Tukijoukot elämäntapamuutoksen takana

IMG_20130611_124129

Sain postaukseen idean edellisen kirjoituksen kommenteista, joissa Maarit kysyi miten ystäväpiirini on suhtautunut muutokseeni ja olenko kohdannut asian johdosta ikäviä tilanteita kuten kateutta, piikittelyä ja ruoan tuputtamista. Kovin ikäviä asioita ovat nuo ja varmasti hyvin yleisiä maassa, jossa yli puolet aikuisväestöstä on ylipainoisia!

mun ekan blogipostauksen kuva
mun ekan blogipostauksen kuva

ja eilen puntilla
ja eilen puntilla

 

Omalla kohdallani oli niin, että tein tän alusta saakka niin julkisesti kuin voi tehdä eli tosiaan kaikki mun ystävät ja sukulaiset tiesi et aloitin laihduttamisen. Sain tosi mukavasti tukea ja esimerkiksi juhliin oli saatettu laittaa mulle annos marjoja kakkujen sijaan :D Ihania <3 Myös mun ystäväpiiri kuten Sara ja Monna innostui samaan aikaan enemmän ja enemmän treenaamisesta ja päästiin yhdessä tekemään elämäntapamuutosta niin se on ollut helppoa. Mulla ei oikeastaan oo kavereita jotka eläis kovin eri tavalla?

IMG_20130616_191206 MalminEB IMG_20130610_001418#1

joo tässäkin yks frendini Nicole. Bestiksiä ollaan!
joo tässäkin yks frendini Nicole. Bestiksiä ollaan!

IMG_20130606_012320 IMG_20130531_220005 IMG_20130523_194715 IMG_20130810_133745#1

Joskus aiemmin (vuosia sitten) omasin ystävän kenen seurassa joudun aina pahoille teille. Hän saattoi tilata mun edessä jonkun ihan mielettömän ”wings-sipulirenkaat-mozzarellatikut-nachot”-annoksen jos olin juuri aiemmin kertonut et koitan nyt tsempata painon suhteen ja olin dieetillä. Hän sabotoi aina parhaansa mukaan mutta nyt ei ollakaan enää ystäviä. Jostain syystä hän itse ei enää halunnut sitä. Tulee mieleen et ehkä se ei johtunut loppujen lopuksi minusta?

Jossain määrin elämäntapa siis vaikuttaa ystävyyssuhteisiin ja sanoisin että oma kurinalaisuus heijastaa muiden ihmisten huonoa itseluottamusta ja itsetuntoa. Se on heille pahinta jotka eivät itse pysty siihen vaikka haluaisivat muutosta yhtä paljon. Myös sellaisten ystävien mukaan ottaminen voisi auttaa. He voivat olla liian hukassa ja ”suojamuurin” takana mutta ystävällinen avuntarjous täysin vilpittömästi voi auttaa heidätkin alkuun ja silloin kateus ei pilaa ystävyyttä.

IMG_20130825_234342 IMG_20130825_234433 IMG_20130825_234608 IMG_20130825_234034 IMG_20130825_234844 IMG_20130825_234745 IMG_20130825_233727 IMG_20130825_192050 IMG_20130825_233403 IMG_20130825_233628 IMG_20130825_233231

Kaikkea ei voi tosiaan ystävät tehdä toisen puolesta ja jos käy niin että tilanne menee tosi huonoksi niin silloin välttäisin sellaisten ”ystävien” seuraa :( Etsi ihmisiä jotka tuovat sinun parhaat puolesi esille, silloin voi itsekin hyvin! :) Oon onnekas että mulla on sellaiset ystävät juuri kuten Sara ja Monna. Myös mieheni on mun nr.1 kannustaja ja siksi oon saanut elämäntapamuutokseeni kaipaamaani tukea <3

IMAG5276-1 

PS. Gazozin postikulut veloituksetta tarjous on voimassa vielä lauantaihin saakka eli elokuun loppuun! Tarjouksen saa koodilla anna. Nyt kannattaa tilata, sillä normaalisti alle 100€ tilauksista menee 10,20€ postikulut. Myös varustetarjous on voimassa vielä!

GazozvarusteBanner

Lakana2

Shaped hotpant, kuvasta tuotteeseen
Shaped hotpant, kuvasta tuotteeseen

Top Bojo Removivel, mulla on tää harmaana ja tässä on mukavasti topatut kupit myös pienipoviselle.
Top Bojo Removivel, mulla on tää harmaana ja tässä on mukavasti topatut kupit myös pienipoviselle.

IMG_20130529_150434

Päällimmäisena Top Bojo Removive. Alla olevaa Top Sport Classicia löytyy mintunvihreänä!
Päällimmäisena Top Bojo Removivel. Alla olevaa Top Sport Classicia löytyy mintunvihreänä!

mintunvihreänä, kuvasta tuotteeseen
mintunvihreänä, kuvasta tuotteeseen

Blusa Classic top- paitaa jossa mä oon nettisivuilla mannekiininina on vielä! Se on puoleen hintaan: 22,45€!
Blusa Classic top- paitaa jossa mä oon nettisivuilla mannekiininina on vielä! Se on puoleen hintaan: 22,45€! Kuvasta tuotteeseen.

20130224_205805#1

Viikonlopun fitness expossa kannattaa myös poiketa Gazozin osastolla hypistelemässä vaatteita ja tietysti moikkaamassa Jerry Ossia! :)

FitnessExpo2013

  

Ja ei tässä hommassa myöskään sporttisponsoreista haittaa ole ;) Kiitos siis Timolle Gazozilta tuesta yhtä lailla! Millaisia ystäviä teillä on ja miten lähipiirinne on suhtautunut teidän muutokseen?!

Anna

27 vastausta artikkeliin “Tukijoukot elämäntapamuutoksen takana”

  1. Hyvin sanottu tuo: ”oma kurinalaisuus heijastaa muiden ihmisten huonoa itseluottamusta ja itsetuntoa”. Olen tätä monesti miettinyt, sillä elämäntyylini saa jatkuvasti arvostelua erityisesti työpaikalla. Milloin eväitäni haukutaan (äänensävystä huomaa) superfoodiksi ja milloin kehoitetaan ottamaan kakkua, kun ”urheilen kuitenkin niin paljon”. Kerran minulle jopa huudettiin ääneen, kun en ottanut lettuja, joita työpaikka tarjosi. Sanat kuuluivat näin: ”Älä nyt viitti, etkö voi yhtä lettua ottaa”. Ilmeisesti kummastusta aiheuttaa se, että en laihduta enkä harrasta mihinkään kisoihin. Tykkään vaan antaa keholleni parasta ja joskus harvemmin sitä ylimääräistä. Päätän kuitenkin itse milloin syön sen letun, kukaan muu ei päätä sitä puolestani.

    • Aivan! Ihan oikein on et itse saa päättää :) Ei kaikkia työpaikan herkkuja tarvi syödä muita miellyttääkseen ja mun mielestä muut saisi kunnioittaa sitä eikä huudella tuollaista suureen ääneen :/

  2. Tämä on mielenkiintoinen aihe! Itse olen kuullut jos jonkinmoista kommenttia ja tehnyt monenlaisia havaintoja ympäristön suhtautumisesta. Ja nyt en puhu miehestä ja niistä lähimmistä ystävistä, jotka tukevat aina.

    Olen huomannut, että melko kärkkäästi kommentoivat ne, jotka ovat aina pysyneet hoikkana tekemättä asian eteen juuri mitään, tai sitten harrastavat kyllä liikuntaa, mutta eivät mieti syömisiään. Heiltä olen kuullut näitä ”meneekö toi nyt vähän överiks, mä ainakin otan halloum-juustoa”-kommentteja. Kaikki eivät tokikaan siis näin tee, mutta olen huomannut että ne harvat överi-kommentit tulevat luonnostaan hoikilta!

    Sitten olen huomannut, että vaikken itse tee uudesta elämäntavastani sen kummempaa numeroa, en siitä puhu ellei kysytä. Jos minulla on omat eväät esim. juhlissa syön ne hyvin vaivihkaa tai valitsen pöydästä mikä minulle sopii sanomatta asiasta mitään. Nykyään valitsen yhden herkun pöydästä, muuten pysyn ruodussa. Mutta minulle tullaan kyllä usein kertomaan, että ”munkin pitäis tehdä joku muutos, kun vaan jaksais. Tai oikeestaan mä siis syön kyllä tosi terveellisesti ja liikun myös, mutta ei vaan paino putoa. Mutta en mä haluakaan vahdata jokaista suupalaa. Yleensä mä en siis syö tällei kun nyt, pitäähän sitä nyt juhlissa vähän herkutella.” En oikein tiedä mitä näillä kommenteilla/avautumisilla haetaan. Neuvoja? Tsemppiä että jatka samalla lailla vaikket laihdukaan? En mä kyttää kenenkään syömisiä enkä arvostele ihmisiä sen mukaan, mutta niin he tuntuvat ajattelevan, kun tulevat mulle tilittämään että en mä yleensä syö näin paljon herkkuja…

    Ehkä ikävin kommentti oli se, kun olin kolmisen kuukautta täysin ilman herkkuja ja alkoholia, halusin testata itseäni. Ystäväni (?) kutsui minua käymään uudessa kodissaan, ja korjasi perään että tuu siis sitten kun voit taas juoda viiniä. Aika hiljaiseksi veti.

    Tosi hienoa, että sulla Anna ystäväpiiri on samanhenkistä! Se tuo kyllä mielettömän tärkeää! Olen minäkin saanut muutaman lähipiiriläisen innostettua mukaan muutokseen, mutta suurin osa ei ole aiheesta innostunut. Tuntuu, että minun alkoholinkäyttöni ja syömiseni on monen suurennuslasin alla, sitä seurataan vaikkei välttämättä kommentoida….

    • Mä niin tunnen tuon ihmistyypin :) Meilläkin on yks kaveri joka aloittaa joka juhlat sanomalla ”mä en oo mitään syönyt koko päivänä” ja sit vetää kaikki herkut :D

      Hyviä pointteja ja kiva kuulla kokemuksia teiltä! :)

  3. Asiasta toiseen, mitä oot ajatellut tehä tuon vatsasi kanssa? Olet upea, mutta se on ikävä tosiasia, että maha ei ole oikein kisakunnossa.

    • Saanko kitty kysyä, et ootko huomannut et sun tyyli kommentoida on aika suora ja jopa sellainen että herkkä voisi pahoittaa mielensä? :( Mietin vaan…

      Mutta kysymykseen en oo menossa leikkaukseen jos sitä noin kauniisti kysyt. En oo vielä muutenkaan kisakunnossa.

    • Mä kyllä repesin tälle kittylle! Miksi pitäis olla nyt kisakunnossa, jos ajankohta auki tai tuskin ainakaan ensviikonloppuna lahdessa.. Kiva idiootti!

      Hyvältä näyttää Anna jo nyt, saatikka sitten kun alkaa varsinainen kisoihin valmistelu! Treeni intoo sulle! :)

  4. Todennäköisesti tuon kaverisi kanssa kävi niinkuin puhuitkin, ehkä häntä alkoi korpeamaan se, kun et enää ollutkaan ns. samanlainen kuin hän? Alkoi ehkäpä ahdistamaan se, että laihdutit ja söit terveellisemmin, joten hän yritti saada sinua ”vajoamaan” takaisin hänen tasolleen herkkujen viereen :/ Puhuit kyllä niin asiaa!

    Mä olen nimittäin huomannut, että mua alkaa omina repsahdushetkinä ärsyttämään sellaisten ystävien naama, jotka sinnikkäästi jumppaavat ja syövät terveellisesti. Olen mäkin tässä kympin nyt tiputtanut ja tosiaan pahimmat herkkumonsterit karistanut, mutta esimerkiksi nyt herkutteluloman jälkeen tuntuu tosi vaikealta sellaisten ystävien seura, jotka ovat todella muodostaneet ihan pysyvän elämäntavan liikunnasta ja terveellisestä syömisestä eivätkä vietä mitään viikon herkkulomia. Tiedostan että tämä on tosi typerää, mutta en tietenkään yritä pahoittaa onnistuvien ystävieni mieltä yhtä halpamaisella tavalla kuin tuo sinun entinen kaverisi… Niin se vain on, että epäterveellisiä elämäntapoja noudattavat hakevat ns. oikeutusta omille elämäntavoilleen olemalla samanhenkisten ihmisten kanssa. Päälaelleen käännettynä tuntuuhan varmaankin puolen vuoden kisadieetitkin paljon normaalimmalta jos kaikki kaverit on myös lajiin hurahtaneita :)

    Kysyisinkin sulta, että milloin sä huomasit, että tästä on todella muodostunut sulle uusi elämäntapa? Milloin usean päivän herkuttelut alkoivat kuulostaa hulluudelta?

    • En mä tiedä :) Just herkkutelin viikonlopun mut kyllä mä sunnuntaina salille vääntäydyin kun vatsa pullotti :D

      Kyllä muakin välillä ahdistaa kavereiden huima kehitys, jos oon itse lusmuillut ;) Se on ihan normaalia! Mut ei siitä saa muita syyttää :D Juuri niin kuin säkin sanoit!

  5. kuulosta kivalta tuo et on kavereita jolla samat harrastukset. Kun yksin kamppailee on välillä vaikeeta kun ei ole kannustusjoukkoja.
    en sano että se on syy siihen ettei pärjää, mut luulen et ois helpompaa jos on tukiverkostoa myös elämäntapamuutoksessa.
    Kiva piristys sun punaiset hiukset.

  6. Mulle taas kävi niin, että pudotettuani painoa reilun 10 kiloa eräs ystäväni alkoi piikitellä asiasta kuin asiasta juhlimassa ollessamme. Meni hetki aikaa ja hän lopulta sanoi, ettei halua enää olla ystäväni. Luulen, että seurani ei enää kiinnostanut, kun olinkin hyvännäköinen, iloinen ja sain rutkasti itseluottamusta, enkä enää lymyillyt tämän ystäväni selän takana ja surkutellut läskejäni… En ole häntä jäänyt kaipaamaan, sen verran kummaa kohtelua sain osakseni…

    • Tää on valitettavaa mut luultavasti siinä kävi juuri niin. Ystävä saattaa ajatella että ylpistyit mutta se on vain oman huonon itseluottamuksen tulosta. Surullista :(

  7. Voi kumpa olisikin niin, että olisi jonka kanssa treenata yhdessä. Minulla on käynyt vähän niin, että kun jätin viime vuoden puolella hiljalleen alkoholin kokonaan pois (en tosin mistään erityisestä syystä, ei vaan tehnyt enää mieli enkä halunnut sitä seuraavan aamun pahaa oloa enää ikinä) ja aloin käymään 4-5 kertaa viikossa salilla + syömään terveellisemmin, niin nyt melkein vuotta myöhemmin huomaan olevani ihan yksin. Niistä jotka ennen olivat parhaita ystäviäni en tiedä juuri mitään, toki jos satutaan näkemään sattumalta niin on kiva nähdä, mutta ei enää hengailla. Mitään draamaa tai sellaista siihen ei ole liittynyt, mutta huomaa vain ettei enää ole oikein mitään mistä jutella, ja tuntuu että minua jotenkin vierastetaan.

    Nyt olen aloittanut crossfitin ja tietysti toiveikkaana odotan, josko sieltä löytyisi joku samanhenkinen tyyppi jonka kanssa voisi höpötellä ja treenailla. Onneksi olen kuitenkin perusluonteeltani sellainen tyyppi ettei yksinäisyys erityisemmin vaivaa minua, minulla on kuitenkin esim. töissä kivat työkaverit ja sosiaalista kanssakäymistä tulee siellä ainakin jonkin verran. :)

    Mutta tosiaan, ystäväpiiriin on vaikuttanut elämäntapamuutos minun tapauksessani hyvin radikaalisti. Sinulla on onnea kun on samanhenkisiä ystäviä. :)

    • Oi, kyllä sitä vasta nyt tajuaa miten onnekas tosiaan on. Kaikilla ei oo näin ;( Tosi kurjaa että sun kavereissa ei oo samasta elämäntavasta kiinnostuneita. Uskon tietysti että saat varmasti vielä paljon samanhenkisiä ystäviä! :) Mutta oishan se plussaa jos vanhatkin ”pysyis mukana” ;)

      Mukavaa crossfittailua, sieltä löytyy varmasti uusia ystäviä noin positiiviselle ihmiselle! :)

  8. Heip, kiva kirjoitus! Tuollaiset ”pahat” ystävät onkin hyvä tunnistaa, jotta itse ei repsahtaisi joka ikinen kerta..
    Vähän on itsellä kurja tilanne, vaikka poikaystävä on tärkein ja paras tukija, ei hän ymmärrä mua 100 %.. Hän on itse aivan tosi hoikka eikä liho mistään, kun itsellä tuntuu jo porkkanakin menevän muhkuraksi :D
    Kavereilta tulee välillä kommenttia kun en ole kova viinan kanssa luttaaja ja baarissa pitäis hypätä jatkuvasti.. Heidän mielestään se on ainut ja oikea tapa pitää hauskaa, eivätkä ymmärrä jos lähden autolla. Tosin ei niiden tarvi ihmetellä miksen jaksa soitella :D Mulla itsellä on nyt hyvä olla ja yritän löytääkin tasapainoa urheilullisen elämän ja normaalin elämän kanssa :) Onneksi löytyy myös tukijoitakin ja koira joka ”pakottaa” 3 kertaa päivässä lenkille :)
    PS. Pakko mennä Gazozille tilaileen :D
    Hauskaa viikkoa!

    Eve

    • Oon kuullut ton aiemminkin et miehet ei ymmärrä :D Mut tärkeintä on just että hän yrittää vaikka ei olekaan omakohtaista kokemusta :) Oot siis suht onnekas! Koirat on kans vaan kiitollisia ”mamman” urheiluintoilusta! Just niin kuin meillä <3

      Ihanaa viikkoa! :)

  9. Hei Anna! Oon vasta vähän aikaa seurannu tätä sun blogia ja mahtavaa että maailmassa on tuommoisia ihmisiä jotka jaksaa tämmösiä blogejakin ahertaa! Tätä on erittäin mukava lueskella ja kuviakin pistät paljon,josta itse ainakin tykkään :) Kiitokset siis kun olet olemassa ;) Tuo kuva susta blogin aloitus ajoilta pisti silmään,kun en ole oikein koskaan tiennyt kuinka suuri kokoinen olet ollut. Aika samaa kokoluokkaa nähtävästi kuin itsekkin nyt olen. Kiinnostaisi kovasti tietää paljonko painoit kun aloitit laihdutus urakan ja miten sen teit,oikealla ruokavaliollako ja kuntosalilla pelkästään vai joillain muillakin salaisilla kikoilla :P Niin ja kuinka kauan siihen lopulta meni? Kiitoksia vastauksestasi jo etukäteen ja tsemppiä kovasti! Jatka samaan malliin :)

    • Moikka ja tervetuloa lukemaan! :)

      Oikeastaan kaikki vastaukset löytyy useistakin postauksista mutta voin yrittää tiivistää tähän jotain:

      painoin viimeisilläni raskaana 107kg, heinäkuussa 2011
      aloitin laihduttamisen tammikuussa 2012 jolloin painoin 96kg
      pääsin alle 70kg painoon helmikuussa 2013
      aloitin ruokavaliolla (gofatgo ja lite) sekä sauvakävelemällä
      myöhemmin otin mukaan kuntosalin
      ei kikkoja, rehellistä työtä ;)

      Ja tässä ollaan nyt! :)

  10. Mulla ei ole tällä hetkellä ketään muita kuin poikaystäväni tukemassa mun salitreenausta. Ketään tuntemistani ihmisistä/ystävistäni ei kiinnosta ja eräs ”ystäväni” laittoi jopa välit poikki pitkän ajan kestäneen välttelyn ja törkeän kohtelun jälkeen ja etsi silloin samaan aikaan itselleen uusia ystäviä. Ehkä hyvä niin.. en sellaista ihmistä jääkkään kaipaamaan.
    Voisiko syynä olla kateus? Ehkäpä.. mutta voisiko syy tähän käytökseen ollakin se, että he luulevat minun pitäväni itseäni parempana ihmisenä kuin he? Vaikka itse haluan olla kondiksessa fyysisesti ja panostaa hyvinvointiini niin en todellakaan vaadi heiltä samaa. En ikinä ajattele pahasti jos joku ilmoittaa syöneensä hyvän burgerin, oli henkilö sitten lihava tai laiha. Hän on siitä onnellinen, minä olen onnellinen omista valinnoistani. Toki olisi hienoa, että terveys olisi kaikille tärkeää, mutta näin ei vaan ole. Joku polttaa tupakkaa, joku syö epäterveellisesti.. aina löytyy näitä. Se on vain itsestä kiinni. Jos joku vaikka lopettaa tupakoinnin ja hänen ystävänsä ei siihen pysty niin en usko että tämä kaveri pistää välejä poikki. Vai löytyykö sellaisiakin ihmisiä? En tiedä. Silloin tämän henkilön, joka laittaa välit poikki, kannattaisi miettiä että miksi. Miksi hänen on vaikea suhtautua ystävänsä onnellisuuteen?

    Vaikka tiedän ettei ketään välttämättä tuttavistani (esim. facebookissa ) kiinnosta laihtumiseni taikka lihasteni kehittyminen, niin yhtälailla koen sen tärkeäksi ns. hehkutettavaksi asiaksi kuin he pitävät itselleen tärkeänä mm. jalkapalloturnauksiaan tai ”värjäsin hiukseni/laitatin ripseni” -päivityksiä. Aivan varmasti löytyy näitä, jotka pyörittelevät silmiään, kun näkevät että ”aha, toi on saanu vähän lihasta selkäänsä ja laittelee nyt kuvia siitä. Nyt se luulee et hän on jotenkin parempi kuin muut ”. Siinähän sitten pyörittelevät silmiään. Tämä harrastus on minulle yhtä tärkeää kuin jollekin vaikkapa uusi koiranpentu tai uudet räpsyttimet. Enhän minäkään silmiäni pyörittele heidän elämäniloilleen.
    Harmi, kun tätä ei moni ymmärrä..

    • niin, eikä mulla oo tällä hetkellä ketää joka lähtis toho messukeskuksee kattoo nordic fitness expoon fitnesskisaa sunnuntaina. Poikakaveri menee jo lauantaina.. Että olisihan se ihanaa tutustua saman henkisiin ihmisiin.. ehkäpä sitten messuilla, siellähän heitä kuhisee ;D

  11. Mies kyllä kannustaa, mutta hänellä on vähän sellainen ’kaikki tai ei mitään’ -näkemys liikunnan ja ruokailun suhteen ja mä taas oon enemmän sellainen kultaisen keskitien kulkija. Hän syö melko terveellisesti, mutta hänellä on sellaisia kausia, jolloin juoksee monta kertaa viikossa, ja sitten saattaa taas mennä kuukausikin ilman yhtään juoksulenkkiä, jos on kiireisempää. On luonnostaan hoikka, joten se tauko ei näy painossa. Mä yritän käydä säännöllisesti liikkumassa, mutta ruokailu on mulle se kysymysmerkki. Jaksan välillä syödä terveellisemmin, mutta haluan kuitenkin välillä sen jälkkärinkin. Musta tuntuu, että jaksan sitten taas syödä terveellisemmin, joten sallin sen pienen jutun itselleni. Muutos tapahtuu ehkä hitaammin, mutta sille ei voi sitten mitään. :)

    Saapa nähdä mitä syksystä tulee, kun mun jumppakaveri muutti pois. Yleisesti ottaen syksy ja talvi (pimeys jne.) on mulle haastavampaa aikaa – mennä salille/jumpalle/kävelylle ja syödä terveellisesti, vaikkei aina huvittaisi. Keväällä ja kesällä tulee enemmän ulkoilua. :)

  12. Moni kirjoitti tässä, ettei ole samanhenkisiä kavereita, ei salilla eikä salin ulkopuolella. Mun läheisistä kukaan ei harrasta salia, mutta en myöskään kuule heiltä mitään poikkipuolista juttua mun harrastuksesta. Itse en yleensä kovasti keskustele treenaamisesta, mutta HE kysyvät :) Samoin töissä. Siellä tulee juteltua enemmän, koska ihmiset on selvästi kiinnostuneita. Ei ole kukaan missään muutenkaan sanonut mitään negatiivista. Joo paitsi tuttu yleisesti facessa että fitness ärsyttää, mutta sellaista se on. Facebook on YHTEISÖ, jossa ei oikein voi kontrolloida mitä toiset kirjottaa ja jos sitä ei kestä niin itse pysyisin poissa. Samahan se on työYHTEISÖSSÄ jne ;)

    Itse olen sellainen yksinäinen susi salilla, en kestäis että edes kerran viikkoon ois joku siinä löpisemässä korvan juuressa. Meen ja teen treenin ja sitten pois. Kyllä kaverin kanssa treenaaminenkin on ok, mutta se on tavallaan ihan oma juttunsa enkä ainakaan itse pääse silloin treenin makuun. Joten se ei mua haittaa vaikkei salikavereita olekaan.

    Yleensäkään en kauheasti löpise treenijuttuja, saan netistä kaiken tarvitsemani. Yleensäkin kun olen vapaalla niin työasiat ja treeni on pannassa ja haluaisin jutella jostain muusta kuin niistä mitkä täyttävät kokonaan arkeni. Lapsista en myöskään jaksa puhua vapaalla :D Siis vähäsen toki, mut ei mitään pitkää jaarittelurupeamaa! Nyt juhlissa meni vähän treenipainotteiseksi kun sattui olemaan yksi toinenkin harrastaja paikalla. Ihan jees mutta olisi sitä jostain muustakin voinut puhua – muilla saattoi olla vähän tylsää ;D

    Ai niin ja yhtään kaveria ei ole mua jättänyt, samanlainen pöhkö mä oon edelleen ja niin on nekin. Kaikesta huolimatta. Perusminä ON säilynyt!

  13. Yksi ystäväni on viimeisen vuoden aikana kiinnittänyt enemmän huomiota ruokavalioon ja liikkumiseen, mikä on hienoa ja tuloksiakin on tullut. Harmittavaa on se, että todellakin tuntuu siltä, että hän pitää itseään nyt parempana kuin meitä, jotka välillä myös herkuttelevat eivätkä käy salilla jokaisena päivänä viikossa. ( En siis itsekään ole mikään pelkkä sohvaperuna, yleisesti ottaen yritän syödä terveellisesti ja käydä pari kertaa viikossa salilla, mutta en kieltäydy esim. juhlissa kaikista herkuista ja syön niitä kohtuudella.)

    Itse yritän hänen seurassaan vältellä koko tästä ”fitness-aiheesta” keskustelemista, mutta yleensä hän aina itse ottaa asian esille, yleensä sellaiseen sävyyn, joka korostaa häntä ja lyttää ne, jotka esimerkiksi eivät käytä portaita hissien sijaan. Esimerkki oli vain yksi niistä monista ”huomautuksista” , joita hän käyttää seurassani. Tämä todella harmittaa, koska ei tunnu kivalta, että hän nostaa itsensä jotenkin yläpuolelle.

  14. Mun on pakko kanssa jakaa omat kokemukseni ystävien ja tuttujen reaktiosta. Vuosi sitten, kun kerroin ihmisille treeni- ja dieettiprojektistani sain osakseni ihmettelyä, kauhistelua, ehkä hieman rivien välistä keljuilua, ja jouduin jatkuvasti selittelemään, miksi tällaiseen olen ryhtynyt. Huomasin myös silloin, että todella usein ihmiset heijastivat asian jotenkin itseensä. He ahdistuivat siitä, että minä elin niin kurinalalisesti ja keksivät tekosyitä, mikseivät itse voineet ryhtyä samaan.

    Kohta on kulunut vuosi ensimmäisestä kymmenen viikon projektistani, joka on sittemmin muuttunut elämäntavaksi. En ole koskaan tehnyt treeneistä tai syömisistäni numeroa, mutta tottakai kertonut omista jutuistani kysyttäessä. Nyt tämän kesän aikana useampi ystäväni ja työkaverini on tullut luokseni kertomaan tavoitteistaan, omista treeni- tai laihdutusprojekteistaan, kyselleet omista rutiineistani ja pyytäneet vinkkejä. Olen äärettömän iloinen, että voin auttaa ystäviäni ja teen kaikkeni rohkaistakseni ja tsempatakseni heitä tavoitteiden saavuttamisessa ja jaksamisessa. Mahtavaa, että terveellinen elämäntapa leviää :)

  15. Ehkä se on taas se Suomalaisten tyyli olla kateellinen kaikesta, joka sitten pistää suhtautumaan ikävästi jos joku on kerrankin onnistunut tavoitteissaan. Mulla ystäväpiiri kyllä suhtautuu kannustavasti ja ymmärtäväisesti treenaamiseen ja laihduttamiseen jne. mutta itse olen huomannut että olen ”vieraantunut” parhaimpien ystävieni kanssa sen jälkeen kun sain lapsen ja en enää ollutkaan koko ajan halukas lähtemään bilettämään ja roikkumaan iltoja baareissa jne. Harmittavaa, mutta.. kelle mikäkin tärkeintä. Mun mielestä yli kolmekymppisillä pitäis olla jo muutakin elämässä kun vaan jatkuva bilettäminen ;)

    Mutta, oli mulla sulle vähän kysymystäkin, osaisitko yhtään auttaa…. Mun ongelma on ruokavalio. Mulla on n. 10kg ylimääräistä joista haluaisin eroon ja kompastuskivi on säännöllinen ruokarytmi. Usein syön vasta kun tulee kova nälkä, ja silloin luonnollisesti liian suuria annoksia. Mun normaali aineenvaihdunta on tosi hidas, millä sitä saa vauhditettua??? (Muulla kuin säännöllisellä ateriarytmillä?) Nyt olen yrittänyt syödä säännöllisin väliajoin, 5 ateriaa päivässä terveellistä ruokaa ja apua, vaaka näyttää jo pari kiloa ENEMMÄN!?!?! Tää on aina sama juttu. Sitten ”säikähdän” ja lopetan koska en halua lisää painoa, vaan sen saada sen painon vähenemään :( Miksi noin tapahtuu? Kun syön harvemmin, kokonaiskalorimäärä on pienempi, mutta mitä olen laskenut, ei se ole riittävä ja kehoni on todennäköisesti kitukuurilla koko ajan ja pitää kaikesta ylimääräisestäkin kiinni, mutta jos lisään kalorimäärän siihen mitä sen pitäisi olla, paino nousee…??? Liikkumiset mulla vaihtelee, jollain viikolla pelkkiä vaunulenkkejä, jollain viikolla pari-kolme kertaa salilla siihen lisäksi, tai jotain noiden väliltä. Ruokia olen kirjannut kiloklubiin jossa siis laskee kalorimäärät jne. valmiiksi. Tuntuu vaan että olen ihan jumissa enkä oikein tiedä mikä olis paras tapa jatkaa :(

    Kiitos kivasta blogista, tästä saa aina tsemppiä omaan urakkaan! :)

  16. Laihdutin pari vuotta sitten (väärällä tavalla) pussikeitoilla huomattavan määrän. Kun ystäväni ryhtyi samaan, osasin jo varoittaa häntä:
    Monet tyrkyttivät tahallaan sitä sun tätä herkkua, vaikka tiesivät projektistani.
    Ystäväni yhtyi tähän samaan hänen ollessaan vauhdissa oman projektinsa kanssa.
    Ihan sama, jos alkoholistille sanoisi, että ota vaan yks; ei se mitään haittaa.
    Monesti itsekkin käy päänsisäistä taistelua, onnistuuko skippaamaan työpaikalla olevan pullan. Ja kun sen onnistuu välttämään, ei halua kuulla että ”ota nyt, eihän yks pulla mitään haittaa”.

    Ihana kun sinulla on ystävät, jotka ovat saman henkisiä. Olen itse niin erakko, että mieluusti liikun kaikki liikkumiset yksin. Ehkä jotkut ryhmäliikuntatunnit ovat poikkeuksia. En ole mikään koreografitaitaja, ja tälläisille tunneille on mukava mennä kaverin kanssa. Onneksi työporukassa on jumppapirkkoja ja siellä saa sovittua yhteiset jumppahetket :)

    Ihanaa syksynjatkoa kauniin uuden hiusvärin kanssa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta