Terveisiä Oulusta

IMG_20131216_134830

 

Täällä ollaan jo takaisin Helsingissä vaikka vietin pidennetyn viikonlopun kotikonnuilla Oulussa. Jätin läppärin tarkoituksella pois matkasta ja mun on ollut vaikea päästä blogiin. Silti vaikka olisinkin päässyt niin en oikein tiedä mitä kirjoittaa. Juuri kun olen ollut muutenkin vähän allapäin niin kuulin että mun isoäiti on sairastunut vakavasti. Pojalla alkoi joululoma perjantaina ja tunnin pohdiskelun jälkeen päätin pakata kimpsut ja kampsut, ostin lennot Ouluun ja kolmea tuntia myöhemmin oltiin jo koneessa kohti isoäitiä.

IMG_20131213_195650 IMG_20131214_110325 IMG_20131213_231145

 

Oulussa oltiin siis mun vanhempien luona ja Ouluun oli matkustanut mun lisäksi myös siskoni Turusta, tätini Helsingistä ja muutamaa päivää myöhemmin tuli myös veljeni ja hänen vaimonsa Espoosta. Kaikilla on suuri huoli isoäidistä ja jokainen haluaa käydä häntä vähän halimassa. Tuntuu että huonot uutiset on koko suvulle hyvin raskasta aikaa näin joulunalla ja tiedossa on erilainen joulu.

IMG_20131216_122334 IMG_20131216_123156 IMG_20131216_134859

Jos joku uudempi lukija ei tiedä niin itsehän olen Oulusta kotoisin, enkä ole koskaan muualla asunutkaan kuin siellä ja nyt täällä Helsingissä. Käytin lapsia kauppahallissa lohisopalla ja kierreltiin yhtenä päivänä myös kaupungilla. Yritin ostaa joululahjoja mutta eihän siitä mitään tullut kun uteliaat silmät oli mukana ja miten ne voisi olla pukilta jos ne on nähty äidin ostoskorissa ;) Silti muutama lahja tarttui mukaan muille kuin omille lapsille. Kuvassa on Oulun Stockan jouluikkuna! Hieno oli :)

IMG_20131218_141151 IMG_20131218_141228 IMG_20131215_133738 IMG_20131215_133445

 

Salikengät olin pakannut mukaan ja kävin yhden kerran treenaamassa mun isän kanssa, hänen työpaikan kuntosalilla. Tein jalkatreenin jossa oli takakyykkyä, etukyykkyä, askelnousuja ja vatsoja. Hyvin onnistui treeni vaikka ei ollut oma sali vaikka tosin jälkikäteen katsotut treenivideot olivat karuja. Videolta näkee virheet paljon paremmin ja edelleen mulla on kyykyissä tekemistä esimerkiksi siinä, että polvet aukeaisivat paremmin sivulle eikä eteen. Suosittelen kyllä muillekin liikkeiden videoimista aika ajoin! Niistä oppii paljon.

IMG_20131217_172318 IMG_20131217_200619 IMG_20131216_095752 IMG_20131218_122100 IMG_20131218_122323

 

Eilen illalla siis lennettiin takaisin ja samat matkakarkit riittivät vielä paluulennolle :) Kotona meitä odotti uunissa kunnon paisti ja hunajaiset uunijuurekset. Mies oli täällä siis töissä ja koiravahtina, sillä rekkujen kanssa matkustaminen on aina paljon hankalampaa. Tänään olenkin purkanut sähköposteja ja vielä odottaisi laukkujen purkaminen, pyykkivuori ja kodin laittaminen joulukuntoon. Otin juuri sulamaan torttu- ja piparitaikinan jospa niillä saataisiin lasten kanssa leivottua joulumieltä.

IMG_20131218_144350

 

Tällä kertaa vietämme joulua Helsingissä joka on harvinaista. Yleensä aina olemme joulua Oulussa mutta nyt menemme miehen vanhempien luokse aattona ja he asuvat täällä myös. Joulupyhät ollaan ilmeisesti ihan kotosalla oman perheen kesken vaikka tosiaan ollaan yleensä aina joko Oulussa tai sitten Helsinki+Pori-yhdistelmällä miehen puolen sukulaisilla. Mulla on oma joulumieli ihan kadoksissa, oon itkuherkkä ja muutenkin riekaleina. En tykkää edes siitä, että marisen tänne blogiin sillä haluaisin jakaa mielummin hyvää mieltä kaikille. Aina ei elämä kuitenkaan ole yhtä mellevää ja sen olen saanut nyt loppuvuodesta kokea. Hiljaisen syksyn jälkeen meidän asuntokin on pois myynnistä ja jäämme odottamaan parempia kevätmarkkinoita :( Toivon oikeasti kaikille ihanaa joulunaikaa ja muistetaan olla kiitollisia kaikesta siitä mitä meillä on! <3 Aika on katoavaista.

Anna

34 vastausta artikkeliin “Terveisiä Oulusta”

  1. Moikka Anna,
    Paljon voimia vaikeisiin hetkiin! Ajan katoavaisuus on niin totta. Itsellä on myös ollut vaikea loppuvuosi, johon on valitettavasti mahtunut mm. lähihiomaisen äkillinen menettäminen sekä lapsen sairastelu ja leikkaus. Voimaa olen saanut kuitenkin perheestä ja liikunnasta, vaikka välillä ajatus ei ole ihan jaksanut pysyä kasassa ja olo on ollut tyhjä ja itkuinen. Joulunaikakin tuntuu hieman haastavalta…

    Kuten sanoit, ollaan kuitenkin kiitollisia siitä mitä meillä on! :) Rauhallista joulunaikaa ja ISO halaus. <3

  2. Hei Anna!
    Mä niin tiedän mistä puhut <3
    Myös mun mummoni on mulle hyvin läheinen ja on hoitanut mua niin kauan kun pystyn muistamaan, hän on muokannut musta ihmisen jollainen olen. Muutaman kerran hänet on viety pillit soiden sairaalaan ja joka kerta olen ajatellut, että oliko se nyt siinä. Mutta onneksi aina hänet on hoidettu kuntoon kuin ihmeen kaupalla!
    Muista säkin, että joulu on ihmeiden aika ja mummot ovat sitkeitä!
    Oikein paljon voimia sulle ja mummollesi!
    Haleja ja valoa sydämeen,
    Mertsi

  3. Hei Anna. Ymmärrän sua hyvin, kun muutenkin mieli maassa tulee vielä isompaa huolta. Meillä on ollut kanssa raskas vuosi ja kaikki muuttui syksyllä vielä raskaammaksi kun meidän lähisuvun kohtasi suuri suru. Ihmisen elämä on niin särkyväinen ja hiuksen hieno. Mutta toisaalta taas vahva ja luotu selviytymään. Suru on raskas kantaa, mutta joskus on parempi näin, sen tietäminen tuo meille lohtua. Haluan toivottaa koko sydämestäni voimia ja toivottavasti kaikki kääntyy paremmaksi. Kaikesta huolimatta ihanaa joulua!<3

    • Kiitos! Toistaiseksi on meilläkin kaikki hyvin joten saa olla paljosta kiitolline! Huoli on kuitenkin läsnä mutta ehkä joulussa on taikaa ja se rauhoittaa mieltä! :) Voimia myös sulle teidän suruun <3 Kyllä elämä silti kantaa! :)

  4. Elämä ei aina tosiaan mene niin kuin itse on suunnitellut tai haluaisi. Se on huomattu täälläkin lähiviikkoina. Jaksamista teille kaikille ja toivottavasti se joulumielikin jostain löytyy!

    Kaikesta huolimatta mun täytyy sanoa, että tykkään lukea sun kirjoituksia nyt enemmän, kun niissä on muutakin kuin sitä positiivista mieltä. En tarkoita, että olisi mukava huomata, että ”säkin olet vain ihminen”, vaan sitä, että on jotenkin helpompi samaistua suhun, kun oikeesti tietää, että kaikki ei ole vain sitä ”mä osaan, onnistun ja kaikki on niin fitnestä ja ihanaa”. Mulla on oma fitnesskupla puhjennut tässä syksyn myötä ja alkoi jo vähän ärsyttää kaikki blogit ja fitnesshömpötykset. Nyt kun säkin tunnut olevan kiinnostunut enemmän isoista painoista tällä hetkellä kuin bikineistä ja lavoista niin sun kirjoitukset on mielenkiintoisia. Onpas sekavaa. :) Lukisin sun jutut vaikka kirjottaisit mistä, mutta ehkä sä ymmärrät mitä mä tarkoitan. Ja aikaisemmin jo piti kommentoida, että pienestä painonnoususta huolimatta sä näytät todella hyvältä ja kauniilta!

    Rauhallista joulunodotusta! <3

    • Kiitos ja ymmärrän kyllä sun fiiliksiä. Vaikka itsekin bloggaan niin oon lukenut paljon vähemmän nyt muiden blogeja sillä tuli tietynlainen kyllästyminen siihen että kaikki olisi niin täydellistä. Tykkään itsekin enemmän elämänmakuisista blogeista joissa ei ole pelkkää treenikertomusta tms. :)

      Ihanaa joulunodotusta myös sulle! <3

  5. Moi Anna!:) Olen pitkään blogiasi lukenut lukiolaisnuori. Ensinnäkin haluan sanoa että blogisi on mahtava, toimii voimavarana niin monelle lukijalle, mukaanlukien minulle. Kun itsellä on vaikeaa, on voimaannuttavaa tulla lukemaan sinun kokemuksiasi, joista kerrot hienon realistisesti ja samastuttavasti. Vaikka olen sinua nuorempi pystyn löytämään samanlaisia haasteita elämistämme, mikä lohduttaa varsinkin nyt kun minullakin on vaikeampaa elämässäni. Toivon että saat voimia kestää elämän myrskyt! Tässä pieni runo, joka ainakin minua auttaa tällä hetkellä kovasti.

    ”On aikoja, jolloin on liian raskasta uskoa tulevaan,
    emme vain väliaikaisesti ole riittävän rohkeita.
    Kun näin käy, keskity nykyhetkeen.
    Löydä elämästäsi pieniä iloja ja onnen hetkiä,
    kunnes rohkeus palaa.
    Odota ilolla seuraavan hetken kauneutta,
    seuraavaa ateriaa, unta, hyvää kirjaa tai elokuvaa.
    Odota että ehkä tänä iltana näet tähtiä tai
    huomenna aurinko paistaa. Upota juuresi tähän
    hetkeen kunnes voimasi kasvavat ja pystyt
    ajattelemaan myös huomista.”

    • Iso kiitos! <3 Fiksu nuori nainen olet! Kiva kun jätit kommenttia! Oikein ihanaa joulua sulle ja voimia elämän haasteisiin <3

  6. Oon harmitellut koko viikon joulumielen puuttumista, johtunee kaikkea muuta kuin jouluisesta säästä ja siitä etten ole vielä tehnyt mitään erityisiä valmisteluja lahjojen ostamista lukuunottamatta. Luettuani sun postauksen tajusin että kylläpä mulla on pienet murheet. Sitä ei vaan tahdo muistaa ennen kuin tulee oikeasti isoja murheita. Voimia sulle ja koko perheelle, tuollaiset jutut on aina vaikeita ja varmasti erityisesti näin joulun alla.

    Varmaan lähes jokaiselta unohtuu välillä että pitäisi olla kiitollinen siitä mitä on, kaikki kun voi muuttua ihan silmänräpäyksessä. Ehkä tästä tuleekin mun uudenvuodenlupaus: ”Muista olla joka päivä kiitollinen niistä ihmisistä ja asioista joita sun elämässä on”.

    Ihanaa joulunaikaa, kaikesta huolimatta. Oot mahtavan rehellinen ja odotan sun kirjoituksia joka kerta yhtä suurella innolla. Ei aina voi eikä tartte kirjoittaa vain positiivisia juttuja, elämässä kun on välillä paljon surua ja murhetta.

    • Kiitos paljon! Ja murheista huolimatta ymmärrän et joulumieli on kaukana kun ulkona on ihan musta maa ja sataa vettä! Kylä valkea joulu olisi valoisampi ja kauniimpi joten toivotaan sitä! :)

  7. Koskettavaa tekstiä, myös muilta lukijoilta. Antaa itkun tulla kun on tullakseen, ikävät hetketkin kuuluvat valitettavasti elämään ja on tärkeää saada surra silloin kun on surua. Jouduin itse taas tänään olemaan se tyyni ja turvallinen peruskallio, johon heikompi sai nojata ja jota vasten itkeä. Tai en tiedä voinko sanoa, että ”jouduin olemaan”. Olin siinä vapaasta tahdostani ja kuuntelin, lohdutin ja halusin olla läsnä. Toivon isoäidillesikin mahdollisimman tuskattomia päiviä. *halaa* <3

    Kaiken koskettavuuden ja herkän tunnelman pilaa (tai piristää) kuitenkin tämä seuraava (anteeksi!!!): "Kuvassa on Oulun Stockan jouluikkuna. Hieno oli!" Mä en voinut olla nauramatta, kun tuon tekstin alla oli heti kuva, jossa revit kyykkyä ylös tanko niskassa. Että hieno ja erilainen jouluikkuna tosiaan… :D:D

  8. Elämä ei aina ole kivaa. Välillä tulee niitä pilvisiä päiviä ja myrskyjäkin. Ne kun jaksaa, huomaa jossain vaiheessa auringon pilkottavan pilven takaa.

    Meillä on ollut kolmet hautajaiset tänä vuonna, kaikki lähisukua. Viimeisin ja läheisin heistä haudattiin tässä kuussa. Joulumieltä ei siis paljon ole, ei ole jaksanut eikä suoraan sanottuna ehtinyt hössöttää ja järjestää. Koristeita ollaan toki lasten kanssa laitettu. Tulee se joulu vähemmälläkin. Ja tärkeimmältä tuntuu, että saa viettää joulua niiden jäljellä olevien läheisten kanssa <3

    Jaksamista perheellesi!

  9. Moikka Anna! Kiitos sulle treenitsempeistä ja paljon jaksamisia…täälläkin tulossa erilainen joulu kun oma isoäitini yllättäen nukkui pois viikko sitten. Treenit on sen jälkeen jäänyt kun mieli on niin maassa ja ruokakaan ei ole maistunut. Pikkuhiljaa vaan palattava takaisin omaan elämään kiinni ja koitettava tsempata joulun suhteen jotta saataisiin yhdessä perheen kanssa tehtyä jonkinlainen joulu :) Vielä kerran tsemppiä ja kiitos ihanasta blogista joka kannustaa tätäkin sohvaperunaa salille!! :)

    • Osanottoni <3 Nämä on niin ikäviä asioita mutta nautitaan tästä ajasta parhaamme mukaan! Lapset tuo onneksi paljon iloa! :)

  10. Voi että.. :( Ikävä kuulla että sulla on tollasia huolia! Mulla oli samantyylinen tilanne kaksi vuotta sitten ja oli kyllä joulumieli kaukana. Vietimme kuitenkin normaalin ja kivan Joulun veljen lasten takia. Meillä loppujen lopuksi kaikki kääntyi parempaan, toivottavasti myös Isoäitisi paranee pian! Kivaa Joulua teille kaikesta huolimatta! Ps. sun lapset on niiin ihanat! :) Söpö parivaljakko! :)

  11. En osaa kirjoittaa mitään läheskään niin kaunista tai viisasta kuin mitä muut ovat jo tähän kirjoittaneet, mutta haluan kuitenkin liittyä joukkoon lähettämään sinulle lämpimiä ajatuksia!

  12. Tulipas surullinen olo sun ja sun perheen puolesta tätä tekstiä lukiessa :( Paljon voimia teille kaikille! Ja ei se ainakaan mua haittaa, että tänne kirjottelet surullisempia asioita, joskus niistä puhuminen/kirjoittaminen helpottaa myös sitä surua!

  13. Olipa hieman surumielinen bloggaus, mutta sellaistahan se oikea ja aito elämä on, muutakin siis kuin ruusuilla tanssimista. Mä jaksan aina yhtä suurella innolla lukea tätä blogia juuri siksi että rehellisesti kerrot huonoistakin fiiliksistä ja olet oma itsesi, arvostan suuresti ja itsekin pyrin johonkin samankaltaiseen, ainakin siinä määrin etten yritäkään selittää olevani fitness24/7happyhappyjoyjoy-ihmisiä.

    Jaksamista, ja ennen kaikkea pukinkontillisittain joulumieltä <3

    http://www.musclefetish.blogspot.fi/

  14. Hei Anna! Voimia vaikeisiin aikoihin ja toivon Sinulle ja perheellesi joulumieltä kaikesta huolimatta.
    Tutulla salilla olet käynyt,jonkin verran ohjauksia tehnyt tuolla ;)

    Anu

    • Hyvä sali oli! Etenkin siksi kun käynti oli isän seurassa ilmainen :DD

      Kiitos ja ihanaa joulumieltä myös sinne! :)

  15. Halaus sinulle ja teidän perheelle. Tämä joulu tulee olemaan minulle myös todella vaikea, kun oman isän hautajaisista on muutama kuukausi vain. Haikeata, itkuherkkää ja surumielistä jo tähän asti tämä elämä ollut. Joulu tuo varmasti eteen monta kyynelten hetkeä lisää. Itse yritän muistaa, että vahvaa ei tarvitse edes lasten edessä esittää. Aitous on parempaa. Vaikka sitten päivät kuluisivatkin nenäliina kourassa.

  16. Ajatuskin rakkaan ihmisen menettämisestä on tuskallisen vaikea, mutta elämän kiertokulkua ei voi pysäyttää. Se on surullista, mutta tavallaan myös kaunista. Joka päivä pitäisi muistaa sanoa läheisilleen, kuinka paljon he meille merkitsevät. Toisen isoäitini menetin jo yli 20 vuotta sitten, mutta toisen olen saanut vielä pitää – hän on nyt 102-vuotias. Näin pitkän elämän lähetessä väistämätöntä ajatus kuolemasta alkaa olla niin sanotusti normaali. Elämään on mahtunut jo niin paljon, että keskeneräiseksi sitä elämää ei voi enää sanoa millään muotoa. Luopuminen tulee olemaan surullista, mutta luonnollista. Enemmän tulee tällaisessa tilanteessa pelättyä jo omien vanhempien menettämistä.
    Erään jouluaaton vietin yksin korpien keskellä sähköttömässä mökissä. Mieheni isä oli joutunut sairaalaan toisella puolella Suomea, oma isäni oli myös sairastellut vakavasti – joten päätimme, että mies viettää joulun omassa lapsuudenkodissaan ja minä lähempänä omiani. Huoli ja pelko olivat aikamoista läheisten puolesta. Aattona iltamyöhällä mökillä vein roihuja pihaan, sytytin kynttilöitä ja tuijotin pakkasyössä miljoonia tähtiä taivaalla. Oli täysin hiljaista. Siinä hetkessä oli jotakin niin täydellistä, sielu lepäsi ja tuli rauha ja tunne, että näinhän sen pitääkin olla: luonto ja äärettömyys, tähtitaivas ja pimeän yön hiljaisuus pysyvät ikuisesti, vaikka ihmiselo jatkaa väistämätöntä kulkuaan. En ole koskaan nukkunut niin sikeästi kuin sinä yönä.
    Appeni menetin muutama vuosi sitten. Omat vanhempani olen vielä saanut pitää lähelläni – toistaiseksi.
    Lapsettomana olen ehkä liiankin paljon vielä kiinni vanhemmissani ja luopumisen tuska pelottaa jo, mutta väistämättömän edessä on vain nöyrryttävä ja surtava suru, kun sen aika tulee.

    Lämmin etähalaus sinulle raskaan syksyn jälkeen. Onneksi sinulla on myös iloisia asioita elämässä: rakkaat lapset ja rakas mies ja taloprojekti. Lapsissa on tulevaisuus, joten tässä teidänkin muksuja ajatellen joulutoivotus:
    Sinulle lapsi, herkimmin,
    tähdet tarinoi.
    Sulle myöskin, kirkkahin,
    joulun sävel soi.
    Sulle kuusen kynttilät
    vilkkuu, kimmeltää.
    Joululaulut helkkyvät,
    sulle väräjää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta