TBTBM 2 vuotta

PhotoGrid_1392905669113

 

Mun piti kirjottaa tää postaus jo vuoden alussa kun tammikuun 10.päivä mun blogin perustamisesta tuli kuluneeksi kaksi vuotta. Nyt ollaan siis hieman myöhässä sillä 2-vuotissynttärit meni jo silloin mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan! Ajattelin että olisi mukava muistella mitä kaikkea olen blogimatkallani käynyt läpi. Tehtävä on kuitenkin haastava, sillä kukaan -ja sanon ei kukaan! ole ottanut itsestään, ruoka-annoksistaan, omista lenkkikengistään tai vatsamakkaroistaan yhtä monta kuvaa kuin minä viimeisen kahden vuoden aikana. Tai jos on, niin ei ole julkaissut niitä julkisesti samalla itsekritiikittömällä tyhmänrohkealla asenteella miljoonien ihmisten iloksi netin pohjattomaan maailmaan joka säilyy taatusti Tuonelaan saakka, ellei kummittele sielläkin.

uusi+banneri- fittobeme2 toobigtobemebanneri-3

 

Kuvien valinta postaukseen on siis vaikea sillä valinnanvaraa riittää. Aloitetaan kuitenkin otsakkeista. Bannereita en ole matkan aikana vaihtanut kaikista tiuhimpaan tahtiin eli suunnilleen puolen vuoden välein. Ihan ensimmäisenä meitä viihdytti pitkään parsakaali-banneri joka on edelleen mun suosikkeja. Ihan ite kyhäsin Picasalla ja sen kyllä huomaa ;) Mallina oli tosin meikäläinen vuosimallia 2010 sillä 2012 en ollut oikein kuvauskunnossa. Blogin alkaessa painoin 96kg ja ensimmäisen postauksen JULKISESTI LIHAVA ainokainen tuore kuva meikäläisestä oli sopivan suttuinen pikselimössö. OMG tuota asentoa.

DSCN74763

 

Tammikuussa 2012 olin pienen 6kk vanhan tyttövauvan ja 3-vuotiaan esikoisen äiti. Olin sitä aiemmin ollut suht normaalipainoinen, ainoastaan lukuunottamatta raskauksia ja aikaa sen jälkeen. Olin siis esikoisestakin saanut paljon kiloja mutta ne putosivat siinä välissä. Tällä kertaa homma ei tuntunut yhtä helpolta ja kuten ensimmäisessa postauksessa kerroin, perustin blogin laihdutukseni tueksi. Heti alkuun päätin tehdä tämän omilla kasvoillani, sillä kun selailin laihdutusblogeja niin useimmissa ei ollut kuvia bloggaajasta lainkaan tai jos oli niin niissä oli kasvot leikattu pois. Se tuntui todella tylsältä enkä millään pystynyt samaistumaan kehenkään. Halusin saada pienen julkisen paineen kautta lisää motivaatiota, sillä jos herkuttelisin niin sittenhän blogiin ei olisi mitään päivitettävää. Toisaalta enpä arvannut, että 4 kuukautta myöhemmin kirjoittaisin postausta että blogin suosio räjähti käsiin nimellä: no eikä, 100 000 sivunkatselua! Kahta kuukautta myöhemmin määrä oli jo tuplaantunut.

IMAG08431

DSC01805-1

 

Kevät sujui siis erittäin innokkaasti terveellistä ruokavaliota noudattaen ja pikku hiljaa liikuntaa lisäten. Paino tippui luonnollisesti hyvää tahtia sillä olin täysin hurahtanut bloggailuun ja elämäntapojen muuttamiseen. Aika meni kuin siivillä ja helpotti kun pystyin jakamaan tuntemuksia karkkihimoista tai onnistumisista teidän kanssa.

Kollaasit4 00701

Loppuvuosi meni yhdessä hujauksessa ja SUURI KOLLAASIKOOSTE postauksessa on mukavasti kuvia alussa asettamani 25kilon painonpudotusurakasta. Tavoitepainooni pääsin helmikuussa 2013 eli reilu vuosi blogin perustamisesta. Hihkumiset tavoitepainosta voi käydä lukemassa täältä. Uusi vartalo tuntui mahtavalta ja kyllä sitä ihmeteltiin! :)

20130224_2059342 20130224_2058053 20130224_2156203 20130224_2157392 20130224_2156452 IMG_20130215_1843053 sul+14 20130221_1152237 20130220_1841307 20130224_2014023 20130221_1838415

 

Vuonna 2013 mun mielessä alkoi pyöriä enenevissä määrin ajatukset fitnessistä, kopsuteltiin korkkareilla, poseerattiin bikineissä ja harjoiteltiin T-kävelyä kuntosalin ohessa. Olin saanut myös blogin kautta hurjasti auttavia käsiä eli kävin hampaiden valkaisussa, sain harjoitusbikinit, Gazoz oli ollut mukana jo pisimpään eli mun ensimmäinen yhteistyökumppani ja ainoa joka on edelleen :) Kesällä 2013 kävin myös leikkauttamassa silmät Femtolasik-leikkauksessa ja blogista oli todella paljon apua elämäntavan ylläpitoon kustannuspuolella. Viime vuodesta saakka mun lukijamäärä on pyörinyt jopa 10 000 sivunkatselussa per päivä ja kuukausitasolla blogiin klikkaillaan yleensä yli 200 000 kertaa. Bloggerista siirtyessä Fitfashioniin mulla oli yli 1000 rekisteröitynyttä seuraajaa. Osa tippui matkasta, osa tuli myöhemmin takaisin. Fitfashion ei ehkä alkuun toiminut ihan kuin junan vessa, mutta onneksi täällä on nyt hyvä olla :)

Lukijamääristä ja kävijöistä kertomisella tarkoitan sitä, että jossain tuolla main huomasin, että blogista alkoi tulla harrastuksen sijaan sivutyö ja siksi siirtyminen portaaliin oli luonnollinen vaihtoehto. Viime vuonna opiskelin myös PTCA personal traineriksi ja laihtunut kroppa alkoi olemaan jo yllättävän pieni.

IMG_20130527_215543 IMG_20130527_214642 IMG_20130526_143423 IMG_20130527_203851

IMG_20130529_195655 942509_571422972879360_1180270151_n-1 IMG_20130531_163918 IMG_20130531_145608

 

Loppuvuodesta innostuin todenteolla painonnostosta ja voimanostosta. Kesän ankara dieetti sai mussa aikaan jonkulaisen anti-fitness reaktion ja puolentoistavuoden menestystarina suuresta muutoksesta alkoi kokemaan vastaiskuja. Lenkit ei enää maistuneet eikä mieli jaksanut. Tunsin oloni entistä masentuneemmaksi ja paino lähti nousemaan ruokahalun lailla! Todellisuudessa olin raskaana jo kaikissa näissä painonnostokuvissa, sillä olin tehnyt raskaustestin muutama päivä ennen tuota blogigaalaa mistä mekkokuvat on <3 Gazozin promokuvat ovat otettu jo aiemmin mutta en millään muista missä kuussa. Loppukesästä?

IMG_20131128_211327 IMG_20131128_175812 IMG_20131125_1936511 IMG_20131123_171024 IMG_20131124_111251 20131116_173907 IMG_20131117_153955 IMG_20131114_201938 IMG_20130915_170448 20130915_181021 20130916_182729 Anna-BrasilSul

 

Lähtökunto raskauteen siis marraskuun alusta oli se, että painoni oli noussut kesästä aika paljon mutta ensimmäistä kertaa koin, että esimerkiksi jalat ja pakarat olivat saaneet kunnolla pyöreää mallia lihaksiin. Näin jälkikäteen näytän noissa omasta mielestäni ihanan muhkulta! :D

IMG_20131109_235418 IMG_20131109_235715 IMG_20131109_235840 20131109_231551 20131109_234226 IMG_20131109_232958

 

Raskaudesta kerroin blogissa joulukuussa ja siitä sitten ei ole pitkä matka tähän päivään. Nyt kroppa muuttuu päivä päivältä silmissä erilaiseksi kun aiemmin. Tuntuu välillä että eläisin painajaista ja nyt on menossa käänteisprosessi takaisin satakiloiseksi sohvaperunaksi. Kahdessa vuodessa ei ehkä sittenkään pysty omaksumaan täydellistä elämäntapamuutosta pysyväksi, kun vastaan tulee näin iso elämänmuutos kuin raskaus. Ei siis varmasti kaikilla näin mutta puhun omasta kokemuksestani! :/ Tää on ollut ihan hemmetin vaikeeta, kun ennen tein kuukausitilastoja milloin kutistumisesta, milloin treenituloksista jne. Kuvakollaaseja pienentyvästä kropasta ja innokkaita aamuja puntarille hyppien. Tuntuu että olen kadottanut sen osan itsestäni ja se on vienyt paljon iloa. Suuri ilo on silti tämä ihme jota saan kasvattaa mutta valitettavasti en ole osannut hoitaa itseäni yhtä hyvin kuin aiemmin. Paino on noussut siinä missä treenitulokset laskee. Kuka tietää mikä on blogin tulevaisuus!

IMG_4964-2-1 IMG_20131227_225116 20131228_183335 20131228_183349 IMG_20131226_003708 IMG_20131230_142012 IMG_20131230_141837 20131231_181329 IMG_20140104_155252 IMG_20140107_212253 IMG_20140105_210448 IMG_20140109_140000 20140111_202032 IMG_20140113_112222 IMG_20140111_212642 IMG_20140123_162303 IMG_20140217_195639

 

Tällä hetkellä taistelen päivittäin sen kanssa syönkö jotain terveellistä vai herkkuja. Tuntuu että enää ei olekaan niitä päiviä jolloin kaikki menisi sitä kummemmin miettimättä vaan haluan syödä kokoajan. Paino on noussut jo yli 85 kilon eli kymmenisen kiloa viime syksystä. Tää on henkisesti tosi rankkaa koska mun muutos oli jo niin pitkällä ja nyt oikeastaan peruutan kaikki mun tavoitteet ja lupaukset. Mun on silti pakko myöntää missä mennään sillä kyllähän sen näkee kuvista, että en raskaudesta huolimatta ole mikään keijukainen. Painonhallinta nyt raskausaikana olisi mulle todella tärkeää mut tää on (jo kolmatta kertaa) mulle jostain syystä ihan mahdoton yhtälö! Onneksi molemmista aiemmista sain kilot tippumaan mutta en vain ymmärrä itseäni miksi laiskistun näin ja tää tuntuu niin vaikealta. Puuh! Muumimammakommentit siis sallittu :D

20140213_115350 20140213_115634

Siinä siis ”pieni” katsaus Annan blogihistoriaan ja siihen mikä on Too big to be me. Se on nimensä mukaisesti edelleen minä! Maailmassa on siis asioita jotka ei ilmeisesti muutu koskaan ja tämä lienee yksi niistä. Onko tulevaisuudessa tulossa fitnesskisat vai poistanko kaikki omat kuvani ja muutun kasvottomaksi sisustusbloggaajaksi uuden kodin myötä? Juuri nyt en osaisi ennustaa mutta ehkä tiedätte kumpi ei kuitenkaan ole vaihtoehto. Jatkamme matkaa! :)

Kiitos kahdesta viimeisestä vuodesta jokaiselle joka on lukenut tai joskus kommentoinut <3 <3 <3 Saan niin paljon voimaa ja iloa teistä! Jos olet uusi niin Tervetuloa mukaan!

Too big to be me on facebookissa, blogilistalla, bloglovinissa ja instagramissa.

 

Anna

83 vastausta artikkeliin “TBTBM 2 vuotta”

  1. Olen seurannut sun blogia lähes alusta saakka ja jäin koukkuun heti!! Niin mukaansa tempaavaa tekstiä ja ihania kuvia ja elämäniloa!! Sun matkaa on ollut hienoa seurata, kiitos hirmuisen paljon! <3 Voimanosto kiinnostaa minuakin todella paljon ja jonain päivänä Mintsu osallistuu penkkikisoihin :)

  2. Ihminen on mukavuudenhaluinen ja palaa aina lopulta siihen mikä on mukavaa. Joillain onnistuu luonnostaan urheilu ja terveellinen elämä, toiset on persompia ruualle ja viihtyy paremmin paikoillaan ihmiset on erilaisia ja itsensä ja omien tapojen muuttaminen on hyvin hankalaa.

  3. Blogimatkaasi ensimmäisestä postauksesta saakka seuranneena ei voi todeta muuta kuin <3
    Toivottavasti blogimatka myös jatkuu! Ylä- ja alamäkiä tulee tosielämässä jokaiselle ja se elämänmakuisuus ja rempseä tapasi kirjoittaa on ainakin minut koukuttanut totaalisesti :)
    Annat meille lukioille varmaan enemmän kuin osaat arvatakaan.
    Tässä kohtaa voisin kiittää sinua myös siitä, että löysin itselleni luottokampaajan ;) Kaikenlaista sitä voikin "laihdutusblogista" löytää :D
    Terveiset Oulusta!

  4. Kiitos Anna, sä oot jotenkin niin aito! Ihana lukea just niinkuin asiat on, ilman turhia silotteluja esim. fitnessblogiin sopivaksi. Blogi on aina just sun näköinen ja sitä on ilo lukea! :) itsekin tällä hetkellä siinä tilanteessa, että alkuraskauden pahoinvointi on saanut treenit vaihtumaan just siihen syömiseen mikä menee alas. Ei vaan pysty. Ehkä kerran viikossa saanut aikaiseksi käydä salilla, mutta muuten alkaa olla aika rappiolla. Mut ei se kai liikaa pitäis stressata tässä elämäntilanteessa, vaan keskittyä just siihen omaan ja masuasukin hyvinvointiin. Mä jotenkin itse toivon, että ehkä se liikunnan ilo löytyy taas jossain vaiheessa edes kävelyiden muodossa, kunhan tästä pahoinvoinnista selvitään.

    Hyvää loppuodotusta ja iloa jokaiseen päivään! :)

  5. Mähän vaan tulin kurkkaamaan sun blogia juuri kun olit postannut raskaudesta. Ihme sattuma jotenkin omasta mielestäni :)
    Tuo raskauden aikainen painonnousu on kyllä mielenkiintoinen asia. Itse en vetänyt herkkuja mitenkään rankasti mutta en ollut millään tiukallakaan linjalla, kummassakin raskaudessa tuli melkein 20kg painoa. Ihme oli että ei se silti näkynyt sillain että ihmiset olisivat huomanneet. Kun sanoin että joo onhan tätä kertynyt esim 15kg niin aina sanottiin ”ei kyllä huomaa”… No raskauden jälkeen sit taas huomasi… Varsinkin mahan seudulle jäi paljon. Nyt alan olemaan suht ok siltä seudulta 2v vimppa raskauden jälkeen.
    Jotenkin ajattelen että ei se kait tärkeintä ole ne kertyneet kilot vaan se miten nopsaa ne saa sit pois ja miten keho palautuu.
    Mielenkiinnolla kyllä jatkan seuraamaan sinun raskautta ja sit matkaa takaisin kohti fitness lavoja, koska en usko että susta tulee kasvoton sisustusbloggaaja ;)
    Mutta hei, nauti nyt tästä elämän vaiheesta

    • Kyllä mä silti nautin, mutta naisena täytyy vähän purnatakin ;) Onneksi löysit blogiin, oli todella mukava sattuma :) <3

  6. Hei!
    Ihana postaus jälleen kerran, niin rehellinen ja syvä!
    Et saa lopettaa missään nimessä bloggaamista, nyt nautit raskaudesta täysillä, sitten myöhemmin on koko elämä aikaa treenata ja päästä sinne lavallekin joskus! Olet nimittäin superhyvännäköinen niissä kesäisissä kuvissa!
    Uskon, että kohta näytät taas samanlaiselta eikä kukaan usko sua 3 lapsen äidiksi!
    Olet niin herttainen ihminen, hyvää vointia sulle!
    Olen puhunut!
    Terkuin Mertsi

    • No voi teidän kanssa kun osaatte olla noin ihania! Kiitos Mertsi sanoistasi ja täytyy olla samaa mieltä kun itsekin kaiholla katselen kuvia ;) Joten se sitten tavoitteeksi taas raskauden jälkeen! :) Kyllä mä täällä pysyn ja saatte kuulla musta vielä pitkään :D

  7. Ihana Anna! :) Oon seurannut sun blogiasi varmaankin loppukeväästä 2012 saakka ja ihan mielettömän matkan oot tullut…ja kyllä, KUKAAN ei oo julkaissut noin paljon kuvia itsestään, ruoistaan yms. noin rohkeasti ;)

  8. Kunpa joku voisi keksiä keinon, leikkauksen tai tabletin tm, millä ruoanhimon saisi poistettua. Osittainen lobotomia? :D
    Olen lukenut sun blogia ekasta postauksesta lähtien, oot niin ihanan avoin myös niistä vastoinkäymisistä mitä kaikille joskus tulee. Kaiken tän fitnesstrendin aallokossa sun blogia jaksan lukea, vaikka muuten tulisikin salikissat korvistakin jo ulos :D Senpä takia toivon, ettet lannistu muuttuvasta vartalosta! Ootkohan vähän turhankin ankara itsellesi? Se rasvaprosentti ei ole kaikki kaikessa, ja sä oot ehdottomasti kaunis ja näyttävä nainen vaikka olisit 100kg! <3
    Oliskohan sun ahdistukseen apua, jos lakkaisit tuntemasta syyllisyyttä, etkä ajattelisi mitä sun pitää olla, syödä tai tehdä? Ei penkkienkka tai kiristyvä vartalo ole ainoa hyvyyden mittari :D Varmasti minä ja moni muukin söisi herkkuja raskaana ollessaan, ja terveellisyyden rajoissa se on sallittuakin. Raskauskaan ei kestä lopunikää, ja varmasti pääset back on track, kun olet saanut arjen rullaamaan :) Älähän lannistu, mä ainakin seuraan sun blogia koska se on niin mukaansatempaava ja saan paljon mietittävää ja opeteltavaa omaankin elämään! En niiden vatsa-tai pakaralihasten takia :)

