Ajatuksia alkuraskaudesta

IMG_20131226_003627

 

Ihan alkuun haluan kiittää kaikkia onnittelijoita niin blogin puolella, facebookissa, Instagrammissa kuin livenäkin onnitelleita tai muuta kautta viestiä laittaneita. Oon niin läpeensä rehellinen, että tuntui todella vaikealta kirjoittaa viime viikot ja mietin kovasti milloin kertoisin uutisen täällä. Mun historia raskauksien suhteen on melko surullinen ja kun tämä raskaus sai alkunsa niin elin ensimmäiset viikot niin hirveässä stressissä että ei mitään rajaa. Tuntui että edelliskertojen haavat revittiin samantien auki, vaikka mitään ikävää ei olekaan tapahtunut tämän kohdalla. Pidätin hengitystä lähes kirjaimellisesti ensimmäiseen ultraan saakka jota pelkäsin niin paljon, että voin pahoin. Uutiset olivat kuitenkin hyvät ja raskaus oli oikeassa paikassa ja kohdusta löytyi pieni elämän alku jolla sydän sykki.

Joulutunnelmissa tein yllättävän päätöksen ja kerroin raskaudesta julkisesti vaikka mulla on raskausviikkoja nyt vasta 10. Olen miettinyt, että mitä tahansa voi mennä pieleen viikoista riippumatta ja halusin kertoa uutisen enemmin jouluna kuin loppiaisena, sillä kertominenhan ei vaikuta siihen eteneekö raskaus vai ei. Kolme keskenmenoa kokeneena tää oli tietoinen päätös ja päätin että en voi elää kananmunankuorilla koko raskausaikaa mun historiasta huolimatta. Jos jotain ikävää tapahtuu vielä niin sitten joudun palaamaan tänne huonojen uutisten kera. Toivotaan kuitenkin että kaikki menee hyvin ja meidän perhe kasvaa kolmannella lapsella ensi heinäkuussa :)

IMG_20131226_160037-1

 

Tieto alkaneesta raskaudesta oli toivomuksesta huolimatta mulle suuri yllätys. Sitäkin suurempi yllätys oli mun suhtautuminen siihen. Ajattelin että olisin onneni kukkuloilla ilman huolen häivää mutta todellisuus oli toista. Yht’äkkiä iskenyt pahoinvointi ja väsymys sai mut miettimään mitä olin oikein ajatellut kuinka ikinä jaksaisin koko raskauden loppuun saakka. Odotuksessa ei ole lainkaan samaa ällistyksen fiilistä mitä oli kun odotti ensimmäistä ja kaikki oli ihan uutta! Toisessa odotuksessa sekin oli jännää kun tiedettiin että tällä kertaa tulokas on eri sukupuolta ja koko raskaus meni aivan eri tavalla. Ajatuksissa pyöri millaista arki on kahden kanssa jne. Tällä kertaa odotus ei tunnu tuovan mitään ihmeellistä! Raskaudesta kertominenkin on aivan erilaista, eikä ihmiset hihku yllättyneenä. Pikemmin tulee fiilis että anteeksi kun me vieläkin lisäännytään… :D

IMG_20131223_125943

Varovaisin mielin siis elellään viikkoja eteenpäin. Mulla olisi mielessä miljoona asiaa mistä haluaisin kirjoittaa ja mitä olen pantannut mielessä. Joulunvietostakin on tunnelmakuvia! Mutta mä joudun nyt juoksemaan. Me lähdetään leffaan kun lapset on mummolassa. Vajaan kolmen tunnin Hobbit odottaa. Toivottavasti vessa on lähellä ;)

Palaan pian! :)

Anna

57 vastausta artikkeliin “Ajatuksia alkuraskaudesta”

  1. Onnittelut raskaudesta! Iteki saan toisen lapsen kesäkuussa (rv 14+1 menossa) ja viikko ennen joulua (onneksi) loppui iltapahoinvointi… Nyt on pelkkää väsymystä ja matalaa verenpainetta.
    Hyvin oot saanu blogissa salattua olosi. Oliko pahoinvointi kauheakin? Ite olin melkein koomassa klo 17-22 välisen ajan kunnes pääsi nukkumaan.. treenit meni ihan munilleen ja tuli vaan maattua. Kiloja kerty ihan eri tahtiin kuin ekassa raskaudessa. Nyt sentään pystyin syömään, mut se mitä söin ei välttämättä ollut sitä kaikkein järkevintä. Rahkan hajukin ällötti eikä edelleenkään oikeen maistu…. Mut nyt jospa sitä antaa itelleen anteeksi ja jatkaa sitte täysillä kun saa oman vartalon taas vaan itelleen…. :D

    • No onhan tuota turvotusta ollut inhottava peitellä tyyliin, et sorry nyt kun lihon tässä vaan! :/ Maha kauhea pallo ja iho kukkii… Räyh! Voin edelleen pahoin ja oksennan miltei päivittäin. Jos en oksenna niin olo on kyllä sitäkin huonompi :( Eli ei oo herkkua. Toivottavasti kohta olisi ohi! :)

      Onnea sulle kesävauvan odotuksesta myös! :) Kiva kuulla et on muitakin odottajia siellä! :)

  2. Nyt tämän paljastuksesi jälkeen alan odottamaan postauksia vieläkin entistä enemmän. Mulla myös raskaus 11. meneillään tällä hetkellä ja odotan mielenkiinnolla raskausajan treeneistä yms. juttuja.

    Mä voin samaistua tuohon stressiin. En siis sen takia, että olisi kokemusta keskenmenoista tai muista ikävistä jutuista, vaan siitä että en alkuun tiennyt yhtään miten asiaan suhtautuisin. Tuntui niin paljon olevan kesken: koulua, kuntoprojektia, työt jne että vaikka toista lasta ollaan toivottu, niin ensimmäinen ajatus oli, että oikeesti jo nyt? Puhumattakaan siitä, että vaikka syöminen, liikkuminen ja kaikki muu on järkevöitynyt, niin ensimmäisenä ajatuksena oli ”en halua lihoa!” ensimmäisestä kun tuli yli 20 kiloa. Onneksi nyt jo mennään ihan eri lukemissa kuin ensimmäisestä näillä viikoilla

    Huomenna onneksi saa sentään selvyyden siihen löytyykö syke ja onko kaikki ok. Yksi stressin aihe vähemmälle

    • Tsemppiä kans sinne raskauteen! On tää aina oma hommansa! Huh huh… Mä oon kans sellainen kilojen kerääjä et hirvittää. Mitähän tästä blogistakin tulee! :D

      Onnea ultraan! <3

  3. Paljon suojelusta matkan varrelle!

    Foolihapot käyttöön! Mä koin myöskin useita keskenmenoja ja
    jotenkin uskon nyt noihin foolhappoihin ihan hirveästi,
    kun niiden avulla saatiin kuopus maailmaan.

    Tsemppiä ja rakkautta!

    Johanna

  4. Vaikka en sinua tunnekaan kuin vain blogin kautta, niin melkein tuli kyyneleet silmiin uutisen luettuani. Ihania uutisia, toivottavasti kaikki menee hyvin! ♥

  5. Minäkin odotan innolla raskausajan treenejä ja ruokavaliota :) itsellä pitkä lapsettomuus takana, ja nyt 1. IVF-hoidosta onnistui ja olen nyt 7+3, varhaisultrassa käytiin ja siellä näkyi syke :) meillä laskettu aika on 11.8. Pelko on täälläkin joka päivä läsnä ja kokeilen vähintään kerta päivään, onko rinnat vielä kipeät, myös pahoinvointi vaihtelee päivittäin, ni sekin pistää huolestuttamaan ;)

    • Oi oi miten ihanaa! <3 Toivon sydämeni pohjasta teille onnistunutta raskausaikaa <3 Ihana kuulla että hoito tuotti tulosta! :) Heitähän välillä kommenttia miten odotus etenee <3

  6. Oi, miten ihania uutisia! Raskaus ja lapsi on aina ihme, eikä todellakaan mikään itsestäänselvyys, vaikka monille niin tuntuu olevan. Meillä lapsiluku on täynnä terveydellisistä syistä, raskaus ei ole enää minun terveydelleni mahdollista eikä hyväksi. Toivotaan, että sulla nyt kaikki menee hyvin ja myös sinä voit ja jaksat hyvin! Ihanaa =)

  7. Onnea paljon raskaudesta! :) Toivon todella että kaikki sujuu hyvin!!
    Olen seurannut blogiasi noin vuoden ajan, ennen en ole kommentoinut mutta nyt oli pakko kommentoida :)
    Itsekin olin vielä hetki sitten raskaana, lokakuun alussa raskauden puolivälissä ei rakenneultrassa potkinutkaan enää pieni vauvamme. Raskausviikolla 15 oli mennyt kesken. :/ Olisi ollut ensimmäisemme.. Nyt uutta raskautta odotellessa. Joka kuukaus sitä vaan joutuu pettymään.. Toisaalta uskon että raskaudun sitten kun kroppa vaan on ”valmis” siihen. Olen myös ajatellut että seuraavasta raskaudesta en kerro KENELLEKÄÄN ennenkuin vauva on sylissä. Ensimmäisen kanssa odotin rv 12 asti (ekaan ultraan) jossa tietysti kaikki oli hyvin, mutta jostain syystä ei pieni sitten siitä enää montaa viikkoa jaksanut.

    • Voi että ;( Olen todella pahoillani ja nää on just näitä että koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu eikä se ole viikoista kiinni :( Voimia teille suruun ja toivon kaikkea hyvää teille jatkoon! <3

  8. Onnea! <3
    Ja enkeleitä matkaan, toivotaan että kaikki menee hyvin. :)

    Odotan myös innolla raskaus-treenaus postauksia. Kyselin itse omassa alkuraskaudessani sinulta jo vinkkejä, mutta en saanut kysymykseeni vastausta, joten senkin takia…. oma raskauteni on jo suht pitkällä, viimeistä kolmannesta aloitellaan, ja salilla käyminen on väsymyksen (esikoinen vaatii liikaa) takia jäänyt viime aikoina aivan kokonaan ja ahdistus on suuri. Vinkkejä mitä voisi tehdä kotona ja miten pitää erityisesti selkä vetreänä olisi kiva kuulla. Selkäongelmia oli jo ensimmäisessä raskaudessa ja nyt selkä vihoittelee jo pienen kävelymatkan jälkeen :(
    Toivottavasti jatkat kirjoittelua entiseen tahtiin! :)

    • Kiitos!

      Ja kuule tuli tosi paha mieli kun kurkkasin sun aiemmat kommentit ja huomasin etten ollut kumpaankaan vastannut! Pyrin aina vastaamaan jokaiseen kommenttiin mutta ilmeisesti kesällä oli sellaisia postauksia et kommenttimäärät oli niin huikeat etten pysynyt perässä loppuun saakka jos kommentteja tuli paljon ja vielä jälkikäteen. Pahoittelen :(

      Kotona voi myös tehdä jumppaa ja muutamia liikkeitä viimeiselle kolmannekselle on esim.:

      nelinkontin nosta vastakkaista kättä ja jalkaa yhtäaikaa suoraksi ilmaan. Vaihda. (selkä-pakaraliike)
      istu risti-istunnassa ja kierrä vartaloa sivuille niin että katse kääntyy taakse, selkä siis suorana (vinot vatsalihakset)
      tuettu punnerrus esim seinää vasten (ylävartalo)
      hissikyykky omalla painolla (alavartalo)

      Tsemppiä viimeisille metreille! <3

  9. Munkin mielestäni raskaus ja lapsi on ihmeellisintä mitä ihmiselle voidaan tässä elämässä ojentaa. :¨) Ihan herkistää kun ajattelenkin esikoisen raskausaikaa.. Ja olen kyllä kuvitellut että jos joskus minulle toinen suodaan, tai kolmaskin, niin on se vähintään yhtä ihmeellistä ja aion seurata sitä myös ensimmäisen raskauden innostuneisuudella! Olen myös keskenmenon kokenut ja se jos mikä opetti ettei lapsen saaminen ole itsestäänselvyys, niin raskas kokemus! Joten I feel for you!<3
    Toivon sydämeni pohjasta että saat nauttia raskaudestasi ja kesällä nyytti saapuu terveenä maailmaan. Voimahali!

    Epi

  10. Onnea vielä kerran, äläkä turhaan mieti asioita :) Vaikutat niin positiiviselta ja energiseltä ihmiseltä, että mun ois hyvin vaikea kuvitella, ettetkö jaksaisi tätäkin raskautta :) Mutta joo, kokemuksesta tiedän, että onhan se erikoista aikaa, enkä minäkään meinannut tunnistaa itseäni enää synnytyksen jälkeen. Hormonit laitto pään ihan sekaisin :o Vaikka sanotaan, ettei raskaus ole sairaus eikä se olekaan, mutta kyllä sillä voi olla paljon sivuvaikutuksia :D

  11. Hihii, mennään pari kuukautta eteen päin niin sulla on jo semmonen söpö vauvamaha, että itellekin iskee vauvakuume :D Alkuaika on kyllä jännää aikaa, mut toivon ja uskon, että kaikki menee parhain päin :) Ai kauheeta, mulla on yhdenkin kanssa järjettömän paljon tekemistä että mitä se olisi kolmen kanssa! Toisaalta, siinä kai ne menee kaikki samalla tavalla. Elämä muuttuu, mutta kaikkeen tottuu :)

    Onnellista odotusta Anna <3

  12. Onnea odotukseen anna :) itse en perheenlisäystä edes ole suunnitellut kun pelkoa on täälläkin havaittavissa edellisen k-menon takia. En silloin tiennyt olevani raskaana ja ihmettelin vaan vuotoa. Hormonitesti sitten paljasti asian. Vaikka sinänsä draamaa ei ollut niin on se muhun vaikuttanut joten en ihmettele että pelkoa on koettavissa täälläkin tulleissa kommenteissa. Mä lähetän ainakin koko kropalla sinne hyviä ajatuksia ja toivon teille onnea :) (jo ihan tohon pahoinvointiin että loppuu;). Päivittelethän kuitenkin vielä blogia tää on niin henkireikä kun tiiän minkä matkan oot jo tullu ja tsemppaat mua ainakin eteenpäin, ihan sama ootko vauvoihin päin vai ei ;). Tästähän tulee entistä mielenkiintosempaa vaan :)

    • Oi kiitos lämpimistä ajatuksista! Ja onhan tuo varmasti ollut ikävä juttu vaikka ei ollut suunniteltukaan! Kaikkea hyvää sulle jatkoon! <3

  13. Moikka,

    En ookaan piiiiitkääään aikaan kommentoinu, vaikka mukana on seurattu koko ajan alusta asti.
    Oikein paljon onnea odotukseen ja yritä nyt vähän edes siitä nauttiakin pahasta olosta ja stressistä huolimatta. :)
    Ite voisin oksentaa vaikka koko 9kk aamusta iltaan, jos sillä saisin pikkusen syliin, mutta ei oo reilun kolmen vuoden yrittäminen tuottanu tulosta. Alkaa usko loppuun. :'(

    Mutta tsemppiä sinne! :)

    • Voi Miia! Kovasti voimia sinne! Hirmuisesti lähetän plussatuulia sinnepäin! :) Kyllähän se on kaiken sen tuskan väärti. Toivottavasti jaksatte vielä toivoa! <3 :)

  14. Ei mitään anteeksi, kun lisäännytään, vaan ihanaa kun kaltaisesi suurisydäminen äiti vielä lisääntyy! <3 Lähetän virtuaalitarrasukat pienelle sykkijälle, että pysyy kyydissä. Paha olokin toivottavasti taipuu pakahduttavan onnentunteen tieltä pian. :)

  15. Moikka! Pitkään oon lukenut blogia, mut nyt vasta eka kommentti. Oon itsekin liikunta-alalla hommissa ja mulla toisen lapsen la myös heinäkuussa. Tsemppiä ja kiva lukea raskausajan treenistä jatkossa :)

  16. Ihanaa, paljon onnea! <3 toivon koko sydämestäni että kaikki menee hyvin :) tsemppiä treenaukseen ja onnellista odotusaikaa <3

  17. Oi onnea paljon <3 meille syntyy neljäs pojuliini tammikuun puolivälissä :) alkuraskauden aikana voin todella huonosti, mutta oon nyt ihan läpi raskauden liikkunu tosi paljon, vetäny body jamia yms. Duunikaveritkin ihmettelee ku jokasessa mahollisessa jumpassa oon vetäjänä :'D askel on tuntunut ja tuntuu edelleen kevyeltä, ihanaa!

    Mahtavaa odotusta teille!

  18. Voi ihanaa ja onnea!! Olipa ihana lukea vauvauutisia blogistasi. Kommentoin varmaan ekaa kertaa, vaikka lukenut olen juttujasi melkein alusta asti. Blogisi on todella inspiroiva, tavallisen nuoren naisen blogi, joten sinuun on helppo samaistua ja saada fiiliksistä kiinni. Ihanaa että olet samanlainen kuin ”me muutkin”, jalat maassa ja järki päässä! Rehellinen, avoin ja ystävällinen, todellinen hyvän mielen blogi.

    Odotan itse esikoistani, vain jokusen viikon sinua edellä ja nyt kyllä kiinnostukseni blogiasi kohtaan nousi entiseetään. Ihana lukea blogia joka on samassa elämänvaiheessa kuin itse :) Voidaan sitten ensi syksynä kuntoilla itseämme takaisin kuosiin samaa tahtia, jahka beibit ovat syntyneet! Onnea vielä kerran, olet onnesi ja vauvasi ansainnut <3

    • Onpas mukava kuulla teistä muistakin odottajista! ;) Ilman muuta sit loppukesästä laitetaan remmi heilumaan ja mammakilot veks!

      Onnea esikoisen odotukseen <3

  19. Voi herranjestas! Jäänyt taas lukematta omissa syysmasennuksissa parit viimeisimmät viikot ja tämmöinen uutinen! Ihan mieletöntä, paljon paljon Onnea <3

    Toivottavasti kaikki menee hyvin ja pääset synnyttämään ihanan kesävauvan. Esikoiseni syntyi 12.7 ja se oli kyllä ihan parasta aikaa saada vauva:)

    Ihan kyynelsilmin tässä luen, olen itsekin toivonut jo pitkään meille kolmatta (täytän kohta 37) ja nämä paino/hormoniasiat sotkee nyt ihan kaiken:( Olen yli vuoden treenannut aika hyvin ja ollut kuurilla just sen takia että saisin painoa alas ja hormonitoiminnan paremmin käyntiin, vaan näyttääpä tuo kamala kilpirauhanen nyt sotkevan kaikki suunnitelmani. Esikoiseni aikana treenasin koko raskausajan, taisin käydä viimeisen kerran steppitunnilla rv 35 ja kun pistin salikortin lopulta jäähylle niin treenasin vielä kotonakin melkein loppuun asti. Pidä säkin pää pystyssä, mitä parempi kunto sen paremmin synnytät ja toivut synnytyksestä kun kroppa on kunnossa.

    • hahaa, oli kyllä varmasti uutispommi ;)

      Meidän nuorin syntyi heinäkuun lopussa ja se oli kyllä ihan tuskaisen kuuma kesä. Ei se sitten synnytyksen jälkeen haitannut mutta voi elämä meinasin pyörtyä koko sen heinäkuun. Nukuin olohuoneen lattialla patjalla, parvekkeen oven edessä… :D Pieni tuskanhiki nousi kun huomasin et laskettu aika on sama ;)

      Hirmuisen surullinen tuo sun tarina :( Toivon siihen kuitenkin nopeaa käännettä ja pääsisitte vielä kolmannen odotukseen. Ikäähän sulla ei paljon ole vielä, höpsö! :) Mutta ymmärrän kyllä! Heitä joskus kommenttia et miten menee asian tiimoilta jos tulee päivitystä ;) Tsemppiä!

  20. Mulla on kolme lasta, ja se on ihan mainio määrä;) Kyllä sen itse tietää, mikä on oikea luku, joten jos joku jotain muuta kommentoi niin unohda se saman tien.

    Kolmannessa raskaudessa mä vaan lähinnä odotin sitä, että se olis ohi, kun en oo oikein ikinä osannut raskaana olemisesta nauttia vaan se on ollut enemmän tai vähemmän tuskaa monesta eri syystä.

    Tiedät varmasti, että jokainen raskaus on omanlaisensa, kuten synnytys ja lapsikin, joten ei ole varsinaisesti mitään syytä, miksi kaikki ei voisi mennä hyvin:)

    • Mullakin on vasta alussa tää mutta silti tuo fiilis ainakin toistaiseksi. Eiköhän se suurin into raskaana olemisesta oo mennyt jo ;) Mutta ilman sitä kun ei lapsiakaan saa enempää :D Kolme kuulostaa kyllä ihan mukavalta, musta kaks oli vielä vähän! Enemmänkin sopis jos sais suoraan syliin :)

  21. Onnittelut täältäkin! Bongasin tosta neuvolakortista heti kuparikierukan :D, ehkä siksi että se on itsellä nyt suunnitteilla. Saako udella olitko tyytyväinen siihen ja laitettiinko se sulle kunnallisella? Mä oon kuullut useammalta, että kuparikierukka on tullut itekseen ulos ja nämä kaikki laitettu kunnallisella. Arvon tässä juuri josko menisin yksityiselle kuitenkin laittamaan, vaikka Helsingissähän ensikertalainen saisi sen ilmaiseksi. Kiitos jos ehdit vastata. Muidenkin lukijoiden kommentit asiasta ovat tervetulleita :)

    • Moikka! Kiitos kovasti! Joo laitettiin kunnallisella ja oli juuri tuo ilmainen. En oo kuullutkaan että se voi olla niin et tulee ulos ja just kunnallisella? :O Useinhan samat lääkärit tekee töitä niin kunnallisella kuin yksityiselläkin vastaanotolla?! No mutta oli hyvin ja olin tyytyväinen :) En halunnut hormonaalista ehkäisyä niin montaa vaihtoehtoa ei ollut :) Pelitti niin kauan kuin tarvi ;)

    • Kiitos kun ehdit vastata. Mä en tiedä onko se sitten sattumaa, että nämä tietämäni tapaukset on terveyskeskuksessa laitettu, mutta ainakin luin että se tulee ulos vain jos se on huonosti asennettu. Vähän kyllä itseäni epäilyttää tuo terveyskeskuslääkärien taito vs. gynekologi (esim.Bruno Cacciatorea on suositeltu tässäkin asiassa) , joka on todennäköisesti asentanut kierukoita hieman useammin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta