Writer’s block

IMG_4836-1

 

Mikä ihme tässä on että joka päivä otan tietokoneen syliin ja pyörittelen näppäimiä. En millään saa tekstiä koneelle vaikka tavallisesti juttu luistaa luonnostaan ja saan enemminkin toppuutella itseäni. Veikkaan että osasyynä voi olla se, että koen blogin suhteen jonkinlaista tuskaa muodonmuutokseni suhteen. Iloinen Annan laihdutusblogi onkin pullean ja pylleröityneen anti-fitness-ahmatin blogi ja koen suurta syyllisyyttä siitä, etten voi viikottain ilahduttaa teitä kauniisti kutistuvalla olomuodollani ja upealla edistymisellä sodassa läskiä vastaan. Päinvastoin mulle on tainnut käydä perinteiset ”liian paljon ja liian nopeasti”. Nyt keho ja mieli huutaa herkkujen perään ja vuoroin mietin illallissuunnitelmia ja leivontavaihtoehtoja. Lapsille ja miehelle, nääs.. No joo, who am I kidding?!

IMG_4700 IMG_4714 IMG_4725 IMG_4737

 

Pullantuoksuinen mamma otti tällä kertaa viime viikon kuvauksiin mukaan pienemmän lapsukaisen eli Linnea-tyttären (2v4kk). Oli todella mukava saada kunnon valokuvia ikuistettuna meistä ja missäs muualla kuin mamman ”työpaikalla” eli kuntosalilla. Postauksen valokuvat on ottanut ystäväni Ossi Pietiläinen joka toimi myös meidän häävalokuvaajana :) Kauniiden Linnean kuvien lisäksi oli mukava saada kuva meidän triosta eli minusta, Sarasta ja Monnasta ihan ammattilaisen kameralla. Kiitoksia vielä kuvaajalle ja tytöille seurasta <3

IMG_4936 IMG_4895

 

Matka fitnesskuntoon ei siis ole helppoa kuin heinänteko ja jokainen lavalle kapuava tekee varmasti paljon uhrauksia sen eteen. Omalla kohdallani koen olevani vielä henkisesti yhtä kaukana kisaamisesta kuin vatsallani oleva röllö on totta ja pyöristyneet posket mua peilissä muistuttaa. Luojan kiitos se ei ole ainoa asia jota mun elämässäni on. Nimittäin se ihanan koukuttava fitness.

IMG_4828 IMG_4829

Anna

72 vastausta artikkeliin “Writer’s block”

  1. Kokemuksesta voin sanoa, että väsy iskee itse kullekkin. Sä oot tehnyt upeeta työtä ja uskon että pienen ”levon” jälkeen oot iskussa ja matka jatkuu!

    Tsemppiä sinne!

  2. Moi!

    Halusin vaan sanoa, että älä turhaan häpeile pientä alalaskua. Luulen, että suurin osa, joka tätä blogia lukee, tietää miten vaikeaa pudotetut kilot on pitää kurissa. Musta on erittäi mukava lukea sun blogia. Oot niin rehellinen ja kerrot avoimesti ja suorasti, miten sulla on oikeesti menny. Meinaan, että on sellainenkin blogi, jonka kirjoittaja photoshoppas pyöristyneet posket kuvista pois, valehteli sekä lukijoilleen että itselleen. Sie oot tehny ihan sairaan huikean suorituksen ja voin vaan nostaa hattua! Ja vielä tsemppaavampaa on nähdä, miten nautit treenaamisesta. Oot mun elämäntapamuutoksen esikuva :) Kiitos, että pidät tätä blogia!

  3. Välillä pitää höllätä että jaksaa taas! Eikä sillä oo väliä kauanko lepää,pari kk tai pari vuotta vaikka :D Tsemppiä vaan kovasti,kyllä se dieetti into sieltä vielä löytyy taas :)

  4. täällä ollaan vähän samassa tilanteessa, pulla maistuu ja posket (ja vähän muukin) pyöristyy. taitaa olla joka talvi sama juttu, et rupee kasvattamaan lämmittävää läskikerrosta. kiukuttaa kyllä, kun kävin niin lähellä tavoitettani ja sit nyt ei mee ees farkut jalkaan. mut kyl se tästä, saa ainakin lihastakin kasvatettua jos jaksaa käydä puntilla. keväällä ne laihuttaa ne muutkin!

  5. Kuten muissakin kommenteissa on todettu niin välillä täytyy huilata että jaksaa taas. Sitäpaitsi oot tehny niin suuren työn kroppasi kanssa että ei oo ihme että jossain vaiheessa iskee turnausväsymys. Sulla on tällä hetkellä elämässä asioita jotka koet tärkeämmäksi kuin fitnesskunnon saavuttaminen ja upeaa että kirjoitat rehellisesti siitä mikä on tämän hetken tilanne. Oot mahtava ja sun blogista on tullu mulle todella tärkeä inspiraation lähde.

  6. Komppaan edellisiä. Olet tehnyt kovasti töitä kehosi kanssa, ei ihme että välillä takki tyhjenee. Olet joka tapauksessa saavuttanut huikeita tuloksia! Sitä paitsi itse erityislapsen äitinä olen ajatellut kirjoituksiasi lukiessa usein sitä, että jos lapsen kanssa on häikkää, se syö voimia yllättävän paljon. Olen käsittänyt ettei teidän syksy ole ihan piknikkiä ollut kaikilta osin. Vaikket koko ajan olekaan tyytyväinen tuloksiisi, kirjoittaminen on hyvä työkalu ajatusten selvittämiseen ja motivaation nostattamiseen. Sulla on hyviä ystäviä joiden kanssa voit jopa tehdä hommia salilla, ja me lukijasikin pidämme sulle peukkuja! Bloggaa siis ihmeessä, myös niistä hankalammista vaiheista, ja vähitellen ne jäävät taakse ja tulee taas parempia vaiheita. Hyvää joulunodotusta sulle ja perheellesi!

    • Ihanasti kirjoitit, kiitos! <3 Näin ja on ja tosiaan tuntuu et fitness on jäänyt ihan taka-alalle viime aikoina. Kai sen aika tulee jos on tullakseen! :)

  7. Täällä kanssa syksy on varoittanut voimia ja jaksamista ja yrittämistä kyllä täysin. Uskaltauduin vaa’alle viimein ja samoissa lukemissa mennään kuin silloin maaliskuussa, kun treffattiin ekan kerran.. Great. Ja silti se käsi ja mieli hakee seuraavaa suklaa/sipsiä/leivontapalaa suuhun, ja mietin, että ”sitten kun jaksan taas, nyt en jaksa”.

    Musta välillä pitää höllätä, mutta en tahtois ihan näin paljoa antaa itseni höllätä! Onneksi edes salitreenit kulkee (pääosin), 3krt/vko on jäänyt oikein tavaksi ja pari uutta salikaveriakin saatu. Ehkä keväällä saa taas päänkin mukaan? Toivottavasti säkin pääset jonkinlaiseen zeniin asian kanssa :)

    • Onneksi treenit sujuu ja niistä on tullut sulle elämäntapa! Ehkä se kehonkoostumuskin on nyt eri kun on lihasmassaa! :)

      Ihanaa joulua ja tsemppiä kevääseen!! :)

  8. Musta tuntuu ihan samalta kun susta!! ettei oo enään niin paljoo kirjotettavaa blogiin kun tuntuu että oma projekti ei suju enään niin nopskaa kun yhessä vaiheessa se sujui.. mut pikkuhiljaa niin pysyypähän läskit paremmin poissa :)

    • Oi niitä aikoja kun laitteli posekuvia toisen perään oikein iloisena ja ylpeänä! Nyt ei vaan viitti kun ei oo sellaista edistystä joten ymmärrän kyllä täysin! Tsemppiä meille!

  9. Komppaan edellisiä. En sen kummemmin toista jo aiemmin sanottua, olen samaa mieltä. Keep on going! Olet inspiraation lähde mulle ja monille muille =)

  10. Aivan varmasti pulla, karkki, limppari, kakku ja muu maistuu tällaisen syksyn aikana. En mene sanomaan ettei itselleni olisi maistunut muutenkin, mutta on pakko sanoa että olet jumalattoman duunin tehnyt ja vaikka vähän tässä takapakkia on saattanut tullakkin ei se pieni sivuraiteille joutuminen meitä lannista. Itse olen ottanut tavoitteeksi että jos pääsen salille asti edes 2-3x/vko olen jo saavuttanut jotain. Olen seuraillut jo hetken aikaa sun taivalta ja hienolta näyttää! OIet upea! :)

    • Mukava kuulla et blogi tsemppaa silti! Ihana olet! Tää on elämää ja kyllä mun tarkoitus on elää terveellisesti kokoajan! Se on parasta! <3

  11. Voihan hassuliini! :D Upealta näytät edelleen ja blogisi on aina vaan suosikkini. Tässä saa seurata niin monelta kantilta elämäänne. Ei pelkästään fitness juttuja vaan myös muut talo asiat ym. On suorastaan ihme, ettet ole jo julkaissut omaa kirjaa. :) Nyt on ”pullavaihe” ja joskus ehkäpä keväällä on taas ”rahkavaihe”. So what!! Se on elämää! :D

  12. On pitänyt jo kauan kommentoida blogiin, mutta se on vaan jäänyt. Ensinnäkin näytät todella kauniilta nyt ja elämässä on paljon tärkeämpiäkin asioita kuin laihduttaminen tms, kuten itsekin asioiden tärkeysjärjestyksiä hahmottelit.

    Olen seurannut blogiasi jo kauan ja lukenut joka postauksen. (Noh mainospostaukset jätän väliin). Kesää kohti hirvitti jo koko touhu, menetin koko ajan mielenkiintoa blogiin. En ymmärtänyt miksi äiti haluaisi antaa lapsilleen esikuvan ”äidin pitää jatkuvasti dieetata”. Se on niin kaukana siitä, mitä itse lapsille haluaa välittää. Liikunnallisuus, hyvä olo, terve itsetunto, hyvä terveellinen ruoka – siinä on ne rakkauden pilarit. Jopa hieman kavahdin joitain kuvia hoikimmilta ajoiltasi, vaikka toki ajattelin että olet ison työn alkupainosta tehnyt.
    En sano ettetkö olisi aiemmin kirjoittanut rehellisesti, mutta muotoilen silti näin: kun aloit kirjoittamaan rehellisesti siitä että on muutakin elämässä, kirjoitit rakkaudesta ruokaan (kyllä! samaa mieltä) ja alkoi välittyä se nautinto siihen treenaamiseen joka sinut sytyttää – mielenkiintoni heräsi jälleen ja tuli se jes! nyt on oikea meno! -fiilis :)

    Älä yhtään häpeä itseäsi, olet todella kaunis juuri nyt :)

    • Kiitos Laura ja mielenkiintoista saada kritiikkiä myöskin. Haluaisin kuitenkin sanoa, että oon samaa mieltä enkä missään nimessä halua antaa lapsilleni kuvaa siitä että äidin pitäisi laihduttaa! En koskaan moiti ulkonäköäni lapsieni kuulleen (tai muutenkaan) tai tee numeroa laihduttamisesta sinänsä. Meillä on myös mun painonpudotuksen aikana syöty terveellistä kotiruokaa ihan kuten nytkin ja ehkä olin silloin itsekin parempi esimerkki kuin nyt kun olen ostanut suklaita tai mässyttelen leipää ja pullaa. Ei sekään ole hyvää esimerkkiä tai terveellistä jos sitä niin paljon kuin nyt. Nyt olen ehkä liiankin pullantuoksuinen mamma ja kultainen keskitie meni jo! ;)

  13. Siksi juuri blogisi on maailman parasta luettavaa koska olet täällä niin aito ja rehellinen. Ihan samojen tuntemusten kanssa painii niin moni. Sulla on nyt pesänrakennusta uuden talon muodossa ja kotoilu kiinnostaa sekä ruoka. Tuskin toi painonnousu kuitenkaan kovin hanskasta lähtee jos vaan jaksat rautaa nostaa. Mä oon ainakin nyt talviajan mielellään tän rasvakerroksen alla ja koitan saada ne extrakalorit muuttumaan lihaksi. Kelpaa sitten keväämmällä kiristellä jos huvittaa. =)

  14. En minä ainakaan kenenkään blogia lue sen mukaan paljonko hän painaa tai sujuuko fitnesstavoite kuin elokuvissa. Itseasiassa mukava lukea tällaista rehellistä blogia, jossa myös huonot päivät ja kaudet kerrotaan aidosti. Välillä kun lukee blogeja, joissa kaikki on vaan niin hienoa, rahka maistuu joka päivä ihanalta ja syksyn pimeyskin on juuri sitä mitä on odottanut, niin tulee itselle ihan luuseri olo kun ei koko ajan jaksa. Siksi palaankin aina lopulta tämän kaltaisiin blogeihin, joissa näytetään ne hyvät mutta myös huonommatkin hetket:) Niiden avulla tsempataan yhdessä eteenpäin! Joskus käy myös niin, että muutaman kuukauden huonommalla jaksolla unohtaa kaiken aiemman kovan työn. Tiputit painoa todella paljon pitkällä aikavälillä, ja se on jo sinänsä ollut hirveän ihailtavaa. Ja niin kuin sanoit, minunkin mielestä rikkaus on se, että elämässä on muutakin kuin ruokavalio, kuntosali ja oma kroppa :)

    • Jotenkin sitä vaan tuntuu että ei pystykään motivoimaan muita ja tuomaan sitä terveellisyyden ilosanomaa kun lihoo ruudun toisella puolen! Vaikeaa siis kun kuitenkin pitää blogia aiheesta mutta onneksi lukijat on noin fiksuja ja ymmärtää. Kukaan ei ole täydellinen mutta silti porskutetaan eteenpäin ;)

  15. Tosta trio-kuvasta tuli mieleen, että olisi mielenkiintoista lukea miten teidän treenit eroaa toisistaan. Teillä kuitenkin on hieman eri tavoitteet tai syyt miksi treenaatte. Yhteiskuvaukset on ollu niin tekisittekö myös yhteiskirjotuksen =)

    • Moikka Katri!

      Ihana mun kovin työläs idea! Just puhuttiin Saran kanssa et kun kaikilla on kuitenkin omat blogit niin yhteispostausta ei taida olla tulossa.

      Kysyin kuitenkin Saralta hänen treeneistä ja tällä hetkellä kisadieetillä on 6 salitreeniä jotka ovat kaikki erilaisia ja niiden lisäksi 4 aerobista.

      Monna käy salilla, tanssimassa ja vetää jumppia. Myös oman kehon painolla tehtävät liikkeet on Monnan suosiossa sekä kovemmat intensiiviset patteritreenit erilaisine liikkeineen ja kuntovälineineen. Vai mitä Monna?! Monna treenaa siis todella monipuolisesti ja usein uimahallin katsomossa missä on tavallista lämpimämpi ilma ja hiki virtaa!

      Mä bodasin ennen Saran kanssa usein samaan tyyliin mutta nyt olen siirtynyt voimanostoliikkeiden pariin ja teen parhaillaan 8 viikon voimatreeniohjelmaa joka on 3-jakoinen. Aerobisina käytän koiria jos on pakko :D

  16. Jee :). Olen aidosti iloinen, että tästäkin asiasta painonhallinnassa ja laihduttamisessa puhutaan. Kovin monessa blogissa näytetään kyllä se kuin onnistutaan, mutta sitten blogi hiljenee kun pidempi pätkä ei suju suunnitelmien mukaan. Suurimmalla osalla kuitenkin käy juuri kuten sinullakin. Homma ei etene kuten suunnitellaan ja vaikka miten tekisi töitä, paino nousee ja hommaan väsyy. Siksi onkin tärkeää, että jatkat kirjoittamista ja näytäyt senkin puolen josta ei puhuta, mutta joka on arkipäivää. Ison muutoksen jälkeen keho ja mieli pistää vastaan. Miksi? Voi kun tietetäisi. Sanon aina, että tämä on biologiaa, aivot ei tiedä minkä kokoisessa kehossa ovat kiinni ja kun paino tippuu tulee hätä. Evoluution kannalta painonlasku on ollut aina ongelma ja vaikka painoa olisi ollut enemmän kuin hengissä pysymiseen tarvitaan, sitli keho ja mieli reagoi. Pysyvään muutokseen menee ainakin kaksi vuotta, ja toden totta kerran lihava, joutuu miettimään lopun elämää jossain määrin painoa. Terveellisen syömisen ja liikkumisen sovittaminen arkeen on haastavaa ja siihen kannattaa antaa aikaa ja toisaalta myös olla armollinen itselle. Jos nyt menee näin, ei se tarkoita että olet epäonnistunut tai luovuttanut.
    Lisäksi täytyy sanoa, että tämä vuodenaika tuntuu olevan todella haastavaa mielelle ja syömisen hallinnalle. Ehkä pimeys ja kylmyys tekee sen, että aivot pyrkii taas selviytymään ja keräämään kehoo lisää vararavintoa jotta selvitään tästä haastavasta ajasta :). Lämmin ruoka on muuten nyt pop, lämmin lisää myös empatiaa itseään kohtaan. Teetä ja sympatiaa ei ole ihan hatusta vedetty juttu, vaan tutkimusten mukaan se oikeasti lisää myötätuntoa.
    Sori, tuli taas ravitsemusterapeuttiläppää :)

    • Puuh! Miksi tässä nyt näin käy!? Todella inhottavaa kun on itsekin alalla ja tavallaan esimerkki omasta elämäntavasta. Siksi on todella kurjaa kun ei voikaan olla täydellinen mutta kuten tyyliini kuuluu niin olen rehellinen. Toivon että myös PT-asiakkaat tietävät että se ei ole pois minun tietotaidostani.

      Kiva kuulla, että tällainen postaus sai näin hyvän vastaanoton! Kiitos tiedosta noiden mekanismien suhteen, antaa hieman ymmärrystä tilanteelle! Itsekään en koe että olisin täysin epäonnistunut vaikka takapakki kurjaa onkin. Tää on se vaihe joka vaatii sisua kun ei sujukaan niin hyvin ja uskon että onnistun kyllä Liikunta on onneksi iso osa arkea ja siitä aion pitää kiinni. Se on mun pelastus! :)

      Ihanaa joulunodotusta teidän perheelle! <3

  17. Koin ennen, että laihdutus on joku erityisiä voimia vaativa suoritus, se jolla on paras itsekuri saavuttaa parhaan lopputuloksen. Sitten tutustuin Patrik Borgin oppeihin, suosittelen lukemaan kirjan Rentoa painonhallintaa. Fitness-dieetit on tietysti asia erikseen, mutta jos sellainen ei ole nyt ajankohtainen, niin ihan hyvin voi opiskella uudenlaista ajatusmaailmaa.

  18. Moi! Seuraillut sun blogia jo pitkään täällä taustalla, mutta enpä ole aiemmin uskaltautunut kommentoimaan ;) Itse olen pudottanut kaikenkaikkiaan reilut 40kg tässä muutaman vuoden sisällä ja edelleen haluaisin muutaman itseäni häiritsevän kilon pois. Sun blogi on ollut aivan loistava tsemppiblogi ja samoja fiiliksiä on täälläkin koettu tässä pienennysprojektissa, ei se todellakaan aina ole helppoa, etenkin jos elämässä muutenkin on pieniä vastatuulia. Olet silti aivan loistavassa kunnossa ja varmasti pääset tavoitteeseen, kun sen aika tulee :) Välillä on hyvä antaa kropan levätä – ja muista, että se oma silmä on se kriittisin, täältä ruudun toiselta puolelta katsottuna olet todellakin hottis-mama :)
    t. Heidi

  19. Syksyllä nautitaan kotielämästä ja otetaan vähän rennommin ruuan kanssa. Kevätauringon antaessa uutta puhtia voi sitten kiristää vähän taas meininkiä ja sulatella kaamosrasvoja?

    Itse olen alkanut viime aikoina kuuntelemaan kehoani ja koska mun keho kertakaikkiaan haluaa syksyllä enemmän energiaa, en jaksa stressata niistä 2-3 kilosta jotka tulevat. Ennen kesää sitten liikuntakin taas maistuu eri lailla ja levännyt kroppa jaksaa taas. Olen tänä syksynä pysynyt terveenäkin kun olen syönyt sitä, mitä kroppa on halunnut! Ei se tietenkäään tarkoita mitään ahmimista, vaan hyvää perusruokaa tarpeeksi ja kirkkaanvärisiä hedelmiä suklaan lisäksi ;)

    On hienoa että kerrot näistä tuntemuksista avoimesti omilla kasvoillasi, se on tärkeämpää kun tiedätkään.

    • Näin kai se on tehtävä! ;) Kiitos sulle myös sanoistasi! Tosi mukava lukea teidän kommentteja! Huomaa et ei tosiaan ole yksin näiden asioiden kanssa ja muillakin on vaikeaa. Ei se kaikilla suju kuin rasvattu ja pian oltaisi kisalavoilla lähtökohdista riippumatta!

  20. Ny kuules nainen ylös sieltä itsesäälin maailmasta! Oot tehny hurjan työn ja muutama takasin tullut kilo ei oo maailmanloppu.. Varmaan omaan silmään näyttää paljolta mut ei se tosiaan oo. Vähän taukoo laihdutuksesta (tai ainakin stressaamisesta) ja sit taas uuteen nousuun! :) (laskuun)
    Laitas vaikka ne kuvat lihavimmillasi tuohon uusien kuvien viereen ja vertaillaan mikä on vatsarölly :)

    • No onhan se kesästä noussut lähemmäs 10kg eli ei se enää oo mikään kilo tai kaks. Ootte ehkä tottuneet kuvissa jos ette huomaa ;) Mutta kiitos kannustuksesta! Kaiken kaikkiaan tosiaan paremmassa kunnossa ollaan kuin aloittaessa ja se on ihanaa se! :)

    • Minusta lähemmäs 10kg on aika paljon..MUTTA jos se painon nousu näkyy myös salin puolella kehityksenä, niin silloinhan se on ok. Itse olen ajatellut että 2-4 kg:n painon vaihtelut olisi itselleni ihan ”hyväksyttäviä” ja normaalia, mutta sen yli mentäessä pitää jo miettiä, onko tullut syötyä liikaa pullaa..Varsinkaan jos salilla rauta ei tunnu yhtään kevyemmältä. ;) En ole ”ammattilainen”, eikä ole kokemusta asiasta, ihan vaan pohdiskelen. Minäkin toivon että löydät sen kultaisen keskitien, eikä homma lähde lapasesta..Tekosyitähän herkuttelulle ja painon nousulle löytyy aina.. Rauhallista joulua sinulle ja perheellesi!

  21. Sitähän sanotaan, että se painon ylläpitämis vaihe on se kaikista vaikein. Pudotus saattaa onnistua helpostikin, mutta se, että painon saa pysymään suhteellisen tasaisena on haastavaa.

    Ite tiputtelin vuodessa 17 kiloa ja risat ja vaikka paino onkin pudonnut koko syksyn ajan edelleen, niin pääpaino on koko ajan ollut siinä, että oppisi hallitsemaan kroppaa ja pitää painoa tasaisena. Pt:ltäni sain kuulla, että olen yksi hänen onnistuneimmista asiakkaistaan, koska olen sisäistänyt homman kokonaisvaltaisuuden ja annan itselleni luvan levätä ja hieman himmata jos kroppa ja mieli sitä vaatii. Luulen että se lihomisen pelko on monella ison urakan jälkeen aika vahva, jolloin mennään äkkiä äärimmäisyyksiin eikä pysähdetä lepäämään..

    Varmastikin tästäkin olisi hyvä löytää sellainen kultainen keskitie: ottaa rennommin, jos kroppa, mieli ja elämäntilanne sitä kaipaa, mutta ei kuitenkaan niin rennosti ja herkutellen että alkaa tuntea ahdistusta ja pahaa mieltä itsestään ja omista tekemisistään.

    • Näinhän se on mutta ei aina onnistu vaikka sitä haluaisi. Mullakin on siis tietä vielä kuljettavana ja paljon opittavaa! :)

  22. Eihän sinun tarvitse meitä lukijoita miellyttää, kunhan itsestä tuntuu hyvältä! Pari postausta taaksepäin kirjoitit, että takaisin tulleet kilot eivät haittaa sinua, kunhan ei kovin paljon enempääkään tule. Tästä postauksesta taas saa sellaisen kuvan, että olet kiloista ahdistunut. Toivottavasti näin ei kuitenkaan ole. Hieno työ takana, nyt on aika hengähtää.

  23. Monesti olen miettinyt, että ovatko tummat naiset siskoja? Välillä en erota, kumpi on kuvissa, kun ovat niin saman näköiset :D

    • Ei oo mutta on niissä paljon samaa :) Monet sanoo sitä usein niin tytöt laittoivat vielä kuvauksiin hiukset samalla tavalla ja ottivat kaverikuvan ;) <3 Kauniit Monna ja Sara!

  24. Sun blogia on ihana seurata just sen takia että kaikki ei oo aina ruusuilla tanssimista ja ah niin helppoa. Tulee parempi mieli kun tietää että ei ole ainoa jota herkut ja muu elämä houkuttelee välillä pois ruodusta! Tsemppiä!

  25. Hei!
    Ihana postaus, ihmisiä tässä ollaan!
    Nyt on kuitenkin sellainen herkuttelun aikakausi ja mikä sen ihanampaa kuin leipoa lasten kanssa! Hyviä muistoja heille siitä jää!
    Olet tehnyt pari vuotta upeaa työtä kroppasi ja terveytesi parissa, pieni relaviikot ovat vain hyväksi!
    Uskon, että kun joulu on ohi ja kaikki herkut tulee korvista ulos, maistuu taas treenit ja rahkat :)
    Hyvää joulunodotusta, olet ihana sellaisenaan!
    Mertsi

    • Toivotaan että oot Mertsi oikeassa! Tammikuu on yleensä kyllä aina uuden innostuksen aikaa! :) Mut ehkä tää loppukuu täytyy kuitenkin koittaa minimoida noiden vahinkojen suhteen! :D

  26. Mulla on Anna vähän samanlainen vaihe menossa kuin sullakin. Sitä vaan haluais olla juurikin sellainen pullantuoksuinen kotihiiri ja varsinkin nyt joulun alla haluais leipoa kaikenlaista!
    Mun projekti alkoi viime maaliskuun alussa ja 3-4 kuukauden aikana lähti ne ekat 10 kiloa (Superdieetillä). Sitten kesästä asti olen toki syönyt muuten hyvin mutta herkkuja menee silloin tällöin. Eikä tietenkään edistymisessä ole tapahtunut yhtään mitään vaikka mieli sitä kuinka haluaisi :( En ole pariin kuukauteen uskaltanut vaa’allekaan enää… Päätin kyllä tuossa että tämän joulun ajan otan sillai rennosti, että sallin vähän joulutorttuja ja pipareita, ruoka pysyy kevyenä. Tamikuussa alkaa Fitfarmin uudet ryhmät ja ilmoittauduin jo yhteen mukaan! Taidan tarvita sitä ryhmätsemppiä ja toivottavasti laihismoodi kytkeytyy taas takaisin päälle sitten kuukauden päästä!

    Eihän tällainen suvantovaihe ole hauskaa, mutta ”kiva” kuulla että kovemmillakin harrastajilla näitä on. Itse jostain syystä ”pelkään” etten pystykään tiputtamaan sitä toista kymppiä vaikka tottakai pystyn kun otan sen saman tsempin päälle kuin mikä mulla oli viime keväänä :D

    Tsemppiä projekteihin itse kullekin!

    -Marjo-

    • Kyllä sä pystyt mutta ennen kaikkea sit kannattaa hakea vaikka ystävistä apua ylläpitoon kuten mun tapauksessa. Mulle se tiputtaminen oo aiemmin ollut niin hankalaa mut tää on!! Tsemppiä tammikuulle!! =)

  27. nyt ryhdistäydy nainen:D Eihän sitä toki aina jaksa satalasissa vetää, mutta kymmenen kiloa on jo paljon ja kilot tulee salakavalasti hiipien kohta toinen mokoma niin sun tekemä kova duuni valuu hukkaan. Sä oot lisäksi ammattisi valinnut ja se vaatii mielestäni sporttista ulkomuotoa, pullaa mussuttava pt joka ei saa kiloja pidettyä kurissa ei mun mielestä ole vakavasti otettava. en halua kommentillani ilkeillä vaan havahduttaa, olit jo upeessa kunnossa, teehän oikeen kunnon ryhtiliike(joulun jälkeen viimeistään:D)

    • Kiitti tsemppauksesta! Näin ja on kyllä tässä pitää ottaa esim. lenkkeily takaisin et saa painon kuriin. Ruokavaliosta kans pois liian usein olevat herkuttelut!

  28. Sä oot saanu mahtavia tuloksia aikaiseksi. Minusta elämäntapamuutoksiin kuuluu aaltoliike ja on hienoa, että siitä voi lukea myös todellisilta onnistujilta (lue sinulta). Se jotenkin lohduttaa kovasti, kun omassa elämässäkin tulee niitä välejä, että muut asiat ovat tärkeämpiä ja mikään laihtuminen tai pahimmillaan kuntoilukaan ei kiinnosta. Pitkässä juoksussa puoli vuotta tai vuosikaan ei ole aika eikä mikään, sellaisia suvantovaiheita elämään kyllä mahtuu ja varmaan tulee joskus jatkossakin. Kyllä se painokin sieltä taas lähtee laskusuuntaan, jos koet sen jossain kohdassa tärkeäksi. Ja veikkaan, että niin monella tuo sama ongelma painon heilahtelujen kanssa. Esim. mä ottaisin ehdottomasti itselleni pt:ksi ihmisen, joka tietää ja on kokenut samaa. Pitkällä aikavälillä tämäkin pätkä elämässä tekee susta vaan paremman pt:n. Nyt sä voit olla aivan erinomainen esimerkki meille lukijoille siitä, että vaikka paino ei mene toivottuun suuntaan ja muut asiat vaativat keskittymistä, ei hanskoja kaikissa asioissa tarvitse heittää tiskiin. Ei ole kuitenkaan pakko palata sinne alkupisteeseen asti, vaan välillä on ihan ok keskittyä vain niihin asioihin, jotka sujuvat ja sitten kun innostusta, motivaatiota ja jaksamista on, voi elämäntapamuutosaskelia taas jatkaa yksi kerrallaan eteenpäin. Nauti treenaamisesta, kun se kerran maistuu! Ja ihanaa joulunodotusta!

    • Ihanan kannustava viesti! Toivon mukaan asia on juuri noin ja opin tästäkin taas lisää. Mä rakastan urheilua ja sitä fiilistä kun on tyytyväinen itseensä. En millään halua takaisin huonoon kuntoon! Nyt vähän taas enemmän aikaa liikunnalle ja masisteluherkut pois! :)

      Ihanaa joulunaikaa sulle! <3

  29. Kauniilta ja terveeltä näytät! Tulevaisuutta ajatellen mäkin haluaisin kannustaa ottamaan askelen Patrik Borgin ja muiden järkevien ravitsemusihmisten neuvojen ääreen. Eli rentoa painonhallintaa.

    Patrik kirjoitti joskus hyvin: se, että onnistuisi syömään hallitusti ja järkevästi pitkään kestäneen (liian) tiukan dieetin jälkeen, on yhtä helppoa (tai siis vaikeata!) kuin hengittää tasaisesti pidäteltyään henkeä minuuttikaupalla. Samalla tavalla kuin luvassa on ankaraa hengenhaukkomista, voi syömisetkin lähteä vähän handusta. Eikä vika ole silloin ihmisessä tai hänen itsekurissaan, vaan siinä, että se dieetti on alun alkaenkin ollut liian tiukka.

    Jos yhtään kiinnostaa, suosittelen ensi alkuun tätä Patrik Borgin Skepsikselle pitämää luentoa: Laihdutuksen tutkitut ja hutkitut keinot (löytyy YouTubesta: http://www.youtube.com/watch?v=yZSLN1SIYKY)

  30. Hei. Varaudun siihen, että saan kohta paljon kritiikkia niskaani…mutta siitä huolimatta sanaisen arkkuni taidan avata. Tarkoitukseni eimissään nimessä ole haukkua tai masentaa ketään. En myöskään väitä tietäväni mitä joku muu kommentoija on omalla kommentillaan tarkoittanut.

    Siinäpä siis alustusta:)
    Olen lukenut nlogia keväästä ja sela nnu vanhat postaukset alusta asti. Tosi hienoa työtä olet tehnyt niinkuin varmasti tiedätkin. Nyt on sitten se kuuluisa suvantovaihe joka ei varmasti ole yllätys tuollaisen urakan jälkeen. Mutta…älä jää sinne!! Kuulostaa kauhean yksinkertaiselle, mutta ei sitä varmasti ole. Mutta siitä huolimatta, rämmi ylös sieltä vaikka ois kuinka hankalan olosta! Mieti oletko tyytyväisempi nyt kuin kesällä? Minusta tuntuu tekstejä lukiessa, että nyt vallitseva vallattomuus syömisissä vie sinua tyytymättömyyden tielle. Kuulostaa ehkä pinnalliselle, mutta välillä elämä on. Älä lähde liian tiukalle linjalle jos se tuntuu vaikealle juuri nyt. Älä pyri painon pudotukseen, mutta pysäytä nouseminen. Älä anna sun hyvän työn valua hukkaan nainen!:)

    Mun mielestä on jopa vähän ikävää, että monesti tuntuu saavan tukea ja sympatiaa siihen, että painon pudotus ei sujukaan. Välillä tuntuu, että muut on jopa jotenkin tyytyväisiä, että niin käy ( en väitä että joku blogin lukijoista näin ajattelisi). En tiedä yritetäänkö me ihmiset jotenkin käsitellä omia epäonnistumisiamme toisten kautta niin. Ei toikaan aina onnistu, hyvä, en minäkään onnistunut, ollaan tasoissa.

    Minä toivoisin, että minulle sanottais että nyt hemmetti vieköön tsemppaat, noin jos jatkat oot kohta takas lähtöpisteestä. Lopeta selittely ja itsesi huijaaminen. Näin siis toivon, että mulle sanottais, en kehtaa kuitenkaan sulle nyt ihan noin pahasti…:) minä tarvii ravistelua. Onneksi mulla on semmonen tsemppari, joka ravistelee. Nyt itseasiassa just jalkatreeniin! Tsemppiä Anna, nyt ruotuun! uskon sinuun, en itseni takia vaan sinun takia!

    • Eihän tuossa viestissä mitään väärää ole! Hyvää asiaa ja kiitos kun kirjoitit ajatuksiasi suorasti! :) Oon ihan samaa mieltä! Joku saattaa ollaa tyytyväinenkin mun takapakista, ihan totta. Mutta uskon kuitenkin et suurin osa haluaa ja tarkoittaa hyvää vaikka antavatkin empatiaa ja ymmärrystä. Se ei ole väärin siinä missä perseelle potkiminenkaan! Sekin on hyvästä ;) Tiedän et kevät pitää mennä eri malliin kuin syksy jotta en hajoa lopullisesti! :D Tsemppi siis vastaanotettu!!! ;)

  31. Hei, älä ihmeessä lannistu. Näytät todella hyvältä ja takapakki kuuluu yleensä asiaan. Se on hyvä tiedostaa mutta turhaa stressiä siitä ei kannata ottaa. Varmasti jossain kohtaa tsemppi palaa takaisin. Elämässä on todella niin paljon muutakin. Musta on ihanaa kun oot niin aito ihminen. Nautin suunnattomasti sun postauksista ja nimenomaan rehellisyydestä. Hihittelen hyvässä mielessä monesti sun postauksille ja niiden suorille teksteille. Mun mielestä aitoa blogia on ihana lukea ja tämä on juuri sellainen. Ihanaa joulun odotusta teidän koko perheelle! <3

    Heidi

  32. Toi on muuten totta että vaikuttaa että lukijat on jollain tapaa tyytyväisiä sun takapakkeihin,ehkä samaistuvat sinuun,saavat luvan höllätä?vaan eikös meidän Pitäs tsempata sua!, niinkuin sullakin on tapana lukijoita,sitähän Tän tyylisistä blogeista usein haetaan,motivaatiota treeniin ja terveellisiin elämäntapoihin. Eli nyt tsemppiä Anna,ylös,ulos&lenkille!

  33. Moi! Kommentoin ekaa kertaa mihinkään blogiin, mutta nyt on pakko. Oot todella hyvässä kunnossa edelleen ja sun blogia on ilo seurata, oot niin ihanan aito ihminen. Tiedät varmaan itsekin pt:nä, että nyt sun pitää ottaa ittees niskasta kiinni. Oon huomannu myös, että sun lukijat saattaa miettiä, että hekin voi vähän hölläillä ku säkin. Ja ehkä säkin sit saat jotain vertaistukea siitä ja voitte yhteistuumin syödä suklaata sohvalla. Tiedät, että siitä tulee huono olo fyysisesti ja henkisesti! Ehkä ei kannata mennä ääripäästä toiseen, fitnesselämästä sohvannurkkaan herkkujen kanssa. Elä, syö ja liiku niin kuin tiedät, että sun tulee hyvä ja onnellinen olo fyysisesti ja henkisesti ja miten on hyvä elellä vaikka loppuelämä. Onko fitnessmamana oleminen tosiaan sitä. Kun sulla on enemmän voimavaroja, niin sitten voit taas siirtyä kisamoodiin. Kun elää terveellisesti, niin saa lisää voimavaroja arkeenkin. Tsemppiä Anna ja ihanaa joulua sun koko perheelle <3

    • Joo nyt on ollut vaan hyvä olo hukassa vähän kaikessa ja se on säteillyt elämänalasta toiseen :/ Toivon parempaa kevättä ja aion tehdä töitä sen eteen! :)

  34. Suosittelen todennäköisesti jo toistamiseen Josie Spinardin ”How to have your cake and your skinny jeans too” kirjaa jota saa esim amazonista :) Tyhmä nimi mutta elämää mullistava sisältö <3 Kun kerta tarkoitus on laihtua ja menestyä samalla hyvin saliharrastuksessa ja pysyä hyvinvoivana arjessa, niin lukee tuon kirjan ja harjoittaa niitä neuvoja jos ne yhtään kolahtaa, ja unohtaa nuo fitness tavat toviksi. En suosittelis sulle enää fitness tyylistä dieettiä ennenkö korkeintaan sinne lopun kiristelyihin, jotka eivät ihan nyt ole ajankohtasia.

  35. Sä oot niin mahtava! Se, että tulee vähän takapakkia tekee susta oikean ihmisen! Joskus tuntuu, että bloggaajat vaan näyttää sen hienon puolen elämästään. Mutta sä näytät asiat todenmukaisina. Kiitos, oot motivoinut mua suuresti!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta