Ihan kauhea päivä

IMG_20140309_142307

 

Eilinen oli ihan kamala päivä! Oon vieläkin järkyttynyt sillä en oo aiemmin kokenut mitään niin kamalaa. Me käytiin pojan kanssa Liikuntamyllyssä ja sen jälkeen ajettiin Prisman parkkihalliin. Oltiin menossa kauppaan ja molemmat poistuttiin autosta yhtäaikaa. Kun olin avaamassa takapenkin ovea että otan treenikassista lompakon mukaan niin mun poika huusi toiselta puolelta autoa elämänsä kivuissa! Juoksin toiselle puolelle ja kun hän oli työntänyt oven kiinni niin auton kyljestä tukea ottaneen käden peukalo oli jäänyt oven väliin :( Ovi oli siis painunut ihan kiinni asti ja mun piti avata se kahvasta kun pieni huusi ihan shokissa. Meille ei oo koskaan sattunut mitään näin suurta haaveria ja se lapsen kipu oli ihan kamalaa ;( Nappasin treenikassista hikisen paidan ja painettiin sillä peukaloa joka oli kynnen kohdalta puristunut niin että kynsi oli haljennut. Samantien molemmat takaisin autoon ja vöihin ja lähdin ajamaan Pikkujättiin eli yksityiselle lääkäriasemalle itiksen toiselle puolelle!

Sormi on niin herkkä paikka kun kynnen kohdalta painaa joten kipu oli ilmeisesti todella suuri. Soitin matkalta Pikkujättiin ja he lupasivat ottaa meidät vastaan vaikka aikoja ei ollut. Odotusaulassa alkoi pojalla tulemaan jo paniikki ja siinä vaiheessa kun odottelun jälkeen päästiin lääkärin huoneeseen niin mullakin purkautui itku. Lääkäri sanoi jotenkin että ”rauhoittukaa ensin” ja vastasin vain että oon todella pahoillani mutta kun lapseen sattuu niin se tuntuu vain niin pahalta etten voi sille mitään. Itkun kanssa sain sitten uudelleen selitettyä mitä tapahtui.

Onneksi sormi oli kuitenkin normaaliasennossa eikä vääntynyt eikä se aristanut kun sormen päästä työnnettiin joten kuulema murtumaa ei todennäköisesti ole eikä tarvetta kuvata sitä. Siirryttiin lopulta hoitajan huoneeseen jossa peukalo puhdistettiin ja laitettiin pakettiin. Sitten ajettiin kotiin ottamaan särkylääkettä ja pitämään kylmää siinä.

Sormen puristuminen ja kiinni jääminen oli lapselle todella traumaattista ja kipu varmasti suuri ja ilta menikin haliessa kun sattui kovasti. Annoin täydet annokset särkylääkettä yöksi ja aamulla sama uudelleen koska poika kertoi että sattuu paljon. Nyt on levätty päivä mutta päiväkotiin en laita kun eihän tuo pieni saa edes hanskaa käteen vaikka ainoana vammana olisikin se haava. Oon kuullut sormensa satuttaneilta että kipu on kova monta päivää!

IMG_20140309_141145

 

Illalla ajoin keskustaan yliopiston apteekkiin hakemaan lisää särkylääkettä ja uusia sidetaitoksia ja muita tarvikkeita. Koko illan oli sellainen painava tunne sydänlastassa että vaikka sen hetkeksi unohti niin oli sellainen olo että jotain kamalaa on tapahtunut. Tiedättekö tunteen? Se on sama tunne kun on joku suuri suru ja sen tavallaan tietää mutta hetkeksi unohtuu mutta silti se painaa rinnassa. Mä inhoan sitä tunnetta :( Näin lapsen silmistä ja kasvoista että tuo tapaturma sattui todella kovasti ja se oli lapsen lisäksi vanhemmalle paha paikka. Olo on vieläkin järkyttynyt sillä en oo tuollaista joutunut aiemmin todistamaan. Tää voi kuulostaa tietysti pienelle tapaturmalle kun mitään oikeasti vakavaa ei tapahtunut mutta en silti toivo et kukaan vanhempi joutuu tuollaiseen tilanteeseen. Ehkä olen herkkä mutta otin tuon todella raskaasti ja vieläkin tuntuu pahalta. Se miksi kirjoitan tästä on varmasti juuri se, että tuon vuoksi en oo pystynyt paljon muuta ajattelemaan. Samana iltana luin myös että Monna oli sairaalassa kun oli satuttanut sormensa :( Monnan Instagram-seuraajat varmasti ovatkin lukeneet siitä (nyt myös blogissa tarina).

Mutta jos nyt kertoisin kuitenkin että ennen tapaturmaa oltiin siis pojan yleisurheilutreeneissä ja siinä odotellessa kävin itse hölkkäilemässä ja tein jalkapainotteisen salitreenin. Aloitin ihan perus kyykyllä ja hapotti oikeesti ihan ilman painojakin. En oo kyykkäillyt vähään aikaan. Sen jälkeen tein suorinjaloin maastavetoa muutaman sarjan ja lopuksi ihan perus maastavetoa. Kauas on tiputtu treenipainoissa sillä laitoin vitoset päihin. En tiedä onko painojen pudottaminen täysin henkistä, että en vain uskalla treenata isommilla painoilla vai mitä. Joka tapauksessa oli painoja vähän tai ei ollenkaan on mulla ollut jalat ihan hapoilla eilisestä.

20140308_150852

PhotoGrid_1394368335790

PhotoGrid_1394368480795

IMG_20140308_153513

 

Viikonlopun ruokapuolella on ollut niin lohta kuin lihapullaakin sekä erivärisiä smoothieta. Lauantai-illan erikoisuutena on itsetehty burger kauraleivän väliin ja uunissa paistetut lohkoperunat.

PhotoGrid_1394278142092 IMG_20140308_133836 IMG_20140308_195928 IMG_20140309_134203 PhotoGrid_1394278064026 PhotoGrid_1394367466705 IMG_20140309_151236

Smoothieissa testasin heti Biokian marjajauhemixejä ja tuon missä on sinistä on tehty kokonaan ilman tuoreita marjoja eli väri tuli tuosta jauheesta vaikka mihinkään Biokian tuotteeseen ei ole lisätty väriaineita. Maistui myös sinisille marjoille! :) Punaisessa smoothiessa oli punaisen marjajauhemixin lisäksi punaisia marjoja eli mansikkaa ja punaviinimarjoja pakkasesta. Veden lisäksi siinä on 1dl ananasmehua ja prodena vaniljan makuinen heraproteiini. Hyvää! Vaniljaproteiini sopii noihin smoothieihin todella hyvin <3

IMG_20140309_185558 IMG_20140309_115546 IMG_20140309_185801

 

Pojan tapaturman lisäksi tyttö 2vee on kuumeessa ja aivan surkeana. Tänä viikonloppuna on äitiä (ja tietysti myös isiä) ja syliä tarvittu. On ne vaan niin älyttömän rakkaita ja miten sitä voikin sydäntä raastaa kun pienet sairastaa! Äitiyden tunteet on voimakkaimpia mitä tiedän ja silloin kun on huoli niin se on ihan sairasta. Onneksi kaikki on loppujen lopuksi hyvin! <3

Anna

23 vastausta artikkeliin “Ihan kauhea päivä”

  1. Voi pientä! Tuohan on yksi kamalimpia ”muka pieniä” vahinkoja mitä voi sattua ja ihan varmasti pieni on kipeä! Toivottavasti lapsonen parantuu pian.

  2. Voi tiedän ton tunteen täysin ja meillä kävi niin että mies ei huomannut, että poika oli ehtinyt laittaa auton oven väliin kaikki sormensa ja paiskasi oven kiinni. Neljä sormea nivelen kohdalta jäi sinne puristuksiin, ei muutakun poika lääkäriin ja onneks oli kanssa sormet oikeassa asennossa eikä murtumia löytynyt. Eikä jälkeenpäinkään ole vaivannut. Lääkäri sanoi että lapsilla on niin pehmeät nivelet ettei yleensä käy kuinkaan. Mutta vieläkin tekee niin pahaa kun ajattelen koko juttua. ; ( pikaista paranemista teille.

  3. Hui kauheeta! :( Uskon, että on ollut ihan hirveä tunne, mutta onneksi ei sattunut sen pahemmin! Luulin ensin kun aloitin tekstin lukemisen, että poika oli jäänyt toisen auton alle parkkipaikalla, mutta onneksi ei sentään! <3 Raskaana ollessa tunteet on varmasti muutenkin pinnassa, vaikkei itsellä oma kohtaista kokemusta olekaan. Toivotaan että sormi paranee pian ja jaksuja! :)

    Ps. Näytät upealta vauvamasun kanssa! :)
    http://pudotus.blogspot.fi

  4. Vaikka en itse vielä olekaan äiti niin voi vaan kuvitella kuinka pahalta tuntuu kun lapselle sattuu tuollaista :( pikaista paranemista pojalle ja tsemppiä ja voimia myös äidille!

  5. Voi teitä, kamalia onnettomuuksia sattunut koko viikonlopun! Tsemppiä pojalle ja samaten äipälle. Ei oo kivaa katsoa toisen tuskaa vierestä!

  6. Kuulostaa tosi ikävälle tapahtumalle eikä ihme, että asia painaa edelleen mielessä. Sitä vanhempana haluaisi suojella lapsiansa kaikelta ikävältä ja kyllä lapsen kipu on pahinta, mitä voi tapahtua. Sitä niin mieluummin ottaisi kaiken kivun itselleen, jos suinkin vain olisi mahdollista :( Kovasti nyt vaan paranemisia sinne, molemmille pienokaisille! <3

    http://www.sisublogg.blogspot.fi

  7. Voi pikkuista! <3 voin jollakinlailla samaistua pojan kipuun. Mulla on itellä jääny keskisormi oven väliin, josta seurasi sormen murtuma juuri kynnen alareunan kohdalta.

    Usko pois, pikkuinen tulee unohtamaan kovan kivun nopeemmin kuin uskotkaan, mutta varmasti ovikammo jää hetkeksi päälle.

    Haleja pojulle!

  8. Itselle kävi juuri noin kolmi-nelivuotiaana. Muistan sen edelleen selvästi eli on jäänyt vahvasti mieleen vaikka sairaalassa taaperona ramppasin suht tiheään, eli selvästi astetta ”traumaattisempi” kokemus ja varmasti oli myös äidilleni ikävää lääkäriin vielä 25km matkaa ja meikä huusi kuin sireeni. Mutta äkkiä se silti paranee ja onhan se nyt katu-uskottavaa olla sormi paketissa (kun kipu alkaa laantua)
    Noillekaan kun ei mitään voi, mutta hyvä se on purkaa ulos mieltä painamasta ja sitä kautta käsitellä.

  9. Voi pientä – paranemisia!

    Jaan tuskasi, sillä toisen tyttöni ollessa 3-vuotias, hänellä jäi kaikki muut sormet paitsi peukalo auton oven väliin niin, että minä sain sähkölukot kiinni saakka. Lapsella kävi niin kipeää, ettei edes huutanut vaan kauhuissaan ja kalpeana tuijotti minua. Minulla kesti hetki ennen kuin tajusin, että mistä on kyse.

  10. No voi että teitäkin!!! :( Just tulin tuolta Monnan blogista ja eikös täälläkin ole tuskaa ja kipua. Toivotaan, että kipu hellittää pian, eikä isoa kammoa jäänyt pojalle. Pikkutytölle pikaista paranemista ja äidille halaus. <3

  11. http://istillcount.blogspot.fi/?m=0

    Odotus ja tuska, säikähdys, huoli ja lapsen kasvojen näkeminen kivun hetkellä on ihan hirvittävää kun ei voi auttaa. Ihanaa kun pääsitte heti lääkärille. Iso puhallus peukaloon ja peukut vanhemmille hyvästä hoidosta. Mukavaa alkavaa viikkoa.

    Ps. Meillä vietettiin tyttären 2 v munuaissiirtopäivää juuri. Ihmetellen. Tytär on 3,5v. :-).

  12. Hui! Lapsen kipu äidin silmin on ehdottomasti pahinta ja raastavinta mitä tiedän :( jo pelkkä kuumeesta tai pikku kolhusta johtuva kipuitku saa aina huolesta sekaisin niin voin kuvitella sun fiilikset tuossa tilanteessa!

    Onneksi noi pienet paranee nopeasti ja ehkä äidinkin mieli rauhoittuu muutamassa päivässä :)

  13. Hei Anna! Pikaista paranemista pikkuiselle! <3 Mulla ottaa aina sydämestä kun lapsi itkee :( Oma poika on 3 v. Ymmärrän täysin tuon tunteen josta kerroit. Ei tartte välttämättä olla mitään vakavaakaan mut kun se on aina se äidin huoli. Mitä parhainta alkavaa viikkoa teille! :)

  14. Hei,

    paranemisia pienelle!
    Pakko kertoa tähän oma kamala tarina.
    Poikani oli hieman yli 1 v, kun sai pahat palovammat.
    Olin kahdestaan kotona pojan kanssa, aloin tekemään ruokaa ja samalla imuroin.
    Olin juuri laittanut veden kuumenemaan liedelle. Kyllä, sinne kauimmaiselle liedelle koska tiesin että poika kurkottelee kaikkea. Mutta takalevyille poika ei yltänyt. Käänsin ihan muutamaksi sekunniksi selkäni kun kurkotin imuroimaan sohvan takaa.
    Siinä samassa kuulin elämäni kamalimman huudon. Poika oli vetänyt uunin alapuolella olevan peltiluukun auki ja kiivennyt siihen seisomaan, yltänyt kattilan reunaan ja vetäissyt kiehuvan veden päällensä. Vettä tuli oikeaan käsivarteen ja rintaan – luojan kiitos selvittiin niin vähällä. Paljon pahemmin olisi voinut käydä. Poika huusi hysteerisenä, lamaannuin ehkä pariksi sekunniksi jonka jälkeen nappasin pojan kainaloon ja vein vessaan, ja aloin viilentämään häntä käsisuihkulla. Olisin soittanut ambulanssin, mutta tiesin että ystäväni on oven takana sekunneissa, hän oli juuri tulossa käymään. Saman tien ystäväni tuli, ja lähdimme viemään poikaa lähellä olevaan sairaalaan. Perille päästyämme hetken kuluttua ympärillämme oli varmaan 10 eri hoitajaa/lääkäriä. Hoito aloitettiin heti. Muutaman päivän olimme sairaalassa, ja seuraavan kuukauden taisimme hoitaa vammoja. Käsivarteen ja rintaan tuli toisen ja kolmannen asteen palovammoja, ja pieni ihonsiirto jouduttiin tekemään.
    Minulta tuli itku vasta yöllä, ensimmäisenä yönä kun jäimme sairaalaan. Itkin hysteerisesti, enkä nukkunut koko yönä. Syytin itseäni. Jossain vaiheessa ymmärsin, että se oli tapaturma, josta ei jälkeen päin auta syyttää itseä. Nyt poika on 7 v, vammat parantuneet hyvin. Edelleen seuraillaan parin vuoden välein, ettei arvet ala kiristämään kun poika kasvaa. Erittäin onnellinen olen, että kaikki päättyi kuitenkin niinkin hyvin. Enää en koskaan jätä mitään kuumaa hetkeksikään valvomatta jos lapsia on lähellä. En edes lasten ulottumattomiin. Muutenkin olen paljon tarkempi nuoremman lapsen kanssa. Tulipas pitkä stoori :)

  15. Pikaista paranemista pojalle!<3 Tuon lamaannuttavan huolen koin myös itse viime viikolla kun nuorempi sai aivotärähdyksen. Tippui laitteesta puistossa, silmät devioi hetken vasemmalle ja meni tajuttomaksi. Se hetki kun pidin tyttöä sylissä ja näin kuinka silmät pyörähti ympäri ja taju meni oli aivan kamala. Onneksi nyt kaikki on hyvin! Näiltä kun ei lasten kanssa oikein voi välttyä!:/

  16. Voi pientä tai pieniä! <3 Toivottavasti sekä sormi- että kuumepotilas paranevat nopsaan! Ja ymmärtäähän tuon hädän! (vaikkei isellä lapsia olekaan).

  17. Voi pientä. Tuli elävästi mieleen omat kauhunhetket, kun meidän vasta seisomaan oppinut vauva jätti sormensa takkaluukun saranapuolen väliin ja nojasi sitten omalla painollaan luukun kiinni. Pelästyin sitä kirkumista ihan silmittömästi. Ikinä muulloin ei oo vauva niin kovasti itkenyt, vaikka kyllähän tuollainen alle vuoden vanha tenava muksahtelee milloin kuinkakin pahasti vähän väliä. Takkaluukun terävä reuna teki sormeen syvän haavan ja kynsihän muuttui mustaksi ja lopulta irtosi kokonaan tuon haverin seurauksena. Vauva itki kipeää sormea useamman päivän. Ja äitiin koski yhtä lailla. Toivottavasti teillä pikkuisen sormi paranee pian.

  18. Pikkutyttönä sormeni – peukaloa lukuunottamatta – jäi saunan oven väliin saranapuolelta. Ovi oli hiukan tiukka ja äiti paiskasi ovea kunnolla kiinni eikä huomannut, että olin syystä tai toisesta ottanut tukea ovenpielestä. Jokusesta sormesta irtosi kynnet kokonaan, mutta toki kasvoivat aikoinaan takaisin. Ja korvessa kun asuttiin, niin eipä sieltä mihinkään lääkäriin mopokyydillä lähdetty :) Aspiriinia saattoi olla kotona, en muista enää. Onneksi nykyisin on apua, helpotusta ja lohdutusta helpommin saatuvilla.
    Hyvin nuo haaverit unohtuvat urheilta pikkuisilta – toivottavasti kipu on jo hellittänyt ja leikit ja touhut pääsevät jatkumaan kuten ennenkin. Vaikka ei tuo tieto kyllä siinä vaiheessa yhtään lohduta, kun näkee pieneen ihmiseen sattuvan.

  19. Kun olin lapsi, jätin keskisormeni meidän vanhan saabin oven väliin. Siihen aikaan ovissa ei ollut sähköjä, eli olin painanut ”napin alas” eli ovi meni vieläpä lukkoon asti. Äiti juoksi kauhistuneena ensin toiselle puolelle katsomaan miksi huudan, ja sen jälkeen joutui vielä juosta takaisin kuskin puolelle ja mennä sisäkautta avaamaan minun ovi. Se oli kyllä aika karmaiseva hetki meille molemmille, onneks mitään pahempaa ei käynyt :)

  20. Voi että, onpa kauheeta! :( Itselleni kävi nuorempana samantyyppinen haaveri. Olin ehkä joku 15-vuotias kun hyppäsin autosta ulos ja paiskasin oven kiinni. Siitä sitten lähdin kävelemään takakontille päin kun huomasin käden jääneen suljetun oven väliin. Tarkemmin katsottuani oli pikkurilli kynnen kohdalta jumissa. Oven avattuani sain hetken aikaa puhallella ilmaa ja kyllä siinä aika paha olo fyysisesti tuli hetken kuluttua. Alkoi pyörryttää ja tuli pieni shokki, mutta yllättävän hyvin siitä selvittiin. Olin kesätöissä varastolla, joten menin jatkamaan hommia :D Kivusta en muista sen enempää, mutta kynsi mustui ja lopulta irtosi muutaman kuukauden päästä. Jonkun verran siinä on ollut semmoista hermosäryn tuntua, mutta muuten on kaunis kynsi paikallaan eikä mitään sen kummempaa ongelmaa. Tsemppiä sinne teille kovasti!

  21. Huomenta!
    Voi surkeus teidän pientä, varmasti säikähdit todella paljon! Toivotaan, että sormi on pian kunnossa! Itselläni on pienenä jäänyt kolme sormea mankelin telojen väliin, en onneksi muista tapahtuneesta mitään. Äitini muistaa asian liiankin hyvin.
    Omia lapsia ei onneksi voi pitää pumpulissa, muuten voisin tähän syyllistyä! Niin iso huoli noista omista kullannupuista on.
    Jaksamista!

  22. Toivottavasti ette pahastu jos vastaan näin yhteisesti eli ISO kiitos kaikille lohdutuksesta ja tsemppaamisesta! Tää oli mulle vissiin kauhea shokki itsellekin kun kirjoittelin niin tunteella postauksen. Kiitos myös teidän tarinoista ja siitä että näitä tosiaan sattuu. Muutamia todella hurjiakin juttuja oli eli halit esimerkiksi Miralle ja Minnille! Myös esmen, Minnan, sokerin ja Lindan tarinat sai kyyneleet silmäkulmaan ;(

    Tietysti te joille on itse sattunut niin tiedätte miten kamalaa tuollaiset haaverit on :( Onneksi kaikilla on ilmeisesti kaikki raajat edelleen tallella! :) Ja pääasia että ollaan hengissä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 1
Tykkää jutusta