    • Oot varmaan osittain oikeassa ja taidan ollakin vähän ankara mutta se johtuu varmaan siitä et muutos taas tähän toiseen suuntaan on aika iso. Mutta koitan nyt olla armollisempi kuten sanoit! :) Ootte todella ihania tsemppareita! :)

  9. <3<3<3
    alusta asti seuranneena tuli nostalgiset fiilikset jo tosta bannerista! Edelleen yks parhaimmista blogeista jota luen! Sun matkaa on ollu upea seurata ja mukana edelleen, vaikka mitä päättäisit! :)
    Hyvää kevättä ja tsemppiä hei kaikkeen! <3<3<3

  10. Siis minä oon oikeesti aika alusta asti seurannut sun blogia, huisia :)

    Ymmärrän hyvin sun ajatukset syömisen suhteen. Ymmärrän että tympii ja masentaa kun kroppa kasvaa ja salilla ei pysty heilua niin kuin ennen. Mutta mitä jos olisit hiukka armollinen nyt itsellesi ja et tuntisi huonoa omaa tuntoa syömisistäsi. :) mä Tiedän että susta on taas siihen että saat kroppas timmiin kuntoon raskauden jälkeen. Muistan vieläkin (vaikka nuorimmainen jo 3w ) kuinka loppu raskaudessa herkuttelin koska olin vaan päättänyt että vaavin syntymän jälkeen syön vaan puhdasta ruokaa ja sitten kun imetys loppuu alkaa dietti. Eli mitä siis yritän sanoa :) lasten kanssa oon oppinut oivaltamaan että aikansa kutakin ja yritän nauttia näistä kaikista haasteista mitä eteen tulee mielessä se että 10 vuoden päästä mua ei enään näin paljon ”tarvita” ja tuun vielä kaipaamaan tätä aikaa ja en halua harmitella sitä miksen osannut nauttia ajasta..

    Onnellista odotus aikaa ja älä ikinä lopeta bloggausta! :)

    • Niin kai se on, et tosiaan aikansa kutakin! :) Raskaudesta oon tosi onnellinen mut en tiedä miks mua nii hiertää tää mun oma ruokapoliittikka. Jotain relaxantteja siis tänne kiitos ;) Just ettei tarvi sit jälkeenpäin harmitella et miks kokoaika meni tätä murehtiessa!

  11. Olet Anna niin aurinkoinen että älä vaan lopeta blogin kirjoittamista ! Vaikka sitten kirjoittaisit bonapurkkien järjestelystä värien mukaan, olisi sekin teksti varmasti elämää pursuavaa ja iloista luettavaa. ;)

  12. Olen seurannut matkaasi alusta asti, alkuun itsekin aika samoissa askelissa. Sitten taas en :/. Siis seurannut kyllä, mutta askelissa jäin taaksesi. Blogisi on ihanan elämänmakuinen ja realistinen, kiitos sinulle näistä kahdesta vuodesta! Olet innostanut minua valtavasti jo silloin alussa ja nyt kun olen itse aloittanut blogin, sinä olet yksi esikuvistani sillä saralla :).

    Raskauden myötä saat ehkä tavallaan jatkoaikaa blogille laihdutusblogina ja voit olla esikuvana taas monille ja monille samassa suossa tarpoville (olipa negatiivinen kielikuva :/) vaikka olenkin ihan varma, että ei sinulla enää niin isoa työtä edessä ole tämän raskauden jälkeen kuin aikaisemmin :).

    Kaikkea hyvää sinulle, nauti raskaudesta täysin siemauksin, vaikka se ei aina ihanaa olekaan. Kokemuksesta voin kertoa, että kolmas vauva on se helpoin :).

    • Kiitti kannustuksesta! Toivottavasti oot oikeassa ja pääsen hiukka helpommin kuosiin ;) Ja sullahan on nyt aikaa mennä mun ohi ku raketti, hih! Ihanaa kevättä! :)

  13. Elämä on elämää. Kiloja tulee ja menee ja niin myös herkku himot. Kirjotat ihanan rehellisesti, tykkään! Muistan kun ihan ekan kerran eksyin blogiisi ja mietin et wow. Tässä on urhee nainen kun uskaltaa laittaa niinkin ”paljaita” ja rehellisiä kuvia itsestään :).
    Miulla oli sama että raskaana teki koko ajan mieli syödä :D.
    Siulla on jo ihana vauvamasu <3!

  14. Moi! Ja kiitos. Sua on ihana seurata kun olet niin aito. Mä en ole edes raskaana ja matka siihen kroppaan josta haaveilen on pitkä! 174cm/86kg… Voimatasot nousee treenatessa mutta ruokapuolen kanssa on hakusassa… Karkkipäivä on pakko saada pitää kerran viikossa :/
    Miten mä ikinä onnistun saavuttamaan sellaisen kropan mihin sä jo ehdit kertaalleen päästä?
    Älä vaan muuta mitään tässä blogissa! Kun vauva on turvallisesti syntynyt ja saanut hyvän alun elämälleen niin aloitellaan sitten taas yhdessä ;-) näytetään sitten 40vuotiaina hyvältä ;-)

    Tsemppiä raskauteesi!

    • Moikka ja hyvin sä siihen pääset! Tuossa vaiheessa matka voi tuntua mahdottomalta mutta jossain vaiheessa sitä huomaa et hei, miten tähän tultiin jo! Kun tekee pilke silmäkulmassa ja nauttii matkasta niin kaikki on mahdollista! Syksystä mäkin sitten tsemppaan kaikkia mukaan ja eteenpäin! :)

  15. Sä oot niin aito ja rohkea bloggaaja <3
    Eihän sun tarvikkaan tietää nyt, mitä bloggaat joskus, elämä ja blogi menee siihen suuntaan kuin on tarkoitus. Mun mielestä sä hehkut edelleen ja kyllä sä ne kilot taas karistat, älä niistä murehdi! Nyt nautit raskaudesta! :) <3
    Tää oli kiva kooste!

  16. Kiitos jälleen huippu postauksesta! Itse olen alunpitäen kiinnostunut blogissasi avoimuuteen, rehellisyyteen ja persoonallisiin teksteihin. Laihdutusprojektin seuraaminen on tullut siinä sivussa. Itseasiassa huomaan nyt odottavani entistä enemmän postauksiasi, kun tuo pieni ihme masussa kulkee mukana! Älä missään nimessä luule, että ”petät” meidät lukijat! Olet ihana esimerkki siitä, mitä elämä on: yli-ihmisiä ei ole, eikä fitness kuulu elämän ykkösprioriteetiksi, varsinkaan raskaana ollessa. Tsemppiä!!! <3

    • Onpa hauska kuulla et jutut kiinnostaa myös raskausaikana! Jossain vaiheessa pelkäsin et käy toisin :) Siksi mukava kuulla tuo!

  17. Olen suhteellisen tuore seuraaja, mutta jälkeen päin oikein harmitti, että miksi en ollut törmännyt näin mahtiblogiin aiemmin. :) Toki kunnioitettavaan seuraajakuntaan varmaan mahtuu anonyym…poikkeuksia, mutta ei meillä lukijoilla ole mitään odotuksia sun ja (sun!) kehon suhteen. Olemme sun puolella vaa´an lukemasta huolimatta. Fitness-hömpät tulee kenties taas ajallaan…tai sit ei. Mut sit myö luetaan niitä sisustusjuttuja. ;)

    Oot ihan huippu!

  18. Mä luulen, että kaikilla tulee joskus notkahduksia, elämäntilanteet muuttuu ja prioriteetit siinä sivussa. Se ei tarkoita, etteikö vaikka jo huomenna voisi olla aika taas muutoksen versoille. Me lukijat olemme oppineet uskomaan sinuun näiden parin vuoden aikana jo niin paljon, että tiedämme, että sä kyllä saat itsesi juuri sellaiseen kuntoon kuin on hyvä. Joskus on vaan niin hirveän vaikeaa itse uskoa itseensä. Kiitos ihanasta blogista ja kiitos kun jaat kokemuksiasi niin rohkeasti kaikille meille, jotka välillä kamppailemme aivan samanlaisten ajatusten kanssa!!

    http://trainingspark.blogspot.fi/

    • Hitto kun uskois itse yhtä vahvasti joka päivä! Välillä nimittäin tulee sellainen uskonpuute et oksat pois vaikka toisina päivinä itsekin tiedän et kyllä mä kuntoon pääsen eikä raskaus oo mikään turmion tuomio :D Kai se on nää hormonit ;) Syytetään niitä! :D

  19. Joskus voi tehdä hyvää vain hyväksyä tilanne, että ”okei nyt valinnat on näköjään niitä huonompia ja hyväksyn tän just nyt, korjausliikkeen aika tulee myöhemmin.” Uskon TODELLA että tuo korjausliike tulee ennemmin tai myöhemmin ja sulla ei ole sen asian kanssa hätää. Joskus tekee todella hyvää vain luovuttaa kunnolla ja myöskin hyväksyä se, ei rimpuilla väkisin vastan. Sitähän elämä joka tapauksessa on, tilanteiden hyväksymistä. Ei huonoa itsekuria ja vääriä valintoja, vaan elämää. Sen jos oppisi, olisi paljon helpompaa. TSEMPPIÄ ANNA! <3

  20. En jaksanu lukee enkä kattella koko postausta, ehkä huomenna paremman ajan kanssa.
    Sen piti tulla sanomaan että mikä ihmeen teinikuva siinä oli heti ekana :D :D Ei tunnista samaks mammaks enää :)

    • Heh, ei silti ihan :D 27vee yhden lapsen äiti jo mut lookki oli tosiaan ehkä vähän erilainen ;) Pari muksua on tuonut muutamassa vuodessa pari ryppyä silmäkulmiin ;)

  21. Ihana Anna! Oon seurannut blogiasi alusta asti ja nähnyt sen lähtevän ”lentoon”. Blogiasi on ollut ihana seurata ja vaikka itse elänkin hyvin erilaista elämän tilannetta, niin varmasti tulen seuraamaan taivaltasi.

    Musta on tärkeetä, että pidät blogin itsesi näköisenä ja kirjoitat siitä mikä on sulle juuri sillä hetkellä tärkeää!

    Tsemppihaliterkuin Laiskiainen

  22. Ethän vaan muutu kasvottomaksi sisustusbloggaajaksi, ethän!? Löysin sun blogin vuosi sitten ja sittemmin oon jäänyt ihan koukkuun. Seuraan monenlaisia blogeja ja sun blogi on yksi niistä mitä seuraan ahkerimmin. Blogissa pitää olla sitä jotain, mikä koukuttaa ja sun blogi todellakin on sitä. Aitoa elämää, iloineen ja suruineen. Jatka samaan malliin ja tuo jatkossakin iloa meidän lukijoiden päiviin, olet upea tuleva 3 lapsen äiti, jolla on koko elämä aikaa päästä tavoitekuntoon, nauti tästä ainutlaatuisesta ajasta mikä sulle on suotu, liikaa ei saa stressata! :)

    • Mä ajattelin et kato voin karkkipussi kourassa blogata kuvia kukkasista ja muista astelmista sit ;) Heh, no ei sentään :D Kiitti kannustuksesta sulle! Lupaan pysyä täällä juuri tällaisena!

  23. Ymmärrän täysin, että painonnousu ahdistaa, vaikka oletkin raskaana. Eikä tämä blogijulkisuus varmasti helpota asiaa yhtään.

    Mutta. Olet saanut kokea yhden ihanimmista ja ihmeellisimmistä asioista- tulla raskaaksi. Se on miljoona kertaa tärkeämpää kuin mitkään fitnesskisat tai vaakalukemat. Itselläni raskaaksi tuleminen oli todella työn takana ja kesti monta vuotta..

    Älä mieti tai murehdi, mitä muut ajattelee. Ja kohta olet jo puolivälissä, aika menee äkkiä! Pian sulla on nyytti kainalossa ja sitten pikkuhiljaa, pääset pudottamaan raskauskiloja – ja onnistut varmasti!

    Voi hyvin!

  24. Ihana Anna :)!

    Tää oli tosi kiva kooste! Älä ole liian ankara itsellesi (vaikka se ei varmastikkaan helppoa ole)! Hölmöjähän me lukijat oltais jos oletettais et tällasessa elämäntilanteessa posettelisit laihassa kunnossa raskausmahan kanssa!

    Blogisi on hieno ja itse en edes lukijana jaksa lukea sellaista ”kaikki on niin täydellistä ja tän täydellisen kropan ylläpitäminen on niin täydellisen helppoa” vaan tykkään juurikin tällaisista elämänmakuisista blogeista :)

  25. voi anna! oon seurannut sun blogia niin kauan (en ees muista) ja aina nauttinut siitä kuinka aito ja oma itsesi uskallat olla, kaikkien tuttujen ja tuntemattomien edessä! hyvä sinä!

    niin kuin itse sanoit, painonhallinta raskauden aikana on haastavaa, toisille enemmän ja toisille vähän vähemmän, mutta on silti aivan mahtavaa että masussasi kasvaa uusi ihminen. hienoa että yrität parhaasi mukaan pitää painon kurissa, mutta muista myös olla armollinen (: näytät ihanan säteilevältä ja kauniilta myös tässä elämänvaiheessa, eikä se duuni mitä oot aiemmin painanut todellakaan ole valumassa hukkaan: elämäntyyli jatkuu sopivalla ”asteella” myös raskauden läpi ja kaiken tän kokeminen auttaa sua myös palaamaan helpommin ”fitness-sinään” raskauden jälkeen!!

    tsemppiä!!! oot ihana!!

    • Mun on pakko sanoa et mun mieliala oikeasti piristyi todella paljon teidän kaikkien kommenteista! Oon tänään ollut todella pirteenä lenkillä ja salillakin vähän korkkarikävelemässä eikä mieltä oo yhtään painanut murheet. Just tällaisilla kommenteilla on ollut suuri vaikutus joten kiitos paljon tsemppauksesta! <3

  26. Ah, ei tuosta raskauden aikaisesta painon noususta kannata stressata, joillekin meistä vaan käy niin, ruokahalu kasvaa hillittömäksi ja kilot kertyy. Itsekin ihmettelin, kuinka toiset olivat läpi raskauden niin reippaita, kun itse pystyin lähinnä syömään ja lepäämään. Synnyytyksen jälkeen se pohjaton nälkä kuitenkin katosi ja imetyksen ohella kilot alkoivat tippumaan. Liika stressaaminen ei oo vauvallekaan hyväksi! Kyllä sitä sitten taas ehtii myöhemminkin!

    • Joo voi hitsi kun mäkin mielelläni ottaisin sellaisen minimahan jota kukaan ei huomaa ja söisin kuin lintu ;) Mut ei oo meikäläisen korteissa :D Näillä mennään! Sun juttu kuulostaa niin tutulta!!! :)

  27. Neljän lapsen äitinä ja useat painonousut kokeneena minäkin sinua neuvoisin olemaan stressaamatta koko asiasta nyt odotusaikana. Keskityt nyt siihen mikä on tärkeintä ja todennäköisesti uusi into uudelle projektille kolkuttelee sitten ovea synnytyksen jälkeen!

  28. Blogia ja sitä kautta sinun matkaasi alusta asti myös seuranneena, ei tee mieli kun joka postauksen jälkeen lähettää sinulle iso kiitos! Blogien lukeminen vaihtelee, niitä tippuu omasta matkasa, mutta tämä sinun blogisi se vaan on ja pysyy omalla ”lukulistalla”. On ihanaa huomata, että tasapainoisia ja aitoja ihmisiä on vielä olemassa. Sinun vahvuuttasi ei voi muutakuin ihailla! Paljon voimia päiviisi ja nautinnollisia hetkiä elämääsi ja raskauteesi! :)

  29. Sä niin säkenöit kyllä kuvasta toiseen! Huikea pakkaus oot ja ihanan rohkeasti julkaissut kaikenlaiset kuvat. Juuri tällaista blogia on suuri ilo seurata. Hyvä Anna! :)

  30. Tsemiä ihanalle Annalle! :)

    Frozzypack x 2 vai 6 pack bag? Kummat valitsisit, jos tekisit pitkää työpäivää (12 h), ja pitäisi roudata töihin omat ruuat mukana? Mulla siis työmatka reilu 130 km yhteen suuntaan…(onneksi junat on keksitty!)

    • Mä taitaisin ottaa 6packbagin! Rakastan sitä kun samaan saa sit vaikka kaksi ruokaa ja yhteen välipalan tai erillisen salaatin. Myös pähkinät, vitaminiit, shakeri mahtuu mukaan (-hyvä vaikka sinne junaan). Sivutaskuun mahtuu appelsiinit, mandariinit ja omenat, haarukka jne.
      Frozzypackin kansi jossain käsilaukun pohjalla saattaa viilentyeessään huurustaa niin et tulee vesitippoja et ainakin pitää sit pussiin laittaa vielä! Jos ois ihan lyhyt reissu ja varmasti vaan yks ruoka niin silloin ottaisin Frozzypackin :)

  31. Täällä taas:) Olen minäkin seurannut sun matkaasi aika pitkään jo. Oman blogini, myönnän, perustin sen jälkeen kun olin sun muutoksestasi inspiroitunut. Ihana katsaus ja kyllähän noi viimeiset kuvat on mielestäni ne kauneimmat. Voimaharjoittelu on tehnyt musta sulle paljon hyvää. Tietynlainen riukumaisuus on muuttunut voimakkaan naisen näköiseksi. Kun katselin tuossa niitä crossfitin kisoja, niin niistä kisaajista tuli sinä mieleen. Hyvällä siis:) Ja sama tavoite täälläkin – kaikilta osin.

    Mä sain kakkosraskaudessa painoni hallintaan, ikävä kyllä, vasta kun mulla oli todettu raskausdiabetes. Tavallaan se hätä pienen puolesta sai mut lopulta ”ruotuun” ja viimeisen 1,5 kk aikana paino tippuikin jotain 4-5 kiloa. Jos nyt tulisin (ja toivottavasti vielä tulenkin) uudestaan raskaaksi, niin yritän ajatella samoin. Kysymys ei ole pelkästään niistä omista mielialoista ja mieliteoista vaan oikeasti siitä vauvastakin. Se kun saa vähän kaikkea, mitä äiti suuhunsa pistää. Raskausdiabeteksessa pelkäsin juuri niitä kamalia sokeripiikkejä siellä lapsivedessä, että mitä ne sille vauvalle tekee. Eikä ole tarkoitus pelotella, mutta näin mä sain omat mielihaluni hallintaan:)

    Kaikkea hyvää sulle ja ihanaa loppuraskautta! Treenaa edes sun ihanaa hauista, jos alkaa muu vartalo jo pistämään vastaan. Pilates sopii myös raskaanaoleville erityisen hyvin ja sitä suositellaankin, palautuukin sitten paljon paremmin kun sitä jatkaa synnytyksen jälkeen:)

    • Tervehdys!

      Ja ei mitään! Musta on hienoa et ihmiset inspiroituu, perustaa omia blogeja ja lähtee jahtamaan unelmia. Blogi on monelle hyvä apu laihdutukseen! Jos on vaan rehellinen :)

      Uskon tuon et kun tulee huoli vauvasta niin se auttaa ”ruotuun” pääsemisessä. Mulle tulis varmasti sama juttu! Kahdessa aiemmassa kävin myös sokerirasitukset ja mulla on sokerit pysyny aina normaalina. Saa nähdä pysyykö nytkin mutta toivottovasti! :) Tosin neuvolassa ei oo vielä ees puhuttu et pitäis mennä sokerirasituskokeeseen? Ehkä se on myöhemmin tulossa.

      Joka tapauksessa, koitan nyt rentoutua ja ajatella sitä vauvan parasta. Nauttia elämästä, liikunnasta ja Terveellisestä ruoasta! :) Tää on ainutlaatuista aikaa.

      Tsemppiä sulle projektiisi vielä!! :) Keep up the good work! ;)

  32. Onnea 2-vuotiaalle ihanalle blogille ja naiselle sen takana! Tuli aikamoinen nostalgiaväristys tuosta parsakaalibannerista ja muistakin vanhoista kuvista :) Oon seurannut sun blogia siitä helmikuusta 2012, mutta jostain syystä en ikinä ole kommentoinut mitään aiemmin. Paljon on asioita tapahtunut omassa elämässäkin kuluneen parin vuoden aikana, mutta eipä sulla! ;) Meitä ”maan hiljaisia” kommentomattomia on varmasti hirveät määrät ja uskon että on kaikkien yhteinen toive, että jatkat tämänmuotoisen blogin pitoa, vaikka toki sisustusjututkin on kivoja :) On ollut mieletöntä seurata sun polkua tähän päivään asti ja kaikkia juttuja, joita tämän blogin pitäminen on avannut. Kaikkea hyvää jatkoon!! :)

  33. Täältä löytyy tosiaan yksi joka on seurannut sun blogia ihan ensimmäisestä postauksesta alkaen! Musta on ihanaa, että sä kerrot miten oikeasti menee, etkä kaunistele että aina olis täydellistä helppoa. Semmoseen on vielä helpompi samaistua, vaikka mä en ikinä olekaan ollut raskaana tai joutunut pahemmin laihduttamaan. Mutta laihdutusta silti elämässä ollut, nimittäin olen kärsinyt bulimiasta yli puolet elämästäni. Sun blogi on yksi niistä hyvistä inspiraatioista jotka on saaneet mut pysymään sillä hyvällä terveellisellä tiellä eikä yrittämään liikaa. Ps Kyllä noissa uusissa kuvissa mitkä on otettu viime kuukausina (ja viimesimmät studiokuvatkin) nii sä kyllä hehkut oih että on kaunista <3

  34. Mieletön ja mieleenpainuva 2-vuotinen, onnea sylillisen verran! Ihana, aito ja umpirehellinen Anna! <3
    Raskausaika on aina niin eri juttu naisen keholle kuin muu "normaaliaika", että älä stressaa. Jos maistuu nyt herkut, niin sitten maistuu. Oon ihan varma, että synnytettyäsi olet ihan eri nainen ja eri mitoissa kuin pari vuotta sitten, vaikka paino vaa'alla olisi mitä tahansa. Kun katselee kuvia, niin olethan sä muuttunut ulkoisesti ihan eri ihmiseksi kuin mitä olit silloin blogin alussa. Olin silloin itsekin Litessä mukana opettelemassa uutta ateria- ja treenirytmiä, mutta en saanut siitä läheskään yhtä hyvin kiinni kuin sinä. Mulla ei toki ole kokemusta 25 ylikilosta, vaan lähinnä 5-8 ylikilosta. Lueskelin silloin alkumatkallasi blogiasi hyvin satunnaisesti, mutta lopullisesti löysin blogisi ja pääsin imuun mukaan vasta vuoden 2012 syksyllä. Millään muulla blogilla ei ole ollut niin hyvää vaikutusta mun elämäntapaan ja kroppaan kuin Too Big To Be Me:lla. Sitä kautta on löytynyt muitakin hienoja blogeja, hyviä tarjouksia, tuotetietoutta, paljon viisautta ja positiivista energiaa. Kiitos siitä! Valmennuksessasi olen oivaltanut asioita, joita en itsekseni tajunnut, vaikka treenivuosia on takana paljon. Kroppa ja korvienväli on muokkautunut ja jatkaa samaa rataa. Kiitos! <3
    Toivon jatkossakin lukevani tästä blogista ihan normaalista elämästä, treeneistä, hyvästä ruuasta ja talojutuista. Käyn aina välillä vilkuilemassa vanhoja tekstejä ja kuvia ja haen motivaatiota. Sun kuvat on tosi hyviä. Toivon yhteistyöpostauksia ja -testauksia, koska niistä saa aina vinkkejä itsekin. En olisi löytänyt Gazozia ilman tätä blogia. Tottakai mua kiehtoi sun fitness-hype, elin ja hengitin sitä mukana, vaikkakin täällä ruudun tällä puolen. Elin mukana myös niissä vastoinkäymisten hetkissä ja oma mielikin oli matalalla. Ihan varmasti olen täysillä mukana, jos fitnesslavat on taas joskus se sun suunta. Mitä teetkin, tee sitä, mikä tekee sut onnelliseksi ja pitää sut onnellisena. Onneksi ihminen saa muuttaa unelmiaan ja kääntää takkiaan, jos mielenkiinnon kohde vaihtuu.
    <3

    • Kiitos Katri kaikista näin mukavista kommenteista ja keskustelusta! Tää on bloggaamisen parhaita puolia kun saa käydä keskustelua lukijoiden kanssa ja pohtia elämää yhdessä :)

      <3

  35. Olen ollut mukanasi melkein alusta saakka ja pidän blogistasi paljon sen aitouden vuoksi. Tuot asiat esille sellaisina kuin ne on, etkä kaunistele elämää, mitä hyvin moni muu blogin kirjoittaja tekee. Kauttasi moni ymmärtää ettei ole oikotietä onneen vaan se vaatii älyttömän määrän työtä ja vaivaa. Jatkathan samaa rataa?
    Tsemppiä oloon ja eloon! :)

  36. Moikka ja onnea 2-vuotiaalle!
    oma raskauteni keskeytikin (kirjoittelin jouluna onnitteluja sulle, oltiin samoilla viikoilla) sitten rv12+3, mutta uutta toivoa nyt yllä. Alkuun en pystynyt tänne tulemaan, mutta tänne taas palasin lukemaan kuulumisiasi, ihan niin kuin olen tehnyt jo 2vuoden ajan :)
    Näytät upealta, masu on ihana! Älä ressaa, kerkeet saada itsesi kuntoon taas synnytyksen jälkeen :)
    Musta on ollut kiva lukea, että raskaana olevanakin nautit liikunnasta ja liikut, itse ainakin olen aina saanut motivaatiota itselleni liikkumiseen täältä :)
    Samoin pidän aitoudestasi ja myös matkastasi fitness-lavoille, vaikka ne sitten tulisikin vasta myöhemmin.

    Kiitos blogistasi ja tsemppiä! <3
    t. Tiina

  37. Elämä on aaltoliikettä – samoin tunteet. Voin vain kuvitella, kuinka paljon tunteet, toiveet ja muut vaihtelevat raskaana ollessa, kun tällaisena lapsettomana tavan tallaajanakin elämän odotukset ja oletukset saattavat vaihdella päivittäin. Joten sinun tilanteesi lienee normaali ja ”oikea”. Minäkin tällaisena viisikymppisenä haikailen kroppaa, joka minulla oli 20 vuotta sitten – ja haikailun lomassa syön vielä tämän(kin) munkkipussin tyhjäksi ennen topakan kuurin aloittamista. Ja sitten kohta taas uudelleen. Ja joskushan se saattaa jopa onnistuakin – itsensä kuntoon laittaminen.
    Lienee luonnollista sekin, että vaikka jotakin kovasti haluaa – esimerkiksi päätyä raskaaksi – niin haluamansa saavutettuaan kaiholla halajaa jo muutakin. Sehän on normaalia elämän eteenpäin menoa, ei kannata potea huonoa omaatuntoa (ja joo, todellakin paljon helpompi sanoa kuin toteuttaa tämäkin). Ja mitäs sitä sitten tavoittelisi, jos aina hetikohta saisi kaiken haluamansa ja olisi ”valmis”.
    Kuten eräs sukulaisnainen sanoi mieltä- ja kroppaa myllertävän raskautensa aikana: jos tämä on poika, nimi on sitten Taisto. Tyttö tuli, joten ei edes Uljas Voitto tullut nimeksi.
    Toivottavati jatkat kuntoilu- ja elämäntapamuutosblogia, niin voin munkkien syönnin lomassa ihailla saavutuksiasi ja suunnitella niitä omiani. Tai jos päädyt sisutusbloggaajaksi, niin luulen, että tulee alettua bongailla sitten uusia juttuja kotiin :)
    Aurinkoista kevättä!

  38. Mulla ei ole oikeen mitään kannustavaa ohjetta tai vinkkiä antaa, mutta musta on ihana että sä kerroit tän kaiken, mitä mieltä olet elämästä nyt, ei siksi , että saisin täällä ruudun takana myhäillä, vaan siksi, että musta tuntuu etten mä ole yksin! Kiitos siis siitä, eikä kai muuta kun tsemppiä hurjasti kaikkeen tulevaan!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta