmärsin hyvin miksi painoa kertyi enemmän, myös neuvolatäti kertoi samaa. Mutta mieleeni tuli sellainen ajatus että oikeasti, syötkö sinä tunteisiin? Tarvitsetko sie nuo kaikki herkut ja turhat välipalat vai korvaatko tunteita syömällä? Itsekkin puhuit että radikaalisti fitnes touhuista raskausjuttuihin on ollut kova pala. Voisiko taustalla olla myös jotain muuta? Kun vauveli syntyy, olisiko aika paneutua ihan ensimmäisenä siihen miksi lohdutat/koet asiat pitkälti ruuan kautta?

    • Mähän oon kans aina ollut normaalipainoinen lukuunottamatta raskauksia joten muulloin ei sellaista tunnesyömistä sitten taida olla. En oikeasti osaa sanoa onko kyse tunnesyömisestä vai mistä se et mun ruokahalu kasvaa aina raskausaikana paljon? Vaikea analysoida itseään! Joka tapauksessa ongelmaa ei tunnu muulloin olevan sillä raskauksien jälkeen mulla ei maistu enää samalla tavalla ja oon palautunut normaalimittoihin.

  32. Moikka ja kiitos valtavasti niin aidosta blogistasi,olet jo aivan harvinaisuus tässä blogisfäärissä =)
    Ja ole itsellesi armollinen,kyllä se tatsi sieltä taas jostain löytyy kun tärkein tämän hetken ”projektinne” maailmaan saapuu,kaikkea hyvää sinne ja kesän odotusta!!

    Terkuin itsekin painon kanssa jojoileva,ja varmaan näin jatkuukin hamaan loppuun asti ja vielä ilman edes hyvää ”tekosyytä”,eli raskautta =)

    • Joo 3kk vielä! Sen mä seison vaikka päälläni ;) Hittolainen! Toivottavasti sit tilanne helpottaa ja ahdistukset jää taaksepäin! :)

  33. Kukkuluuruu Anna,
    Perheeseemme syntyi pieni tyttö tammikuun lopulla ja olen siitä lähtien( en saa imettää) pudotellut raskauskiloja. Lähtötilanne ennen raskautta oli kovaa treeniä, tiukka ruokavalio ja normaalipaino. Viime kesän jaksoin vielä suht hyvin tsempata, mutta syksyllä tilanne karkasi syömisen ja liikkumattomuuden vuoksi käsistä, painon suhteen. Olin kuin tyhjiin imetty sieni, joka imi kaiken mahdollisen hiilihydraatin itseensä.
    Lihotin itseni tuoremehuilla ja hedelmillä, söin ja join näitä ”terveellisiä herkkuja ” litra ja kilokaupalla. Nyt kun synnytyksen jälkeisestä 88 kg lähtöpainosta on tultu alaspäin 78 kg, on matkaa vielä 12 kg jäljellä. Jälkikäteen on helppo sanoa, että miksi en hemmetissä kohtuullistanut syömistäni, ei oo helppoo ei ; ). Silti toivon, että joku ois ravistellut mua hieman asian suhteen. Sinulla on loistava blogi, voit hyödyntää sitä tähän itsesi”ravisteluun”, jos niin haluat. Suosittelen muuten lämpimästi noiden kahden linkin katsomista, tein itse niin ja sain ajattelun aihetta myös omaan syömiseeni.

    Kannustan edelleen ruokapäiväkirjan pitämiseen, saithan näin hurjasti palautetta ja kommentteja, prosessi elää ja ehkä löydät sen toivomasi kohtuuden kuvallisen ruokapäiväkirjan avulla. Se, että kirjoittaa ylös myös ne tunteet, että miksi söi herkkuja ja miltä se tuntui, on auttanut monia järkeistämään ruokavaliotaan. Huomaamattasi saatat auttaa myös naista mäessä, eli meitä on varmasti monta, jotka kamppailevat myös kilojen kanssa.
    Kaikkea hyvää ja onnea odotukseen,
    T. Punkero-Lillis

    • Blogi on kyllä omanlainen vahtikoira mutta jotenkin tuntuu et silti en nyt saa mitään tolkkua tästä vaikka te ihanat tsemppaatte näin paljon! Paino vaan nousee kokoajan :(

      Onnea sulle tytöstä ja siitä että oot päässyt jo hyvään vauhtiin! :) Perästä tullaan!

  34. Ihanan hellyyttävä kirjoitus! Mulla mennyt alkuvuosi niin hyvin, mutta nyt pääsiäisenä repsahti, ja eilinen oikein kruunasi tän viikon. Leipää, suklaata, vihreitä kuulia, karjalanpiirakoita, munavoita, punaviiniä, kakkua, pala pullaa… herranjumala sentään!! Mitä ihmettä. Aamulla kävin stepissä ja cx-worxissä, ja illalla tälläinen mielenhäiriö. En tiedä pitäiskö laittaa viini täyskieltoon (muuta alkoo en oikein käytä)… Joskus tuntuu, että alkoholi aiheuttaa tollasen bulimiakohtauksen…
    Eli ymmärrän sua täysin, en voi olla ylpeä itsestäni :(
    Sulla nyt ei oo hätää, vauveli tulossa, nauti raskaudesta, ja varmastikin herkuttelu menee myös hormonien piikkiin :) Ihanaa raskausaikaa!

    • Muutama päivä onneksi vaan, pääset varmasti takaisin hyvään sykkeeseen pyhien jälkeen :) Mut ihanaa et ymmärrätte fiiliksiä ;)

      Kiitos, mä nautin kyllä tästä ajasta <3

  35. Moi Anna! Oon itse raskaana viikolla 14 ja viime vuoden kestänyt rautainen itsekuri on tipotiessään! Alkuraskauden pahoinvointi ja väsymys teki sen että tuli syötyä..ja vieläkin tulee syötyä mikä vaan maistuu hyvälle. Esimerkiksi vedenjuonti, maitorahka ja aiheutti mulle vielä viikko sitten tosi pahan oksennusrefleksin. ( olen siis viime vuodet syönyt maitorahkaa ainakin kahdella aterialla päivässä, vettä noin 3
    litraa ). Niin että tuli vaan mieleen kirjoittaa tästä jos joku perkele ei ymmärrä että kyllä ne saatanan raskaushormoonit aiheuttaa kaikenlaista normaali ihmisen ruokailutottumuksiin! Eli
    tsemppii Anna loppuraskauteen, kyllä ne kilot sitten lähtee. Vuoden päästä tähän aikaan oot taas niin timmi mimmi ja varmaan nähdään sut viel fitness lavoilla! Oot paras! ♥♥♥

    • Kiitos tuhannesti kannustuksesta! On tää oikeasti aikamoista ja jokainen reagoi omalla tavalla joten ei voi syyttää vaikka olisi itsellä helppoa tms.! Niih!

      Tsemppiä etoviin oloihin, mä niin muistan tuon! Ehkä pian jo helpottaa siellä! <3

  36. Hei! Olipa tästä syntynyt keskustelu!
    Mutta itse halusin vain sanoa, että jaan fiiliksesi täysin! Kirjoittelin sulle ekaa kertaa kommenttia joskus viime marraskuussa, kun oli juuri aloittanut painonpudotuksen kolmannen raskauden jälkeen. Nyt kun luen pohdintojasi raskaudesta ja syömisestä, tulee omat raskaudet niin elävästi mieleen, että!
    Mun olisi pitänyt ihan jo ammatinkin puolesta (kätilöä häärinyt) osata syödä itse oikein raskausaikana, mutta eipä se ole kertaakaan onnistunut. Ah niin noloa… Joka kerta vannonut, ettei enää näin. Vastaavaa en tietenkään kenellekään suosittele, ei se fiksua ole, mutta aina ei mene niin kuin strömsössä.
    Pointtina sulle siis tässä on kai, että tsemppiä viimeisiin kuukausiin ja sitten kun taas voimia löytyy, niin ne kilot saavat kyytiä ja kunto nousee liikkumisen myötä.
    Nimm. Kolmen-tyttären-mutsi-nyt-miinusta-28kg-onneksi-lapset-nyt-tehty

  37. Hei Anna! :-) Kiitos siitä, että pystyt olemaan noin ihailtavan avoin ja rehellinen. Sillä vaikka itselläni ei ole vielä lapsia, niin tiedän kyllä miltä tuntuu kamppailla 24/7 mielitekojen ja mässyhimojen kanssa.. Jotenkin tällaiset postaukset laittaa aina ajattelemaan että hitsi, tää on sitä arkea ja välillä menee kaikilla plörinäksi:-) Ja jos jotain olen oppinut, niin sen, että täytyy vaan hyväksyä tehdyt asiat ja ei muuta kun katse eteenpäin sen kummemmin murehtimatta. Paras lohdutus mitä mä keksisin sanoa, on nou hätä, susta tulee vielä kaikki se mitä oot aina halunnut:-)!!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta