Leijonaemo

IMG_20130523_105318

Ette arvaa miten monta kertaa oon aloittanut postausta mun mielen päällä olevasta aiheesta. Monta! Se on kuitenkin seikka, jonka oon jättänyt blogimaailman ulkopuolelle sillä tarkoituksella, että haluan suojella lapsiani. Tämänkin postauksen aiheena pyörittelin niinkin ihanan turhamaista asiaa kuin systerin vikatilausta liian pientä alennusmyyntilöytöä, Piece of Norwayn luonnonvalko-pinkkiä OnePiece asua, jonka ostin sitten itselleni 39 eurolla. Mutta jälleen kerran tullaan siihen, että on meillä kirjoittajillakin sielu ja elämä tämän blogikuoren takana. Vaatteet on niin turhaa, niin turhaa kun mietitään niitä asioita jotka elämässä on oikeasti tärkeitä.

IMG_20130523_201229 IMG_20130523_195517 IMG_20130523_110200 IMG_20130523_201903

Reilu 5-vuotta sitten koin ensimmäistä kertaa äitiyden onnen ja minusta tuli erityislapsen äiti. Niin pienen, täydellisen ja meille erityisen rakkaan. Joku on joskus kysynytkin miksi mun profiilissa lukee, että vaikeuksista huolimatta koen eläväni elämäni onnellisinta aikaa. Siinäpä yksi merkittävin syy, sillä jokainen vanhempi tietää kuinka haastavaa vanhemmuus on ja jokainen erityislapsen äiti tietää saman mutta niin että kyyneleet nousevat silmiin. Mutta meille ei anneta enempää kuin jaksamme kantaa ja myös haasteet voi kääntää voimavaraksi. Olisitko sinä ajatellut minusta, että en olisi iloinen ihminen?

IMG_20130523_113050 IMG_20130523_200625

Nyt en tiedä, onko erityisen rakkaita lapsia perheessämme yksi vai kaksi mutta sen tiedän että rakastan sitä lujempaa. Meidän perhe on vahva ja me ollaan niin onnellisia tästä, että meillä on toisemme. Äitiys on kasvattanut mua enemmän kuin mikään asia ikinä ja se määrittelee hyvin pitkälle sen minkälainen ihminen olen tänä päivänä. Olen onnellinen, rakastan ja asioiden tärkeysjärjestyksellä ei tule koskaan olemaan epäselvyyttä. Siksi iloitsen joka päivä, jaksan huolehtia itsestäni jotta olisin hyvä äiti. Ainakin yritän parhaani ja se onneksi riittää!

IMG_20130523_201134 IMG_20130523_200043 IMG_20130523_200123 IMG_20130523_200519 IMG_20130523_195638 IMG_20130523_195926

Siinä siis pala sieluani sinulle lukija. Toivon että ymmärrät etten pintaraapaisua enemmän halua keskustella aiheesta julkisessa mediassa. Meillä on kaikki todella hyvin mutta haluan silti ojentaa virtuaalikäden niille perheille, jotka ovat samassa tilanteessa. Me ollaan vahvoja ja erityisen onnekkaita saada kokea tämä. Haasteet on tehty voitettaviksi ja ehkä ilman niitä, olisi koko elämä vain pieni pintaraapaisu.

IMG_20130523_200940 IMG_20130523_200430 IMG_20130523_201603 IMG_20130523_201752 IMG_20130523_160033

Halauksia <3

 

Anna

IMG_20130523_194715

Anna

44 vastausta artikkeliin “Leijonaemo”

  1. Voi Anna! Mulla ei oikein sanat riitä kommentoimiseen, en oikein tiedä mitä sanoa ja kuitenkin tiedän sun fiilikset jollain tasolla. Nauti perheestäsi ja nauti elämästäsi, eihän meillä muuta tärkeätä olekaan.

    • Hei Anna!!
      Meillä on myös erityislapsi :) Esikoispoika joka menee yhdeksättä ikävuottaan. Pojalle ei ole löydetty diagnoosia, mikä tekee erityisyydestä rankempaa ja hankalampaa, sillä emme tiedä mitä ” hoitokeinoja ” voisimme käyttää. Ainakaan niin että ne olisi toimivia.
      Ensin esikoulussa huomattiin motoriset levottomuudet ja keskittymishäiriöt. Siitä sitten saatiin adhd-epäily jota psykologi ei kuitenkaan lähtenyt diagnosoimaan koska piirteitä ei ollut tarpeeksi.
      Saimme lähetteet toimintaterapeutille, sillä pojalla on ärhäkkä temperamentti. Eli poika lyö ja lujaa jos suuttuu / kokee väryyttä itseään kohtaan. Pienemmät sisaret ja pojan kaverit ovat saaneet kokea näitä nyrkin iskuja liikaakin. Eli meillä on myös itsehillinnässä puutteita.
      Toimintaterapeutin kautta löysimme sitten myös aistiyliherkkyyksiä suussa ja käsissä, joten nekin tulokkaat vaikeuttaa diagnoosin löytämistä.
      Poika on muutoin eläväinen ja ihana, mutta arki pojan kanssa on joskus todella haasteellista ja raskasta!
      Samalla kun kiellät poikaa lyömästä sisariaan / kavereitaan, torutkin ja annat rankun ( jäähy, aresti tms tuon ikäiselle ) ja lohduttelet uhria, niin poika tuntee että hänet on nyt hyljätty eikä kukaan tykkää hänestä.
      Vaikka niinhän se ei mene!
      ” vikojaan ” poika yrittää peitellä olemalla pelle, hauskuuttamalla muita. Vaan joskus nekin menee yli ja itsehillintä pettää ja sitten se homma levähtääkin käsiin…
      Poika menee nyt tokaluokalle ja jatkaa vielä ainakin seuraavan vuoden pienluokassa oman henkilökohtaisen opettajan valvonnassa.
      Katsotaan mitä tuleman pitää…

      Hirmusti voimia teidänkin arkeen. Erityisen ihanat lapset on myös erityisen rakkaita! Vaikka ne ottaa paljon, niin ne antavat kaiken kyllä tuplana takaisin!! <3

    • Kiitos Anna rohkeasta postauksesta ! Ihanaa että teillä on perhe, jossa lasten on hyvä olla omina itseinään. Ja äidin positiivinen asenne on kirsikka kakun päällä ! :D

    • Kiitos Katja ja Satu kommenteista :) Ne lämmittää mun mieltä! <3

      Kirsi sulle halauksia kovati! <3 Voimia teidän arkeen! Kiitos kovasti viestistäsi. Toivottavasti saatte arjen rullaamaan ja iän myötä tilanteen helpommaksi :) Uskotaan näin, eiks niin :)

  2. Nyt on täältä kommentoitava ja hattua nostaa ! Työskentelen itse erityislasten kanssa koulunpuolella ja nämä niin ihanat erityislapset on vienyt minut mennessään. Niin aitoa ja herkkää on työni ja todella nämä lapset kuuluvat tänne siinä missä normi lapsetkin. Olet varmasti hieno äiti ja muista olla aina ylpeä omasta erityisestä <3.

  3. Go Anna! :) Minulla on myös erityislapsi (ADHD/masennus)ja kaksi ”ei erityistä” lisäksi.Arki on kuluttavaa ja raskastakin mutta maasta se pienikin ponnistaa :))) Välillä on vaikeita päiviä ja välillä helpompia päiviä ja niiden voimalla mennään :) Ihanaa kesää sinulle ja perheellesi!

  4. Tsemppiä, oot rohkea kun kerroit tänkään vertaa asiasta viimein. Meillähän on myös omat ongelmat arjessa toisen kanssa (niinkuin ohimennen juteltu) ja tuli kyllä nyyhkittyä tälle postaukselle kun toi tunteet pintaan omasta tilanteesta. <3

  5. Olen jo muutenkin nostanut mielessäni hattua, kun jaksat pyörittää arkea ja samalla toteuttaa mahtavan muodonmuutoksen & pitää itsestäsi huolta. Mutta nyt vasta onkin syytä nostaa hattua! :-) Ihanaa, että jaksat olla noin positiivinen. Mutta niinhän se on, että eipä se murehtiminen ja voivottelukaan mitään auttaisi.

    • No se ei valitettavasti auta ketään vaikka toki sellaiseen välillä syyllistyy :) Mun motto on kaikessa elämässä se, että nauttii hetkestä juuri silloin kun se on! <3

  6. kiitos postauksesta. Minulle ainakin sopii se että sinulla on oma henkilökohtainen elämäsi blogin ulkopuolella etkä sitä avaa lukijoille ja suojelet lapsiasi. Ajattelen että tämä blogi on pako arjesta joka keskittyy pelkästään sinuun :) ps. Ihania mökkikuvia.

    • Tietysti perhekin on suuri osa minua joten siksi ehk haluan myös osan jakaa ja laittaa kuviakin :) Kiitos kommentista :)

  7. <3 voimahalaus 2 erityislapsen äitinä en voi muutakuin nostaa hattua sinulle jaksamisesta ja siitä että olet noin ihanan positiivinen ja iloinen <3

  8. Heipsuli Anna!

    On erityisen tärkeää huomioida omat tarpeensa, jotta jaksaa kaikissa arjen pyörteissä pitää huolta rakkaistaan. ”Erityisperheissä” tämä tarve vielä korostuu. Itse kohtaan näitä lapsia omassa työssäni. Lämmin rutistus sinulle!!

    Ihana tuo One Piece, hyvä löytö! Ja mökkikuvia ei voita mikään =0D!!

    HV76

  9. Kommentoin taas pitkästä aikaa. :) Aavistelinkin tuota joskus silloin alussa kun luin koko sun blogin alun kerralla. Älä kysy mistä. Ehkä omat tuntosarvet on näissä asioissa herkillä sillä meillä kuopus 5v on erityinen (Kielellinen erityisvaikeus yms.). Diagnoosi saatiin ihan just vasta alkuvuodet epäiltyämme, että kaikki ei oo kunnossa. Nyt on sitten väännetty, että saadaan kaikki tarvittavat tukitoimet,

    Hattua nostan, että olet vienyt oman projektisikin läpi ja jatkatkin vielä! :). (Täällä yritän edelleen samaa, mutta selkeästi oli huomattavissa että kun on enemmä ”kotihuolia” niin vaikeampi on ruodussa pysyä. Mutta uuteen nousuun taas! )

    • Hahah, te ootte kyl aikamoisia velhoja ;) Niinhän se on et oma ”tutka” saattaa kehittyä :D Halauksia toiselle leijonaemolle <3 Rakkautta ja iloa vaan :) Niillä pääsee pitkälle!

  10. Minulla jäi yksi osa tekstistäsi häiritsemään ja siksi kysyn, mutta älä vastaa, jos et halua, se on ihan OK.
    ”Nyt en tiedä, onko erityisen rakkaita lapsia perheessämme yksi vai kaksi mutta sen tiedän että rakastan sitä lujempaa.” Eli tarkoititko tuossa sitä, että et tiedä vielä onko myös toinen lapsesi ”erityinen”?

  11. Moi Anna! Tähän on pakko kommentoida, vaikka vähän arvelin näin jo ennen. Olen myös erityislapsen äiti, diagnoosikoodilla f80.1. Olen saman ikäinen kuin sinä ja myös kahden lapsen äiti. Voin sanoa samaa kuin sinä, että rakastan lujempaa. Ehkä olisin pärjännyt myös ilman tätä, mutta paljon olen siitä myös itse ei saanut. Kiitos, että jaoit tämän asian.

  12. Haluan lähettää suuresti ymmärrystä, sympatiaa, tsemiä ja halauksia <3 Kai voinen sanoa, että tiedän, mitä haastavan lapsen kanssa elämä on. Välillä niin helvettiä. Mutta kyllä siinä elämän realiteetit selkiytyvät, itse kasvaa henkisesti – ja tietenkin – rakkaus lasta kohtaan pääsee aivan uusiin sfääreihin. Täällä kasvatellaan viikolla 30 uutta tulokasta, ja jännitetään, tuoko seuraavat vuodet lisää kokemusta haasteellisista lapsista.

    p.s. Olen blogiasi jo pidemmän aikaa taustalla seuraillut, mutta nyt vasta oli pakko kommentoida <3 Ehkä minullekin tekisi hyvää alkaa aktiivisemmaksi muissakin kuin omaan blogiin liittyvässä juurikin haastavan lapsen elämään keskittyvässä blogissani, kun intressini kuitenkin ovat aika vahvasti myös salilla käymisessä :-)

  13. Tämän postauksen otsikko paljasti minulle sen, mitä olen jo jonkin aikaa pohtinut. Teidän kurssijaksonne silloin aikaisemmin herätti ajatukseni, että ehkä olette ”leijonavanhempia”. Työskentelen itse kehitysvamma-alalla, ja meillä on pitkäaikaissairas lapsi kotona. Muista, että vain aivan erityisille vanhemmille annetaan erityislapsia, koska heillä on voimia kantaa se vastuu ja työmäärä. Auringon valoa ja onnen hetkiä arkeen! :)

    Tosi kaunis tuo One Piece! Ja aikaisemman postauksen rusketus on hieno. Mulle tulee tosta kastanjavedestä mieleen vesiväri. :) Sehän on vähän sama asia, kuin vetelis ruskeeta vesiväriä vipalla ympäri kroppaa. :D Tehokkaalta näyttää sun uusi sali- ja ruokavalio-ohjelma, koska kuvissa huomaa taas muutosta. Go go, Anna!

    • Tuo on mukava ajatus, oon kan kuullu aiemmin :) Siksi me jaksetaan! Kiitos kannustuksesta ja muutenkin kommentista :) Ihanaa kesää teille <3

  14. Haluan vain sanoa, että tiedän melko tarkkaan, mitkä ovat sun ajatukset. <3 Arvelinkin jotain tällaista, kun olit perhesyistä "leirillä". Monet leirit itekin kokeneena.. :)

    Halaus sinne! <3

  15. Olen sitä mieltä, että kyllä teitä leijonaemoja tarvitaankin. Kuka huolehtisi lapsensa oikeuksista, jos ei vanhemmat. Nyt ymmärrän myös nuo leirit. Olen joskus työskennellyt autismilasten parissa ja se oli antoisaa, vaikkakin välillä rankkaa.

    Halauksia ja jaksamisia! :)

    PS. Onnittelut PT-papereiden saamisesta! Jos asuisin lähempänä ja rahaa olisi, palkkaisin siut oitis. :) Itsellä häämöttää valmistuminen viikon päästä.

  16. Voi Anna! Kiitos tästä postauksesta ja aivan mahtavista sanoistasi. Minun tyttärelläni joka täytti juuri 2-vuotta on diagnosoitu lievä diplegia (yksi cp-vamman muodoista) muutama kuukausi sitten. Diplegia tekee tyttäreni kävelystä haastavaa ja liikkuminen ei ole yhtä sujuvaa kuin muilla lapsilla. Tämä kaikki on ollut aivan hirveää ja tällä hetkellä tuntuu, että voinko enää koskaan elää normaalia elämää, sellaista millaista se oli ennen pahimman pelkoni käymistä toteen. Diagnoosin saamisen jälkeen olin aivan shokissa ja olin valmis luovuttamaan. Nyt minussa on kuitenkin herännyt taistelutahto, jonka voimin aion keinolla millä hyvänsä yrittää tarjota lapselleni paras mahdollinen elämä. Tyttäreni on minulle kaikki kaikessa ja rakastan häntä jopa ehkä enemmän diagnoosin saamisen jälkeen (jos se nyt on edes mahdollista). Sinusta huokuu myös valtava rakkaus lapsiasi kohtaan. Ihailen sinua monessa asiassa ja nyt tämän luettuani vielä enemmän. Oli yllättävää huomata kuinka monta leijonaemoa meitä lukijoiden joukosta löytyikin. Ymmärrän että haluat pitää tämän asian poissa julkisesta sivustosta, mutta jos voisit kuvitella kirjottavasi lisää esim. tunteistasi, kokemuksistasi tai muusta asiaan liittyvästä yleisellä tasolla, me lukijat lukuisimme varmasti enemmän kuin mielellämme. Loppuun vielä täytyy mainita että sinä ehdottomasti olet yksi positiivisimmista ihmisistä jonka tiedän. Hymysi on todella kaunis ja iloisuuteesi tarttuu. Lisäksi lapsesi vaikuttavat ihanilta ja enkä ikinä olisi voinut uskoa perheenne ”erityisyydestä”. Ja todellakin KIITOS Anna tästä tekstistä! Annoit minulle voimaa jaksaa edes hieman paremmin.

    • Oih mikä viesti Jonna! Sait mut ihan liikuttumaan. Ensiksi voimaa sinulle teidän arkeenne ja noiden tunteiden läpikäymiseen! En voi muuta sanoa, kuin että olen hengessä mukana ja nyt vain katse sinne tulevaisuuteen kuten olet jo tehnytkin :) <3

      Toiseksi kiitos aivan ihanista sanoista. Tuli niin sydämestä ja todella kauniisti kirjoitit! Kiitos!

      Hirmuisesti valoa teidän elämään! <3 Laita mulle joskus sähköpostia jos haluat enemmän "keskustella" :)

  17. Hei Anna! Olenkin aiemmin kerran kommentoinut, siitä kuinka saman näköisiä kuulemma olemme (mies luuli kuviasi minun kuvikseni) :D Olen myös leijonaemo joka pitää huolta itsestää jaksaakseen tämän kaiken erityisen elämässä ja nauttiakseen erityisen paljon elämästä! Arvelin myös leiristä, että siellä voi olla erityiselämää myös.. Olen onnellinen jokaisen leijonaemon puolesta jolla on voimavaroja pitää huolta itsestään. Se ei ole itsestään selvyys kuten tiedämme ja niin jouduin minäkin huomata parin vuoden jälkeen, että äiti ei toimi, jos ei syö, juo, nuku ja liiku.. Ihan niin kuin ei muutkaan ihmiset. Jännä juttu ettei äitiys tuonutkaan siihen mitään erityisvoimia kovin moneksi vuodeksi vaan että kroppa alkoi sanomaan riks, raks ja poks:D Nyt vointi hyvä ja vanha kunon liikunnallinen minä alkaa tuntua luissa ja ytimissä! ERityisen paljon tsemppiä ja onnen hetkiä teille <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta