Selityksen makua

IMG_20130813_192336

Ihania kommentteja eiliseen karkkipostaukseen! Musta on hienoa et syntyy keskustelua ja voidaan kaikki (tai ainakin suurin osa) todeta et me ollaan vaan naisia ja naisilla on oikeus joskus myös huonoon päivään. Yks ainoa kommentti jäi mua harmittamaan ja se oli, että miksi mä en voi olla tyytyväinen mun työn tuloksista jne. Mutta mähän oon! Veikkaan et tuollaisia päiviä on ihan jokaisella, on sitten miten hyvässä kunnossa tahansa. Hetki sitten kirjoitin Vuosien wrap up -postauksessa juuri siitä miten älyttömän onnellinen oon omasta muutoksestani! :) Siinä postauksessa luulin että tulee myös selville mun kiinnostus fitnesslajeihin ja miten se on ollut mulla takaraivossa jo vuosia. En tiedä minkä selityksen olen velkaa, että miksi haluan sitä harrastaa? Joku toinen tähtää kilpauintiin tai harrastaa tanssimista. Toinen tekee penkkiennätyksia ja nauttii voimailusta ja mä oon saanut oman kipinäni saliharrastukseen ja kehonmuokkaukseen. Nautin siitä miten treenaaminen näkyy konkreettisina tuloksina kun vartalo muuttuu ja pääsen lähemmäs mun ihannettani. Se ei ole aikaisempi vartaloni eikä tämä nykyinen vaikka kummassakaan ei periaatteessa ole mitään toiminnallista vikaa. Esteettisesti koen treenatun vartalon kaikista kauneimmaksi ja toki sen vuoksi haluan sellaisen myös itselleni. Se mitä lajin jokapäiväiseen elämään liittyen tulee muuta niin SE on just se mun juttu. Mä rakastan huhkia salilla, posetella ja innolla odotan kun muskula kasvaa ;) Tarviiko siihen sen kummempaa syytä?! Mä tykkään itsestäni näin, enkä tee sitä että olisin jotenkin erilainen ihminen sisäisesti vaan kyse on puhtaasti fysiikan kehittämisestä. En usko että tulen olemaan yhtään onnellisempi ihminen vaikka saavuttaisin kisavartalon ja sellaisen kunnon joku päivä.

Kilpailun aika tulee kun olen siinä kunnossa, että tiedän kisaavani tosissaan! En oo kuitenkaan koskaan harrastanut yksilölajeja vaan pitkäaikaisin harrastukseni oli salibandy jota harrastin vuosia tyttöjen SM-tasolla. En siis tiedä millainen kilpailuviettinen b*tch musta vielä kuoriutuu :D Toistaiseksi en mieti päivittäin et mä haluun voittaa ja olla paras vaikka tietysti se on tavoitteena. Ehkä lähempänä kisaa myös kilpailuvietti korostuu erilaiseksi? Mulla on vaan ajatus omassa päässä, et hei mä olisin hyvä tuossa. Oon hyvä esiintymään, luonnollinen ja luulen et mussa on jotain sellaista säihkyvää valoa ja mystistä vetovoimaa et voisin tehdä historiaa. Hah! Joskus vaan pitää uskoa itseensä enemmän kuin muut :)

cat

 

Joten joo, en jäänyt laakereilleni lepäämään. Sain viikonloppuna hyvän vinkin kun näin Sievisen Saraa. Se oli et silloin kun on sellainen kausi kun napsii kokoajan jotain mitä ei kannattais niin ottaa tavoitteeksi syödä yhden päivän puhtaasti, ihan ilman mitään mikä ei kisaajaan ruokavalioon kuulu. Ja näin mä tein. Toissailtana päätin et huomisen tavoite on syödä ohjeen mukaan täysin ilman soveltamista (se on mun heikkous joka johtaa usein plussakaloreihin ajan mittaan) :) Ja mä onnistuin siinä! Söin kotona kaikki ateriani, tein ruoan valmiiksi jo päivällä ja itseasiassa varmuuden vuoksi tein 7 päivän ruoat etukäteen, mikä ei oo mun vakiorutiineja. Tein uunissa hitaasti muhinutta kanaa joka oli niin pehmeää kuin olla ja voi. Sen kaveriksi keitin täysjyväpastaa ja lopuksi pussitin osan pakkaseen ja tämän päivän ruoan laitoin jääkaappiin odottamaan.

IMG_20130813_201705 IMG_20130814_102828 IMG_20130813_201235 IMG_20130813_202951

 

Töiden jälkeen tein oman treenin ja tuossa on nyt yksi huonosti lavastettu treenikuvakin ;) Tein selän ja takaolkapäät ja annoin itselleni treenin jälkeen body-peukun!

IMG_20130814_103204 IMG_20130814_103034 IMG_20130814_103301 IMG_20130814_103443

aamupala tänään, puurosysteemi smoothiena
aamupala tänään, puurosysteemi smoothiena

Sen kummempaa selitystä en teille osaa antaa eikä mua niin haittaa vaikka kaikille ei aukeaisi mitkä mun motiivit on. Mä oon tällainen ja teen tätä koska tykkään! Jotain nurinkurista itsevarmuutta mussa täytyy olla lähtökohdat huomioon ottaen mut eiks se vaan tee koko hommasta jännempää ;) Uskotaan itseemme jokainen! Loppujen lopuksi paras vinkki minkä blogia aloittaessani sain on ollut, että kun muistan olla rehellinen itselleni niin tulosta tulee. Eli epäilijöille: ei blogi pelkkää kulissia ole, jos söisin täällä karkkipussia toisen perään olisin lopettanut bloggaamisen jo aikapäiviä sitten…

dont-give-up-now

Anna

36 vastausta artikkeliin “Selityksen makua”

  1. Oikein hyvä teksti! Niinhän se on että teet tätä vain ja ainoostaan itselles! :)

    Tsemppiä taas kerran, oot huippu tyyppi :)

    -Eve

  2. Hyvä kirjoitus! Mulla ei ole tavotteita kisaamaan, mutta edelleen haluan kroppaani muokata ja olen saanut kasvotusten kuulla muutaman kerran tuota samaa, ”mikset vaan voi olla tyytyväinen tuohon mihin olet nyt päässyt?”. Siihen on jotenkin vielä hankalampi vastata kun ei ole kisatavotteita. Mä oon sitten vaan yrittänyt selittää, että tää on mun juttu. Tykkään projekteista ja mä olen mun projektini. Ja tykkään ihan hirveesti siitä kun lihakset alkaa näkyä. Sitä on ehkä sellaisen vaikea ymmärtää jolla ei ole samoja kiinnostuksen kohteita. Mutta pitäisi sitten ainakin kunnioittaa niitä toisen valintoja vaikkei itse samaa tavoittelekaan! Tsemppiä!! :)

    • Joo ymmärrän! Monesti ihmiset haluaa jonkun loogisen selityksen :) Mut jatkat vaan kummasteluista huolimatta! Tsemppii!

  3. Mä oon miettinyt, että kun ja jos tulee se hetki että on täydellisen tyytyväinen niin loppuuko kehitys?
    Ne kehittämisen kohteet juuri motivoivat jatkamaan sitä mistä tykkää. Se ei tietenkään tarkoita etteikö olisi tyytyväinen jo tehtyyn työhön ja saavutettuihin tavoitteisiin, nälkä kasvaa syödessä.

    • Näinhän sitä sanotaan et kehitys loppuu tyytyväisyyteen :D Ei siis passaa tuudittautua liikaa jos haluaa vielä parantaa ;)

  4. Mun mielestä on just ihanaa, että tää blogi on niin rehellinen:) En usko, että kukaan kisoihin tähtäävä noudattaa 100% kaikkia ohjeita.. Ihmisiähän me vain ollaan! Mietin, että teetkö siis itse noita PT hommia ollenkaan?:) Olen 21 vuotias nuori nainen, jolla ylimääräistä reilu 10kg.. Nyt maanantaina päätin, että nyt riittää. Tammikuussa tein saman päätöksen, joka meni ihan kuraks kun paikkakunta vaihtui yms.. Nyt uudella innolla taas yrittämään ! Tuntuu vain, että minua auttaisi tässä projektissa, että olen tilivelvollinen jollekkin niin päätöksissä pysyminen olisi paljon helpompaa.

    • Teen joo, laita mulle meiliä osoitteeseen

      toobigtobeme(at)gmail.com jos sua kiinnostaa tulla mun valmennukseen :)

  5. Anna olet taas niin asian ytimessä! Ei meidän tarvii kenellekään selitellä omia tavoitteita tai päämääriä, aina riittää kateellisia ja kaikenlaisia dissaajia, mutta mehän ei niistä lannistuta, vaan käännetään sekin vaan voimaksi! (vaikka välillä kyllä v***kin) Ihminenhän on vaan periaatteessa tilivelvollinen pelkästään itselleen, ja kun itsellään on tavoitteet selvillä, niin silloin on muiden turha huudella!

    Mahtavaa tsempin täyteistä viikkoa!

    -Piia

    • Hahah, sä sanoit sen suoremmin kun mä uskalsin ;) En halua vaan pahoittaa kenenkään mieltä mut näinhän se on :)

      Ihanaa viikkoa myöskin!

  6. Moi!

    Kiitos kun ehdit vastata eiliseen maratonkommenttiin. Tekstiä vaan alkoi tulla kun vain sain kommentoitua!

    Jos sun mieli olis myytävänä niin mä tarjoaisin siitä suuria summia. Sen avulla sä pääset vaikka kuuhun! Ihanaa, että kirjoitat blogia, koska sun ajatusmaailmasta saa niin paljon omaankin ajatteluun.

    Eilisessä sun yhdessä kommentissa kolahti etenkin kohta, että mitä siitä sohvalla makaamisesta hyötyy. No ei mitään, joten tänään myös minä olen syönyt juuri ja vain juuri sitä mitä lapussa lukee.

    Go Anna, siellä se kisalava häämöttää!

    • Ei mitään, saa mielellään kommentoida ja kysyä :)

      Kiitti kannustuksesta, kyllä se siellä pilkottaa ;)

    • Kiitti Henna! Ja tsemppiä sullekin sillä sitä tarviit! Mä jätin aikoinaan superdieetin kesken kun mulle se oli vaan liian rajoittava kitudieetti :D

  7. Ihmettelin tuossa jo miehelle ääneen, kun luin että nautit siitä kun muksu kasvaa. Ja ajattelin että nytkö olitkin jo raskaana :) tajusin sitten oikein lukua harjoitellessani että puhuitkin muskeleista :D

  8. No mutta, kerroithan sä miksi haluat lavalle. (En tällaista postausta muista aiemmin.) En mä ainakaan enempää selityksiä kaipaa. Kiitos!

    Ja niihin pohdintoihini fitness-lajien vaikutuksesta esim. kuukautiskiertoon auttoi nopeasti ystävämme google. Ilmeisesti kisadieetin aikana menkat useinkin jää pois, toisilla pidemmäksi ja toisilla lyhyemmäksi aikaa. Ja muutenkin hormonitoiminta & aineenvaihdunta saattaa häiriintyä, edelleen joko väliaikaisesti tai sitten valitettavasti pysyvämmäksi ajaksi. Sitä piirrettä pidän aika arveluttavana, ja siis itse en uskaltaisi moiseen ikinä ryhtyä. Mutta tässä fitness ei kai eroa muista lajeista, joissa rasva on naisen kropassa toooodella vähissä (ballerinat ja voimistelijat, maratoonarit jne..) Joten vielä uskallan kysyä, että miten itse suhtaudut tällaisiin mahdollisiin tuleviin haittoihin?

    Mutta kiitos blogistasi! Suunnilleen siihen pisteeseen, missä itse olet nyt, toivon esimerkkisi kannustamana vielä pääseväni (luen niitä vanhoja laihdutusjuttuja edelleen). Mut mulle se jää sitten siihen :)

    (Ja siitä olen kyllä ihan samaa mieltä, että unelmiaan pitää tavoitella eikä sun unelmat ole keneltäkään pois. Joten peace ja sillee…)

    • Joo niin mä kerroin nyt jotain kun useampi sitä kyseli :)

      Terveys on mulle ehdottoman tärkeää enkä missään nimessä lähde tavoittelemaan mitään terveyden kustannuksella. Jos kroppa ei toimi ja lyö vastaan niin sitten pitää laittaa stoppi ja kuunnella kehoa. Kovin surullista on nuo ongelmat mut uskon et asiat voi tehdä monella tavalla ja yksi siihen on se, ettei pidä liian kovaa kiirettä lavoille!

      Tsemppiä sulle omaan projektiin! Kiva kuulla, et jollekulle riittää suunnilleen tämä missä mä oon nyt :) Sehän on tosi hienoa olla niin esimerkillisessä kunnossa! Kiitos :)

  9. Aikamoiseen ryöpytykseen jouduitkin… Kaikki eivät vain ymmärrä fitness lajeja vaikka kuinka selittäisi… Minusta sun blogistasi on kokoajan pystynyt näkemään sun kiinnostuksen kisalavoille ja mielestäni sun postauksistasi pystyy näkemään myös sitä miksi sinne haluat, se nyt vaan on selvästi sun juttu! :) Fitness ei ole pelleilyä vaan urheilulaji siinä missä moni muukin laji! Pisti ihan sapettamaan sun puolesta kun noita kommentteja luki :P

    Tuohon tyytyväisyyteen… Siitä kirjoitin myös jokin aika sitten blogissani kun luin jostain että fitneksessä ei voi koskaan olla tyytyväinen kroppaansa. Mutta minä näkisin että tyytyväinen voi olla vaikka tavoittelisi fysiikan suhteen vielä jotain. En osaa tätä selittää välttämättä kauhean hyvin. Aina nyt löytyy muokattavaa jos miettii ja etsii, mutta silti voi olla mielestäni tyytyväinen :) Voi olla tyytyväinen tähänhetkeen ja jo saavutettuihin muutoksiin ja tavoitteisiin :) Etiäpäin vaan ja tsemppipeukku täältä! :)

    • No vähän joo mut onhan se odotettavissa. Fitness jakaa mielipiteet ja tuntuu et kaikilla pitää olla siihen joku erityinen syy, että on sallittua harrastaa :) hassua mut totta jos blogeja lukee!

      Just jotain tuollaista mäkin tarkoitin, oon tyytyväinen ja onnellinen vaikka pyrin parempaan! :) Kiitti peukusta!

  10. Minä en nyt fitnesistä mitään ymmärrä, mutta pikkuhiljaa tässä opin :-)
    Heti ensimmäisenä tuli mieleen paljon puhutusta postauksestasi että sinulla saattaa olla menossa ihan normaali laihdutusväsymys. ( ja sekin näköjään taas selätetty ) Ensin huikea määrä mammakiloja tiputettu ja heti perään kisakuntoon tikistely. Aika moni hyvähermoinenkin olisi jättänyt mammakiloihin!
    Eli anna mennä loppuun asti täysiä! Ei varmasti harmita siinä vaiheessa kun lavalla seisoo että tulipahan tehtyä…. Kyllä ne vauvat ehtii myöhemminkin! Sanoo hän jonka vauvat on tehty, mutta kilot ne pysyy.

    • No niinpä! Jonkulaista kyllästymistä tulee kyllä aika ajoin mut se menee onneksi ohi :) Teen tätä kuitenkin vapaasta tahdostani!

      Tsemppiä vauvakilojen karistamiseen, koskaan ei oo liian myöhäistä ;)

  11. Saitpa kauniisti muotoiltua tuossa ensimmäisessä kappaleessa omat syysi treenamiseen! Jouduin juuri eilen miettimään tavoitteitani tälle syksylle, ja koska kisatavotteita ei ole, tuntuu tosi itsekkäältä sanoa, että hei, mä itseasiassa tykkään siitä, että nään treenin tulokset kropassa ja haluan näyttää paremmalta. Toki sulla oli muitakin syitä tuossa, kuten kisaaminen, mutta ehkäpä nyt tästä rohkaistuneena uskallan sanoa nämä omat tavoitteeni ääneen, kun niitä kysytään ;) Ja kyllä, elämässäni on paljon tärkeämpiäkin asioita kuin ulkonäkö tai treenaaminen, ja nautin treenistä ihan sen tuoman hyvän olon takia. Mutta, jos tavoitteita mietitään, niin ei siellä salilla käydä yleissivistystä kasvattamassa ;)

    • Rohkeasti vaan oot oma itsesi ja sanot suoraan! :) Mitä sitä toiset tuomitsemaan jos joku haluaa reenata ja nauttii tuloksista!

  12. Hei Anna! Blogia alusta asti oon lukenu ja viimeks kommenttia laittanu joulun tienoilla! Niin semmosta vaan, että sun blogista on koko ajan huokunut iloisuus ja rentous! Olin tyrmistynyt kommenteista, joissa sun motiiveja ja tavoitteita alettiin kyseenalaistamaan! Oot kuitenki alusta asti puhunu niistä kisalavoista yms. Huh! Sun valintoja ne on, ei ne oo muilta pois!

  13. Nähtävästi loppuosa viestistä jäi matkan varrelle eli hyvää alkavaa syksyä ja sinua edelleen kannustamaan olen tulossa, kun kisalavalle kapuat! :)

  14. Hei, olet saanut aivan upeita tuloksia aikaan, oikea timmi-tiina sinusta tullut wow:) Pakko kysyä, syötkö ollenkaan enää karkkia/suklaata? Olen laihduttanut nyt toisen lapsen teon jälkeen taas kerran 35 kg ja nykyään mitat 165/57 ja itselle karkin/suklaan pois jättäminen on tosi tuskaista, saatan olla päivän pari syömättä, mutta sitten tulee joku ihme ahmimishäiriö ja on pakko syödä koko suklaalevy tai karkkipussi kokonaan sen sijaan että ottaisi suklaalevystä palan-kaksi..Pah, niin tuskastuttavaa! Millähän ihmeellä tuon karkin/suklaan saa pois, ettei sitä tee mieli mussuttaa…?

    • Moikkis! Joo syön! Kyllä nyt kesän aikana on näkynyt postauksissa mm. se CocoVi:n tumma suklaa (raakasuklaa) ja myöskin Maraboun tumma suklaa :) Syön niitä joskus! Karkkipussin oon ostanut viimeksi vappuna :)

      Tuli mieleen et syötkö tarpeeksi ”kunnon ruokaa” ja päälle proteiinipitoisia välipaloja? Ihan jo se et syö aamusta liian kevyesti laukaisee monella hillittömän makeanhimon, etenkin kun ollaan jo koukussa sokeriin. Siitä voi kuitenkin päästä irti ihan rankalla interventiolla :D Eli vähän aikaa namut kokonaan pois (ei ees yhtä) ja syö sitä terveellistä ruokaa säännöllisesti.

  15. Ei todellakaan tarvi selitellä miksi haluat kisaamaan, sehän on sun pitkäaikainen unelma!

    Miksi urheilijat ylipäätään haluaa osallistua kisoihin??? Fitness on urheilulaji siinä missä muutkin! Joku asettaa tavoitteekseen mustan vyön itsepuolustuslajissa, joku asettaa tavoitteeksi maratonin ja joku fitness kisan. Jotkut vain yksinkertaisesti haluavat mitata työnsä tuloksen, joko kisaamalla tai käymällä vaikkapa kehonkoostumusmittauksessa.

    Että kyseenalastajille HÖPÖ HÖPÖ ja eteenpäin kohti unelmia!

  16. Mieti Anna kuinka paljon olet edistynyt esimerksi viimeisen puolen vuoden aikana. Puolen vuoden päästä olet taas jo hurjasti mennyt edelleen eteenpäin tästä päivästä. Muutoksesi on aivan huikea ja tahti on ollut kova!! Ihan normaalia, että on huonoja päiviä välillä, niitä tulee jokaiselle eteen :)

  17. Voi elämä. Jotkut ei tajua fitnessharrastuksen hienoutta ja/tai vaatimuksia, mä taas en tajua ihmisiä, joilta on hukassa ihan peruskäytöstavat. Eli jos ei ole mitään kaunista, rakentavaa, positiivista tai kannustavaa sanottavaa, niin silloin ollaan ihan hiljaa! Kummallisia kommentteja edellisessä postauksessa jopa sellaisilta ihmisiltä, jotka samaan haukkuvaan hengenvetoon julistavat kuitenkin lukevansa tätä blogia. Leuka pystyyn vaan, Anna. Narisijat voi taas siirtyä takas narinakanavalle.

    Piti heittää kommenttia tuohon tyytyväisyysjuttuun. Oon kesän aikana tajunnu ja myöntäny itselleni sen karun faktan, että mun viime keväinen kehitys todellakin tyssäsi tyytyväisyyteen. Peilistä katsoi vuosien taikinavartaloisuuden jälkeen nainen, jolla oli litteä vatsa, normaali paino, lihaksissa muotoa ja hienoista erottuvuutta ja hirmuinen treenidraivi ja itsekuri päällä. Olin näkemääni enemmän kuin tyytyväinen ja kiljuin riemusta InBody-mittauksissa. Kerroin kaikille onnistumisestani ja siitä, kuinka helppoa ja yksinkertaista kropan kiristäminen oli ollut. Kunnes en sitten osannutkaan jatkaa niin, että myös kehitys olisi jatkunut toivottavana. Nyt olen siinä pisteessä, että keräilen itsekurin rippeitä epätoivoisesti, ärsyynnyn salilla, kun kaikenlainen kehitys junnaa ja menee jopa takapakkia. Mut tästäkin noustaan ja treenithän jatkuu koko ajan. Takaisin tapoihini hiipinyt napostelukin on ihan nitistettävissä, kun vaan riittävän lujana pysyn.

    Eli tsemppiä vaan, sun esimerkin voimaa ei voita mikään!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta