Fitness-ähky

001_samsung_extra

 

”Mulla taitaa olla fitness-kyllästyminen :/ Ei kiinnosta alan lehdet, blogit ja muu vauhkoominen. Tunnen syyllisyyttä :( Oonko yksin?!”

Kirjoittelin tänään Instaan yhteen kuvaani ja sain paljon samansuuntaisia vastauksia… Kun itse aloitin blogiani niin olin vielä fyysisesti kovin erilainen kun oon tänä päivänä. Fitness oli mun salainen unelma, enkä liikkunut lainkaan piireissä jossa treenataan paljon tai tuttavat tähtäisivät kisoihin. Tietysti olin lehdistä lukenut kilpailemisesta mutta vielä kaksi vuotta sitten oli mulle blogit ihan tuntematonta aluetta. Sillon aikoinaan luin Pakkista ja siinä se.

Nykyään tiedän treeniblogeja varmasti lähemmäs sata ja päivittäin tulee klikkailtua blogiin jos toiseen. Siinä missä kaikki se inspiroi niin fitnesstulva tulee osin korvista. Omalla elämäntilanteella on varmasti merkitystä ja talon suunnittelu vaikuttaa varmasti kiinnostukseni kohteisiin. Myös se, että oon ollut treeniblogien aallonharjalla jo kauan on saanut mut etsimään muutakin luettavaa.

IMG_20131031_104822 IMG_20131031_220951

 

Sitten muutamia kuvia alkuviikosta, sillä Samsungin bloggaajatapahtumassa kuvatut kuvat ovat tulleet julki ja SamsungSuomen facebook-sivuilla voi käydä äänestämässä omaa suosikkiaan bloggaajien kirppis-asuista. Mun oma ei oo kummoinen mut ihan ketä tahansa äänestämällä pääset mukaan samanlaisen Samsung Galaxy S 4 Zoom kamerapuhelin arvontaan ;) Studiokuvat ovat Veikko Kähkösen käsialaa ja kyseisellä kamerapuhelimella otettuja! Äänestämään pääsee täällä->

001_SAMSUNG_event 012_SAMSUNG_event 019_SAMSUNG_event 021_SAMSUNG_event 004_samsung_extra 003_samsung_extra

 

Tänään painelin silti salille mikä on hommaa mitä rakastan. Ehkä enemmän mua kyllästyttää se kuvien näpsiminen sekä myös ihan perus bodaaminen. Teinkin kuntopiiriä alkuun omalla kehon painolla ja sitten pelkkää maastavetoa. Mavea oon harmitellut useampaan otteeseen aiemmin et se ei oo kehittynyt kuten haluaisin ja siirryinkin siinä kuukausiksi tekemään pelkkää peruskuntoa kevyemmillä painoilla. Toissa viikolla vetelin sitten taas isompaa romua ja tänään kokeilin sataa kiloa joka ei oo koskaan noussut ihan maasta saakka. Kerran tein Liikuntamyllyssä korokkeen päältä mutta tänään vedin 2 toistoa satasella ihan ilman apuja! Hallelujah! Mä niin haluaisin johonkin painonnostokurssille! 

IMG_20131031_175537 IMG_20131031_182139 IMG_20131031_221236 IMG_20131031_221118

Minä ja Nina Suomi häröillään salilla :D
Minä ja Nina Suomi häröillään salilla :D

Päivällä pyörähdin myös Gazozilla missä on aina ihana käydä! Hain muutamia puuttuvia juttuja lisäravinnekaappiin kuten aminohappoja ja banaanin makuista heraa joka sopii aamusmoothieen tosi hyvin. Pääsen myös blogin puolella arpomaan lahjakortteja kun klikkailette tykkäämään Gazozin facebook sivuille->!

Lahjakortti

IMG_20131031_121204 

Mites muilla? Onko ähky?

 

Anna

28 vastausta artikkeliin “Fitness-ähky”

  1. Huomenta kollega!:) oon myös juuri valmistunut Personal traineriksi. Oon nyt myös huomannut etten jaksa enää läheskään innostua fitneksestä samalla tavalla kuin esim viime keväänä. Oon ajatellut että oma tapani ajatella on liikunnasta ja ravitsemuksesta, ja ennen kaikkea hyvinvoinnista on muuttunut. Olen myös pyrkinyt tietoisesti eroon syömisen mustavalkoisuudesta ja siihen haluan myös asiakkaita kannustaa! Olen innoissani uudesta ammatistani ja haluan auttaa asiakkaitani löytämään OMAN tavan voida paremmin!:)

    • Näin on mullakin ja se on varmasti ammatillisesti vain hyvä, että kehittyy kokoajan! :) Onnittelut sulle valmistumisesta! :)

  2. Mulla ei oo ehkä niin ähkyä. Mutta ajatus on muuttunut tosi paljon siitä mikä on ns. normaalia ja mitä minkäkinlaisen kropan ylläpitäminen vaatii. Mutta ehkä ei jaksa lukea mitään yletöntä hehkutusta joo, kun tavallaan tietää mitä sen hehkutuksen takana on. Mutta mielenkiintoista, niin mielenkiintoista tuo koko aihealue on edelleen ;)

    • Hyvin oot kans huomannut ja tiedän itsekin kyllä mitä tarkoitat tuolla, että sen tietää mitä siellä hehkutuksen takana on… Kaksipiippuisia juttuja useimmiten vaikka ulospäin näkyisi muuta. Hyvä olo ei välttämättä lähde sisältä vaikka sellaisena näkyisi ulospäin!

  3. Huomenta! Juuri keskiviikko pohdin samanlaisia ajatuksiani omassa treeniblogissani: http://kohtakunnossa.blogspot.fi/2013/10/tokkii-mutta-tokkikoon.html Johtuuko tämä ns. fitness-ähky siitä, että harrastus ei ole enää uusi vaan enemmänkin jokapäiväinen juttu vai kenties pimenevistä illoista? No johtuu mistä johtuu, mutta pitää vaan pää pystyssä jatkaa eteenpäin ! Blogisi on kyllä mukavaa luettavaa ja hauskaa, että täältäkin löytyi nyt ”kohtalotoveri” :)

    Piristystä perjantaihin!

  4. Ihan kuin olisi itse kirjoittanut tuon postauksen. :D
    Samoilla linjoilla ollaan, ei jaksa sitä fitness is my life-kuplaa enää yhtään. Oon ottanut etäisyyttä body-tyylisestä treenaamisesta ja pyöritellyt fiiliksiä. Kuntosali edelleen vetää puoleensa, mutta ilman sitä ”pakko saada isot lihakset”-mantraa. Oon huomannut, että treenitkin sujuu paljon paremmin, kun on rennompi asenne touhuun ja tähtää siihen, että liikunnan jälkeen on hyvä ja energinen olo, eikä itku kurkussa lähde sieltä kotiin sen takia kun ei esimerkiksi jaksanut nostaa tarpeeksi rautaa. Tavoitteita aina saa ja on hyvä olla, mutta voihan ne liittyä muuhunkin kuin liikuntaan. Ja tärkeintä, että on armollinen itselleen; you are your best friend, not enemy. :)

  5. En mä tiedä onko se ähky, vai onko se vaan se että kun aloittelin niin tietoa varsinkin uutta oli saatava joka tuutista. Nykyään lehdissä ei ole juuri mitään uutta, samat jutut pyörii niissä vuodesta toiseen.
    Tosin eilen löysin alan ehdestä jutun jossa suositeltiin sipaseen itseensä siinä mainostettua selluliitti voidetta ja käärimään itsensä kelmuun pariksi tunniksi niin on yhtä kokoa pienempi :) en tiedä olisiko pitänyt itkeä vai nauraa…
    Mutta tulee niitä ns ähkyjä varmaan ihan kaikille, kun joku on innoissaan asiasta niin itselle se on aika arkea, eikä jaksa innostua siitä enää hullunlailla.
    Alku into kestää aikansa, mutta mitä tapahtuu sen jälkeen merkitsee kuitenkin enemmän :)

    • Voi elämä mikä juttu! ;)

      Näinhän se on, elämässä on vähän kaikessa tuollaisia intoja ja ähkyjä. Kultainen keskitie taitaa sitten kuitenkin voittaa pitkässä juoksussa :)

  6. Hei! Ensinnäkin olet todella kaunis! :) hienoja kuvia. Mulla tuli ensimmäisen kerran kyllästyminen raskausaikana viime talvena. Jotenkin sitten, kun vauva syntyi niin innostuin uudestaan, koska halusin myös saada raskauskilot pudotettua. Mua oikein ärsytti, kun miehelle tulee kotiin kaikenmaailman fitness lehtiä. Kuitenkin jaksoin raskausaikanakin käydä salilla ja syödä suht terveellisesti, mutta kaikesta huolimatta paino nousi 20kg. Nyt tyttö on jo 5kk ja koko tän 5kk oon treenannut, syönyt terveellisesti, ahminut tietoa ravinnosta ja treeneistä Muumimamma sun blogista. Nyt onkin ollut ihanaa, lukea myös muita asioita sun blogista. Koska itsellekään lapsen syntymän jälkeen bodaus ei enää ole se asia numero 1. Salilla käyn edelleen, mutta oon antanut itselleni luvan nyt vähän höllätä. Alkuperäinen tavoite oli, että saisin itseni mahdollisimman kovaan kuntoon, mutta nyt tavoite on muuttunut siihen, että kun saisin loputkin (6-7) raskauskiloa karisteltua, niin voisi olla aika toiselle vauvalle <3 eilen jo mietinkin, että pitäiskö vähän vähentää salia ja alkaa käymään vaikka bodypump tunneilla ja useammin vaunulenkeillä. Ja onko pakko syödä pelkkiä vihreitä kasviksia, kun muistakin väreistä saisin paljon hyödyllisiä vitamiineja jne. Tsemppiä! Ja ei varmaan olekaan tarkoitus omistaa koko elämää fitnekselle, kun lapsetkin on vaan niin pienen hetken aikaa pieniä :) ja elämässä voi olla muutakin sisältöä mm. Teillä se talon rakennus.

    • Kiitos Jenni! Ja mä niin ymmärrän tuon fiiliksen, mulla kävi raskaana ihan samalla tavalla!! Mut sen jälkeen taas tuli into takaisin :) Ihanaa, että oot noin selväjärkinen! Ja kun pidät kropan kunnossa niin se jaksaa sitten uuden raskauden <3 :)

      Kaikkea hyvää teille!

  7. Ja elämässä pitääkin olla muuta sisältöä! Ääripäistä kultaisella keskitielle… Hyvin sulla menee! Ilo irti liikunnasta ja normaalit terveelliset elämäntavat, jossa herkuttelukin on joskus sallittua, ei mitään fitnesskuplaa… Se on oma elämänohjeeni itselleni kolmen pienen lapsen äitinä. Normaalin terveellisen elämän esimerkkinä haluan myös lapsilleni olla.
    Sä olet kaunis ja upeannäköinen juuri tuollaisena! Jatka vaan hyvää fiilistä! Kivaa viikonloppua!

    • Joo en tajua miksi itse oon välillä niin mustavalkoinen tai ainakin intoudun kovasti mutta en nyt onneksi aivan järjettömyyksiin lähde :)

      Ihanan kannustava kommentti! <3 Kiitos sulle sanoistasi!

  8. on ihan jäätävä fitness ähky, en itse liiku missään tollasissa piireissä mut sellasissa piireissä kylläkin missä koko ajan joku on jollain dieetillä, useimmat juttailee. Minä en, mä lasken kaloreita vanhaan tapaan ja syön perusruokaa jolla oonkin jo päässyt ihan hyvin alkuun, mulla ois sulle itseasiassa myös kysymys :) oon lukenut sun blogia alusta asti nyt kommentoin :) kun laihdutit vedit myös kalorit aika vähille, miten nostit niitä takasin oikeisiin määriin niin että et lihonut? itte syön nyt n. 1400kcal päivässä ja pelottaa se nostelun aloittaminen koska eikös keho ala lihomaan uudelleen… onneks siihen on vielä parikyt kiloa matkaa :D
    tää blogi on ihana :)

    • Mä hölläilin välillä ;) Ja kyllähän se paino on noussutkin pienimmistä lukemista! Paras vinkki multa on et anna aikaa myös pudotukselle, äläkä vedä liian tiukalle itseäsi. Silloin on yleensä vaikeampaa jatkaa. Dieetin kannattaa olla ihan ”tavallista elämää” ja kun pääset tavoitepainoon niin ei se juurikaan muuta ruokavaliotasi, silloin ehkä satunnaiset herkkuhetket tasapainottavat viikottaisen energiamäärän ylläpitotasolle :)

  9. Mulla on vasta alkanut fitness-innostus. Tammikuussa aloitin elämäntaparemontin ja painon pudotessa kiinnostuin tavoitteellisemmasta treenauksesta ja terveellisemmästä ruokavaliosta. Luen paljon alan lehtiä ja seuraan mm. sun ja Monnan blogia. Olette mulle valtava inspiraation lähde! En tähtää kisalavoille vaan haluan kehittyä ja muokata kroppaani omaksi ilokseni. Saa nähdä milloin iskee ähky..

  10. Mulla on niin samat fiilikset kun sulla nyt! En siis oo mihinkään fitness lavoille koskaan ollut tähtäämässäkään, mutta kiinteää kroppaa tässä haetaan. Nyt täytyy sanoa että -20 pudotetun kilon ja kahden vuoden laihduttamisen jälkeen on sellainen fiilis, ettei vaan enää jaksais! Tekis mieli vaan mennä kavereiden järkkäämiin Halloween bileisiin ja kohta alkaa pikkujoulukausikin! Ja nyt kun on painoa jo 20kg pudonnut niin haluaisi myös ”esitellä” omaa kroppaansa tuolla yöelämässä! Sulla ei ehkä ole bilettäminen tai tällainen mielessä, mutta ymmärrän kyllä mitä tarkoitat! Aina ei vaan jaksa käyttää kaikkea energiaansa bodaamiseen ja laihdutukseen yms. Ähky siis vaivaa täälläkin ja laitoin juuri omalle PT:lleni viestiä, miten kannattaisi edetä: mennäänkö täysillä jouluun asti vai höllätäänkö hetkeksi ja otetaan uusi spurtti sitten joulun jälkeen.. Voih, nyttenkin tekisi niin mieli nauttia vapaasta viikonlopusta juustoin ja viinein! Mutta tiedän että maanantaina se kaduttaa…
    Näitä fiiliksiä myös omassa blogissani:
    http://pudotus.blogspot.fi/?m=1

    Ps. Näytät aivan mielettömän hyvältä, niinkuin ehkä joskus aikaisemminkin olen todennut! Ja jos sinusta tuntuu tällä hetkellä kisaaminen liian kaukaiselta ja ”epämiellyttävältä” haaveelta, niin anna sille aikaa :) Onhan sinun mahdollista kiivetä kisalavoille myöhemminkin jos niin haluat, mutta joka tapauksessa OLET UPEA ja blogisi on inspiroinut myös minua omalla matkallani! Kiitos siitä! :)

    Terkuin; Oman elämänsä pieni, suuri pudottaja

    • Voi kiitos Sanna! Ihana kommentti!! :)

      Tsemppiä sulle samanlaisiin elämän pyörteisiin ;) Kokonaisuus ratkaisee ja nautitaan elämästä myös nykyhetkessä muutenkin kuin ruoan avulla :) Mukavaa että pääset itsekin blogiin jakamaan fiiliksiä!

  11. Ei hätää, sä olet normaali :). Olisin enemmän huolissani, jos kahden lapsen äitinä rakennusprojektin keskellä olisit vain innotunut fitness-maailmasta. Ymmärsin myös itse, miksi seuraan sinun blogia, vaikka fitness -genre ei oikeasti nappaa yhtään.
    T. Anette

    • Ihanaa että kommentoit välillä, sit muistan että yksi ammatillinen esikuva lukee! :) Vielä olisi itsellä töitä ETM:n papereihin mutta onneksi aikaa on ;) Ja joo, mä taidan olla enemmän ihan tavallinen perheenäiti kuin mikään fitnesskissa. Jätetään se rooli nuoremmille typyköille vaikka joskus kisalavalle kapuaisinkin :)

  12. No joo-o, ehkä hienoisen pientä fitnessähkyä tai jotain on täälläkin. Mietin, että onko tää tuota JennaA:n mainitsemaa pimeän ajan bluesia myös osaltaan. Treenaan kyllä, mutta draivi puuttuu, eikä treeneissä tule hiki. Naama pysyy totisella peruslukemalla, ja salilla haluaa vaan äkkiä kaikki sarjat loppuun ja pois sieltä. Mulla on ajoittain tällaista, että sali alkaa maistua puulta, vaikka sit taas toisaalta tykkäänkin siitä ja se on mun juttu. Aerobinen ei maistu, eli siihenkin tarttis vaihtelua. Tää kaikki peruslukemanaamailu eli treenaamisen ja elämisen totisuus kyllä valitettavasti vaikuttaa myös mun keittiökäyttäytymiseen. Naps, naps, naps… siellä se Katri napostelee, vaikka yrittääkin pitää ateriat suunnilleen oikeina. Ehkä joku kutsuu tätä kaamosmasennukseksi. Oli mitä tahansa, niin pikkujouludieetin tää kaataa tehokkaasti. Joka päivä mä päätän, että tää on parempi ja tiukempi päivä ja aina kun ilta alkaa pimenemään, mä unohdan kaiken, minkä itselleni lupasin.

    Sit taas toisaalta, tää on mun elämää ja kultaisen keskitien tallaamista. Millä tahansa tiellä on välillä ylä- ja alamäkiä, mutkia ja suoraa baanaa. Haluan toki tallata sillä tiellä, missä kroppa pysyy vähän timmimpänä, mutta haluanko sitä kuitenkaan tarpeeksi? Ehkä tää nykyinen riittää mulle, koska huomaan palaavani kuitenkin aina vaan uudestaan tähän vähän löysempään elämään. Toinen aivopuolisko huutaa täysillä, ettei tää riitä, vaan olen tyytyväisempi itseeni ja elämääni timmimpänä ja tiedän sen olevan totta. Toinen puolisko kuiskaa korvaan, ettei elämää ole luotu pingottamiseen, vaan olen normaalimpi vähän rennommalla asenteella ja syömisellä, ja tiedän senkin puoliskon olevan oikeassa. Nyt täytyis päättää, kumpaa kuuntelen. TIEDÄN, että haluan olla timmi. TIEDÄN, että haluan myös herkutella usein. Sitä en tiedä, miten nää kaksi yhdistetään.

    Jos haluat ottaa mut etävalmennukseen, niin heitä vaikka mun sähköpostiin tarjous tai erilaisia tarjouksia. Kaipaisin nyt vähän kaveria helppimään tai ainakin potkimaan persiille. Ei mulla muuta. Tulipas avauduttua… Ugh, olen puhunut. ;)

  13. Et ole ainoa,nykyään tuntuu että kaikkien pitäisi sopia fitnessmuottiin(muuten et ole mitään)..on valmentajat, syödään grammalleen ,pussitetaan ruokia on kylmälaukut mukana ja päivitetään facebookkiin montako salitreeniä on tehty ja monta jälellä.
    olet tehnyt jo ison työn,motivoinut itseäsi laihtumaan,ole ylpeä itsestäsi! Vaikket sitä itse näe,olet upea! Vaikkei fitness kiinnosta voit olla ylpeä siitä mitä olet saavuttanut,ehkä onni on lähempänä kuin luuletkaan ja hyvä olo on nykyisessä vartalossasi. Itsetutkinta auttaa tässä asiassa =)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta