Päivä Terhin seurassa

IMG_20130708_142225

Just kun kirjoittelin ystävyydestä niin sattuipa sellainen päivä taasen mitä ei oo ollut valovuosiin. Keväällä kun opiskelin PTCA personal traineriksi niin meidän opiskeluporukkaan sattui yksi ihminen ylitse muiden. Sain ihania kavereita toki muistakin mutta Terhin kanssa meillä synkkas syvemmälle.  Muistatte varmasti opiskeluajalta kuvia mun kylmälaukkukaksosesta ja kaverista jolla ei oo kaikki kohdillaan…

IMG_20130525_183259 IMG_20130525_171907 IMG_20130525_171657

 

No ei vaitenkaan! ;) Hullut täydentää toisiaan ja oikeanlainen huumonrintaju on avainasemassa meikäläisen ystäväpiirissä. Tässä meidän ystävyydessä on ainoastaan yksi sitä haittaava minor detail, eli se et asutaan eri paikkakunnilla. Vaan oltiinpa sovittu kesälomalaisen kanssa treffit isoon kaupunkiin ja Terhi kurvas meille aamulla kylään. 

Mun arkeen kuuluu aina lastenhoito aamusta iltapäivään jonka jälkeen on mahdollisuus vuoronvaihtoon ja mä oon vapaa joko töihin tai salille. Tänään istuskeltiin siis aamu ja päivä leikkipuiston laidalla kun mä samalla katsoin lapsia. Ihanaa kun on joku jaksaa tulla mua näkemään Itä-Helsinkiin ihan vain puistokahville! <3 Mä keitin kahvit termariin ja Terhi toi oman pihan mansikoita ja vadelmia mukanaan! Mums! Eväänä meillä oli niiden lisäksi puddingia ja heraa. Marjat vei voiton kuus-nolla :P

 IMG_20130708_141529 IMG_20130708_143912 IMG_20130708_154222 IMG_20130708_152615

 

Päivällä koirien lenkityksen ja pienen levon jälkeen päästiin lähtemään salille ja olin luvannut näyttää Terhille mun Helsingin salia. Mentiin Malmin East Bodylle ja vedettiin yhdessä rinta-olkapää-treeni. Terhi on siis kans PT ja sain taas mukavia uusia vinkkejä ja oli kivaa jakaa tietoa toisen kanssa. Muutenkin puhuttiin kaikesta työhön liittyvästä johon kuuluu myös bloggaaminen. Terhi kirjoittaa myöskin blogia ja sitä pääsee seurailemaan tästä.

IMG_20130708_154534
ehdittiinpä napata myöhäinen salaattilounas itiksen parhaasta kahvilasta, Cafe Fasterista -lohisalaatti kermaviilikastikkeella!

IMG_20130708_154819 IMG_20130708_153147 IMG_20130708_153542 IMG_20130708_154716

jos pari punkkii hakis...
jos pari punkkii hakis…

 IMG_20130708_222835 IMG_20130708_223118 IMG_20130708_223014 IMG_20130708_223224 IMG_20130708_223326 IMG_20130708_224006 IMG_20130708_193051

Treeni meni perille sit perkuleen hyvin ja nyt oon ihan naatti. Olkapäät on niin väsyksissä et ei meinää käsi kulkea näppäimistöllä. Paljon on myös tullut pohdittua omaa tekemistä, treenaamista ja elämäntapaa. Mä ajattelen et teen tätä hommaa suht rennolla otteella, koska haave kisaamisesta ei oo mun elämän koko sisältö. Nautin ajasta perheen kanssa, mökkeillään, matkustellaan ja ollaan kotona. Se on mun elämän sisältö nr.1. Sen lisäksi teen puolipäiväistä työtä PT:nä ja nautin siitä! Jos ei ois koko fitnesstä niin en kuolis ja kävisin ehkä salilla sit muuten vaan. Enkä oo varmasti koskaan herännyt aamulenkille viideltä. Mä lenkkeilen iltaisin ja vielä koirien kanssa jotka pysähtyy k*selle joka 2.minuutti. En myöskään oo syönyt ruokaani minigrip-pusseista enkä pääsääntöisesti muovikipoistakaan. Silti kun puhutaan fitness-kuplasta mietin et toivottavasti sillä ei tarkoiteta mua!? Oonko mä niin sokea etten tajua vai voiko olla, et silloin kun itsestä tuntuu et harrastaa tätä terveellä (vaikkakin tavoitteellisella) asenteella niin on oikeassa? Keneen voi luottaa ja jos on jo kuplassa niin sitä tuskin itse näkee…

Tuossa on linkki tämän illan A-studioon, jossa on ajankohtaista puhetta asiasta ja Tiia Willmanin tarina. Surullista, enkä tosiaan toivo samaa ystävilleni enkä tietysti itsellenikään. Kai tähän sopii sanonta, että ”maltti on valttia” niin kuin moneen muuhunkin. 

IMG_20130708_194509

 

Ajatuksia aiheesta?!

 

Anna

13 vastausta artikkeliin “Päivä Terhin seurassa”

  1. Olen monesti, siis todella monesti ja usein miettinyt tätä asiaa mitä tuossa Tiiankin jutussa käsitellään. Tuo metabolinen tuho kuulostaa kyllä jäätävältä. Mutta haluaisin uskoa, että sen voi välttää jos järki on mukana touhussa. Se että sokaistuuko sitten sitä kokonaan tai osittain, kun on niin valtava halu ja hinku päästä tavoitteeseen, en osaa sanoa. En myöskään voi sanoa, etteikö niin voisi käydä mullekin! Monesti myös olen miettinyt omaa elämääni, onko tämä harrastus vähän turhankin suuri osa elämääni? Jos on, niin onko se nyt niin paha… vai peräti hyvä? Kuka voi sanoa mikä on tervettä ja mikä on epätervettä? Kyllähän kaikessa voi ampua yli, siis ihan kaikessa. Itse yritän pitää järjen mukana ja välillä vähän toppuutella ja antaa itselleni löysää. Tämänkin loman nautin toki punttitreenistä. liikunnasta mutta myös auringosta, vapaa-ajasta, ruoasta ja joo kyllä myös herkuista isosti. En aijo tuntea huonoa omaatuntoa, mä olen lomalla :D Kyllä huonompiakin addiktioita voisi olla. Mitäpä jos olisin yhtä innostunut bubikulttuurista? Mieluummin näin päin, kuitenkin äitikin olen. Haluan näyttää esimerkkiä tyttärelleni siinä miten tärkeää on huolehtia itsestään. En mä täydellinen ole, en todellakaan, mussa on monta vikaa, mutta jos nyt edes yhden asian osaan tehdä hyvin, niin ollaan iloisia siitä :) Tätähän tämä elämä on, tasapainottelua siellä jossain tavoitteena löytää jonkinmoinen kultainen keskitie. Tänään kuitenkin yhdessä dokkarissa eräs nainen sanoi jotenkin näin:” Tärkeintä on rakastaa, jakaa sitä ja vastaan ottaa sitä, sillä se on ainut asia minkä voimme viedä mukanamme täältä kuollessamme!” Niin pisti miettimään, ei se täydellinen kroppa, ei se raha, ei se ulkonäkö tee meistä onnellisia. Ne voi helpottaa elämää, mutta onni koostuu jostain ihan muusta. Huoh, itsellänikin vielä niin niin niin paljon opittavaa tästä asiasta!

  2. Ihmiset elää niin eri todellisuuksissa, oikeesti, niin eri asiat on eri ihmisille sitä ”normaaliutta”. Itse pyrin elämään semiterveellisesti, pyöräilen ja kävelen kesäisin melkeen kaikki välimatkat ja välillä innostun jumppailemaan. En mielestäni ole kuitenkaan mikään himoliikkuja tai muutenkaan kauhean tarkka näistä asioista. Silti saan välillä kuulla olevani hullu, kun pyöräilen töihin.. Työmatka on tosiaan hurjat 15 min. Pidempään menisi julkisilla tai autolla. Tai jos ostaa mäkissä salaattia ja appelsiinimehua, niin saa kuulla syövänsä ”laihdutusruokaa”. Suoraan sanottuna tuommoinen vituttaa, mutta minkäs sille tekee. Tiedän kuitenkin itse, että nuo työmatkapyöräilyt ja terveelliset ruoat tekee mulle hyvää ja et niistä tulee hyvä olo. Jos ei huvita liikkua yhtään, niin en niin tee tai jos mun tekee mieli jäätelöä, niin sitten syön sitä. En pakota itteeni mihinkään, mut koitan kannustaa itteeni tekemään asioita, joista tulee hyvä olo.

    Jotkut herää lenkille klo 5 aamulla, koska ne nauttii siitä, että voi lenkkeillä aamuhämärissä. No on varmasti niitäkin, jotka tekee sitä jonkun ulkoisen pakon tai sit jonkun pakkomielteen ajamana. Hyvä mittari näissä asioissa on oma ilo ja nautinto. Se on tärkeintä, et sä nautit siitä mitä sä teet ja et kehittyminen siinä asiassa tuottaa sulle mielihyvää, ainakin suurimman osan ajasta. Harrastat sitten liikuntaa 20 h viikossa ja kiikutat pakuriteetä termospullossa mukanasi, niin ihan sama mitä muut aattelee. Jos se tekee sut onnelliseks, ni tehköön. Elä ja anna toisten elää, aina niitä epäilijöitä löytyy.

  3. Ihana kirjotus muru! Mäkin oon miettiny tätä samaa asiaa ja harmittaa kun en eilen nähny tota A-Studiota, mut kiitos linkistä, katon sen tänään. :)
    Nanna kirjoittaa tuossa viiassa kappaleessa mun mielestä niin 100% hyvin!!
    Ehkä tosiaan jonkun terveen rajan voi vetää siihen, että jos se treeni ha ruokavalio jne on sellaista mistä joka päivä ja hetki nauttii ja vielä kehittyy, niin eihän se voi kauheen väärin olla. Ja vielä se, että jos muu elämä ei tavallaan kärsi. Sullakin on perhe, ihanat lapset ja mies ja koirulit ja me ystävät, en mä ainakaan näe että meistä kukaan olis kärsinyt sun treenaamisesta, kisahaaveista ja terveistä elämäntavoista. Joten jatka samaa rataa vaan kulta!! <3

  4. hyvä pätkä tuo A-studion juttu, semmosta vaan tulin kertomaan, että itse olen sairastanut anorexiaa ja sairaanloista liikuntaa aikoinaan monta vuotta, ja nyt kärsin selvästi kilpirauhasenvajaatoiminnan oireista. Asiaa selvitellään lääkärissä. Suomessa vaan ei haluta oikeen hoitaa kunnolla kilpirauhasasioita. Koululääketiede ei tunne esim. piilevää vajaatoimintaa (joka ei siis välttämättä näy labroissa) tai rT3 ongelmaa suomessa, vaikka jenkeillä ihan yleisiä.. Että munkin labrat lähtivät MDD:n kautta jenkkeihin. Ainoat ketkä suomessa hoitaa kunnolla kilpirauhasasioita ovat funktionaaliseen lääketieteeseen erikoistuneet ihmiset ja heitä ihan muutama suomessa, Kuten Olli Sovijärvi, Erkki Antila, Päivä Mäkeläinen ym. ja heidän vastaanotolle pääsy lähes mahdotonta. Sitten saa vuodesta toiseen kärvistellä ongelmien kanssa ennenkun saaa hoitoa.

  5. Ihmiset on niin erilaisia, joillekkin ihmisille sopii fitness yms, mutta toisille ei ja sellaiset ihmiset saavat elimistönsä sekaisin vaikka tekisivät kaiken oikein.

  6. Moi!
    Olen seurannut sun blogia noin vuoden päivät ja ekaa kertaa kommentoin. Oot tehnyt kyllä hyvää työtä ja olet varmasti esimerkkinä monelle. Itse olen ikuinen laihduttaja tai oikeastaan enää ei voi sanoa laihduttaja, vaan kropan kiinteyttäjä pikemminkin. Matkaa tavoitteeseen on paljon ja inspiraatiota terveellisempään elämään haen täältä sun blogista. Mielestäni suhtaudut fitness-elämäntapaan terveellisellä ”maalaisjärjellä” ja uskon, että sillä pääsee pitkälle. Kaiken treenaamisen ja ruokien ohella on hyvä muistaa tehdä sitä, mikä itselle tuntuu hyvältä. Tsemppiä ja aurinkoisia kesäpäiviä!

  7. Kyllä sä oot vielä varmasti kaukana siitä mihin noi kroppansa tuhoajat on ehtiny. Ku pitää huolen kropasta ja siitä että se toimii dieetistä huolimatta niin se on sama mistä sen ruokansa syö. Oli se minigrippussi tai lautanen :) Ja kuten Monna tuolla ylhäällä sano niin sun lähipiiristä/perheestä varmasti löytyy heitä jotka sanois jos sun homma menis ihan överiksi. Kuitenki sun jutuista huokuu vielä se into ja se että se on mieleistä sulle :)

    Vaikken mä ite haikaile mihinkään kisalavoille enkä haaveile ihan hirveen kireestä kropasta niin kyllä mä muovikipoissa eväitä kantelen matkassa. Se on mulle helpoin ratkaisu ja sillä takaan sen etten sit mene sinne heseen tai vastaavaan ku se on niin helppoa. Mulla on matkaa keskustaan yli 20km ja aina on sit monta muutakin asiaa hoidettavana niin kyllä se on hyvä välissä syödä ja ku haluankuitenki syödä terveellisesti. Osa kavereista ei yhtään ymmärrä sitä että mun eväät on valmiina vaan kyselee miksen nyt voi käydä jotain hakee. Mutta onneksi sitten on ne joiden luona voin ihan hyvillä mielin kaivaa potut/lihat ja lämmitellä ne siellä. He tietää että mä ennen tein sitä että kävin vaan jossain syömässä mitä sattuu ja sen takia mä olin melkein satakilonen. Kyllähän mä toki välillä nyt nään vaivan että etin jotain syötävää kyläreissuillaki muualta mutta ei tää omien eväiden mukaan ottaminen vielä oo niin vaikeeta ollu etten sitä jaksais tehdä :)

  8. Niin meitä on erilaisia. Itselläni ei ole kisatavoitteita ja näköjään hyvä niin. Treenasin lujaa, en ehkä niin lujaa kuin jotkut kisoihin tähtäävät (esim. ei kahta treeniä päivässä) ja söin listan mukaan (ruokaa oli paljon, ei siis liian vähän) ja alussa en niin kurinalaisesti eli söin herkkujakin välillä, en tosin edes kerran viikkoon. Kaukana itsensä äärirajoille viemisestä siis. No on todettava, että mun kroppa vaan ei kestä niin se ei kestä, nyt on ollut pakko höllätä ettei hajoa lopullisesti. Sääli, sillä pidän rankasta treenistä. Kroppa ei. Tuossa muutama viikko sitten mun jalkalihakset oli niin kipeät, että yöunia haittas ja ero oli selvä siihen aikaan kun palautui kunnolla. Lepo ei ole ollut koskaan ongelma, joten siitä ei ole kyse. Ei vaan voi mitään, onneksi en kovin korkealta tippunut kun ei ole kisoja tähtäimessä, pettymys olisi voinut olla suuri, ehkä? Mutta harmittaa kun joka toista paikkaa kolottaa ja monet liikkeet on poissuljettuja, syväkyykyssä meni AINA oikea pohje kramppiin, joten en tee sitä enää. Onhan siihen ehkä syynsä osaltaan, mun oikea lapaluu vetelee ihan omia liikeratojaan ja oikea olkapää on hieman edessä. Eli ylävartalon liikkeet eli ainakaan fysioterapeutin mukaan mene oikeisiin paikkoihin täysin. Samoin koko vartalon asento on hieman huono, notkoselkä (en tiennyt vasta kuin nyt viime viikolla) ja sitten lantio on hieman työntynyt eteen. Nyt kun on harjoitellut oikeaa asentoa niin tuntuu tosi oudolta. Kaipa se, kun on seissyt pitkään väärässä asennossa ;)

    ”Huvittavinta” tässä on se, että vasta tämä tyyppi sen huomas (olkapäät/lapaluu tiedossa jo aiemmin kun sitä ei VOINUT olla salilla ekoina kertoina huomaamaata), mut ei kukaan personal trainereista. Et kyllä aikamoinen ammattitaituri saa olla kun tällaisia ongelmaisia ihmisiä treenailee ;) ;)

    Mites teillä siellä pt-koulutuksessa oli juttua niistä? Munkin fysioterapeutti tivasi, että miten sun ”puutteet” on huomioitu treenissä, mut enpä vois sanoa että juuri mitenkään :(

  9. Mä uskon, että ihmisten kropat kestää eri tavalla samaa rasitusta/ruokavaliota/muuta. Jos vaan jaksaa (ja malttaa, tää se vaikeampi taitaa olla?) kuunnella omaa kroppaansa, niin ainakaan sun tahdilla tuskin rikki saat menemään. Musta sulla on terveellinen suhtautuminen toistaiseksi ainakin tohon touhuun :)

    Itsellä vielä edessä paljon kiloja tiputettavana ja silti sitä saa kuulla niitä ärsyttävä kommentteja, että ”treenaat liikaa”, ”syöt vaan laihdutusruokaa” jne. Mä en halua ajatella, että ne on liikaa/laihdutusruokaa/muuta erikoisjuttuja, vaan että niistä tulis elämäntapa, jonka avulla voin näyttää omille lapsille, että liikunta ja terveellinen syöminen on osa arkea.

  10. Niin ja sitten toisaalta ongelma on se jatkuva jojoilukin. On sekin yks elämäntapa. Tuli tässä vaan mieleen kommenttien päätteeksi. Vois kuvitella, että ei ole kovin terveellistä alottaa pari kolme kertaa vuodessa täysillä treenaamaan yhtäkkiä se viis kertaa viikossa (ainaki) ja mahdollisesti syömään vielä ihan väärin sekä aivan liian vähän siihen kaupan päälle. Jo pelkästään yhtäkkiä treenaamisen aloittaminen vauhdikkaasti voi tehdä ongelmia.
    Tuo syöminenki on sellanen taitolaji, että varmaan suurin osa syö liian vähän..ja sitten jos se jojoilu on jatkuvaa, niin ois varmaan parempi olla jatkuvasti vaikka vähän ylipainoinen ja syödä suht terveellisesti kuin sitten riuhtoa parit kuurit vuodessa. Ehkä se liikunnan intokin ois parempi, jos ei aina sitten tulis joku haveri tms kun liikaa revittää.

  11. Tässä viime aikoina on itelle tullut vaan sellainen olo, että tää ympäröivä maailma suhtautuu turhan kriittisesti terveelliseen elämäntapaan. Itse painan 52,7kg ja olen ruumiinrakenteeltani TODELLA hoikka, kuten myös siskonikin. Tällä hetkellä yritän saada itseeni vähän joka puolelle lisää lihasta, jotta eivät esimerkiksi olkapäiden luut näkyisi niin selkeästi. Jotenkin se on vaan ihmisten hirmu hankala ymmärtää, että vaikka mä syön TERVEELLISESTI ei tarkoita sitä että mä LAIHDUTAN. Monen mielestä mä voisin hyvällä omallatunnolla vedellä kaksin käsin pullaa, keksiä, sipsiä ja karkkia. Joo, mä haluan massaa, en vain siinä muodossa..

    Mutta jos mun projekti kiinnostaa (vaikka se vasta alkutekiöissään onkin), niin sitä pystyy seuraamaan osoitteesta http://fitornot.blogspot.fi/ :)

  12. Ihania pitkiä viestejä ja paljon asiaa! Musta on hienoa et aihe herättää keskustelua ja ajatuksia jossa katsotaan sekä itseen, että muihin päin. Silloin huomaa ehkä milloin paine tulee ulkoapäin ja mikä on se oma tapa toimia ja elää.

    Kiitos kommenteista!

    Johki: kyllä meillä oli puhetta juuri siitä, et kaikki ohjelmat niin treeneissä kun ruokavaliossa suunnitellaan asiakaslähtöisesti eli juuri sinun lähtökohdistasi. Kaikkea ei varmasti PT:kään heti huomaa jos ei katso asiakasta kunnolla. Me harjoiteltiin tekemään ryhtianalyysia ja eli katsotaan koko vartalon ryhti: selkäranka, polvet, hartialinja, lantio ja jalkaterät. Siinä näkyy juuri mainitsemasi asiat ja ne on kyllä oleellisia kun lähdetään tekemään kuntosaliohjelmaa ja sinne vaikka kyykkyjä. Tsemppiä uusien liikeratojen treenaamiseen ;)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta